Ahdistunut appivanhempiin

Ei tuossa auta vihjailu. He eivät selvästikään ole sisäistäneet, että talo ei ole enää ollenkaan heidän, vaan ihan kokonaan teidän. Pyytäkää vanhukset kylään, ja puhukaa asiat halki ihan rauhallisesti kahvipöydän ääressä. Tehkää selväksi, että talo0 on nyt kokonaan teidän, ja haluate itse pääeeää, mitä talossanne ja tontillanne tehdään. Voitte myös vätäyttää sitä tosiasiaa, että teillä on periaatteessa oikeudet vaikka myydä talo eteenpäin kysymättä heiltä lupaa. Vaikka teillä ei olisi minkäänlaisia haluja myydä taloa, voi sen uhka hillitä heidän tunkeilevaisuuttaan.

Tunnistan tilanteen. Kerron tässä oman ratkaisuni.

Miehelläni on maatila, hänen lapsuudenkotinsa. Appi on kuollut ja anopilla oma asunto kirkonkylällä. Anoppi tulee käymään ja yöksi koska häntä huvittaa, hänellä on valmis peti vierashuoneessa. Hän hoitaa pihan kukkaistutukset, me leikkaamme nurmikot.

Minulle tämä järjestely on ok! Kyse on talosta, johon anopilla on vahva tunneside, hän on myös istuttanut aikanaan kaikki kukkaistutukset.

Anoppi on kukka-ihmisiä, minä en. Olen sanonut, että anoppi saa hoitaa kukkaistutuksiaan niin kauan kun häntä huvittaa. Olen myös kertonut, että kun häntä ei enää huvita tai hän ei enää jaksa, me hävitämme kukkapenkit ja istutamme tilalle nurmikkoa. Mielestäni oli paras kertoa asia hänelle suoraan, jotta ei aikanaan tule järkytyksenä tai että hän kuvittelisi, että minä joskus ryhdyn hoitamaan hänen istutuksiaan.

Järjestely ei estä minua tai miestäni hoitamasta pihamaata omalla tavallamme, leikkaamme nurmikot, karsimme puita ja pensaita, hoidamme sorakäytäviä yms. Kaikille riittää mieleistään puuhaa.

Olen itse sen verran elämää nähnyt ja oman paikkani lunastanut, joten minulle anopin ajoittainen asuminen vierashuoneessa ei ole ongelma. En koe anoppia uhkana. Talon sisällä hän ei tee muutoksia esim. sisustukseen. Kerran hän ehdotti verhojen vaihtoa (kaapeissa on hänen ostamiaan verhoja jäljellä), mutta kielsin vaihtamisen, haluan pitää omat verhoni, eikä sensuuntaisia ehdotuksia ole enää tullut.

Ihmiset kiintyvät asioihin ja paikkoihin. Se on mentaalisesti vaikea luopua, niistä tunteista ja eletystä elämästä, mikä niillä vanhuksilla liittyy siihen pihapiiriin...

Jopa mulla 40v äijä, herää sentimentaalisia tunteita, kun joskus lomilla, meen kotipaikan ohi, missä ei ole enää vuosiin asuttu. Tekis joskus mieli mennä kurkaamaan Ikkuvansta, onko huoneesta, jossa poikuus meni, mitään samaa jäljellä.

Etenkin nyt kesäisin, papparaista varmasti vetää veri samoille kulmille, missä niin paljon tuttuja asioita touhunnut. Puut, pensaat, tuoksut ja kaikki. ovat uskoakseni onnellisia, että saivat siirrettyä pojalleen ja sulle, sen mistä vieläkin niin itse pitävät....

Varmasti vituttaa, kun loukkaavat sun yksityisyyden rajoja, tunkemalla paikalle kysymättä. Pahalla sitä tuskin kuitenkaan tekevät. Ja kuka niitä kukkia nyt paremmin ja näyttävämmin osais sinne pihapiiriin sijoitella, kun anoppisi (ainakaan omasta mielestään). Se on harjoitellu sitä vuosia ja luullut löytäneensä selläset AMPPELIT että oksat pois, kun pihalla kimaltelee ;)

En tiiä helpottiko, mutta kuule aika korjaa... Noissa omakotitalojutskissa riittää aikaa myöten ihan pirusti hommia. Ehkä voisit aina tarjota jotain puuhaa, apelles silleen hyvällä, vaikka pikkupiruuttain kuiteski, tyyliin. Leikkaisitko ruohon jos, sulla on ylimääräistä aika

aina miniät sotajalalla anopin kanssa :D Miksi vävy ei ole täällä kädet täristen kirjoittamassa appiukostaan!!!

Pitivätkö he avaimet-
Suosittelen, että muutat lukot ja asennat turvalukon jolla ovi aina suljetaan kun poistutaan kotoa.
Selitystä anoppiväelle ei tässä asiassa ole tarpeen antaa, mutta jos kysyvät, niin toteat, että teillä ei ole mitään käsitystä, kuinka monella on teille avaimet.

Pihahommiin suosittelen puutarhan uusimista. Kannattaa siirrellä vanhat puskat pois ja sommitella piha uudestaan - ilman appivanhempien läsnäoloa ja neuvoja.

On selvää, että appivanhemmat tuntevat kiintymystä yhä vanhaan hyvään kotiinsa. Rakkauttahan se apelta vaan on, kun nyppii rikkaruohoja.
Sen vuoksi olisi heillekin helpompaa, että pihaan tulisi muutoksia, jotka osoittaisivat, että piha kehittyy uuteen uskoon uusien omistajien aikana.

Sanokaa että on kivempi, jos soittaa ennen kuin tulee käymään. Myös sen voi ystävällisesti suoraan sanoa, että piha ja talo ovat nyt meidän, joten jos haluatte jotain tehdä, niin kysykää ensin mielipidettä ensin.

Ei ole tuossa mitään epäkohtaliasta, kukaan ei halua vieraita pihalleen hiippailemaan kutsumatta, kun ei osaa varoa vaikkapa suihkussa käytyään, että kuka siellä pihassa on. Lukkojen vaihtaminen on kans ihan hyvä asia.

Kokemusta löytyy vastaavasta eli anoppi tuli omilla avaimillaan luvatta sisälle, lainaili tavaroita ja kurkisteli ikkunoista ja pöyhi kukkapenkkejä. Loukkaantui alkuun, kun avaimet otettiin pois, mutta eihän se meitä haitannut, että oli vähän aikaa suutuksissaan eikä käynyt ;)

Jos kävelumatkan päässä asuvat, niin kannattaa kyllä heti alkuun puhua selväksi tällaiset asiat, ettei tule isompaa riitaa turhan takia. Se on huonoin vaihtoehto, että hermostuu täysin eikä saa asiasta ystävällisesti ja kohteliaasti sanottua.

Ehkä ei nyt kumminkaan, mutta voisihan joskus koettaa sitäkin, että tekee heille muutaman viikon ajan samat temput ihan lunkisti vaan kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Voi myös kysyä, että haluatteko ostaa talon takaisin, myymme kohtuuhintaan.

Aiemmin saamasi idea antaa Appivanhempasi osallistua tontin hoitoon on todella hyvä!

Heille tuo koti on yhä yhtä rakas , ehkä vielä enemmän, olethan Sinä ja heidän poikansa siellä.
Voisitko ehdottaa yhteistä kasviostosmatkaa heidän kanssaan? Siinä voisit antaa heidän valita jotain,(Sinä kuitenkin itse valitset enemmiston). Tarjoudu antamaan heille tilaisuus ahertaa tontillanne, Sinä itse kuitenkin (määräät :)) ehdotat mikä kasvi istutetaan minnekin!
Ja lopuksi hyvät kahvit päälle. Kiität avusta, saat heidät tuntemaan osallistumisen ilon, ja Sinä itse innokkaan tyovoimaavun tarpeellisuuden.

Heidän osallistumisestaan sisätilojen järjestelyyn, jos se edes tapahtuu, voit ystävällisesti tehdä lopun. Kiitäen avun tarjouksesta, mutta " kyllä minä näistä sisähommista selviän yksin"

Tämän nyt ymmärtää että on kotiinsa kiintynyt ja tykkää siellä saada käydä muistelemessa.. Siellä on ne rakkaat tuhannet tai miljoonat muistot anopillasi joista hän ei ole voinut luopua ja toivon että ei tarvitsekaan. Kokonainen elämäntyö ilmeisesti kyseessä muistoineen. 'Joten jos se anoppi siellä puskissa menee, anna hyvä ihminen mennä, jos tuo on ainut "häiriö" eikä muutoin puutu elämäänne. Kyseessähän on miehesi kotipaikka.. Jos vielä kukatkin ostaa, ompa ihana anoppi! Kateeksi käy ;)

Paikkaan syntyy tunneside. Se ei katoa heti. Vain aika auttaa "unohtamaan". Kun on rakkaudella vaalinut kotiaan ja kukkiaan, tahtoisi että aina olisi se samanlainen ihana piha ja puutarha. "Katkaisuhoito" tähän on vaikeaa.

Kun itse myin taloni, jonka olin rakentanut, tehnyt siihen puutarhan komeine ruusuistutuksineen, haluaisin käydä vieläkin kävelemässä siinä pihalla ja katsella miten istutukseni ovat kasvaneet.

En ole näin tehnyt, vain vilkaissut entiseen pihaani kun olen siinä naapurissa vieraillut.

Kannattaa aloittajan pikkuhiljaa ottaa niitä omia vapauksia ja aina voi kysyä anopilta mieltä mieltä se on esim. tästä amppelista. Onko passeli tänne kun haluaisin vähän erilaista kuin ennen. Ota anoppi mukaan suunnitteluun, mutta ohjaa häntä kutienkin niin, että lopulta teet niin kuin itse haluat. Laita vähän huumoria peliin. Voit vallan hyvin naurahtaa, että komeita oli anopin amppelit ja haluat opetella itse vaikka kantapään kautta laittamaan yhtä komeat. Mutta että ne pitää olla "minun näköiset", ei välttämättä anopin näköiset, vaikka anopilla oli kyllä niin upeat istutukset ja kukat että vois niistä vaikka mallia ottaa.

Ei kai se anoppi voi niin paha olla kun olet hänen poikaansa rakastunut. Itsekin olen anoppi, mutta en kyllä ole koskaan puuttunut miniäni tekemisiin. Hänellä ei ole puutarhaintoa, eikä kasvit menesty, mutta hänellä on sydän paikallaan ja hän on lapsenlapseni äiti, joten minulle erittäin rakas. Juuri sellaisena kuin on. Ei minua haittaa miniän kuihtunut ruukkukukka, vaikka omat kasvini kukoistavat, kun pidän puutarhanhoidosta. Jokaisen pitää saada tehdä omat juttunsa. Jos kysytään, niin silloin voi neuvoa ja opastaa.