Opas edes vähän järkevään toimintaan

Ihminen joka ei ole erityisen älykäs, synnynnäisesti, voi joutua kohtaamaan erilaisia haasteita, joihin hänen luontainen kyvykkyytensä ei riitä. Jos tällainen henkilö sattuu syntymään köyhään perheeseen, hänen mahdollisuutensa tasapainoiseen elämään voidaan sabotoida. Esimerkiksi koulukiusaaminen, puutteellinen kasvatus, suoranainen laiminlyönti tai eristäminen voivat tukahduttaa nekin rippeet, joita ihmisen kyvyistä on jäljellä. Tällainen ihminen tarvitsee ohjeita, joilla hän saa elämänsä takaisin raiteilleen. Haluan painottaa, että nämä ohjeet eivät koske huippuälykkäitä tai muuten erityisen lahjakkaita ihmisiä. Enhän minä pysty opastamaan heitä, vaan haluan uskoa että he löytävät itse oman tiensä vaikeuksista selviämiseen.

Muille kaiken avain on taistelutahto. Jos sitä ei ole, ihminen ei voi saavuttaa mitään. Ihminen yrittää, kunnes hänen taistelutahtonsa ja/tai voimansa loppuu, hän uupuu, luovuttaa ja antaa periksi. On psykologinen tosiasia, että riittävät toistot iskostavat tiedon tai taidon ihmisen päähän. Näin ollen tyhmempikin voi suorittaa jonkin toimenpiteen, jos hän on harjoitellut sitä riittävän monta kertaa. Toimenpiteen monimutkaisuus on tässä pelkkä sivuseikka. Toimintaketju, jossa on sata vaihetta voidaan opetella sopivaa muistitekniikkaa käyttäen jos otetaan riittävästi toistoja. Tämä onnistuu jopa vaikeasti kehitysvammaiselta tai koulutetulta apinalta. Siksi molempien lajityyppien edustajat pystyvät oppimaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävän käyttäytymisen taistelemalla omia rajojaan vastaan.

Toinen avain on ohjeiden kuunteleminen. Tämä on sitä tärkeämpää mitä alempana älykkyydessä henkilö on. Jos omaa viisautta ei ole riittävästi, on parempi hyödyntää ryhmän viisautta kuin räpeltää jotain sekavaa, joka kuitenkin menee pieleen. Aina löytyy ketä tahansa viisaampia ihmisiä, joten myös älykkäämmät voivat hyödyntää tätä ohjetta. Tällöin korostuu ohjeisiin kohdistettu kriittinen ajattelu, josta voi parhaimmillaan tulla menestyksen tae ja lyömäase taistelussa. Nöyrä ja avoin mielenlaatu on avuksi ohjeiden kuuntelemisessa. Jääräpää ei kuuntele ja jatkaa virheellistä toimintaansa, kunnes talo on palanut ja nippu korvausvaatimuksia on kourassa.

Virheiden edessä ei saa romahtaa. Ne kuuluvat elämään. Tyhmempi tarttuu pulloon, kun huomaa talonsa palaneen. Hän ei tee mitään parantaakseen huonontuneita olosuhteitaan. Jälleen kerran on kyse periksiantamattomuudesta. Jos virhettään ei myönnä ja siitä ei ota opiksi, ei voi kehittyä ja asiat jatkavat helvetillistä alamäkeään. Totuudelta ei kannata ummistaa silmiään edes silloin, kun se satuttaa. Sen sijaan epämieluisaan totuuteen ei kannata jäädä kieriskelemään, sillä silloin ihminen masentuu ja lakkaa ajattelemasta järkevästi.

Vaikeinta järkevässä toiminnassa on omasta mielestäni keskittyminen, joka on sidoksissa synnynnäiseen kyvykkyyteemme. Kaikenlainen keskittymisen harjoittelu, meditaatio, rentoutuminen, opiskelu, luennolla istuminen, keskustelutaitojen harjoittelu tai muu vastaava, etenkin itselle vieraassa ympäristössä, tai itselle vieraiden asioiden parissa, tekee ihmisen psyykkiselle toiminnalle hyvää. Etenkin uudet tai omalla epämukavuusalueella olevat asiat ja niiden harjoittelu ovat terveellisiä, koska silloin keskittymisen ja erilaisten kognitiivisten taitojen harjoitteluun yhdistyy uuden oppiminen. Tämä luonnollisesti edellyttää jatkuvaa itsensä voittamista ja lienee monille hyvin, hyvin vaikeaa. Palkintona ihminen huomaa kehittyvänsä monessa suhteessa.

Itsekuri mahdollistaa myös terveydestä huolta pitämisen. Ihmisen ruumis ei ole joukko erillisiä paloja, jotka toimivat toisistaan riippumatta. Pikemminkin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Näin ollen ei ole yllättävää, että terveessä ruumiissa syntyy terveitä ajatuksia. Aivojen kunto on naimisissa muun ruumiin kunnon kanssa. Jokainen voi todeta tämän. Sairaana on vaikea ajatella selkeästi, vaikka osa ihmisistä pystyykin siihen muita paremmin. Yhtäkaikki, sairaus tuskin kovinkaan usein parantaa yleistä ajattelukykyä.