Uskontososiologiaa

No shit!

Puhut kuin minun suullani. Ralf Dahrendorf ok.

Voisiko yhteiskunta olla eräs ihmisen kehittämä uskonnollinen ilmiö?

Jollain tavalla ajateltuna jopa ihminen voisi olla eräs uskonnon kehittämä yhteiskunnallinen ilmiö.

Ryhmät muodostavat yhteisöjä ja yhteisöt yhteiskunnan. Yksilöt muodostavat ryhmän väkisinkin jo biologisista syistä. Ryhmät puolestaan selviävät hengissä paremmin yhteisöissä. Ihmispopulaation kasvaessa yhteiskuntien muodostuminen on vääjäämätöntä, tavalla tai toisella.

Yhteisö ja varsinkin yhteiskunta tarvitsee auktoriteettia. Lapsi katsoo alkuvuosina ylös isäänsä. Tämän kaikkivoipaisuuden illuusion kadotessa lapsi kokee kriisin. Isä ei olekaan maailman vahvin ja kaikkitietävin. Isä on ollut lapsen ainoa todellinen auktoriteetti, jopa äiti on totellut isää, ja äiti sentään tekee ja tarjoaa kaiken tarvittavan.

Maailma vaikuttaa äkisti olevan täynnä kaaosta ja ilman järjestystä. Maailmankatsomus avartuu vähitellen ja turvallisia auktoriteetteja alkaa löytyä. Yhteiskunnallinen esivalta aina kuninkaaseen asti on kertomassa kullekin paikan kuten uskontokin. Esivalta alkaa vähitellen muodostua ihmisistä ja kuninkaitakin kuolee ja uusia tulee. Onko oikeata auktoriteettia missään, mikä on muuttumatonta? Perinteet. Mikä pitäisi paremmin vuotuisia perinteitä yllä kuin uskonto?

Yksilöt kaipaavat niin turvaa tuovaa auktoriteettia kuin sukupolvien yli ulottuvaa jatkumoakin. Ajatellaan, että moderni yhteiskunta voisi toimia ilman uskontoa.

Yksilötasolla uskonnottomuus voi tuntua toimivan hyvinkin. Yhteiskunta tarvitsee kuitenkin jäseniltään myötävaikutusta. Jos kaikki jäsenet alkavat toimia oman etunsa maksimoimiseksi, varastaa, huijata, pettää, salata ja epäillä, yhteiskunta ei toimi.

Koko yhteiskunnan toiminta perustuu eräänlaiseen uskontoon. Menen aamulla töihin ja teen osani, saan palkkaa ja elätän perheeni, turvaan jälkikasvuni eloonjäämiseen.

Oikeasti meillä ei ole mitään varmuutta siitä, että saamme palkkamme kuun lopussa. Meillä ei ole mitään varmuutta siitä, että pankkitilillä olevat numerot oikeasti tarkoittavat elintarvikkeiden saamisen kannalta jotain. Olemme tottuneet tiettyyn elämänjärjestykseen. Uskomme sen jatkuvan.

Joku varmasti ajattelee, että uskonto ei perustu mihinkään todelliseen kun taas pankkitilin numerot tai tietyn näköiset paperin palaset oikeasti saavat aikaan asioita. Paperit ja tilillä olevat numerot saavat asioita aikaan vain niin kauan kuin ihmiset uskovat niihin. Loppujen lopuksi ne ovat vain paperia ja digitaalisia välähdyksiä. Paperia voi sentään käyttää sytykkeenä.

Nykyinen yhteiskuntamme elää illuusiossa, että kansanedustajamme oikeasti edustavat meitä kansalaisia. Saattavat he edustaakin, mutta virkakoneisto toimii kuitenkin ihan omilla ehdoillaan. Vaalimme sisimmissämme edelleen ajatusta ja tunnetta oikeasta ja väärästä ja oletamme yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen lähtökohtaisesti toimivan niiden perustalta.

Yhteiskunta ja sen toiminta on uskonto, jonka pitkälle jatkuvan luonnemuokkauksen tuloksena on syntynyt moderni ihminen, joka paradoksaalisesti kuvittelee olevansa uskonnoista ja niiden määräysvallasta vapaa yksilö.

Jumala tai Allah on vain rahan mielikuva, tyhjä rukous, joten uskonnot estävät todellisen rauhan ja demokratiakehityksen varsinkin Lähi-idässä.

https://kirja.elisa.fi/ekirja/sielunlaki

Evoluutio on ihmisaikojen alussa suosinut uskovaisia.

Yhteinen uskonto normistoineen ja moraalisääntöineen oli ehkä muinoin yhteisöjä vahvistava tekijä. Kenties se paransi ryhmän selviytymisen ja menestymisen edellytyksiä. Siten uskonnollisuuteen taipuvainen mieli ehkä kehittyi ihmislajille evoluution tuloksena.

Ihminen haluaa ajattelevana oliona ja yhteisönä ymmärtää ja hallita ympäristöään.
Elämä, kuolema, katoavaisuus, viha, rakkaus, suru, kiitollisuus ym. kaipasi selityksen ja yhteiset toimintatavat, yhteisen tradition, uskonnon minkä mukaan elää.

Dahrendorfia:lle

Juuri niin. Ihminen on luonut jumalan ja kirkolliset jutut.
On paljon tyhmyyttä, ja sellaiset uskovat Jumalan todella olevan olemassa. Samoin kuin ylösnousemuksen.

He tekee sen, saadakseen elämälleen sisällön ja pohjan ja jos se heille riittää, niin plasebo riittää. Plasebohan ei sinänsä ole pahasta, mutta uskonnon välittäminen esim. lapsilleen totuutena, on kauhean paha asia.
Koulun pitää ehdottomasti luopua uskonnosta siis opettamasta sitä totuutena.
Yhteiskunnan rakentamana ilmiönä/instituutiona siitä kyllä on hyvä kertoa ja siitä, miten paljon jumalia ja uskontoja haaroineen on ollut ja on.

Uskonto on aina osa hallintoa. Menetelmä hallita. Alistaa, hyötyä, jne...
Uskonto on myös tuottava ammatti monelle.
- siinä ne syyt uskonnon yleisyyteen....

Uskonto ei kuulu tiedepalstalle. Poistoon.

Siskonsa tappajien uskonto kuuluu sosiologia palstalle .- sukurunttanen ropleema.

Uskonto on on ilmiö joka on kehittynyt ihmisyhteisöön, ja sille on olemassa biologiset perusteensa.
Biologinen perusta on siinä, että se mielessä on alue jota voidaaan nimittää hengeksi, se on irrationaalinen päinvastoin kuin sielu, joka edustaa rationaalisuutta.
Uskonnon kehityksen pani liikkeelle puhetaidon ilmaantuminen talouselämän kehitys-tasolla missä alkoi muodostua pysyväisluontoisia yhteisöjä.
Uskonnolla ikäänkuin synkronoitiin yhteisön jäsenet yksituumaisksi, ja siitä seurasi yhä vielä jatkuvat uskonsodat.
Nyt elämme kehitysvaihetta jossa on moniakin syitä luopua uskonnosta, mutta se on mahdollista vain jos uskonnon täyttämä mielen alue, hengelliyys opitaan ottamaan käyttöön muulla tavoin.
Sen kiistäminen ei onnistu koska se on objektiivista todellisuutta (myös eläimillä on henki, kasveilla samaten).

Taitan peistä tästä teemasta blogissani "Kolmiot elämässä ja sen ulkopuolella". Tervetuloa tutusumaan ja ampumaan alas.

Kiitos! Odotankin sinne vähän perustellumpia kommentteja kuin mihin näytät pystyvän :)