Tuossa Tiede lehden juttumainoksessa sanotaan, että avaruushissin toinen pää rakennettaisiin maan vetovoiman ulkopuolelle. En tiedä loppuuko gravitaation vaikutus jonkun matkan päässä, mutta aika pirun kauas sen saisi sitten viedä:
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/unelma avaruushissista elaa/a329129
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/unelma avaruushissista elaa/a329129
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toimittaja ei ole ymmärtänyt ideaa. Itse avaruusasema olisi geostationäärisen radan korkeudessa, jossa se pysyy "itsestään paikoillaan" päiväntasaajan yllä. Mutta koska lieka painaa, tarvitaan "vastapaino" vetämään se suoraksi. Ja se vastapaino rakennetaan huomattavasti korkeammalle niin että vuorokauden kiertoaikaa vastaavalla ratanopeudella keskipakovoima voittaa selvästi maan vetovoiman.
Tuossa ilmeisesti ajatellaan geostationääristä rataa, jossa kiertoradan kierros kestää yhtä kauan kuin maan pyörähdys akselinsa ympäri. Tietoliikennesatelliitit kiertävät juuri tätä rataa, ja siis näyttävät pysyvän paikoillaan maahan nähden. Kyse ei siis ole mistään maan vetovoiman loppumisesta, vaan nimenomaan maan vetovoiman vaikutuksesta kappaleeseen. Gravitaatio juuri pitää satelliitit paikoillaan.
Rata vain on hissille kovin korkealla, noin 36 000 kilometrin päässä. Esimerkiksi kansainvälinen avaruusasema kiertää maata vain noin sadasosan matkan päässä maasta, noin 360 kilometrin korkeudessa. Maapallon ympärysmitta on noin 40 000 kilometriä. Voi hyvin kuvitella miten valtavan suuri on vaijeri, joka yltäisi koko maapallon ympäri, ja miten hankalaa sen saaminen paikoilleen olisi.
Eikä mikään tämän hetkinen vaijeri kestäis sadasosaa omasta painostaan.
On kai ajateltu käyttää grafeeneja tms. joka on kevyttä mutta hyvin lujaa materiaalia.