Kiitos sinulle ristiina

toit ne kaikki todellset omaishoitajan kohtaamat karikot ihanassa Seuran elilletullossasi.Olet todella aito ihminen,vaikka nuori oletkin.
Luin Seuralehden viimeisen numeron,jossa kerroit rakkaustarinan,jonka muistisairaus häivyttää.
Olet ihana lähinmäinen,voimia sinulle

14

321

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -----

      Onko artikkeli viimeisessä seurassa? Pitääkin ostaa. Ristiina on aito teeskentelemätön ihminen.

    • Voi kiitos vaan kauniista sanoistanne, jospa jotain hyötyä omaishoitajille kun kerron miten elämä voi muuttua.
      Koittakaa jaksaa, vaikka päivä kerrallaan , tai hetki ja jos oikein ahistaa, saa höpistä mulle, se jakaminen auttaa.

      • Vielä kerran ristiina1kiitos!
        Minun omaishoitajuus taitaa olla loppusuoralla.Mieheni on terveyskeskuksessa ja hän on siinä agressiivisessa vaiheessa,hoitaja oli sitä mieltä ettei häntä voi kotiuttaa.
        Hän kuumeili siellä hoitojaksolla ja hänet siirrettiin terveyskeskuseen tiputukseen.Hän repi sen tippakanyylin irti ja luovutti verta sinne lattialle jonkun verran ennenkuin hoitajat ehtivät hätiin.
        Sanoinkin hoitajille toivottavasti se oli sitä pahaa verta ja hänellä olisi parenpia tulevat päivät.

        Tyttäreni oli viikonlopun täällä ja tulee taas huomenna Tampereelta.Hän on hoitanut vanhuksia parikymmentä vuotta,ollut esimiesasemassa, hän itki melkein kokoajan,kun vierailinme siellä terveyskeskuksessa.
        Oman isäpuolen kohtaaminen rapistuneena Alzheimerikkönä oli hänelle kova paikka.

        Se että luovutan ajoissa,kun kuitenkin joudun hänet luovuttamaan hoitopotilaaksi,on järkevin ratkaisu.
        Kolmannenasteen nivelrikko ja niskanikamat tukikaulurin varassa eivä ehkä enää omaishotajantyön vaativuuteen velvoita.

        Älkää hyvät omaishoitajat ajako omaa terveyttänne ja mielenterveyttänne aivan loppuun.
        Omaishoitajien oikeusturva,onko sitä edes olemassa?


    • Ei kyllä ole olemassa mitään turvaa omaishoitajille, meidän odotetaan hoitavan homman kunnes ei jaksa enää. Yleensä oma terveys saa kolauksen. Itsekin sain kaikenmaailman oireita. Raskas työ , raskas elämä. Kyllä se on hyvä luovuttaa, itse en aio mitään sänkypotilasta kotona hoitaa, vaikka rivinen välistä sitäkin jotkut ehdotti.
      Itse tämä on taaperrettava, kuka mitenkin .
      Kyllä on raskas sairaus, alzheimerit sun muut muistisairaudet.

    • Tämä Alzheimer on aivorappeuma,sen löytäjä on kaiketi aivokirgi,kansalaisuutta en osaa veikata,Wicipendia sen kaiketi kertoo.
      Sen ilmenimismuodot ovat dementia,muistisairaus,kaatuilu,epilepsia,harhaisuus,tulehdukse
      agressiivisuus,mustasukkaisuus,nielemisvaikeudet ja kaiketi tukehduskuolema.
      Eutanasialle pitäisi antaa elintilaa nykyisessä sairaanhoidossa,sen allekirjoitan

    • ......

      Ostin lehden. Kaikki on niin tuttua, on pakko katsella kuinka rakas ihminen muuttuu tuntemattomaksi ja vähitellen hiipuu pois, hidas kuolema. Hyvä ristiina että annat kasvot meille monille samassa tilanteessa oleville.
      Vasta kun kokee saman, voi tietää kuinka raskasta tämä on.

    • Haluan nyt kertoa, kun tässä tuli jo syytös netissä , että tuuletan julkisesti mieheni sairaudella. En ole pyytänyt toimittajia tekemään meistä juttuja, en Muistiliiton enkä Seuran, minuun oltiin yhteydessä koska halusivat tuoda omaishoitajien elämää, työikäisten elämää esille. En ole saanut minkäänlaista korvausta kummaltakaan, muuta kuin ilmaiset lehdet. En ole hakenut kunnia enkä kruunua.Halusin kertoa julkisesti miten raskasta ja julmaa on olla omaishoitaja, meidän näkökulmasta vaikeasti alzheimersairaan ja koittaa olla äiti, ja vaimo siinä samalla.
      Jos joku nyt siitä tulee kateelliseksi ja pahoittaa mielensä, tulkaa meille, parissa tunnissa itkette kun katselette mieheni touhuja.
      Kateus on paha asia, en vain tiedä / ymmärrä miten minulle voi olla kateellinen parista lehtijutusta. Jouko olisi halunnut että teen kaikkeni, mie olen tehnyt , koska hän oli kiltti ja hyvä ihminen ennen sairautta, ihana aviomies.Sitä ei kukaan multa voi viedä.
      Suomessa ihmeellinen tapa reagoida, jos joku kertoo avoimesti vaikeasta tilanteesta.
      Tervetuloa meille jos haluaa tätä elämää. Ilomielin luovun ja poistun.
      Se on jakamista, kun kerron elämästämme, ei tuulettamista. En nauti elämästäni, päinvastoin, hyvin raskasta ja hyvin yksinäistä.Onneksi mulla on ihana tytär ja kissa.

      • Ihmisten pahuus ja epäoikeudenmukaisuus ovat todella julmaa nykyaikana.Varsinkin naiset ovat täysiä raatelijoita toisiaan kohtaan.
        Nuoruuteni ruuhkavuosina olin "puotipuksuna"viitisen vuotta ja silloin huomasin ettei naisvaltainen ala ole minun heiniäni.
        Kouluttauduin hydrauliikka ja pneumatiikkaalalle ja lähdin miesten töihin ja jätin akat ja selkäänpuukottajat tiskin taakse.
        90% Valmetin työkavereista oli miehiä,eikä koskaan ollut mitään sisäistä kilpailua,eikä kateellisuutta miesten taholta.
        Tuurikaverini oli nainen ja hän kerran sanoi,että hyvinhän sinulla,kun on kaksi omistuasuntoakin.
        Evät ne velat ja neljä lastani silloin häntä kiinostaneet(yksineläjää),joita silloin vedin yksinhuoltajana.

        Nyt se kauhuskenario toteutui,jota olin pelännyt jo pidemmänaikaa,mieheni agressivisyyden lisäännyttyä.
        Hän oli sunnuntaiiltana käynyt ,siellä terveyskeskuksen vuodeosastolla kahden potilaan raiveleihin ja ajanut hoitajia ison vichypullon kanssa takaa ja yrittänyt paeta.
        Rauhoitettuna ja piikitettynä hän oli kysynyt montako minä tapoin?

        Hänen olisi kuulunut päästä neurologille jo tammikussa ja saada tujumpia rohtoja,mutta tämä kunnanjohtajan rouva muistipolilla käski hakemaan unilääkkeitä apteekista.
        Olen niin turhautunut ja vihainen koko systeemiin,että ihan kihisen kiukusta.
        Ei häntä enää kotiuteta,vaan laitospaikka on tosiasiaa,vaikkei kunalla edes niitä ole tällä erää,kun toistakymmentä paikkaa lakkautettiin "säästösyistä"

        Sinä ristiina saat olla ylpeä itsestäsi empaattisuudestasi ja elämänkokemuksestasi.Toivon että jaksat tämän taistelun loppuun,me kaikki varmaankin olemme sinun tukijoitasi.
        Olet vahva nainen,kyllä sinä tämän koettelemuksen käännät voitoksesi,sinua tukien rituliini


      • soilikki1
        rituliini_38 kirjoitti:

        Ihmisten pahuus ja epäoikeudenmukaisuus ovat todella julmaa nykyaikana.Varsinkin naiset ovat täysiä raatelijoita toisiaan kohtaan.
        Nuoruuteni ruuhkavuosina olin "puotipuksuna"viitisen vuotta ja silloin huomasin ettei naisvaltainen ala ole minun heiniäni.
        Kouluttauduin hydrauliikka ja pneumatiikkaalalle ja lähdin miesten töihin ja jätin akat ja selkäänpuukottajat tiskin taakse.
        90% Valmetin työkavereista oli miehiä,eikä koskaan ollut mitään sisäistä kilpailua,eikä kateellisuutta miesten taholta.
        Tuurikaverini oli nainen ja hän kerran sanoi,että hyvinhän sinulla,kun on kaksi omistuasuntoakin.
        Evät ne velat ja neljä lastani silloin häntä kiinostaneet(yksineläjää),joita silloin vedin yksinhuoltajana.

        Nyt se kauhuskenario toteutui,jota olin pelännyt jo pidemmänaikaa,mieheni agressivisyyden lisäännyttyä.
        Hän oli sunnuntaiiltana käynyt ,siellä terveyskeskuksen vuodeosastolla kahden potilaan raiveleihin ja ajanut hoitajia ison vichypullon kanssa takaa ja yrittänyt paeta.
        Rauhoitettuna ja piikitettynä hän oli kysynyt montako minä tapoin?

        Hänen olisi kuulunut päästä neurologille jo tammikussa ja saada tujumpia rohtoja,mutta tämä kunnanjohtajan rouva muistipolilla käski hakemaan unilääkkeitä apteekista.
        Olen niin turhautunut ja vihainen koko systeemiin,että ihan kihisen kiukusta.
        Ei häntä enää kotiuteta,vaan laitospaikka on tosiasiaa,vaikkei kunalla edes niitä ole tällä erää,kun toistakymmentä paikkaa lakkautettiin "säästösyistä"

        Sinä ristiina saat olla ylpeä itsestäsi empaattisuudestasi ja elämänkokemuksestasi.Toivon että jaksat tämän taistelun loppuun,me kaikki varmaankin olemme sinun tukijoitasi.
        Olet vahva nainen,kyllä sinä tämän koettelemuksen käännät voitoksesi,sinua tukien rituliini

        Mistä tämä kateus sikiää,jopa siitä kun puoliso sairastuu.Toinen yrittää hoitaa ja etsiä ja tapella hoitoa.Emme me sädekehää päähämme halua.Minulle ainakin riittää rautalanka ja sekin oikein ruosteinen.Ja kuten viime kesänä kuollut tätini sanoi,kyllä me niijaamme mutta rähmälle emme mene.Meidänkin elämästä romaani tulis,pitäsköhän alkaa kirjoittamaan.Jaksamista kaikille taisi se kesä tulla sittenkin.


      • tämätilanne

        Älä välitä kateellisten puheista! Suomalainen on kateellinen toisten sairauksistakin!

        Aion etsiä Seuran käsiini ja lukea haastattelusi. Kiitos kun avauduit muidenkin puolesta!

        Itsekin olen omaishoitaja, alle 50- vuotias. Lapseni on kehistysvammainen. Olen ollut täysin yksin jo 10 vuotta. Lapsen isä ei pystynyt kantamaan vastuuta erityislapsen kasvattamisesta/ hoitamisesta ja erohan siinä tuli. Sukulaiset eivät pärjää lapseni kanssa, hoitoapua en ole saanut mistään. ns. ystävätkin kaikkosivat kauan sitten. En pääse työelämään, olen 110% omaishoitaja. Erittäin pienellä omaishoidontuella ja toimeentulotuella kitkuttelen. Siitä on sitten ihmiset kateellisia, vaikka elän köyhyysrajan alapuolella, erittäin yksinäisenä, kahdestaan kehitysvammaisen lapseni kanssa. Ainoat vapaat hampaat irvessä eri oikeusasteissa taistellut omaishoitajan lakisääteiset vapaapäivät. Lapsen ollessa koulussa hoidan hänen asioitaan ja teen kotityöt. Kaikki muu aika menee lasta ohjatessa. Ja sille sitten ollaan kateellisia, kun minä kuulemma laiskottelen päivät pitkät kotona enkä käy töissä.


    • Juu, ei omaishoitaja osa ole helppo, eikä sillä rakkaudella laskuja makseta. Meillä taas tuota vaeltamista ,ei nuku ei, pomppa 5-10 minsan välein ylös, ei jää edes illalla omaa aikaa, että voisi palautua
      Sattui niin kun sanotaan että mie tuuletan mieheni sairaudella, mitä tässä tuulettamista ? Joka päivä surua vaan, ja katsella kun toinen huonompi ja huonompi, ei edes tiedä kuka hitto mie oon. Ei herrajumala, saisinpa edes miljoonan tarinastani, sitten voisin kyllä tuulettaa :)))
      Olen mie oikeilta omaishoitajilta tukea saanut, ulkopuoliset ei valitettavasti oikein ymmärrä tätä maailmaa tässä kotona, tytärkin tässä ...
      Ruotsissa oli juttu nuoremmasta muistisairaasta ja hänen vaimosta, tukea ja ymmärrystä satoi ympäri maailmaa, ei siellä mollattu, että staraksi haluaa.
      Koko elämä piloilla alzheimerin takia, jihuu, kun mie tuuletan.
      Kumma kun nuo ystävätkin häviää...very sad....No jaksellaan , tavalla tai toisella.

      • rituliini, meillä oli sama ongelma kun mies oli aggressiivinen, ei meinas mitään apua saada, rauhoittavat vaan pahensi käytöstä.Ei kivaa, no saatiin tainnuttava neurolepti, sitten sopii muottiin, nyt olen vähentänyt lääkitystä ja ei käy päälle enää...
        Seurantaa pitäisi olla ja lääkärit, eri alojen , pitäisi tehdä yhteistyötä.
        Saatiin me apua, konttasinkohan viime metreillä....en muista...


    • omainen myös

      Jokainen jolla terve järki ymmärtää kyllä että alzheimeromainen ei tuuleta, päinvastoin, jos selviää itse terveenä siitä hommasta ja tuskasta niin ihme on.
      Voimia kaikille!!!

    • --------

      En voi ymmärtää mitä kadehtimista sairaan puolison hoitamisessa on. Kadehtijat ovat usein turvallisesti naimisissa terveen miehen kanssa,
      sanovat että meillä "isäntä" hoitaa kaiken.
      Sitten ollaan täysin ulkona jos "isännälle" jotain sattuu, ei ole edes laskuja maksanut koskaan, ei tiedetä edes omaa taloudellista tilannetta kun on saanut elää turvattua elämää.
      Sieltä suojasta kuvitellaan että nämä omaishoitajat valittavat turhaan, mikäpä on kotona ollessa miehen kanssa, ei tarvitse edes töissä käydä. Näin minulle sanoi eräs "prinsessa".

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Anteeksi mies

      En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin
      Ikävä
      27
      3391
    2. Ripeyttä asiointiin

      Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee
      Hyrynsalmi
      28
      2141
    3. Palstan henkisesti sairaat ja lihavat

      Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals
      Ikävä
      114
      1670
    4. Mietin aina vain

      Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh
      Tunteet
      7
      1418
    5. Koska me nähdään

      Seuraavan kerran ja odotanko sitä?
      Ikävä
      76
      1359
    6. Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!

      Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi
      Tunteet
      138
      1236
    7. En tunne muita

      Kohtaan tätä samaa polttavaa halua vain sinua kohtaan. Ei vaan muut sytytä
      Ikävä
      64
      1056
    8. Olen vähän

      Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I
      Ikävä
      10
      974
    9. Ollaan kuin yö ja päivä

      Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.
      Ikävä
      70
      931
    10. Oletko joskus lähestynyt jotakin

      väärällä identiteetillä? Miksi?
      Ikävä
      102
      912
    Aihe