Mietteiden yö

Taiteiden öitähän nyt on meneillään eri kaupungeissa, Tampereellakin.
Nukahdin illalla niin autuaasti ukkosenilman tuutulauluun jo yheksän kieppeillä, joten ei ihme, että jo kahden jälkeen heräsinkin kahvin keittoon.
Niin, aika kova myräkkä olikin nukahtaessani, ikkuna tietysti raollaan, tuntui ukkonen olevan ihan päällä, sade ropisi kivasti ikkunaan. Päätepiste helteelle. Nyt on aivan pimeää, tuuletonta, kivan vilpoisaa, liikenteen ääniä hyvin harvakseltaan kuuluu.
Helleviikkojen jälkimaininkeina ainakin minulla tuntui epätavallista levottomuutta ja energisuutta.

Nyt olis luovaa aikaa kirjoitella muutakin kuin tänne palstalle. Miten lie minullakin kuin seinään lopahtanut moneenkin lehteen kirjoittelu erityisesti noin vuodesta 2000, ehkä neljä-viisi vuotta. 2001 mentiin Viroon, ja siellä aloitin kirjoittaa kuulumisia Virosta ennenkaikkea Uusi Nainen-lehteen, muutamaan muuhunkin. Ihan asiaa kirjoitin, en mitään hömppää.
Niin no, kyllähän itse syyn tiedän, miksi lopahti, tulipa muuta tärkeämpää tilalle.

Tuossa on isot pinkat noita Uusi Nainen-lehden vuosikertoja. Oliskohan se ollut ensimmäinen varsinainen naistenlehtien nimellä syntynyt lehti, se perustettiin 1944, nyt on useampia vuosia jo siitä, kun se joutui lopettamaan rahanpuutteen vuoksi. Mutta se oli erilainen naisten lehti, sanottiin jopa kulttuurilehdeksi.
Kotiliesi lienee vanhin, 1922 perustettu.

Uusi Nainen oli aluksi SNDL: lehti, myöhemmin siitä tuli sitoutumaton. Tuo lyhennys merkitsee Suomen Naisten Demokraattinen Liitto, siis puoluelehti. Talkoovoimin sinne silloin viime vuodet kirjoitettiin, ei ollut varaa maksaa palkkoja. Useampia ihan mukavia kertomuksia kirjoitinkin siihenkin, läheisiä kokemuksia virolaisista ja heidän elämästään. Hieno lehti, nyt kun sitä selailee.

Näkyy jo olevan ihan antiikkiarvoa silläkin lehdellä, antikvariaatit ja yksityisetkin ilmoittelevat myytävistä lehdistä.
Voi-voi, mihinkähän idealismikin kadonnut, kun lueskelin noita omia juttujanikin, miten innokkuutta täynnä niitä olinkaan kirjoittanut. Maailma muuttuu niin nopeasti.
Myös hauska huomio, ainakin nykyisin tuntuu siltä, kuin olisin nuortunut, no enhän oikeestikaan, vuosissa vanha ole. Eikä huoleta lainkaan, paljonko on jäljellä.