Olen aina kuvitellut, että olen käytännöllinen, tomera ja kyvykäs huolehtimaan haasteistakin ilman suurempia luovutuksen tunteita. Nyt on kuitenkin tullut mitta täyteen... Kaipaan vinkkejä, jos jollakin sellaisia vinkkejä on, mitä en ole vielä kokeillut.
Ongelma on 3,5v lapsi, joka tekee JOKA IKINEN ILTA hirmuisen haloon nukkumaan menosta. Minulla on myös toinen lapsi, kohta 6v, joka on aina mennyt nukkumaan ilman mitään ongelmia.
Nuorempi lapsi aloittaa joka ilta villityksen viimeistään siinä vaiheessa, kun iltapalalta mennään hammaspesulle. Joskus villitys alkaa jo iltapalalla. Lapsi yrittää pelleillä, kiukutella, olla muka niin yliväsynyt ettei "jaksa kävellä", miuruttaa, leikkii jne... Mitä tahansa, että ei mene nätisti nukkumaan.
Tilanne vaikuttaa myös kovasti isomman lapsen nukkumiseen. Lapset nukkuvat samassa huoneessa (muita makuuhuoneita ei ole), joten vaikea siinä metelissä on isommankaan unta saada, vaikka kyllä tosi rauhassa aina jaksaa yrittää. Hän sanoo että yrittää antaa hyvää esimerkkiä... (Voi toista...) Mutta joskus isommalla tulee itku, kun häntä surettaa asia.
Olen tässä viimeisen kahden vuoden aikana yrittänyt mm.
1. Nukuttaa vieressäni (kun ajattelin että olkoot, jos mikään muu ei auta). Se oli vaihtoehdoista huonoin. Lapsi ei todellakaan rauhoitu vähääkään, jos olen edes samassa huoneessa. Täysin mahdotonta. Heiluu, huitoo, selittää...
2. Unikoulua, monellakin ohjeella. Olen kuskannut lakkaamatta lasta takaisin sänkyyn puhumatta mitään. Olen toistanu sitä samaa menetelmää kuukaudenkin putkeen. Ei mitään vaikutusta.
3. Illan rutiinit on aina olleet kunnossa. Siis töllö on kiinni, iltapala, iltapesu, iltasatu, rauhallista. Olen myös laittanut unille ilman iltasatua, koska iltasatu tuntuu vain villitsevät lasta. Ei auta mikään.
4. Myönnän että olen myös huutanut, raivonnut ja uhkaillut. Olen välillä totaalisesti romahtanut, koska en enää jaksa. Olen tehnyt nekin virheet. Ei auta.
5. Olen ollut välittämättä, ranskalaiseen tapaan. Jos lapsi tulee huoneesta pois, niin en välitä. Menen vaikka itse nukkumaan. Lapsi nököttää, tökkii minua, valvoo vaikka tunteja. Ei siis auta.
6. Olen laittanut pimennysverhon, lapsella on unilelu. Rauhoittavaa musiikkia kokeilin pari viikkoa. Ei todellakaan toimi.
7. Olen jäänyt samaan huoneeseen selkä kohti lasta, hiljaa. Ei auta, menee aivan älyttömäksi pelleilyksi. Aina jos olen huoneessa, lapsi ei edes mieti nukkumista.
8. Lasta on laittanut nukkumaan myös isovanhemmat kun matkustamme heidän luokse tai he meille. Ei onnistu yhtään paremmin.
9. Elämä on turvallista. On sääntöjä, mutta myös hellyyttä ja yhdessä tekemistä. Päivisin elämä on onnellista. Ystäviä, puuhaa, ja lapsille aikaa.
Päivällä lapsi on täysin normaali. Reipas, fiksu, sosiaalinen ja iloinen. Hirmuisen aktiivinen fyysisesti. Hellä ja rakastava, mutta myös topakka. Päiväunille lapsi menee yleensä kiltisti. Tosin nyt lähiaikoina päikkärit ovat saattaneet jäädä pois, mutta jäävät pois sitten ilman kiukkua, jos vaan rauhassa yrittäenkään uni ei tule. Ikää on siis jo 3,5, ja esikoinen ei siinä iässä päikkyjä enää nukkunutkaan.
Mutta unimäärätkin jää niin lyhyiksi... Kaiken huipuksi lapsi herää tosi aikaisin! Normaalisti lapsi nukkuu siis n. klo 22-06, eli 8 tuntia. Lisäksi on kova näkemään unia ja heräilemään. Siis saattaa puhua unissaan vaikka keijuista ja oravista, tai nousta käymään pissalla tai kertomassa jonkun jutun. Ja ei välttämättä päikkyjä. En pysty ymmärtämään, miten tuon ikäinen pärjää sellaisella... MINÄ EN ENÄÄ PÄRJÄÄ! Töiden lisäksi minun pitäisi saada iltaisin opiskeltua, tai vaikka aikaisin aamuisin. Siis joskus kun lapset nukkuu. Mutta olen niin puhki, että en mitenkään jaksa... Jää kohta tutkinto kesken. Lisäksi öisten herätysten jälkeen minun on tosi vaikea saada enää unta, joten omat unet jäävät usein vain muutamaan tuntiin yössä.
Iltahässäkän jälkeen olen henkisesti töötissä. Siihen päälle vähän kotitöitä, omat iltapesut ja kaatuminen sänkyyn. Minkäänlaista "omaa aikaa" minulla ei ole, esimerkiksi töllöä katsellessa. Tätäkin olen kirjoittanut pätkissä, kun käyn kuskaamassa tuota huutavaa lasta takaisin sänkyyn.
Lisäksi minua hävettää valtavasti, sillä asumme kerrostalossa, ja voisin kuvitella, että joka iltainen meteli saattaa jo ärsyttää muitakin.
Lapsi käy isänsä luona n. 1 yön kuukaudessa (koska isä ei "ehdi" enempää). Ei ole asunut isänsä kanssa samassa taloudessa sen jälkeen kun oli 8kk. Itseasiassa silloin muuton jälkeen olikin ainoa puolen vuoden jakso, kun lapsi alkoi nukkumaan rauhallisesti, ennen kuin ongelmat palasivat. Mutta siis oli levoton nukkuja jo vauvana. Heräsi usein, ja aamulla silloin jo klo 5.
Mitä ihmettä teen? Kiitos avuista.
Apua nukutukseen!
11
86
Vastaukset
- tsemppiä...
Minulla joskus aikoinaan mukula heräsi neljältä yöllä, ja aloitti sen oman kapinointinsa.Poika oli muutenkin sellainen, että kävi läpi kaikki mahdolliset uhmat sun muut. Todella huono nukkujakin. Juttelin neuvolassa tästä, niin sieltä annettiin sellainen neuvo, että pitää olla niinkuin sen mukulan tohuja ei huomaisikaan. Kannattaa vaan olla nukkuvinaan. Epäröin ensin, että auttaako tuollainen "välinpitämättömyys", mutta ihme ja kumma, niin se todellakin auttoi. Ei mene ehkä heti ekana eikä tokana yönä, mutta jossain vaiheessa kumminkin. Ei se muksu jaksa kauaa yksinään, kun muut nukkuvat.
- aloit.
Kiitos neuvosta, mutta olen tuota koittanut. Kahden viikon ajan menin iltaisin itsekin muka nukkumaan, kun laitoin lapset unille. En välittänyt lapsen metelistä ja tökkimisistä. Koko kahden viikon ajan lapsi jatkoi toimintaansa sinnikkäästi ainakin kahteen asti yöllä, eli 5,5 tuntia!!! Ei mitään vaikutusta.
Yöllä kun lapsi herää, niin silloin ei juurikaan temppuile. Saattaa käydä pissalla tai höpöttää jonkun jutun, mutta menee nätisti takaisin aina sänkyyn, ilman ongelmia. Eli ongelma on vain illassa.
Ainoa asia mikä nopeuttaa iltaa, on se jos raivoan niin paljon kuin uskallan, vaikka se ei tunnu yhtään luontevalta tai oikealta. Sitten uhkailuni ja huutoni myötä saan lapsen pysymään sängyssä, rauhoittumaan, hiljenemään ja sitten nukahtaa. Mutta sen jälkeen itken itsekseni, koska on niin paha olla. Ei illan kuulu olla huutoa... :( Olen siitä lapsellekin jutellut, että eikä sellainen tunnu pahalta, ja että eikö olis vain kivempi jäädä nätisti sänkyyn, mutta lapsi ei pysähdy kuuntelemaan minua hetkeksikään ennen kuin raivoan. :( Sitä ennen lapsi on täysin välinpitämätän. Nauraa vaikka minä itkisin. Pysähtyy esimerkiksi sitten, jos uhkailen (täysin vailla pohjaa, ja vaikka tiedän että se on VÄÄRIN), että äiti ei jaksa enää, ja että äitin täytyy antaa sut pois, kun et koskaan opi menemään nätisti unille. Tms. Olen myös joskus lapselle sanonut, etten rakasta häntä enää, kun on oikein raivostuttanut. Mutta siis tietysti rakastan, ihan pohjattoman paljon. Olen vain puhki väsynyt iltoihin... :(
Olen kokeillut miettimispaikkaa. Istuu kyllä siinä, mutta ei auta. Olen kokeillut positiivista kasvatusta ja tarrataulua. Yhtäkään tarraa lapsi ei tauluun saanut, kun ei mennyt yhtään nätimmin ikinä nukkumaan. Yms. Voi apua. Jatkuuko tämä aina? En oikeasti jaksa. - jospa koittaisit
aloit. kirjoitti:
Kiitos neuvosta, mutta olen tuota koittanut. Kahden viikon ajan menin iltaisin itsekin muka nukkumaan, kun laitoin lapset unille. En välittänyt lapsen metelistä ja tökkimisistä. Koko kahden viikon ajan lapsi jatkoi toimintaansa sinnikkäästi ainakin kahteen asti yöllä, eli 5,5 tuntia!!! Ei mitään vaikutusta.
Yöllä kun lapsi herää, niin silloin ei juurikaan temppuile. Saattaa käydä pissalla tai höpöttää jonkun jutun, mutta menee nätisti takaisin aina sänkyyn, ilman ongelmia. Eli ongelma on vain illassa.
Ainoa asia mikä nopeuttaa iltaa, on se jos raivoan niin paljon kuin uskallan, vaikka se ei tunnu yhtään luontevalta tai oikealta. Sitten uhkailuni ja huutoni myötä saan lapsen pysymään sängyssä, rauhoittumaan, hiljenemään ja sitten nukahtaa. Mutta sen jälkeen itken itsekseni, koska on niin paha olla. Ei illan kuulu olla huutoa... :( Olen siitä lapsellekin jutellut, että eikä sellainen tunnu pahalta, ja että eikö olis vain kivempi jäädä nätisti sänkyyn, mutta lapsi ei pysähdy kuuntelemaan minua hetkeksikään ennen kuin raivoan. :( Sitä ennen lapsi on täysin välinpitämätän. Nauraa vaikka minä itkisin. Pysähtyy esimerkiksi sitten, jos uhkailen (täysin vailla pohjaa, ja vaikka tiedän että se on VÄÄRIN), että äiti ei jaksa enää, ja että äitin täytyy antaa sut pois, kun et koskaan opi menemään nätisti unille. Tms. Olen myös joskus lapselle sanonut, etten rakasta häntä enää, kun on oikein raivostuttanut. Mutta siis tietysti rakastan, ihan pohjattoman paljon. Olen vain puhki väsynyt iltoihin... :(
Olen kokeillut miettimispaikkaa. Istuu kyllä siinä, mutta ei auta. Olen kokeillut positiivista kasvatusta ja tarrataulua. Yhtäkään tarraa lapsi ei tauluun saanut, kun ei mennyt yhtään nätimmin ikinä nukkumaan. Yms. Voi apua. Jatkuuko tämä aina? En oikeasti jaksa.laittaa paljon aiemmin yöunille.mitä väsyneempiä lapset on sitä enemmän jaksavat taistella vastaan(toisin luulisi mutta ei vaan niin mene..)
Tee viimeiseksi jotain mieleistä lapsen kanssa,anna lapsen valita,ei sen aina tarvitse lukemista olla vaan jotain rauhallista leikkiä.
Ulkoile paljon illalla niin uni voisi tulla peremmin. - aloit.
jospa koittaisit kirjoitti:
laittaa paljon aiemmin yöunille.mitä väsyneempiä lapset on sitä enemmän jaksavat taistella vastaan(toisin luulisi mutta ei vaan niin mene..)
Tee viimeiseksi jotain mieleistä lapsen kanssa,anna lapsen valita,ei sen aina tarvitse lukemista olla vaan jotain rauhallista leikkiä.
Ulkoile paljon illalla niin uni voisi tulla peremmin.Joskus olen laittanut unille jo klo 20. (Yleensä siis klo 20.30). Sitä aiemmin en ole yrittänytkään. Minullahan on myös 6v esikoinen, niin vois sitten mennä vaikeaksi saada häntä niin ajoissa sänkyyn.
Surettaa tietysti sitten sekin, jos yhteinen aika jää niin lyhyeksi. Kotona ollaan kuitenkin vasta klo 17. Sitten ruuat, joskus kauppareissu, ulkoilu, kotityöt... Jos laittaisin unille jo vaikka 19.30, niin enpä arkena montaa sanaa lasten kanssa ehtis jutella... Hereillä ollessa, ennen unihommia, meillä kun on oikein mukavaa yhdessä.
Mutta voishan sitä koittaa. Kaikki ehdotukset otan mieluusti vastaan. Omat ideat on loppu. - aloit.
jospa koittaisit kirjoitti:
laittaa paljon aiemmin yöunille.mitä väsyneempiä lapset on sitä enemmän jaksavat taistella vastaan(toisin luulisi mutta ei vaan niin mene..)
Tee viimeiseksi jotain mieleistä lapsen kanssa,anna lapsen valita,ei sen aina tarvitse lukemista olla vaan jotain rauhallista leikkiä.
Ulkoile paljon illalla niin uni voisi tulla peremmin.Niin ja siis ulkoilua meillä on luonnostaan hyvin paljon, aina. Jos ei ole ihan surkea ilma, niin ulkoillaan joka päivä paljon. Ja aina ei olekaan iltasatua, koska se villitsee vaan lisää.
- tyttö nyt 3v.
aloit. kirjoitti:
Niin ja siis ulkoilua meillä on luonnostaan hyvin paljon, aina. Jos ei ole ihan surkea ilma, niin ulkoillaan joka päivä paljon. Ja aina ei olekaan iltasatua, koska se villitsee vaan lisää.
Meillä tuohon uniongelmaan auttoi kun otin tytön viereen ja pidin siinä kainalossa väkisin, välillä meni tunti kun rimpuili ja välillä vähemmän. Itse pidin koko ajan silmät kiinni ja en huomioinut kiukuttelua.. vähän reilu kuukaus siinä meni mutta nykysin jää sänkyyn nukkumaan saattaa 5-10min pyöriä ja höpöttää sängyssä unilelulleen..
- aloit.
tyttö nyt 3v. kirjoitti:
Meillä tuohon uniongelmaan auttoi kun otin tytön viereen ja pidin siinä kainalossa väkisin, välillä meni tunti kun rimpuili ja välillä vähemmän. Itse pidin koko ajan silmät kiinni ja en huomioinut kiukuttelua.. vähän reilu kuukaus siinä meni mutta nykysin jää sänkyyn nukkumaan saattaa 5-10min pyöriä ja höpöttää sängyssä unilelulleen..
Tuotakin olen koittanut. Se että olen paikalla, vaikka pitäisin väkisin kiinni, on meillä huonoin mahdollinen vaihtoehto. Silloin lapsi ei rauhoitu yhtään millään. Silloin meillä ei sitten nuku missään vaiheessa isompikaan lapsi, koska ääntä pienemmästä lähtee aivan valtavasti. Jos lähden pois ja kuskaan jatkuvasti ylös ramppaavaa lasta takaisin sänkyyn, niin saatan selvitä joskus tunnissa. Jos olen vieressä ja pidän kiinni, lapsi menee hysteerikseksi: kikattaa, nauraa, itkee, huutaa, riehuu... Ihan mitä tahansa. Ei todellakaan nukahda tunteihin. Jaksoin kokeilla sitä muutaman viikon, mutta koska muutosta ei tullut, lopetin.
Hienoa että teillä on auttanut.:) Jospa joskus joku täälläkin.:)
- ammatti1
Meillä käy silloin tällöin kyläilemässä viikonloppuja lähes kuvailemallasi tavalla käyttäytyvä samanikäinen lapsi. Hän käyttäytyy kotona nukkumaan mennessä vastaavasti ja meilläkin yritti alkuun samaa käytöstä. Kokeilin myös tuon luettelemasi listan läpi mutta mikään ei auttanut. Tämä lapsi saa kotona hyvin paljon periksi ja äiti kieltää lasta usein hymyssä suin sekä venyttäen kieltojen noudattamista loputtomasti. Lapsella on lisäksi joitakin kehityspulmia, joita jatkuva univaje ei ainakaan helpota. Aloitin nukkumaan opettelun ihan alkeista eli rutiineista. Joka päivä samalla kaavalla toistuvat asiat tavallaan valmistelevat lasta iltaa varten. Laitan päivällisen klo 17, sitten leikitään ja luetaan yhdessä ja ehkä vähän ulkoillaan muttei riehuta enää, klo 18 käydään iltapesulla ja laitetaan yökkärit päälle, 18.30-19 syödään runsas iltapala (puuroa, leipää ym "väsyttävää"), sitten käydään vielä vessassa ja pestään hampaat, ja rauhoitutaan sänkyyn. Sänkynä käytän tällä lapsella korkeareunaista "vauvojen" matkasänkyä, josta hän ei pääse itse kiipeämään pois (tai siis pääsisi mutta olen huijannut hänet luulemaan ettei pääse). Kannattaa todella kokeilla! Sänky on oman sänkyni vieressä ja pidän huolen ettei lapsi ylety kiukuspäissään ottamaan mitään tavaroita sängyn ympäristöstä. Pimennän huoneen aivan pimeäksi ja menen itse samalla "nukkumaan" sanoen lapselle hyvää yötä. Lapsi touhusi, kirkui, huusi, raivosi ja rytisteli aluksi jopa kolmeen saakka yöllä mutta itse vain "nukun" hiljaa enkä provosoidu mistään lapsen touhuista, ainoastaan vaivihkaa siirrän jalallani sängyn takaisin paikalleen jos se liikkuu tai laitan lapsen reunalle nostaman jalan takaisin sängyn puolelle. Tätä menoa jatkui muutamia iltoja mutta sitten kyseinen lapsi totesi, ettei kannata kiusata itseään ja alkoi ymmärtää mitä kuuluisi tehdä. Nykyään hän nukkuukin noin puolessa tunnissa ja kokeilee rajojaan vain harvoin. Eli matkasänky tai pinnasänky saattaisi toimia teilläkin. :)
- aloit.
Kiitos ehdotuksistasi. Olen ehdottomasti jotain muuta kuin ns. liian lepsu kasvattaja, joten siitä ei meillä ole kyse, ettei rajoja olisi.:) Ei myöskään ole kehityshäiriöitä, ennemminkin lapsi on hyvin varhaisessa vaiheessa oppinut asioita. Useinhan kuopus oppiikin aikaisemmin kuin esikoinen. Minulla esimerkiksi tämä iltaisin kenkuksi alkava kuopus on lopettanut vaippojen käytön jo 1,5 vuotiaana yölläkin, puhuu hyvin selkeästi, ja on liikunnallisesti hyvin aktiivinen. Esimerkiksi ei tarvitse enää apupyöriä pyöräänsä, jätettiin tänä kesänä pois. Luonteeltaan sellainen "pikkuvanha", ja tekee siis paljon asioita itse. Esimerkiksi voileivän, pukemiset yms. Päivät sujuukin kivasti. Univaje ei tunnu oppimiseen vaikuttavan.
Rutiinit on meilläkin. Hieman erilaiset kuin teillä, mutta kuitenkin selkeät. Esimerkiksi ajatus siitä että klo 18 laitettaisiin yökkärit vaikka unille mennään vasta 20.30 ei tietenkään toimi. Eikä iltapalaa lapset söis vain 1,5 tuntia päivällisen jälkeen, vaan meillä iltapala syödään vasta 19.30-20.
Tuo matkasänky ajatuksena ei toimi. Lasta ei voi huijata ettei pääse sieltä pois, koska hyvin tietää että sellainen on vauvan sänky, ja tietää myös miten sellaisesta pääsee pois. Meillä on toisinaan hoidossa kummilapseni, joka on vasta vauva, joten sellainen vauvan matkasänky on lapselle tuttu. Eipä sellaiselle olisi meidän kodissa tilaakaan pysyvästi. Asumme ahtaasti, lapsilla on kerrossänky.
Pinnasänky on vielä huonompi vaihtoehto. Tyttö oli 8kk ikäinen kun kiipesi pinnasängystä pois ja meinasi loukata itsensä yöllä, niin sen käyttä piti lopettaa jo silloin.
Ja kuten aiemmin kerroin, huonoin vaihtoehto on se, että olisin samassa huoneessa lapsen kanssa. Lapsi rauhoittuu parhaiten silloin kun on yksin. Mutta silloinkin kaavan kautta.
Kiitos kuitenkin kannustuksesta. Nyt on takana kaksi parempaa iltaa, joten ehkä tänne kirjoittaminen auttoi ainakin mäihällä, vaikka mitään tapoja en ole muuttanut. Sain purkaa tuntoja.:)
- mulle tulee
mieleen pari asiaa.Olisko päiväunet liikaa jo ja siksi kestää unen tulo illalla.Toinen asia on se että teillä on liian vähän yhteistä aikaa ja siksi haluaa illalla huomiota loppuun asti.Jos olette kotona vasta viideltä ja siihen vaikka kaupassa käynti niin aivan varmasti on liikaa lapselle.
- aloit.
Hei. Ajatuksesi oli oikein hyvä, mutta päiväunilla ei tunnu olevan asiaan vaikutusta. Tilanne on ollut hankala lähes koko lapsen elämän. Ja eroa ei ole nytkään iltaan, että onko päivällä nukkunut vai ei.
Olen lasten kanssa aamulla yhdessä pidempään kuin moni työläinen. Kuitenkin töissä on käytävä, joten pääsen hakemaan lapsia tarhasta vasta 16.30 maissa. Kaupassakin on joskus käytävä. Sille en mitään mahda... Viikonloppuisin ollaan yhdessä koko ajan, mutta silti illat ovat samanlaista sotaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest5834252Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4683479Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1443126Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1662407Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d82260- 2351748
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231437No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.1001339Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa951320Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891120