Luomiskertomuksessa Jumalan luominen on hyvää: "Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää." Tarkoituksemme on nyt tulkita, mitä Mooses tarkoittaa, sekä onko se välttämättä ristiriitaista, vaiko ei. Pohjustaakseni seuraavaa käsittelyä, myös antiikin kreikkalaiset filosofit ajattelivat, että kaikki oleva on ja syntyy hyvin ja kauniisti. Kuitenkin koska luonnossa näytti olevan myös hyvien asioiden vastakohtia eikä siten pelkästään säännönmukaisuutta ja kauneutta, vaan myös epäjärjestystä ja rumuutta ja enemmän pahoja ja arvottomia asioita, he toivat keskusteluun toisen syyn, riidan, joka on jälkimmäisten syy.
Mooseksen luomiskertomuksessa ei mainita toista syytä. Siinä
ei sanota edes, että luomisessa on myös hyvien asioiden vastakohtia.
On siten ihmetelty, mikä on epäjärjestyksen, rumuuden,
jne. syy luomisessa. Jos on vain yksi syy, se on myös pahan syy
ja Jumalaa pidetään sellaisena. Lisäksi, vaikuttaa ristiriitaiselta,
että luominen on hyvää, jos siinä on jotakin pahaa. Sanotaan myös, että Jumala tietää kaiken, joten jos Jumala luodessaan tietää kaiken, hän tiesi, että luomisesta seuraisi pahaa ja koska Jumala teki kaiken, hän teki myös pahan.
Esittäkäämme ratkaisuja edellisiin ongelmiin.
Se, että jokin on hyvä, ei tarkoita välttämättä, ettei siitä seuraa jotakin pahaa, vaan jokin voi olla hyvä jonkin aikaa, mutta olla sitten paha. Kertomuksen mennyt aikamuoto on tämän kanssa yhdenmukainen. Edelleen, se että luominen oli hyvä, ei tarkoita välttämättä, että siinä ei olisi laisinkaan pahaa, tai sen kaltaista, sillä kutsumme yleensä jotakin hyväksi, vaikka siinä olisi jotakin parannettavaa, eikä sellainen, jossa on parannettavaa, ole täydellisen hyvä. Kutsumme asiaa usein sen perusteella, mitä siinä on eniten, vaikka sen jokin osa ei olisikaan hyvä, niin että sanomme toista asiaa paremmaksi ja kolmatta parhaaksi, joten hyvä ei ole välttämättä se, joka on täydellinen.
Sanomme siten jonkun parantaneen, jos hän tekee huonoimmasta hyvän,
vaikka hän ei tekisi siitä parasta. Huonoimman parantaminen ei ole välttämättä hyvän luomista, paitsi jos se on sellaisen luomista, mitä lisäämällä huonoin tulee paremmaksi, niin ettei hyvää aikaisemmin ollut. Jos siinä ei ollut aikaisemminkaan hyvää, minkä tahansa määrän luominen sitä tekee huonoimmastakin paremman, vaikkakaan ei välttämättä sellaista, jota kutsutaan
hyväksi suurimman osan mukaisesti.
Sellaista, joka tekee hyvän, kun hän voisi tehdä parhaan,
ei pidetä parhaana tekijänä. Kutsumme usein parhaaksi tekijäksi sellaista, joka tekee parhaan, emmekä sitä, joka tekee hyvän. Tuottaminen ja tuote eivät kuitenkaan aina ole yksi ja sama. Paras tekijä ei ole välttämättä paras tuote, kuten se joka veistää parhaiten ei ole paras veistos. Jos luoja on paras yhdellä tavalla ja luotu toisella, luominen voi olla parasta, niin että sen tekijä on myös paras luoja, vaikka luotu ei ole täydellinen jossakin toisessa merkityksessä. Niitä voidaan kuitenkin vertailla, jos niitä mitataan jollakin samalla, kuten luomisella, niin että luodut kykenevät luomaan, mutta huonommin. Koska niitä voidaan vastaavalla tavalla pitää parhaina mahdollisina luotuina
niiden ollessa yhdistelmiä, ne voivat olla parhaita yhdessä merkityksessä, mutta
vertailtavissa parhaan kanssa toisessa merkityksessä.
Käsitelkäämme seuraavaksi ennalta tietämisen ongelmaa. Siitä, että
tietää ennalta kaiken, ei välttämättä seuraa, että tietää asiat
sellaisina, millaisia ne ovat, jos niiden ei ole mahdollista
tapahtua toisin. Esimerkiksi antiikin kreikkalaiset koettivat perustella
tahdonvapauden siten, että tulevaisuus on epämääräytynyt,
vaikka nykyisenä sen täytyy olla määräytynyt (kuten sellainen, mikä tulevana on tai ei-on, jonakin nykyisenä on ja joskus ei-ole). Jos tulevaisuus on sellainen, sen tietäminen on tulevaisuuden tietämistä sellaisena, joka saattaa olla tai olla olematta, eikä ole välttämätöntä, että se on tai on olematta. On siis mahdollista, että se tiedetään sellaisena, joka ei ole täydellinen. Jos Jumala taas tiesi sen sellaisena, hän tiesi mikä se oli: paras luotu, jolla on paras luoja.
Siten seuraavat eivät ole ristiiridassa: se, että luominen oli hyvä,
mutta ei täydellinen ja että luoja tiesi luodessaan mitä teki ja oli silti paras luoja.
Mooseksen luomiskertomuksessa ei mainita toista syytä. Siinä
ei sanota edes, että luomisessa on myös hyvien asioiden vastakohtia.
On siten ihmetelty, mikä on epäjärjestyksen, rumuuden,
jne. syy luomisessa. Jos on vain yksi syy, se on myös pahan syy
ja Jumalaa pidetään sellaisena. Lisäksi, vaikuttaa ristiriitaiselta,
että luominen on hyvää, jos siinä on jotakin pahaa. Sanotaan myös, että Jumala tietää kaiken, joten jos Jumala luodessaan tietää kaiken, hän tiesi, että luomisesta seuraisi pahaa ja koska Jumala teki kaiken, hän teki myös pahan.
Esittäkäämme ratkaisuja edellisiin ongelmiin.
Se, että jokin on hyvä, ei tarkoita välttämättä, ettei siitä seuraa jotakin pahaa, vaan jokin voi olla hyvä jonkin aikaa, mutta olla sitten paha. Kertomuksen mennyt aikamuoto on tämän kanssa yhdenmukainen. Edelleen, se että luominen oli hyvä, ei tarkoita välttämättä, että siinä ei olisi laisinkaan pahaa, tai sen kaltaista, sillä kutsumme yleensä jotakin hyväksi, vaikka siinä olisi jotakin parannettavaa, eikä sellainen, jossa on parannettavaa, ole täydellisen hyvä. Kutsumme asiaa usein sen perusteella, mitä siinä on eniten, vaikka sen jokin osa ei olisikaan hyvä, niin että sanomme toista asiaa paremmaksi ja kolmatta parhaaksi, joten hyvä ei ole välttämättä se, joka on täydellinen.
Sanomme siten jonkun parantaneen, jos hän tekee huonoimmasta hyvän,
vaikka hän ei tekisi siitä parasta. Huonoimman parantaminen ei ole välttämättä hyvän luomista, paitsi jos se on sellaisen luomista, mitä lisäämällä huonoin tulee paremmaksi, niin ettei hyvää aikaisemmin ollut. Jos siinä ei ollut aikaisemminkaan hyvää, minkä tahansa määrän luominen sitä tekee huonoimmastakin paremman, vaikkakaan ei välttämättä sellaista, jota kutsutaan
hyväksi suurimman osan mukaisesti.
Sellaista, joka tekee hyvän, kun hän voisi tehdä parhaan,
ei pidetä parhaana tekijänä. Kutsumme usein parhaaksi tekijäksi sellaista, joka tekee parhaan, emmekä sitä, joka tekee hyvän. Tuottaminen ja tuote eivät kuitenkaan aina ole yksi ja sama. Paras tekijä ei ole välttämättä paras tuote, kuten se joka veistää parhaiten ei ole paras veistos. Jos luoja on paras yhdellä tavalla ja luotu toisella, luominen voi olla parasta, niin että sen tekijä on myös paras luoja, vaikka luotu ei ole täydellinen jossakin toisessa merkityksessä. Niitä voidaan kuitenkin vertailla, jos niitä mitataan jollakin samalla, kuten luomisella, niin että luodut kykenevät luomaan, mutta huonommin. Koska niitä voidaan vastaavalla tavalla pitää parhaina mahdollisina luotuina
niiden ollessa yhdistelmiä, ne voivat olla parhaita yhdessä merkityksessä, mutta
vertailtavissa parhaan kanssa toisessa merkityksessä.
Käsitelkäämme seuraavaksi ennalta tietämisen ongelmaa. Siitä, että
tietää ennalta kaiken, ei välttämättä seuraa, että tietää asiat
sellaisina, millaisia ne ovat, jos niiden ei ole mahdollista
tapahtua toisin. Esimerkiksi antiikin kreikkalaiset koettivat perustella
tahdonvapauden siten, että tulevaisuus on epämääräytynyt,
vaikka nykyisenä sen täytyy olla määräytynyt (kuten sellainen, mikä tulevana on tai ei-on, jonakin nykyisenä on ja joskus ei-ole). Jos tulevaisuus on sellainen, sen tietäminen on tulevaisuuden tietämistä sellaisena, joka saattaa olla tai olla olematta, eikä ole välttämätöntä, että se on tai on olematta. On siis mahdollista, että se tiedetään sellaisena, joka ei ole täydellinen. Jos Jumala taas tiesi sen sellaisena, hän tiesi mikä se oli: paras luotu, jolla on paras luoja.
Siten seuraavat eivät ole ristiiridassa: se, että luominen oli hyvä,
mutta ei täydellinen ja että luoja tiesi luodessaan mitä teki ja oli silti paras luoja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Antiikin perustelusta tulevaisuuden epämääräisyydestä po.; sillä sama saattaa olla tai olla olematta, eikä siten, että jokin nykyinen on, ja että jokin toinen sellainen ei-ole.
Esittämäni ajatus jostakin luojalle ja luodulle yhteisestä, jonka perusteella niitä vertailtaisiin, oli pelkkä esimerkki, mutta sanon vielä asiasta jotakin hieman seikkaperäisemmin. Sikäli kuin on luotuja luojia, niiden hyvyys voi perustua siihen, mikä niissä on luojan kaltaista. Ihminen luotiin Mooseksen paratiisikertomuksen mukaan Jumalan kuvaksi.
Kuva on yleensä sellainen, jolla ei ole kaikkia osia sen määreestä, jonka kanssa se on samanniminen, kuten esimerkiksi maalattu vasara ei ole vasara, paitsi nimellisesti, sillä se ei toimi kuten vasara. Vasaraa ei nimittäin kutsuta vain sen ulkomuodon perusteella, vaan myös sen toiminnan kanssa. Samaten jos ihminen on Jumalan kuva, hänellä ei tarvitse olla kaikkia osia Jumalan määreestä.
Jos Jumala on luoja ja ihminen luojansa kaltainen luotu, hän voi olla luojan ja luodun yhdistelmä, vaikka kyseisillä sanoilla on yleensä eri merkitykset siten, ettei paras luoja ole paras luotu. Voi olla niin, että kyseessä ei ole vastaavuus näiden määreiden osalta, vaan joidenkin toisten. Tämän kysymyksen kannalta ei ole edes välttämätöntä pohtia, ovatko hyvyydet vertailtavissa, jos ne ovat kuten äänen terävyys ja veitsen terävyys.
Joka tapauksessa, jos kyseessä on yhdistelmä, se voi olla yhdistelmistä paras ja vertailtavissa jonkin osansa perusteella paremman kanssa. Yhdistelmässä olisi sellaisen osan lisäksi jokin toinen, joka olisi erottava tekijä, sekä huonompi. Ei ole merkitystä sillä, mikä Jumalan määre olisi kyseessä, mutta jos olisi useampia eri hyvyyksiä, ne eroaisivat Jumalassa toisistaan, eikä mikään niistä olisi yksi ja paras.
Kaikki asiat olivat hyviä ennenkuin taivaat ja maa todella luotiin:
https://www.biblegateway.com/passage/?search=Genesis 2&version=KJV
Genesis 2 King James Version
"These are the generations of the heavens and of the earth when they were created, in the day that the Lord God made the earth and the heavens,
5 And every plant of the field before it was in the earth, and every herb of the field before it grew: for the Lord God had not caused it to rain upon the earth, and there was not a man to till the ground."
Jos on äärettömästi aikaa ja tilaa, niin kaikki on hyvää, mutta jos siirrytään
rajalliseen aikaan ja tilaan, niin kaikki ei olekaan enää niin täydellisen hyvää.
Jumalan piti siis päättää luodako ylipäätään mitään vai toteutanko jotain ei-täydellistä. Olisi aika tylsää, jos eläisimme täydellisessä maailmassa ja pitäisi odottaa äärettömän kauan, että jokin operaatio saataisiin suoritettua täydellisen virheettömästi.
Kyseinen kohta toistaa aikaisempaa kappaletta, jossa sanottiin, kuinka Jumala loi taivaan ja maan, siemeniä kasvavat kasvit, ihmisen, jne. Maa versoo vihreyttä, siementä tekeviä kasveja, hedelmäpuita, jotka kantavat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä ja Jumala näkee, että niin on hyvä. Ensimmäisessä kappaleessa Jumala tekee päivän (yowm) ennen kasveja ja hedelmäpuita.
Toisen kappaleen kohdassa, jossa käydään lävitse ensimmäistä kappaletta, sanotaan, että sinä päivänä (yowm) kun Jumala teki maan ja taivaan, ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra ei vielä ollut antanut sataa maan päälle, eikä ollut ihmistä maata viljelemässä.
Luomiskertomuksessa on useita päiviä, joista ensimmäisenä luomisen päivänä, ei ollut vielä yhtäkään kedon pensasta maan päällä, eikä ihmistä. Kasvit luodaan päivän luomisen jälkeen, sekä ennen ihmisen luomista. Toisessa kappaleessa sanotaan, että sinä päivänä, kun Jumala teki taivaan ja maan, ei ollut vielä kasveja, eikä ihmistä.
Tämä on juuri sitä tulkintaa.
" And every plant of the field before it was in the earth, and every herb of the field before it grew"
voidaan tulkita myös siten, että oli olemassa kasveja ym. ennenkuin ne olivat maan päällä (Platonisessa ideamaailmassa!?).
Otan ensiksi tilaisuuden sanoa, että omat tulkintani on parasta ymmärtää vain keskustelunvirikkeiksi, koska ne eivät ole mitenkään valmiita, tai virheettömiä.
Tulkintasi perustuu siihen, että kahden lauseen välillä olisi sellainen yhteys, että kun taivas ja maa luotiin, luotiin myös kedon pensaat ja kedolla kasvava ruoho, jotka eivät kuitenkaan olleet maan päällä.
Toisenlainen tulkinta perustuu käännökseen, jossa Jumalan tekemisen edellisessä lauseessa ajatellaan saavan kohteikseen myös seuraavan lauseen asiat. Luomiskertomuksessa erilliset lauseet alkavat usein sanalla 'ja-' (wə-), vaikka edellisen lauseen teonsana ei saisi seuraavan lauseen asioita kohteekseen.
Lisäksi ongelmana on, että Mooses sanoisi asian nyt päinvastoin, kuin ensimmäisessä kirjassa, jossa kasvit ja hedelmäpuut luotiin päivän luomisen jälkeen, eikä samana päivänä. Käyttämässäsi käännöksessä Jumala kuulostaisi tekevän kyseiset kasvit samaan aikaan, kuin taivaan ja maan. Koska ensimmäisessä kappaleessa niitä ei kuitenkaan tehty samaan aikaan, kohdat ovat ristiriidassa, ellei ole kaksi luomista, niin että kasvit luotiin ennen niiden luomisen päivää, mutta jonakin toisena päivänä, sekä toisessa muodossa.
Joka tapauksessa, vaikka käsittäisit lauseiden yhteyden siten, että edellisen lauseen tekeminen saa kohteekseen myös seuraavan lauseen asiat, ne eivät olisi silti jotakin luomisesta riippumatonta. Jumalan ei siis olisi pitänyt päättää, luoko hän ylipäätänsä mitään, koska kasvit olivat myös kyseisenlaisina luotuja − ja miksi vain kasvit?
Käsitelläkseni edelliseen viestiin sisältyviä ristiriitoja,
kuinka Mooses sitten sanoo toisessa kappaleessa, että taivas ja maa luotiin jonakin päivänä, mutta ensimmäisessä kappaleessa taivasta ja maata nimitetään toisena ja kolmantena päivänä? Jos taivaan ja maan nimitykset olisivat toisena ja kolmantena päivänä myös luomisen päiviä, niihin pitäisi toisessa kappaleessa viitata monikossa, eikä yksikössä.
Tai, kuinka on mahdollista, että päivä luotiin vasta neljäntenä päivänä? Näyttää ylipäätänsä ristiriitaiselta ajatella, että taivaan ja maan luominen tapahtuisi ensimmäisenä päivänä.
Joko 'taivas' ja 'maa' täytyisi käsittää monimerkityksellisiksi, tai sitten 'päivä'. Koska toisessa kappaleessa Mooses käyttää päivästä yksikköä, eikä monikkoa, päivän yhdessä merkityksessä täytyisi tarkoittaa joko useita päiviä, niin että toisenlaisten päivien moneus sisältyisi yhdenlaiseen päivään, tai sitten taivaalla ja maalla tarkoitettaisiin monenlaista maata ja taivasta.
Ongelma näyttäisi ratkeavan vähäisimmällä määrällä oletuksia niin, että ensimmäisenä päivänä luotuja (bara') taivasta ja maata työstettiin (`asah) myöhemmin, niin ettei niitä luotu silloin. Toisessa kappaleessa Mooses kuitenkin sanoo, että taivas ja maa luotiin silloin, mutta niitä työstettiin päivänä, joten täytyisi olettaa, että se päivä, jona niitä työstettiin, oli yksi, vaikka kyseisiä päiviä oli monta. Jos taivaanvahvuuden työstäminen ei eroa sen luomisesta, mutta taivas luotiin jo ensimmäisenä päivänä, se näyttäisi olevan vain samanniminen taivaan kanssa. Kuitenkaan ei voida myöskään olettaa, että jokin on vain samanniminen, jos Jumala nimittää (qara') jotakin sellaiseksi, koska ensimmäisen päivän luomisessa oli vain nimellisesti valon ja pimeyden ero, koska silloin ei ollut taivaanvahvuuden valoja jakamassa valoa ja pimeyttä, vaan niitä vain sanottiin erilaisiksi. Ensimmäistä päivää jouduttaisiin nimittämään samalla perusteella vain nimellisesti päiväksi, mutta neljäs päivä olisi ensimmäinen päivä.
Vähäisempi määrä oletuksia on siinä ratkaisussa, että työstäminen ei eroa luomisesta, mutta taivas taivaanvahvuutena ja maa kuivana maana olisivat samannimisiä, jolloin olisi kaksi taivasta ja kaksi maata. Toisaalta yhtä vähän oletuksia sisältyy siihen, että 'päivä' on kaksimerkityksinen niin, ettei luomisen päiviä ei lasketa samalla tavalla, kuin auringon ja kuun kiertokulun mukaisia päiviä.
Siten 'päivä' on ymmärtääkseni kaksimerkityksinen niin, että se tarkoittaa sekä luomisen päiviä, että auringon jne. mukaisesti laskettuja, joten toisessa kappaleessa mainittu päivä viittaa vähimmillä ristiriidoilla ja lisäoletuksilla ensimmäiseen luomisen päivään.
Toisaalta, näyttää mahdottomalta selittää asiaa myöskään vailla taivaan ja maan monimerkityksellisyyttä, elleivät niiden nimittämisen päivät sisälly yhteen päivään, joka on samalla yksi luomisen päivä, jolloin luomisen päiviä olisi silloin kolmen sijasta yksi.
Jos toisessa kappaleessa viitataan yhteen luomisen päivään, se selittää, miksi taivaanvahvuuden valoilla erotettava päivä syntyy vasta neljäntenä luomisen päivänä, mutta kuinka kuitenkaan taivas ja maa luotaisiin ensimmäisenä päivänä? Jos taivas ja maa luodaan yhtenä luomisen päivänä, on vain yksi luomisen päivä, joka vastaa montaa.
Johdonmukaisimmalta näyttää siten, että sekä 'päivä', että 'taivas' ja 'maa' ovat kaksimerkityksisiä, mutta toisessa kappaleessa viitataan vain ensimmäiseen luomisen päivään, jona taivas ja maa luotiin.
On siten kaksi maata, kaksi taivasta ja kaksi päivää, joista aikaisemmat ovat erilaisia, kuin myöhäisemmät. Mooseksen luomiskertomuksen täytyy siis olla tulkinnallisesti monitasoinen, sillä samat sanat tarkoittavat eri asioita aikaisemmin ja myöhemmin, sekä samanaikaisesti.
Erikseen voitaisiin pohtia myös sitä, ovatko yhdenlaiset taivas ja maa myös samanaikaisesti, kuin toisen ja kolmannen päivän taivas ja maa - aivan kuten luomisen päivä on samanaikainen neljännen päivän toisenlaisen päivän kanssa.
Silloin kysymys ei olisi monimerkityksellisyydestä vain toisiaan seuraavina, vaan myös samanaikaisesti kerrosteisina - sanan 'päivä' suhteen se on joka tapauksessa melko ilmeistä.
Siten, kun joku sanoo 'päivä' ja tarkoittaa sillä auringon, tms. mukaan mitattuja päiviä, hän tarkoittaa sitä toisin, kuin Mooses luomisen päiviä.
luominen.. Jumala on täysin suvereeni hallitsija maailman kaikkeudessa ja Hän on luonut tämän maan ja taivaan..
emme tiedä mitä moosen tarkoittaa "päivällä". meille se on 24 tuntia eli vuorokausi..
mutta Raamattu puhuu asiasta- 1 päivä on Jumalalle kuin 1000 vuotta ja 1000 vuotta kuin 1 päivä.. Jumalan taivaassa ei ole aikaa.. aurinko ja kuu ovat nimen omaan meille aikamääreiksi annettuja.. Kasvitkin luotiin ennen -ajallisia taivaankappaleita-
Miksi siis yhtäkkiä sanotaankin ihmisen luomisesta- tehkäämme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme- Siksi että ihminen on ainoastaan tilivelvollinen Jumalalle vaelluksestaan maan päällä, koska hänet luotiin Jumalan kuvaksi ja ystäväksi!
mutta ihminen lankesi syntiin, eli petettiin syömään hyvän ja pahantiedon puusta joka oli paratiisin keskellä.. Jumala sanoi adamille ja eevalle kaikista muista puista saatte syödä mutta älkää syökö siitä puusta joka on paratiisin keskellä sillä silloin te kuolemalla kuolette..
Ja ihmiskunta on siitä lähtien ollut kapinassa luojaansa vastaan..
Jeesus lähetettiin pelastamaan ihmiset että he eivät kohtaisi Luciferin kohtaloa eli ikuista kadotusta.. Ja uskomalla Kristuksen sovitus työhön saa synnit anteeksi ja ikuisen taivas paikan Jumalan luona..
mutta ihminen saa vapaasti valita Palveleeko Luciferia vai Jeesusta..
Lue totuus heprealaisesta Jeesuksesta vain tässä kirjassa.
https://kirja.elisa.fi/ekirja/sielunlaki
Ja huomaa, että ihminen kehittyi sielunlain perusteella keuhkottomasta Tyrannosauruksesta, sillä Jumala tai Allah on vain ja ainoastaan rahan mielikuva, tyhjä rukous.