...kaunista äidinkieltämme!
Espoon Tapiolassa on erään pisoaarin seinällä oleva kehoitus " Muista huuhdella- Glömm inte att spola" väännetty muotoon " Muista huudella- Glömm inte att sola".
Kyllä toisaalta Helsingissäkin osataan. Raitiotievaunun seinällä olevassa kyltissä luki "Vadeille ja anuksille". Alkuperäinen teksti ehkä "Invalideille ja vanhuksille"?
Näin taas tärvellään veronmaksajien kustantamia laitteita!
Espoon Tapiolassa on erään pisoaarin seinällä oleva kehoitus " Muista huuhdella- Glömm inte att spola" väännetty muotoon " Muista huudella- Glömm inte att sola".
Kyllä toisaalta Helsingissäkin osataan. Raitiotievaunun seinällä olevassa kyltissä luki "Vadeille ja anuksille". Alkuperäinen teksti ehkä "Invalideille ja vanhuksille"?
Näin taas tärvellään veronmaksajien kustantamia laitteita!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaunista äidinkieltämme turmelevat pahimmin ne ihmiset, jotka työnsä puolesta käyttävät kieltä julkisessa sanassa puutteellista kielentuntemusta osoittaen, eivät suinkaan mitkään raaputttelijat: ei hallita enää edes kielen perusilmiöihin kuuluvaa astevaihtelua eikä jäännöslopukkeen aiheuttamia taivutusmuutoksia!
Pahasti särähtää korvaan kun taivutetaan tunnettuja erisnimiä tapaan Lonka:Lonkan - pro Longan; Runne:Runnen - pro Runteen; Abba:Aban pro Abban jne, jne...
--
Tuosta raaputtelusta
Korvaan särähtävät myös monen kokemattoman teitittelijän virheet liittotempuksissa. Toisinaan esimerkiksi haastattelija keskusteluohjelmassa toteaa yhdelle henkilölle : "Olette sanoneet, että..." Lähinnä se osoittaa puhujan tietämättömyyttä ja tottumattomuutta teitittelyyn. Kuitenkin julkisesti esiintyvän henkilön pitäisi olla tietoinen normeista ja noudattaa niitä.
puhtaudelle ei tulisi aliarvioida. Lisää varoittavia esimerkkejä, 1970-luvulta.
Rakennustyömaalla varoituskyltit VAROKAA RIIPPUVAA TAAKKAA ja VAROKAA KUILUA raaputettu muotoon VAROKAA RIIPPUVAA KAKKAA ja VAROKAA HULLUA!
Kolme-neljä vuosikymmentä sitten tuollaiset yleisölle suunnatut kyltit ja kilvet sekä mainokset kirjoitettiin todellakin teitittelymuotoon (tai monikon toisen persoonan käskymuotoon, kuinka vain). Sama koski käyttöohjeita ja vaikkapa keittokirjoja ("ottakaa viisi isoa perunaa ja kuorikaa ne...").
Nykyisin noissa käytetään ilman muuta yksikön toisen persoonan imperatiivia. Teitittely/monikko tuntuu lähinnä koomiselta.
VARO RIIPPUVAA TAAKKAA / VARO KUILUA. Yksi silmäpari tuollaista tekstiä yleensä on kerrallaan lukemassa, ja kyltintekijän on luontevinta sinutella tuntematonta lukijaa.
Saksassa on vielä toisin. Sikäläinen keittokirja sanoisi edelleen "Nehmen Sie fünf grosse Kartoffel..." tai käyttäisi persoonatonta infinitiivimuotoista imperatiivia "Fünf grosse Kartoffel nehmen...". Teitittelykultturi on muutenkin siellä päin edelleen voimissaan.
Käytettiinko vielä 50-luvulla paljon ns. keisarillista monikkoa yksikön ensimmäisen persoonan sijaan?
Olen ajatellut joskus käytää tätä me- muotoa itsestäni puhuessani. Vähän mahtipontista, ehkä, mutta hei- kerranhan täällä vain ollaan ja eletään!
Met yhdistäisimmä tuon keisarillisen puhetavan meänkieleen (engl. Tornedalen Finnish)
http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=FIT
Se on kieli, jota puhutaan Jällivaarassa, Kiirunassa, Pajalassa, Ylitorniossa, Haaparannassa ja uusimman tiedon mukaan myös Vittulassa. Ynnä Tornionjoen tuntumassa Suomenkin puolella.
Tuota emme tulleetkaan ajatelleeksi! Kirja on vielä lukematta ja elokuvakin näkemättä.
Keisarien ja kuninkaallisten on kuultu aloittavan: Me, Keisari Aleksanteri II, olemme hyväksi nähneet...Englannin kuningattaren Viktorian tiedetään lausahtaneen äkäisesti: "We are not amused!"
>Glömm inte att spola
>Glömm inte att sola
Eikös nuo pitäisi kirjoittaa ruotsiksi yhdellä m:llä:
Glöm inte att spola
Glöm inte att sola
???