Mistä luotettavaa tietoa? Ikäni (49v) olen ollut perusteellisen lättäjalka. Urheilua olen kuitenkin säännöllisesti harrastanut ja kuntoni on hyvä. Sen verran herkästi jalat ovat kuitenkin rasittuneet, että jo ennen armeija ikää olen tukipohjalliset hankkinut. Kuuliaisesti olen nauhakengissä jalkatukia käyttänyt ja lenkit ovat menneet tuollaisilla voimakkaasti tuetuilla lenkkareilla.
Nyt kuitenkin suunnalta jos toiselta kuuluu, että juuri tuo tukeminen on pronatoiville ja latuskotuneille jaloille se tuhoisa asia. Eli siis pitääkö uskoa niitä ihmeparantumiskertomuksia, joita paljasjalkajuoksusta on?
Kivahan se olisi, jos lättäjalat yhtäkkiä muuttuisivat noilla juoksutreeneillä sellaisiksi, että mitää tukia ei enää tarvittaisi. Mutta rohkeus ei oikein riitä kokeiluun ja kaiken tuen poisjättämiseen.
Siis miten tämä nyt mene?
Nyt kuitenkin suunnalta jos toiselta kuuluu, että juuri tuo tukeminen on pronatoiville ja latuskotuneille jaloille se tuhoisa asia. Eli siis pitääkö uskoa niitä ihmeparantumiskertomuksia, joita paljasjalkajuoksusta on?
Kivahan se olisi, jos lättäjalat yhtäkkiä muuttuisivat noilla juoksutreeneillä sellaisiksi, että mitää tukia ei enää tarvittaisi. Mutta rohkeus ei oikein riitä kokeiluun ja kaiken tuen poisjättämiseen.
Siis miten tämä nyt mene?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Luotettavaksi en pysty itseäni todistamaan. Vähän saman suuntainen historia mulla, paitsi että urheilun (juoksemisen) aloitin vasta 3,5vuotta sitten. Neutraalilla kengillä olen juossut alusta asti, vaikka työkengissä tukipohjalliset reilu viistoista vuotta asustikin (ei tosin enään vuosiin). Tänä kesänä hankin paljasjalkakengät (Feelmax) jalkateraputin suosituksesta. Niitä olen käyttänyt vain vapaaajan(kävely)kenkinä. Myöhemmin ehkä pururadalla juoksuun. Ei jalan kaari noilla (ainakaan vielä) nouse, mutta jalkaterät vahvistuneet selvästi. Sen huomaa myös juoksussa. Askel rullaa selvästi paremmin kun aikaisemmin. Suosittelen paljasjalkakenkiä, mutta aloitus niiden kanssa tosi varovaisesti!
Mitä tarkoitat rullaamisella, ponnistatko jalkaterillä, ja kuuluuko niillä oikein erityisesti ponnistaa?
Kyllä, askeleen mennessä taakse, nilkkaa ojennetaan. Aikaisemmin itselläni, jalka kallistui ulosäin (pikkuvarpaan suuntaan=> päkiän suoinaatio). Nyt kun olen käyttänyt paljasjalkakenkiä, askel irtoaa oikeaoppisesti, isonvarpaan ja viereisen varpaan kautta, suorassa ja tehokkaassa linjassa. ps ponnistaa on ehkä liian voimakas sana näin pitkänmatkan juoksussa, mutta askel viedään aktiivisesti loppuun asti!
Askeleen rullaaminen vaati toki hyvää juoksuasentoa ja sitä että ei oo kanta-astuja. ed. post. kirjoitus virhe; pito olla =>päkiän SUPINAATIO
Kiitos kommentista. Mitä tarkoitat ihan konkreettisesti tuolla varovaisella aloituksella? Koska jalkani pronatoivat aivan toivottomasti, arveluttaa nimenomaan tilanne, jossa nilkka joutuu ilman tukea massiivisen raistuksen alle.
Siis alkuun vain lyhyitä aikoja "pihalla" tepsuttelua, sit lähikaupassa käyntiä ja pikku hiljaa jitain kävelylenkkejä. Jos kaikki edelleen ok, voi käydä pruradalla juoksemssa pikku pyrähdyksiä. Voi tosiaan olla että jalkasi ei välttämättä kestä, mutta suosittelen kokeilemaan.
Voimakkaasti ylipronatoivan juoksijan ei kannata juosta pururadalla, koska pehmeä alusta vain pahentaa pronaatiota. Kovalla alustalla jalka pronatoi vähemmän (siksi pronaatiotuettu kenkäkin on sisäsyrjältä kova - pehmeä alusta sisäsyrjän alla antaa jalan vajota enemmän). Eli suht kovalla alustalla kannattaa minimalistista juoksua lähteä harjoittelemaan, esim. kiinteällä tasaisella hiekkatiellä, juoksuradalla tai miksei vähän asfaltillakin.
Kova alusta toki aiheuttaa suurempia vääntövoimia jalkaterän luustolle, joten metatarsaalien rasitusmurtumien kanssa kannattaa olla tarkkana. Luu vahvistuu hiljalleen kun sille antaa aikaa. Jos tulee kipupisteitä jalkapöytään, niin täytyy lopettaa homma vähäksi aikaa ja juosta vaimennetuilla lenkkareilla kunnes kivut on poissa.
Henk koht olen ylipronatoiva juoksija, joka juoksee vammattomana ainostaan kevyillä ja matalilla tossuilla, myös barefoot-kengillä. Mutta kaikille ne ei sovi - tiedän varsinkin vanhempia (keski-ikäisiä) juoksijoita, jotka eivät yrityksestä huolimatta enää ole onnistuneet siirtymään ns. luonnollisempiin kenkiin, kun ovat vuosikymmeniä käyttäneet korkeakantaisia ja tuettuja kenkiä. Nuoremmilla kudokset ovat vielä muovatuvampia. Jos tällä hetkellä juokset ilman vammoja, niin paljasjalkaleikkiin ei välttämättä kannata lähteä.
Tutkin juoksukenkieni pohjia, ja näytti siltä että oikea jalka pronatoi lievästi ja vasen supinoi lievästi. Oikeassa jalassa on ollut vähän enemmän kipuja ajoittain.
Tuota, miksi pitää harrastaa
juoksemista, jos jalka on
vailla holveja ja vielä
voimakkaasti yli-
pronatoi?
Menkää lättäjalat uimaan!
Ostin töihin sisäkäyttöön Feelmaxit, koska melkein kaikki kengät puristavat, ja onnistuin hankkimaan kumpaankin jalkaan plantaarifaskioosin ja toiseen päkiäänkin vastaavanlaisen kiputilan. Joten varovaisesti aloitusta suosittelen minäkin.
No miten tarina jatkuu? Päädytkö lopulta tähän paljasjalka-kantaan vai jalkatukiin ja jäykkiin lenkkareihin?
Kunpa tietäisinkin, mitä suosittelen. Lähinnä kai uskon niin, että tuet ovat tarpeen siihen asti että jalkaterät on saatu voimistumaan ilman että koko kehon paino ryskyy niiden päällä. Eli ehkä paljasjalkatossuilla alkuun maksimissaan kävelyä metsäpoluilla, muttei juoksua tasaisella, kovalla alustalla.
Tuli näistä jutuista mieleen, että turha niistä lättäjaloista on kohkakata. Eikös tuolla Möttölälläkin ole sellaiset. Ja tuskin haittaa.
Paljasjalkajuoksu kuulostaa aika ekstremeltä, lättäjaloilla tai ilman.