Elämän määritelmä

Tarkkoja määritelmiähän ei taida olla. Minimivaatimus taitaa olla, että omistaa vähintään yhden solun. Yleisiä tuntomerkkejä elämästä ovat lisääntyminen/monistuminen, aineenvaihdunta, ulkoisiin ärsykkeisiin reagointi ...

NUO OVAT fyysisen ja biologisen elämän merkkejä, mutta mikä on se joka pttää tämän koneiston hengissä kehdosta hautaan.

Se on ajaton ääretön, koskaan syntymätön ja kuolematon elämä jonka osa mekin olemme.
Se tulee meihin syntymässä, ja poistuu kuolemassa

Fyysinen elämä on rajallista, joten tuo ajaton voi ilmetä vain,
fyysisten elämien ketjuna
Elämä alkaa esiasteelta ja jatkuu syyn ja seuraksen alaisena sukupolvesta toiseen kehittyen täydellisyyttä kohti
Me olemme yksi lenkki tuossa ketjussa.

Emme vain ole tietoisia tästä, koska, menneisyydessä tehtyistä, valinnoista olemme itse synnyttäneet ajallisen egon sielun jonka vangiksi olemme joutuneet ja seuraksena on ollut tämä kaaosmainen ja kärsimysten täyttämä yhteiskunta.

IHMISEN MIELI ON PALJON ENEMMÄN KUIN SISÄLTÖNSÄ SUMMA.
Olemmehan osa tuota ääretöntä yhtä elämää,joka on kaiken energia summa sekä ajattoman että ajallisen

Elämä on samojen kemiallisten lakien alainen kuin epäorgaaninenkin kemia. Ei siis ole luonnosta itsestään johtuvaa määritelmää. Eri aikoina ihmiset ovat pyrkineet määrittelemään elämää eri tavoin.

Minusta eräs määritelmä olisi lisääntyminen. Tällöin myös eräät tietokoneohjelmat tulisivat elämän piiriin. Toisille taas vain hiilen kemiaan perustuvat ilmiöt voivat olla elämää.

Joka tapauksessa hiileen perustuva elämä täydellisesti redusoituu kemiaksi, kemia fysiikaksi ja fysiikka hiukkasfysiikaksi.

Elämä itsessään on vaikea määritellä, mutta kaikille eliöille yhteisten ominaisuuksien listaaminen on helpompaa:

-aineenvaihdunta
-lisääntyminen
-kasvu
-kuolema
-perinnöllisyys
-evoluutio
-reagointi ärsykkeisiin
-itsesäätelykyky (esim. hikoilu tai ruuanhankinta)

Elämä hieman monimutkaisemmalla kuin solutasolla on fyysisluontoinen - ei välttämättä yksikäsitteisesti luonnon hiukkasfysiikkaan liittyvä - ominaisuus, jonka taustalla on itse itseään ylläpitävä (esim. ruokkiva, uhkiin reagoiva) ja itsestään kopioita tekevä sekä mahdollisesti palautemekanismeilla varustettu viestittävä organismi. Nämä palautemekanismit säätelevät elävän organismin tasapainoa, joka on vastakohta sille, että systeemi ikään kuin "räjähtäisi" samaan tapaan kuin jotkin matemaattisetkin epästabiilit systeemit. Elävällä organismilla on kyky kasvaa aineenvaihdunnan kautta, jossa joko rakennetaan monimutkaisempia osia yksinkertaisista rakennusaineista (anabolinen prosessi) tai monimutkaisemmat yhdisteet hajotetaan pienemmiksi, jolloin vapautuu energiaa (katabolia). Tästä energiasta organismi tarvitsee osan elintoimintoihinsa ja jäljelle jäävän osan eliö voi hyödyntää esimerkiksi kasvuun tai liikuntaan. Elävä organismi kykenee vastaamaan ärsykkeisiin ja adaptoitumaan evoluution kautta ympäristöön kasvattaen toleranssia erilaisia uhkia vastaan. Elävä organismi on valmis uhraamaan omana olemassaolonsa lisääntymisen puolesta. Periaatteessa älyllä, mielikuvituksella ja suurella tietokonekapasiteetilla tämä kaikki voitaisiin toteuttaa synteettisessä maailmassa. Onhan jo 1990-luvulla kehitetty tietokoneohjelma, joka kykenee tekemään itsestään kopion.