Vaikea elämäntilanne

Lisäksi hän oli kirjottainut että tulen paineen alla epäluuloiseksi. Tuo oli tempaistu siitä, kun sanoin että vuosien taisteluiden jälkeen alkoi mennä luottamus, kun kaikki tahot viralliset mukaanlukien laittoivat kampoihin, eivätkä kantaneet vastuutaan. Luottamus oli siis lähtökohtaisesti olemassa. Onko tuo epäluuloisuutta? Tosiaan on sekavat mietteet, koska juuri luin ettei persoonallisuushäiriö diagnoosia olisi saanut asettaa kriisin aikana ja minulla on seitsemän vuoden kriisi ollut. Asunto-ongelma selvisi, asuin evakossakin vuoden (oireet loppuivat puolen vuoden päästä pois muutettuani), kun asunto lopulta laitettiin vaihtuneen terveystarkastajan määräämän sisäilmanäytteen oton (tulos terveydelliset raja-arvot ylittävä määrä sädesieniä) jälkeen asumiskieltoon. Asunto korjattiin lopulta, muutin takaisin, eivätkä oireet palanneet. Vuoden taistelin vielä myyjien kans korvauksista ja niiden loppuessa myös masennuskin lieventyi ja uneni parantuivat.

Nyt minun pitää mennä dialektiseen käyttäytymisterapiaan epävakaan vuoksi ja en todella ymmärrä mitä siellä teen, koska osaan käyttäytyä. Ainoa asia mitkä itsestäni tunnistan on hylätyksi tulemisen pelko ja kroonistakin tyhjyyden tunnetta, mikä on tullut epäonnistuneiden parisuhteiden (tullut kaltoinkohdelluksi) ja tuon asuntotaistelun vuoksi, kun eristäydyin masennukseni vuoksi. En jaksanut pitää kavereihini yhteyttä, eivätkä kaverini pitäneet minuun yhteyttä. Jos nyt sitten oikeita kavereita sellaiset ovatkaan. Kuitenkin, en minä heitä syytä, koska en itsekään pitänyt yhteyttä. Tosin olin masentunut. Mielestäni nyt hoidetaan tosiaan ihan väärää sairautta. Mielestäni tarvitsisin traumaterapian tyyppistä hoitoa.

Huhhuh. On niin sekavat mietteet. Saakohan mistään tarkennusta diagnoosille? Onko se edes oikea vai tukeutuuko psykiatrit toisiinsa, eivätkä uskalla toistensa asettamia diagnooseja kyseenalaistaa? Ihmettelen, ettei oteta huomioon elämääni ennen asuntotaistelua. Se oli tasaista normaalia terveen ihmisen arkea ilman huolta huomisesta. Olin iloinen, positiivinen, optimistinen. Eikä sielläkään mitään mielialan heittelyjä, itsetuhoisuutta yms. Olen järkyttynyt. Jotenkin tuntuu että on lyöty leima otsaan eikä ymmärretä raskasta elämäntilannettani. Tosin sanoihan yksi psykitari sentään sen, että siinä elämäntilanteessa olisi saanut syödä kottikärryllisen lääkkeitä eikä ne olisi auttaneet, koska masennuksen on aiheuttanut ulkoiset tekijät. Kuitenkin tutkimusjakson aikana hän vahvisti epävakaan diagnoosin, mutta en saanut perusteluja vaikka kuinka yritin kaivella niitä. Ihmettelen mistä he tekivät tämän dgn koska psykologin mielestä olin ollut epärehellinen testeissä. En ymmärrä miten rochartin musteläiskätestissä edes pystyy olemaan epärehellinen? Eli testin perusteella ei ollut nähtävissä traumaa eikä stressiä. No. se käännettiin tosiaan niin että en ollut rehellinen. Loukkaavaa, koska olin rehellinen ja avoimesti kerroin asioistani. Ihmetyttää. Näinkö tämä yhteiskunta menestyy, että ihminen verhoillaan diagnoosien taakse. Vieläpä väärien diagnoosien. Hienoa saada epävakaa persoonallisuusdgn perään toipunut, kun ei ole ko. sairauden kriteerit ikinä täyttyneetkään. Huvittavaa. Kai minä otan ensikerralla psykiatrin vastaanotolla esille kriteerit ja kysyn mikä niistä minussa sitten on ja miten se ilmenee. En edes yleisiä persoonallisuushäiriöiden kriteerejä täytä ja ne pitäisi kaikki täyttyä jotta voitaisiin dg edes asettaa. Kyse ei ole sairaudentunnottomuudesta vaan asioista, jotka ei todella pidä paikkaansa kohdallani. Tutkimusjaksolla sanottiin, että olen kiltti ihminen ja ko. epävakaus kohdistuu itseeni. Sitten epävakaatyöryhmän psykiatri tunnissa teki minusta aggressiivisen yhden tapauksen perusteella ja tuon olin kertonut myös tutkimusjaksolla ja siellä siitä ei kriteeriä otettu. Tosin eihän he kertoneet perusteluja, mutta tuosta kiltti-sanasta voinee päätellä ja siitä kun useasti sanoin etten ole mikään impulsiivinen häiriötyyppi, etten tunnista epävakautta itsessäni johon he kommentoivat ettei se minulla niin ilmenekään. Lisäksi lausunnoissa puhutaan, että minulla on taipumusta sovinnollisuuteen ja tämän allekirjoitan.

jatkuu...