"Haglund haluaa lopettaa perintöveron."
Miksi tämä otsikko kuulostaa minusta oudolta? Jos verbinä olisi "poistaa" tai "lakkauttaa", korvassa ei särähtäisi. Mielessä ehkä kummittelee "lopettaa koira" tms.
Minun korvassani ei särähtäisi myöskään "lopettaa perintöverotus", "lopettaa perinnön verottaminen". Näissä substantiiveissa on ikään kuin verbimäistä prosessimaisuutta.
Onko korvani pervertoitunut?
Miksi tämä otsikko kuulostaa minusta oudolta? Jos verbinä olisi "poistaa" tai "lakkauttaa", korvassa ei särähtäisi. Mielessä ehkä kummittelee "lopettaa koira" tms.
Minun korvassani ei särähtäisi myöskään "lopettaa perintöverotus", "lopettaa perinnön verottaminen". Näissä substantiiveissa on ikään kuin verbimäistä prosessimaisuutta.
Onko korvani pervertoitunut?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuskin, sillä minunkin korvani sanoo samanlaista. Mutta eihän se mikään takuu ole.
Mielenkiintoinen huomio. Minustakin vain tekeminen voidaan lopettaa. Kun miettii vaikkapa lausetta "lopetin laulun", ihminen tulkitsee sen siten, että puhuja on hylännyt koko lauluharrastuksen. Alkujaan muunkielinen voisi hyvinkin ymmärtää tuon siten, että laulaja lauloi yhden laulun loppuun.
Poikkeuksena on tosiaan tuo eläimen "lopettaminen", joka nyt on vain omanlaisensa eufemismi. Parempi kuitenkin kuin "nukuttaminen".
Myös kaupan sulkemisesta joku voisi sanoa, että lopetin koko kaupan. Siitäkin mielestäni tulee heti nimenomaan toiminnan lopettamisen mielleyhtymä eli mielessä vilkkuu heti kaikkea yritystoimintaan liittyvää puuhaa, joka nyt on loppunut.
Katsokaapa suomen kielen sanakirjoista, mitä kaikkea voidaan lopettaa.
Turha tällaisesta on vetää hernettä kielikorvaan. Voidaan toki sanoa, että otsikkoon sopisi paremmin lyhyt sana "poistaa", mutta ei tuossa otsikossa mitään kielivirhettä tai -kummajaista ole.
Paljon olennaisempaa olisi huomata, että tässä sumutetaan sanoilla. Haglund ei halua poistaa perintöveroa, vaan muuttaa sen sellaiseksi, että vero maksetaan vasta, kun perittyä omaisuutta myydään. Jotta muutoksen tosiasiallinen luonne hämärtyisi, hän käyttää ehdottamastaan perintöveron muodosta ihan eri nimitystä, "luovutusvoittovero".
Haglundin ehdotus sisältää sen, että jos yrittäjän poika perii hänen firmansa, ei perintöveroa mene ennen kuin sitten, kun (ja jos) poika myy firman pois. Toisaalta jos tavallinen palkansaaja heittää veivinsä ja häneltä jää asunto ja kaksi perillistä, niin he maksavat edelleenkin perintöveron kuten ennen, jos myyvät asunnon, kuten niin usein on pakko tehdä (kummallakaan ei ole varaa tai ei ole halua ostaa toiselta tämän osuutta – ja jos olisikin, niin Haglundin mallissa kai pitäisi maksaa myydystä puolikkaasta perintövero).
Verotuksen historia on täynnä nimityksillä kikkailua. Esimerkiksi nautintoaineiden yms. erillisveroja on pitkään kutsuttu ”valmisteveroiksi”, ja mm. arvonimistä kannettua veroa kutsuttiin kauan ”leimaveroksi” ikään kuin leimaaminen olisi ollut asiassa olennaista.
Hyvä nyrkkisääntöhän on, että poliitikko valehtelee aina, mutta erityisesti silloin, kun avaa suunsa. Tuskinpa on montakaan toteutettua tai ehdotettua uudistusta, joita olisi kutsuttu ihan rehellisesti sen sisältöä kuvaavalla nimityksellä.
Tack för en utförlig förklaring på gud vet vad!
En kuitenkaan saanut vastausta siihen, mihin halusin.
Etkö siis vielä ole löytänyt suomen kielen sanakirjaa? Vai onko sanan löytäminen vaikeaa?
Mitä seuraavista sanoista et ymmärtänyt: ”ei tuossa otsikossa mitään kielivirhettä tai -kummajaista ole”`?
Haluatko, että ihan rautalankasta tai ratakiskosta väännetään, että kyllä, kielikorvasi on kieroutunut ja löytää ”virheitä” sellaisesta kielenkäytöstä, joka on aivan normaalia ja myös norminmukaista suomen kieltä, on ollut jo vuosikymmenet ja -sadatkin?
Suomen kieliopissa hyväksytään kaikenlaisia kummajaisia, kuten "puuro tuli hyvää". Ehkä sellainen suomalainen, joka olisi lukenut lapsesta asti suomen kielen sanakirjoja ja kielenoppaita, olisi omaksunut juuri sen mukaisen kielikorvan. Kaikilla muilla on ns. luonnollinen kielikorva, joka on ottanut vaikutteita sieltä sun täältä. Myös kielikorvan käyttäytymisestä voi keskustella. Osion nimi on Kielet ja käännökset ja käyttökieleen sisältyy paljon kaikenlaisia ilmiöitä, mitkä varmasti valvottavat herkempää kielenopasuskovaista, mutta voivat muille olla mielenkiintoisia keskustelunaiheita.
Suomen kielessä on paljon kaikkea mielenkiintoisempaa kuin se, mihin se pilkku tulee tai astevaihteleeko sana rautalanka.
Jos "puuro tuli hyvää" olisi yksittäinen kummajainen, pitäisin sitä vain murteellisena puheenpartena ellen suorastaan kieliopillisesti virheellisenä muotona, niinkuin sitä yleisesti pidettiin siihen aikaan, kun itse omaksuin suomenkielen perussäännöt:
- Jokin tulee joksikin --> puuro tulee syödyksi
- Jostakin tulee jotakin --> puurosta tulee syötyä
Viime vuosien aikana omituinen sekasotku "jokin tulee jotakin" näyttää lähes täydellisesti syrjäyttäneen molemmat edellä mainitut, kieliopillisesti perustellut ja kielellisesti loogiset vaihtoehdot.
Erityisen vastenmielinen on sanonta "tulee syötyä", koska ainakin itseltäni syötyä tulee vain pytyllä istuessani. Monet kertovat, että silloin tällöin tulee syötyä ravintolassakin. HYI!