"POMMI" putosi,mitä mä teen.

Surusydän

Elämäni meni kertaheitolla tuhansiksi pirstaleiksi.Löysin mieheni kännykästä(yleensä en tsekkaile kenenkään kännykkäviestejä,en tiedä mikä muhun sattui,kun sillä kertaa näin tein?) TAPAAMIS VIESTIN TOISELTA NAISELTA.Tämä tuli täytenä yllätyksenä 25 avioliittovuoden jälkeen.Nyt olen aivan rikki ja maassa enkä tiedä mitä tekisin,ajatukset pyörii samaa rataa päivästä toiseen...Mieheni tietenkin kieltää kaiken ja on selittänyt viestin tulleen väärään numeroon,vaikka on säästänyt sen kännykässään monta kuukautta.Tähän toiseen naiseen en ole itse ollut yhteydessä,enkä tiedä kauanko suhde on jatkunut,miehestäni en saa mitään irti vaikka kuinka olen yrittänyt keskustella asiasta ja saada selville mitä hän aikoo asian suhteen tehdä.Haukut tulee päin pläsiä,että olen vainoharhainen,kuvittelija yms...Kauanko pitää odottaa/tai odotanko yleensä ja onko mitään odotettavissa.Heitänkö elämästäni n.30 vuotta tosta noin vaan olkani yli,katsomatta taakseni vai mitä teen???Tuntuu et oon aivan hukassa,tunteet vyöryy laajalla sektorilla aivan miten sattuu,vihasta-rakkaudesta-yökötykseen-ja kaikkea noiden väliltä,ei meinaa peräs pysyä.Että tällänen POMMI!

29

4373

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • msjn

      Valkee tohon neuvoo... mut soita sille naiselle! ja kita vaa puhua miehelles... muista et apuu pitää hakee ittel ajois jos alkaa ahistus kasvaa liian isoks!

    • zbox

      "Kauanko pitää odottaa/tai odotanko yleensä ja onko mitään odotettavissa.Heitänkö elämästäni n.30 vuotta tosta noin vaan olkani yli,katsomatta taakseni vai mitä teen??"

      Ei kai tässä mitään ihmeellistä ole. Homma on ihan siitä kiinni, kuinka kypsynyt mies on sinuun. Mitä kyllästyneempi sen lyhyempi jäljellä oleva aika on.

    • aamu

      Rauhoitu. Noita pommeja on pudonnut itse kunkin niskaan, ja aina on selvitty.
      Ota itsellesi oikeus harkita asiaa perusteellisesti. Ota vaikka matka ulkomaille viikoksi tai pariksi, niin voit miettiä asiaa rauhassa. Jos on parisuhteessa ollut noin kauan kuin te, niin aina on toivoa jatkaa uusin eväin. En usko, että tuommoinen viesti olisi sinne kännykkään vahingossa tullut. Miehesi täytyisi kyllä tunnustaa suhde ja vasta sitten voisitte oikeasti käsitellä asiaa yhdessä. Jos haluatte jatkaa yhdessä, niin pidä huolta, että se on teidän yhteinen päätös ja tee selväksi miehellesi, että annat yhden kerran anteeksi, mutta seuraavasta kerrasta menee poikki.

      Kannattaa muistaa myös se, että mies voi olla aidosti rakastunut siihen naiseen, mutta ei pysty lopettamaan sitä juttua tosta noin. Ihmissuhteet eivät ole helppoja. Tsemiä, minkä ratkaisun sitten teetkään.

      • nainen

        Hei haloo! Nyt menee vähän liiallisuuksiin tämä juttu. Ei kai nyt yhden vaivaisen tekstiviestin takia tarvitse miettiä avioliiton jatkuvuutta? Vai että oikein ulkomaille vielä mietiskelemään... No huh huh.

        Sitten on vielä niin ikävästi, että ellei toiselle anna anteeksi niin itse siitä eniten saa kärsiä!


    • binzer

      Kääntöpuolena tässä tulee mieleen se, miten pienestä säikähtää vain ihminen, joka on turvallisessa linnoituksessaan uinunut vuosikymmenet. Jotenkin tuntuu tänäpäivänä uskomattomalta paitsi 30vuoden suhde, niin myös se, ettei voida kuvitellakaan, että rakennelma särkyisi. En tunne olevani kateellinen tai vahingoniloinen, mutta jos on syystä tai toisesta elänyt vähemmän vakaata elämää, ei joku tekstiviesti paljon hätkäytä. Ei ainakaan niin, että elämä siitä menee tuhansiksi pirstaleiksi, korkeintaan se herättäisi ihmetystä, ei niinkään ruususen unesta, koska harvoin sellaiseen edes kerkeää uinahtaa.
      Tuntuu kuin pitkässä parisuhteessa olisi muka varaa kellua tyytyväisenä, eikä olla valppaana silmät ja korvat auki maailman menolle. Aivan kuin tarkoituskin olisi sulkea ulkomaailma omasta pienestä onnelasta mahdollisimman tarkkaan. Ei sinänsä ihme, jos jollekin tulee mieleen tirkistellä mitä maailmalla on, ja kenties löytää jotain mielenkiinnon herättävää - ja reagoida siihen, eikä torkkua onnen auvossa. Tosihan on sekin, että tyynessä poukamassa vesi seisoo, ummehtuu kenties. Kauanko siinä jaksaa olla, jos virta on viedäkseen ?

      • äiskälle

        samaa mieltä. kokemuksen rintaääntä. itse heräsin kun sain seksitaudin mieheltäni. pienet lapset. muka joku vitun onnela perhe. paskat. teeskentelyä alusta loppuun asti. sen jälkeen itsekin aloin katselemaan taas miehiä potentiaalisesti. vaikea toteuttaa mitään kun arki on aika työntäyteistä. se että on naimisissa ja lapset eivät kerro tarinan loppua. olen vielä aika nuori enkä todellakaan tiedä olenko tämän miehen kassa vielä kun lapset ovat vähän isompia.


      • Surusydän

        En todellakaan koe olleeni missään turvallisessa lintukodossa ja toiseksi tämä ei ole mikään 25 vuoden SUHDE, vaan todellakin AVIOLIITTO,joka silloin aikanaan solmittiin rakkaudesta ja perustui kahden ihmisen täydelliseen luottamukseen ja toinen toisensa arvostamiseen niin arjessa kuin juhlassakin.Kumpikaan osapuoli ei koskaan ole rajoittanut toisensa menemisiä ja tulemisia,koska se luottamus aviopuolisoon on ollut molemminpuolista ja täydellistä.Eikä avioliittomme olisi kestänyt näin kauaa jos olisin/olisimme mustasukkaisia epäilijöitä,koska mieheni on jatkuvasti työnsä puolesta paljon poissa kotoa,on aina ollut ja minullakin on omat harrastukseni ja matkustamiseni ja tiedän että, noita "toisia naisia"on matkojen varrella ollut kasapäin tyrkyllä ja on tulevaisuudessakin, eikä niitä "toisia miehiä" ehdotuksineen,ole minunkaan matkani varrelta puuttunut. Koskaan ei tarvetta pettämiseen ole ollut.Olemme myös aina keskustelleet kaikista,tarkoitan todellakin KAIKISTA asioista mieheni kanssa,en väitä etteikö avioliittomme aikana karikoitakin olisi ollut toki on, mutta niistä on yhdessä aina selvitty.Siksi tämä asia,epätietoisuus,puhumattomuus ja kaiken kieltäminen raastaa sydämeni vereslihalle,enkä todellakaan tiedä kauanko jaksan.Jos tämä pitkä avioliitto on tuomittu päättymään tähän ja ero on käsillä,en voi olla kuin todella surullinen,tiedän ettei se varmastikkaan ole elämäni loppu mutta,eräänlainen kuolema kuitenkin.Yksi ihmeellinen asia tapahtui tämän kaiken kaaoksen keskellä,olemme miehenikanssa lähdössä kahdeksiviikoksi etelän lämpöön,(mieheni tilasi matkan,ei ole ensimmäinen yhteinen etelänmatkamme,vaikkakin ensimmäinen mieheni tilaamaksi).Toivonkin kovasti että,saamme asiamme selvitettyä ennen kotiinpaluuta,on se päätös sitten jatkaa yhdessä tai erota,se jää nähtäväksi onko meillä vielä yhteistä tulevaisuutta,vai meneekö hopiat jakoon.Onneksi lapsemme eivät ole enää pieniä,vaikka kaiken ikäisiin lapsiin avioero koskettaa rajusti,olen sen tullut huomaamaan,tämä aika kun on avioliitoille ja niiden kestämisille todella paha,en meinaa sitä että,avioliittoni rakoilee maailman pahuuden vuoksi,vaan sitä etti maailma arvosta avioliittoa niinkuin sen arvostus kuuluu.Vapaa seksi,irtosuhteet,toisen alistaminen ja hyväksikäyttö kaikin tavoin on tänäpäivänä IN.Missä on parisuhteen turvallisuus,luottamus,uskollisuus ja se pyyteetön RAKKAUS toista ihmistä kohtaan????Mihin maailma on oikein menossa?Mitäpä tuota arvuuttelen,LOPPUAAN kohtihan se.


      • pinzer
        Surusydän kirjoitti:

        En todellakaan koe olleeni missään turvallisessa lintukodossa ja toiseksi tämä ei ole mikään 25 vuoden SUHDE, vaan todellakin AVIOLIITTO,joka silloin aikanaan solmittiin rakkaudesta ja perustui kahden ihmisen täydelliseen luottamukseen ja toinen toisensa arvostamiseen niin arjessa kuin juhlassakin.Kumpikaan osapuoli ei koskaan ole rajoittanut toisensa menemisiä ja tulemisia,koska se luottamus aviopuolisoon on ollut molemminpuolista ja täydellistä.Eikä avioliittomme olisi kestänyt näin kauaa jos olisin/olisimme mustasukkaisia epäilijöitä,koska mieheni on jatkuvasti työnsä puolesta paljon poissa kotoa,on aina ollut ja minullakin on omat harrastukseni ja matkustamiseni ja tiedän että, noita "toisia naisia"on matkojen varrella ollut kasapäin tyrkyllä ja on tulevaisuudessakin, eikä niitä "toisia miehiä" ehdotuksineen,ole minunkaan matkani varrelta puuttunut. Koskaan ei tarvetta pettämiseen ole ollut.Olemme myös aina keskustelleet kaikista,tarkoitan todellakin KAIKISTA asioista mieheni kanssa,en väitä etteikö avioliittomme aikana karikoitakin olisi ollut toki on, mutta niistä on yhdessä aina selvitty.Siksi tämä asia,epätietoisuus,puhumattomuus ja kaiken kieltäminen raastaa sydämeni vereslihalle,enkä todellakaan tiedä kauanko jaksan.Jos tämä pitkä avioliitto on tuomittu päättymään tähän ja ero on käsillä,en voi olla kuin todella surullinen,tiedän ettei se varmastikkaan ole elämäni loppu mutta,eräänlainen kuolema kuitenkin.Yksi ihmeellinen asia tapahtui tämän kaiken kaaoksen keskellä,olemme miehenikanssa lähdössä kahdeksiviikoksi etelän lämpöön,(mieheni tilasi matkan,ei ole ensimmäinen yhteinen etelänmatkamme,vaikkakin ensimmäinen mieheni tilaamaksi).Toivonkin kovasti että,saamme asiamme selvitettyä ennen kotiinpaluuta,on se päätös sitten jatkaa yhdessä tai erota,se jää nähtäväksi onko meillä vielä yhteistä tulevaisuutta,vai meneekö hopiat jakoon.Onneksi lapsemme eivät ole enää pieniä,vaikka kaiken ikäisiin lapsiin avioero koskettaa rajusti,olen sen tullut huomaamaan,tämä aika kun on avioliitoille ja niiden kestämisille todella paha,en meinaa sitä että,avioliittoni rakoilee maailman pahuuden vuoksi,vaan sitä etti maailma arvosta avioliittoa niinkuin sen arvostus kuuluu.Vapaa seksi,irtosuhteet,toisen alistaminen ja hyväksikäyttö kaikin tavoin on tänäpäivänä IN.Missä on parisuhteen turvallisuus,luottamus,uskollisuus ja se pyyteetön RAKKAUS toista ihmistä kohtaan????Mihin maailma on oikein menossa?Mitäpä tuota arvuuttelen,LOPPUAAN kohtihan se.

        Aih ja oih. Jos nimitän avioliittoanne yläkäsitteellä suhde, ei sinun pitäisi ottaa noin kovasti nokkiisi, sanojanhan ne on. Saavutksenne on toisaalta varsin merkittävä ja ihailtava(??), mutta sinut se näköjään on jotenkin ylpistänyt ja nostanut ns.tavanomaisen menon yläpuolelle. Penäsit mm. sitä, missä on pyyteetön rakkaus tänäpäivänä.Edelleenkin se on vain ja ainoastaan äidin rakkautta lastaan kohtaan. Miehen ja naisen välisen rakkauden saa siinä kohtaa unohtaa, valitettavasti.
        Sinua loukkaa suunnattomasti se ettei miehesi pysty puhumaan nyt asiasta. Siitä päätellen nyt on osunut ja uponnut. Hänkin todennäköisesti tietää tapasi reagoida:teidän parisuhteenne piti olla se pyyteetön turvallinen linnoitus koko maailman pahuutta vastaan;yli-ihmiset luomassaan valtakunnassa,ehkä vaikeuksienkin kautta, ok. Miehesi on todennäköisesti tajunnut olevansa VAIN ihminen ja mies, eikä erehtymätön ja omnipotentti perheenpää, joka kuitenkaan ei olisi halunnut sinulta rikkoa maailmaa. Olisi mielummin pitänyt asian omana tietonaan,eikä olisi pudottanut sinulle pirstaloivaa pommia. Pitäisi tietää aikuisen ihmisen, ettei pidä kysyä kysymyksiä, jos ei halua kuulla vastauksia.Ts. ei pitäisi mennä penkomaan toisen puhelimia eikä papereita,taskuja, jos ei ole kapasiteettia ottaa vastaan ehkä odottamatontakin tietoa.
        Ihan henkilökohtaisesti:mielestäni sinä ylireagoit. Luulisi että noin pitkän avioliiton salaisuus on juuri siinä, että kaiken se kestää. Luulisi että näet tuossakin kasvun paikan, eikä elämäsi olisi pirstaleina yhdestä vanhasta tekstiviestistä. Varmaa ainakin, ettei juuri pienemmästä syystä elämä mene hajalleen.. sinulla taisikin ongelmat olla melko vähissä.. mittakaava kadonnut siitä mitä oikeastaan voi parisuhteeseen, jopa avioliittoon tulla..Ehkä tapaamiskutsun toinen osapuoli on hieman enemmän maanpinnalla kuin sinä, rakkauden korkea veisu. Rakkaus on ruma sana, kaipuu paljon kauniimpi on.


    • nainen

      Oletteko todellakin olleet 25 vuotta yhdessä? Suo anteeksi, mutta aika tytönhupakkomaiselta tuntui kirjoituksesi... Jos itse löytäisin (tosin se on mahdotonta, sillä en todellakaan vahtaa mieheni kännykkää, vahingossakaan) tapaamisviestin mieheni kännykästä niin en tekisi enkä kyselisi yhtään mitään.

      • Surusydän

        KYLLÄ,tänä päivänä,niin ihmeelliseltä ja mahdottomalta kuin se kuulostaakin,olen ollut naimisissa 25 vuotta ja vieläpä saman miehen kanssa ja ilman ainuttakaan syrjähyppyä.Oikeammin yhteistä "taivalta" on 28 vuotta.(2 vuotta seurusteltiin,reilu vuosi kihloissa ja sitten 25 vuotta avioliittoa)ja HYVÄÄ sellaista.Mainitsen tahallani sanan HYVÄÄ, koska tuntuu että se ärsyttää lukijoita suunnattomasti,tänään kun mikään ei saa olla hyvää, ei ainakaan parisuhde avioliitossa.Pitää olla irtosuhteita mahdollisimman paljon ja kakkosnaisia ja -miehiä,kun ei olla valmiita ottamaan vastuuta mistään,naidaan vaan joka mutkassa ja ketä sattuu,niin et on pää pehmosena.Mutta perusteluni on ja koskeekin vain minua ja miestäni sanoessani et TÄHÄN asti avioliittomme on ollut hyvä ja kukas sen asian parhaiten tietää kuin itse asianomaiset siis mieheni ja minä,kunhan vain saisin hänet puhumaan asiasta,miksi näin on NYT käynyt.En toki ole niin londimainen että,syytän muita ongelmastamme,vaan aion sopivan tilaisuuden tullen ottaa asiasta selvää,vaikka sitten henki menis,jatkosta en tiedä.Enkä tiedä sitäkään oletko lukenut edelliset viestit,ajattelin vaan et kuinka paljon olet asiastani kuusalla???
        Että semmosta peliä,tiedän myös sanonnan:Niin makaa kuin petaakin ja monta muutakin samanlaista,mutta ne ei nyt auta tässä asiassa,eikä tee tapahtunutta tapahtumattomaksi.Ai niin kiitos nimittelystäsi tytönhupakoksi,mutta olen todellakin "jo" aikuinen nainen,lapsemmekin ovat jo 24v ja 20 v,kun aloittaa aikaisin niin kerkiää paljon kaikenlaista.


      • Lena
        Surusydän kirjoitti:

        KYLLÄ,tänä päivänä,niin ihmeelliseltä ja mahdottomalta kuin se kuulostaakin,olen ollut naimisissa 25 vuotta ja vieläpä saman miehen kanssa ja ilman ainuttakaan syrjähyppyä.Oikeammin yhteistä "taivalta" on 28 vuotta.(2 vuotta seurusteltiin,reilu vuosi kihloissa ja sitten 25 vuotta avioliittoa)ja HYVÄÄ sellaista.Mainitsen tahallani sanan HYVÄÄ, koska tuntuu että se ärsyttää lukijoita suunnattomasti,tänään kun mikään ei saa olla hyvää, ei ainakaan parisuhde avioliitossa.Pitää olla irtosuhteita mahdollisimman paljon ja kakkosnaisia ja -miehiä,kun ei olla valmiita ottamaan vastuuta mistään,naidaan vaan joka mutkassa ja ketä sattuu,niin et on pää pehmosena.Mutta perusteluni on ja koskeekin vain minua ja miestäni sanoessani et TÄHÄN asti avioliittomme on ollut hyvä ja kukas sen asian parhaiten tietää kuin itse asianomaiset siis mieheni ja minä,kunhan vain saisin hänet puhumaan asiasta,miksi näin on NYT käynyt.En toki ole niin londimainen että,syytän muita ongelmastamme,vaan aion sopivan tilaisuuden tullen ottaa asiasta selvää,vaikka sitten henki menis,jatkosta en tiedä.Enkä tiedä sitäkään oletko lukenut edelliset viestit,ajattelin vaan et kuinka paljon olet asiastani kuusalla???
        Että semmosta peliä,tiedän myös sanonnan:Niin makaa kuin petaakin ja monta muutakin samanlaista,mutta ne ei nyt auta tässä asiassa,eikä tee tapahtunutta tapahtumattomaksi.Ai niin kiitos nimittelystäsi tytönhupakoksi,mutta olen todellakin "jo" aikuinen nainen,lapsemmekin ovat jo 24v ja 20 v,kun aloittaa aikaisin niin kerkiää paljon kaikenlaista.

        Ikävä tilanne sinulla ja miehelläsi.
        Vaikea antaa neuvoja, koska minulle on tullut kirjoituksistasi sellainen tunne, että suhde ei ole mikään jos se ei ole kestänyt 25 vuotta...
        No kerron kuitenkin mielipiteeni, arvostat sitä tai et.

        Ota selvää keneltä viesti on tullut. Pyydä mieheltäsi että näyttää vielä sinulle sen viestin ja lähetä numero sen jälkeen findiin. Saatuasi tietää naisen nimen, kerro miehellesi että aiot soittaa naiselle ja kysyä missä mennään. Ja tee se. Älä vain sano niin, vaan todellakin soita naiselle ja KYSY. Et tiedä mikä tilanne on miehesi ja toisen naisen välillä TAI onko edes mitään meneillään. Joten ota selvää! Ei sen luulisi niin vaikeaa olevan.

        Älä arvostele nykypäivän parisuhteita kun et niistä selvästi tiedä pätkääkään. Ei nykypäivän parisuhde ole pettämistä ja muuta sontaa. Olet hyvin katkera.

        Mielestäni EI OLE HARVINAISTA, että pariskunta on ollut yhdessä vaikkapa 30 vuotta. Vanhempani ovat olleet naimisissa 35 vuotta, samoin mieheni vanhemmat.

        Voimia sinulle ja toivottavasti asia selviää.


      • mmm
        Lena kirjoitti:

        Ikävä tilanne sinulla ja miehelläsi.
        Vaikea antaa neuvoja, koska minulle on tullut kirjoituksistasi sellainen tunne, että suhde ei ole mikään jos se ei ole kestänyt 25 vuotta...
        No kerron kuitenkin mielipiteeni, arvostat sitä tai et.

        Ota selvää keneltä viesti on tullut. Pyydä mieheltäsi että näyttää vielä sinulle sen viestin ja lähetä numero sen jälkeen findiin. Saatuasi tietää naisen nimen, kerro miehellesi että aiot soittaa naiselle ja kysyä missä mennään. Ja tee se. Älä vain sano niin, vaan todellakin soita naiselle ja KYSY. Et tiedä mikä tilanne on miehesi ja toisen naisen välillä TAI onko edes mitään meneillään. Joten ota selvää! Ei sen luulisi niin vaikeaa olevan.

        Älä arvostele nykypäivän parisuhteita kun et niistä selvästi tiedä pätkääkään. Ei nykypäivän parisuhde ole pettämistä ja muuta sontaa. Olet hyvin katkera.

        Mielestäni EI OLE HARVINAISTA, että pariskunta on ollut yhdessä vaikkapa 30 vuotta. Vanhempani ovat olleet naimisissa 35 vuotta, samoin mieheni vanhemmat.

        Voimia sinulle ja toivottavasti asia selviää.

        Todennäköisesti soitat turhaan miehesi naisystävälle. Jos soitat tuntemattomasta numerosta, hän saattaa vastata, mutta jos näytät
        numerosi, hän ilmeisesti tuntee jo sen, eikä vastaa. Ja jos hän "erehtyy" vastaamaan soittoosi, saat mitä varmimmin luurin korvallesi
        heti itsesi esiteltyäsi tai ainakin siinä vaiheessa, kun rupeat kyselemään hänen suhteestaan mieheesi. Ja tämän jälkeen hän ei vastaa soittoosi lainkaan tai katkaisee puhelun heti. Tietty yksi vaihtoehto on selvittää onko tämä ystävätär naimisissa ja ottaa häneen yhteyttä sitten miehensä kautta, mutta en ole lainkaan varma, onko se viisasta.


      • nainen
        Surusydän kirjoitti:

        KYLLÄ,tänä päivänä,niin ihmeelliseltä ja mahdottomalta kuin se kuulostaakin,olen ollut naimisissa 25 vuotta ja vieläpä saman miehen kanssa ja ilman ainuttakaan syrjähyppyä.Oikeammin yhteistä "taivalta" on 28 vuotta.(2 vuotta seurusteltiin,reilu vuosi kihloissa ja sitten 25 vuotta avioliittoa)ja HYVÄÄ sellaista.Mainitsen tahallani sanan HYVÄÄ, koska tuntuu että se ärsyttää lukijoita suunnattomasti,tänään kun mikään ei saa olla hyvää, ei ainakaan parisuhde avioliitossa.Pitää olla irtosuhteita mahdollisimman paljon ja kakkosnaisia ja -miehiä,kun ei olla valmiita ottamaan vastuuta mistään,naidaan vaan joka mutkassa ja ketä sattuu,niin et on pää pehmosena.Mutta perusteluni on ja koskeekin vain minua ja miestäni sanoessani et TÄHÄN asti avioliittomme on ollut hyvä ja kukas sen asian parhaiten tietää kuin itse asianomaiset siis mieheni ja minä,kunhan vain saisin hänet puhumaan asiasta,miksi näin on NYT käynyt.En toki ole niin londimainen että,syytän muita ongelmastamme,vaan aion sopivan tilaisuuden tullen ottaa asiasta selvää,vaikka sitten henki menis,jatkosta en tiedä.Enkä tiedä sitäkään oletko lukenut edelliset viestit,ajattelin vaan et kuinka paljon olet asiastani kuusalla???
        Että semmosta peliä,tiedän myös sanonnan:Niin makaa kuin petaakin ja monta muutakin samanlaista,mutta ne ei nyt auta tässä asiassa,eikä tee tapahtunutta tapahtumattomaksi.Ai niin kiitos nimittelystäsi tytönhupakoksi,mutta olen todellakin "jo" aikuinen nainen,lapsemmekin ovat jo 24v ja 20 v,kun aloittaa aikaisin niin kerkiää paljon kaikenlaista.

        tytönhupakoksi juuri sen tähden, että "aiot ottaa asiasta selvää vaikka henki menisi". Aikuinen nainen ei mielestäni toimi niin, etenkään 28 hyvän vuoden jälkeen vaan antaa asian olla. Itse ainakin antaisin, vaikka olen ollut mieheni kanssa yhdessä vasta 20 vuotta...


      • nainen
        Lena kirjoitti:

        Ikävä tilanne sinulla ja miehelläsi.
        Vaikea antaa neuvoja, koska minulle on tullut kirjoituksistasi sellainen tunne, että suhde ei ole mikään jos se ei ole kestänyt 25 vuotta...
        No kerron kuitenkin mielipiteeni, arvostat sitä tai et.

        Ota selvää keneltä viesti on tullut. Pyydä mieheltäsi että näyttää vielä sinulle sen viestin ja lähetä numero sen jälkeen findiin. Saatuasi tietää naisen nimen, kerro miehellesi että aiot soittaa naiselle ja kysyä missä mennään. Ja tee se. Älä vain sano niin, vaan todellakin soita naiselle ja KYSY. Et tiedä mikä tilanne on miehesi ja toisen naisen välillä TAI onko edes mitään meneillään. Joten ota selvää! Ei sen luulisi niin vaikeaa olevan.

        Älä arvostele nykypäivän parisuhteita kun et niistä selvästi tiedä pätkääkään. Ei nykypäivän parisuhde ole pettämistä ja muuta sontaa. Olet hyvin katkera.

        Mielestäni EI OLE HARVINAISTA, että pariskunta on ollut yhdessä vaikkapa 30 vuotta. Vanhempani ovat olleet naimisissa 35 vuotta, samoin mieheni vanhemmat.

        Voimia sinulle ja toivottavasti asia selviää.

        Mielestäni tyhmintä mitä voi tuossa tilanteessa tehdä on ottaa naiseen yhteyttä. Asiasta tulee entistä sekavampi, koska hän voi sanoa ihan mitä tahansa. Ja voiko hänen sanaansa sitten luottaa enemmän kuin omaan pitkäaikaiseen kumppaniin??


      • Kansanparantaja
        Surusydän kirjoitti:

        KYLLÄ,tänä päivänä,niin ihmeelliseltä ja mahdottomalta kuin se kuulostaakin,olen ollut naimisissa 25 vuotta ja vieläpä saman miehen kanssa ja ilman ainuttakaan syrjähyppyä.Oikeammin yhteistä "taivalta" on 28 vuotta.(2 vuotta seurusteltiin,reilu vuosi kihloissa ja sitten 25 vuotta avioliittoa)ja HYVÄÄ sellaista.Mainitsen tahallani sanan HYVÄÄ, koska tuntuu että se ärsyttää lukijoita suunnattomasti,tänään kun mikään ei saa olla hyvää, ei ainakaan parisuhde avioliitossa.Pitää olla irtosuhteita mahdollisimman paljon ja kakkosnaisia ja -miehiä,kun ei olla valmiita ottamaan vastuuta mistään,naidaan vaan joka mutkassa ja ketä sattuu,niin et on pää pehmosena.Mutta perusteluni on ja koskeekin vain minua ja miestäni sanoessani et TÄHÄN asti avioliittomme on ollut hyvä ja kukas sen asian parhaiten tietää kuin itse asianomaiset siis mieheni ja minä,kunhan vain saisin hänet puhumaan asiasta,miksi näin on NYT käynyt.En toki ole niin londimainen että,syytän muita ongelmastamme,vaan aion sopivan tilaisuuden tullen ottaa asiasta selvää,vaikka sitten henki menis,jatkosta en tiedä.Enkä tiedä sitäkään oletko lukenut edelliset viestit,ajattelin vaan et kuinka paljon olet asiastani kuusalla???
        Että semmosta peliä,tiedän myös sanonnan:Niin makaa kuin petaakin ja monta muutakin samanlaista,mutta ne ei nyt auta tässä asiassa,eikä tee tapahtunutta tapahtumattomaksi.Ai niin kiitos nimittelystäsi tytönhupakoksi,mutta olen todellakin "jo" aikuinen nainen,lapsemmekin ovat jo 24v ja 20 v,kun aloittaa aikaisin niin kerkiää paljon kaikenlaista.

        Tietenkin epäily toisen naisen olemassaolosta suuresti järkyttää mieltäsi, mutta tässäkin tilanteessa Sinun tulee käyttäytyä hyvin rauhallisesti. Miehesikin saattaa vielä olla hyvinkin järkyttynyt tästä kärystä eikä hän uskalla asiasta Sinulle vielä puhua, koska hän ei tiedä sitä, miten vahvasti asiaan reagoit. Nyt teidän molempien tulee edetä hyvin rauhallisesti.

        Ymmärrän varsin hyvin, että Sinun tekisi mielesi soittaa tälle toiselle naiselle, mutta älä missään nimessä tee sitä. Soittosi tarkoitus olisi mitä ilmeisimmin tiedustella miehesi sivusuhteen laatua ja tilaa, mutta hillitse kuitenkin mielesi, jos haluat tilanteenne normalisoituvan mahdollisimman nopeasti. Sinun täytyy muistaa se, että se toinen nainen on miehesi ystävä. Sinun miehesi on ihan itse hänet tavannut, ja on tietysti Sinun miehesi asia lopettaa itse omasta tahdostaan tämä avioliittoanne haittaava sivusuhde, jos hän katsoo sen viisaaksi. Kun miehesi saa ihan itse tehdä tämän ratkaisunsa, niin sen jälkeen hän voi alkaa puhua Sinullekin tästä toisesta naisesta ja sivusuhteen syntymiseen liittyvistä oman avioliittonne ongelmista. Anna siis miehellesi mahdollisuus ihan itse lopettaa suhde, sillä kyse on miehesi ystävyyssuhteesta, ei Sinun ystävästäsi.

        Petetyn vaimon soittaminen toiselle naiselle on pahin seikka, mitä näissä kolmiodraamoissa voi tapahtua, sillä tällä toimenpiteellä vaikeutetaan kaikkein eniten paranemisprosessia. Useimmissa tapauksissa käryn jälkeen mies haluaa kuitenkin pitää avioliittonsa kasassa ja haluaa mahdollisimman nopeasti palata normaaliin päiväjärjestykseen. Miehen pitää myös silloin saada säilyttää kunniansa törttöilynsä jälkeenkin, jotta hän voisi koko sydämestään taas työskennellä perheensä parhaaksi. Petetty vaimo tavallaan palauttaisi miehensä kunnian sillä, että antaisi pettäneelle ja katuvalle miehelleen mahdollisuuden ihan itse lopettaa sivusuhteensa. Tällöin se toinen nainenkin tulee vakuuttuneeksi siitä, että kyseessä on miehen oma tahto.

        Jos jos petetty vaimo puhelinsoitollaan tulee sähläämään väliin, niin silloin mies tuntee itsensä niin halveksituksi olennoksi, että halu ja motivaatio jatkaa ja korjata vanhaa parisuhdetta suuresti kärsii, ja silloin korjaustoimenpiteet kestävät huomattavasti kauemmin. Myös toinen nainen haukkuu vaimon puhelinsoiton jälkeen miehen varsinaiseksi tohvelisankariksi, joka sallii vaimolle tällaisen tarpeettoman yhteydenoton vieraaseen ihmiseen. Pettänyt mies poljetaan silloin lokaan kahdelta taholta. Tällä seikalla on erittäin turmiollinen vaikutus miehen tulevaan asennoitumiseen.


    • Samantapaista kokenut

      Ota huomioon sekin mahdollisuus, että ehkä viesti ei sittenkään tarkoita yhtään mitään.
      On sekin mahdollista, että viesti on tullut väärään numeroon ja se on ollut miehestäsi huvittavaa ja hän on jättänyt sen poistamatta. Tai mahdollisesti viesti on tullut oikeaan osoitteeseen, mutta oliko se sittenkään mitään "luvatonta"..? Voihan naisia tavata ihan kaverinakin.
      Oleellista olisi tietysti saada miehesi puhumaan asiasta ja kertomaan totuus.
      Älä vielä "heitä kirvestä kaivoon". Ehkä mitään peruuttamatonta ei sittenkään ole tapahtunut.

    • Ensimmäinen nainen

      Olen itse lähes samassa tilanteessa. Viestin takaa paljastui jo jonkin aikaa jatkunut suhde. Se tosin oli jo loppumassa ja on nyt ohi. Olin todella järkyttynyt ja tuskissani, sillä meillä oli oikeasti mennyt hyvin. Useimmat sinulle vastanneet eivät todellakaan näytä tajuavan, että suhde voi olla hyvä ja uskollinen, vaikka kestääkin kauan. Mutta jotainhan sitten tulee, kun toinen päätyy uskottomuuteen... Olemme keskustelleet asiasta paljon. Miehenikään ei usko, että uskottomuuteen olisi johtanut mikään meidän suhteessamme, vaan hänen ehkä nuorena elämättömät tunteensa. Lisäksi elämäntilanteemme mahdollisti salaiset tapaamiset ja suhteen syntymisen - toisessa tilanteessa olisimme varmaankin voineet kokea ne hetket kahdestaan! Olemme päättäneet jatkaa yhdessä, sillä rakastamme toisiamme edelleen. Välillä minulla on vaikeaa, sillä mennyt kaivelee ja kieltämättä tulevakin jännittää: voiko tämä toistua? Mutta hyvät hetket yhdessä antavat voimaa. Olen päättänyt ja myös miehelleni tehnyt selväksi, että jos tapaus toistuu, suhteemme päättyy. En halua elää valheessa enkä usko, että voisin tietoisesti jakaa miestäni toisen kanssa. Joillekin kaksoiselämä ehkä sopii, ei minulle.

    • iines

      Ota sen naisen numero muistiin salaa, ja soita sille,ja kysy miten asiat ovat.. et tunteeko esim etes sun miestä..

    • Onnellisessa, arvostetussa ...

      HALOO!

      HYVÄSSÄ ja KUNNIOITTAVASSA avioliitossa kuuluu ehdottomasti jo sanattomiin sopimuksiin eli itsestään selvyyksiin se, että TOISEN puhelimia, taskuja, rahapusseja ja laukkuja EI tutkita!

      SITÄ SAA, MITÄ TILAA!

      Miehesi on aika nahjus, (muka hyväksi aviomieheksi), kun ei moisesta loukkaantunut edes. Tilattu ulkomaanmatkakin sen todistaa?????
      En arvoistaisi tuollaista puolisoa pätkääkään.
      Suhde ei voi olla hyvä ja toimiva...

      Lisäksi haluan sanoa kaikille SINISILMÄISILLE vaimohupakoille, että olkaa hiukan kiinnostuneita miestenne elämästä muutenkin, kuin vaanimalla, epäilemällä ja nuuskimalla, joka on aivan lapsellisen ala-arvoista toimintaa aikuisille naisille!

      Halpamaisin itsensä alentaminen tapahtuu, kun edes suunnittelee ottamista yhteyttä ns. toiseen naiseen. Kyllä naisen pitää ylpeytensä säilyttää tilanteessa kuin tilanteessa. Miten mies voi arvostaa naista, joka ei tee sitä itsekään?!

      Työni puolesta ja matkoillani olen "käännyttänyt" lukemattomia aviomiehiä oikealle tielle. Tapauksia on maailma pullollaan ja kaikilla mielessä vain seikkailu vieraassa sängyssä, koska seksiä on kotona liian vähän tai vääränlaista eikä se jaksa kiinnostaa, tai sitten vaimon kanssa on henkisellä tasolla liian suuret erot, jotta yhteiselämä olisi edes välttävää ilman ulkopuolista virikettä.

      Terv.Tyytyväinen aviovaimo, joka ei pidä miestään itsestäänselvyytenä.

      Ps. Sisareni 50v (sinkku) laittoi juuri itselleen viime viikolla deitti-ilmoituksen, johon hän sai kolmessa päivässä n. 70 vastausta ja niistä n.90% oli varatuilta miehiltä. Siis puutetta ja kurjuutta pitää nykyavioliitot sisällään suurelta osin!

      • Ensimmäinen nainen

        Vaikka kumppania ei pitäisikään itsestäänselvyytenä ja olisi kiinnostunut hänestä niin sängyssä kuin muutenkin, voi toinen silti sortua uskottomuuteen. Kaiken uskottomuuden takana ei ole tyytymättömyys nykykumppaniin tai seksin tai hellyyden puute!
        Ja jos minulta kysytään, kännykän viestien lukeminen on paljon pienempi synti kuin valehteleminen ja salailu. En halua elää valheessa. Ja tätä "eihän se ole keltään pois" -ajattelua en ymmärrä. Miten niin kumppanini hetket toisen kanssa eivät ole minulta pois? Olisin ollut ihan halukas viettämään ne hetket hänen kanssaan ja "takuulaadukkaasti".


      • päkä
        Ensimmäinen nainen kirjoitti:

        Vaikka kumppania ei pitäisikään itsestäänselvyytenä ja olisi kiinnostunut hänestä niin sängyssä kuin muutenkin, voi toinen silti sortua uskottomuuteen. Kaiken uskottomuuden takana ei ole tyytymättömyys nykykumppaniin tai seksin tai hellyyden puute!
        Ja jos minulta kysytään, kännykän viestien lukeminen on paljon pienempi synti kuin valehteleminen ja salailu. En halua elää valheessa. Ja tätä "eihän se ole keltään pois" -ajattelua en ymmärrä. Miten niin kumppanini hetket toisen kanssa eivät ole minulta pois? Olisin ollut ihan halukas viettämään ne hetket hänen kanssaan ja "takuulaadukkaasti".

        sen ainoan kerran kun luin mieheni kännyn viestejä,ihan muista syistä kuin uskottomuusepäilystä,sieltä löytyikin viestejä toiselta naiselta ja näin paljastui mieheni suhde.
        En kauheasti osaa pahoitella sitä,että niin tein.Vaikka se tekona olikin halpamainen,sen myönnän.Mutta halpamainen oli miehenikin teko.
        Joten joten...kuka tässä nyt sitten on súurin syypää...vaikea sanoa.
        Minä elin myös onnellisesa avioliitossa mutta ehkäpä se onnellisuus olikin vain harhaa,koska toiselle iski tarve pettää.
        Jotkut ovat kovasti kritisoineet eka viestin kirjoittajaa siitä,että hän oli tuudittautunut turvalliseen elämään.
        Sanompa teille,että jos ihminen on naimisissa ja valat vannottu,Hänellä on,jumalauta,oikeus luottaa siihen,että se perusta on kunnossa.Ei se ole naiviutta tai sinisilmäisyyttä.Mitäs siitäkään tulis,jos eläis kuin tuulenpesässä-meiningillä?
        Minäkin olin tyytyväinen ja onnellinen enkä koskaan epäillyt mieheni uskollisuutta.Miksi olisinkaan.Ei ollut aihetta.
        Ei ihminen elä joka hetki kuolemakaan mielessä vaikka sen ymmärtää,että jonakin päivänä se voi kohdalle jysähtää,oma tai läheisen.
        Kun elämän perustukset järkkyy,sitä on aika raadollinen ja sekaisin eikä sellaisten,joilla ei vastaavaa kokemusta ole,kannattaisi kovasti kommentoida ja ruoskia.
        SIvusta on niin helvetin hyvä sanoa asioita,miten ne pitäisi olisi ja mikä ois parasta.Minäkin ennen olin hyvin varma,mitä kanssasisaren pitäisi tehdä,jos kuulin,että mies on ollut uskoton."eikun potku perseeseen ja ukko kartanolle!".Mutta kun se sattuu omalle kohdalle,se ei ole niin yksinkertaista.Ja vaikka laatisi kuinka hienot selviytymisstrategiat kaiken tulevan vastoinkäymisen varalle,oma käytös voi yllättää,saati sittten toisen kun se kriisi oikeasit päälle jysähtää.
        Kaiken lapsellisinta on lausahdukset"sitä saa mitä tilaa"-no,ravintolassa se on ihan okei,mutta ei aina elämässä.


      • binzer
        päkä kirjoitti:

        sen ainoan kerran kun luin mieheni kännyn viestejä,ihan muista syistä kuin uskottomuusepäilystä,sieltä löytyikin viestejä toiselta naiselta ja näin paljastui mieheni suhde.
        En kauheasti osaa pahoitella sitä,että niin tein.Vaikka se tekona olikin halpamainen,sen myönnän.Mutta halpamainen oli miehenikin teko.
        Joten joten...kuka tässä nyt sitten on súurin syypää...vaikea sanoa.
        Minä elin myös onnellisesa avioliitossa mutta ehkäpä se onnellisuus olikin vain harhaa,koska toiselle iski tarve pettää.
        Jotkut ovat kovasti kritisoineet eka viestin kirjoittajaa siitä,että hän oli tuudittautunut turvalliseen elämään.
        Sanompa teille,että jos ihminen on naimisissa ja valat vannottu,Hänellä on,jumalauta,oikeus luottaa siihen,että se perusta on kunnossa.Ei se ole naiviutta tai sinisilmäisyyttä.Mitäs siitäkään tulis,jos eläis kuin tuulenpesässä-meiningillä?
        Minäkin olin tyytyväinen ja onnellinen enkä koskaan epäillyt mieheni uskollisuutta.Miksi olisinkaan.Ei ollut aihetta.
        Ei ihminen elä joka hetki kuolemakaan mielessä vaikka sen ymmärtää,että jonakin päivänä se voi kohdalle jysähtää,oma tai läheisen.
        Kun elämän perustukset järkkyy,sitä on aika raadollinen ja sekaisin eikä sellaisten,joilla ei vastaavaa kokemusta ole,kannattaisi kovasti kommentoida ja ruoskia.
        SIvusta on niin helvetin hyvä sanoa asioita,miten ne pitäisi olisi ja mikä ois parasta.Minäkin ennen olin hyvin varma,mitä kanssasisaren pitäisi tehdä,jos kuulin,että mies on ollut uskoton."eikun potku perseeseen ja ukko kartanolle!".Mutta kun se sattuu omalle kohdalle,se ei ole niin yksinkertaista.Ja vaikka laatisi kuinka hienot selviytymisstrategiat kaiken tulevan vastoinkäymisen varalle,oma käytös voi yllättää,saati sittten toisen kun se kriisi oikeasit päälle jysähtää.
        Kaiken lapsellisinta on lausahdukset"sitä saa mitä tilaa"-no,ravintolassa se on ihan okei,mutta ei aina elämässä.

        Kuten sanottu,ihan oikeassakin elämässä saa sitä mitä tilaa, tai makaa niinkuin petaa.
        Kyllä mun mielestä pitää varsin sinisilmäinen ja hyväuskoinen olla, että perustaa elämänsä sen varaan mitä on joskus tullut luvattua. Ensimmäisessä viestissä oli lause, että naimisiin mentiin ihan rakkaudesta. Niinhän sitä yleensäkin mennään, ei kai kukaan vihaamaansa ihmistä vie vihille ja kuvittelekaan elävänsä hänen kanssaan hamaan hautaan. Ongelma mun mielestäni on se, ettei mitenkään voi parikymppisenä tietää, miten maailma kohtelee, mitä tulee eteen. Siinä sitä matkan varrella rakennetaan jotain yhteistä onnelaa, asiat kulkevat tavallaan, piiri pieni pyörii. Ymmärrettävää että sellaiseen haluaa luottaa, mutta samalla siinä on sudenkuoppansa. Edes aviolpuolisoilla ei ole yhteisiä aivoja, vuosi kymmenistä ja monien, etenkin vaimojen luuloista huolimatta.
        Hyvin moni naimissa oleva mies ei halua rikkoa vaimoltaan ja perheeltään niitä kuvioita, jonka varassa elämä pyörii, mutta eivät siitä huolimatta näe mitään ongelmaa suhteelle, jossa mahdollisesti on edes jotain eloa ja väriä, jossa ei ole itsestään selvää mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan jotain tunnetta siitä, että veri kiertää edelleen. Ainut edellytys suhteelle on se, että se pysyy salassa. Uskomattoman paljon on naisia, jotka ovat omat liittonsa jo eläneet, rakastaneet, kärsineet ja unhottaneet, eivätkä enää halua yrittääkään jakaa koko elämäänsä miehen kanssa, vaan vain hetkiä. Jos taas vastavuoroisesti on miehiä, jotka eivät voi ottaa vastaan kuin hetkiä, ettei systeemit rikkoonnu, kohtaa siinä tarve kysynnän.
        Edelleenkin vilkuilisin kysyvästi vaimojen suuntaan: joku sanoi ettei ole naivia luottaa siihen että on luvattu. Mielestäni se on juuri sitä. Käsittääkseni te teette pahimman karhunpalveluksen itse, kun edellytätte itseltänne ja toisiltanne kaiken pyörivän sellaisenaan hamaan hautaan. Jos ei olisi tullut luvattua jumalan ja tämän seurakunnan edessä homma perustuisi enemmän haluun ja vapaaehtoisuuteen, silloin olisi vara liikkua edes ajatuksen tasollaa siinä, ettei mikään ole ikuista, mutta voisi olla tyytyväinen, jos huominenkin valkenisi saman kumppanin kanssa, ilman että olisi pakko kun on luvannut. Rutiinilla vedetty arkielämä ei sovi kaikille. Jotkut haluavat vielä neljän viidenkymmenen kieppeilläkin kokea elämää täydellä. Onko kellään oikeutta esittää ettei saisi ? Aviovaimoilla ? Onnea voit sinäkin surusilmä vai sydän kiittää, että miehesi on edes yrittänyt säästää sinua olemalla kertomatta. Itseasiassa mielestäni hän on melko amatööri pettämisen saralla: jos todella on suhde, ei tarvitse kuukausia vanhoja viestejä säilytellä, vaan niitä tulee niin paljon, että jo tilan tekemiseksi tekstareita on poistettava, eikä tule lipsahduksia, että mitään aineistoa jäisi vaimon luettavaksi. Amatööri on voinut saada viestin, jota ensin on itsekin hätkähtänyt, sitten mielikuvitus käynyt laukkaamaan, eikä ole hennonnut poistaa viestiä, vaikka ei olisi siihen sen enemmin reagoinutkaan, koska ei ole halunnut kenenkään maailmaan tiputtaa pommia joka olisi voinut sirpaloittaa koko elämän.Joka oikeesti pettää pitää huolen ettei tuollaisia pääse edes tapahtumaan.


      • Ensimmäinen nainen
        päkä kirjoitti:

        sen ainoan kerran kun luin mieheni kännyn viestejä,ihan muista syistä kuin uskottomuusepäilystä,sieltä löytyikin viestejä toiselta naiselta ja näin paljastui mieheni suhde.
        En kauheasti osaa pahoitella sitä,että niin tein.Vaikka se tekona olikin halpamainen,sen myönnän.Mutta halpamainen oli miehenikin teko.
        Joten joten...kuka tässä nyt sitten on súurin syypää...vaikea sanoa.
        Minä elin myös onnellisesa avioliitossa mutta ehkäpä se onnellisuus olikin vain harhaa,koska toiselle iski tarve pettää.
        Jotkut ovat kovasti kritisoineet eka viestin kirjoittajaa siitä,että hän oli tuudittautunut turvalliseen elämään.
        Sanompa teille,että jos ihminen on naimisissa ja valat vannottu,Hänellä on,jumalauta,oikeus luottaa siihen,että se perusta on kunnossa.Ei se ole naiviutta tai sinisilmäisyyttä.Mitäs siitäkään tulis,jos eläis kuin tuulenpesässä-meiningillä?
        Minäkin olin tyytyväinen ja onnellinen enkä koskaan epäillyt mieheni uskollisuutta.Miksi olisinkaan.Ei ollut aihetta.
        Ei ihminen elä joka hetki kuolemakaan mielessä vaikka sen ymmärtää,että jonakin päivänä se voi kohdalle jysähtää,oma tai läheisen.
        Kun elämän perustukset järkkyy,sitä on aika raadollinen ja sekaisin eikä sellaisten,joilla ei vastaavaa kokemusta ole,kannattaisi kovasti kommentoida ja ruoskia.
        SIvusta on niin helvetin hyvä sanoa asioita,miten ne pitäisi olisi ja mikä ois parasta.Minäkin ennen olin hyvin varma,mitä kanssasisaren pitäisi tehdä,jos kuulin,että mies on ollut uskoton."eikun potku perseeseen ja ukko kartanolle!".Mutta kun se sattuu omalle kohdalle,se ei ole niin yksinkertaista.Ja vaikka laatisi kuinka hienot selviytymisstrategiat kaiken tulevan vastoinkäymisen varalle,oma käytös voi yllättää,saati sittten toisen kun se kriisi oikeasit päälle jysähtää.
        Kaiken lapsellisinta on lausahdukset"sitä saa mitä tilaa"-no,ravintolassa se on ihan okei,mutta ei aina elämässä.

        Juuri näin! Olen huomannut, että on helppo olla maalla viisas, kun merellä myrskyää. Mutta minä olen päättänyt selvitä tästä myrskyn silmästä tavalla tai toisella. Ensimmäinen tapani on selvittää tilanne ja jatkaa yhteiselämää. Jos se ei onnistu, toinen tapani on selviytyä yksin.


      • binzer
        Ensimmäinen nainen kirjoitti:

        Juuri näin! Olen huomannut, että on helppo olla maalla viisas, kun merellä myrskyää. Mutta minä olen päättänyt selvitä tästä myrskyn silmästä tavalla tai toisella. Ensimmäinen tapani on selvittää tilanne ja jatkaa yhteiselämää. Jos se ei onnistu, toinen tapani on selviytyä yksin.

        Missään nimessä ei enää kannata jatkaa silmät ummessa elämistä. Kannattaa avata ne ammolleen, kelata vuodet ja vuosikymmenet edessä ja takana. Ehkä teille tekee hyvää tällainen karkeahko herätys, että säilytätte sen hyvänä, mahdollisesti rakennatte siitä vieläkin paremman. Avioliitto käsittääkseni on samanlainen oppimisen ja erehtymisen tie kuin kaikki muukin kasvaminen ja kehittyminen. Ainut paha vaan, että siitä on tehty instituutio jossa ei saisi edes erehtyä, eikä se taas inhimmillisesti katsoen ole edes mahdollista.
        Joskus mennään nurin mitä pienimmästäkin syystä, joskus ei mikää heilauta. Joskus sattuu käsittämättömän paljon, mutta elämä silti jatkuu ja menee eteenpäin. Samaa kipua ja kärsimystä myös lasten kanssa,syntymästä siihen päivään kun ovat omillaan ja senkin jälkeen. Miten suhde puolisoon voisi olla sen varmempi.. opettelua sekin joka päivä. Toivottavasti.

        Virtaavia puhtaita vesiä teille toivoen.


      • Ensimmäinen nainen
        binzer kirjoitti:

        Missään nimessä ei enää kannata jatkaa silmät ummessa elämistä. Kannattaa avata ne ammolleen, kelata vuodet ja vuosikymmenet edessä ja takana. Ehkä teille tekee hyvää tällainen karkeahko herätys, että säilytätte sen hyvänä, mahdollisesti rakennatte siitä vieläkin paremman. Avioliitto käsittääkseni on samanlainen oppimisen ja erehtymisen tie kuin kaikki muukin kasvaminen ja kehittyminen. Ainut paha vaan, että siitä on tehty instituutio jossa ei saisi edes erehtyä, eikä se taas inhimmillisesti katsoen ole edes mahdollista.
        Joskus mennään nurin mitä pienimmästäkin syystä, joskus ei mikää heilauta. Joskus sattuu käsittämättömän paljon, mutta elämä silti jatkuu ja menee eteenpäin. Samaa kipua ja kärsimystä myös lasten kanssa,syntymästä siihen päivään kun ovat omillaan ja senkin jälkeen. Miten suhde puolisoon voisi olla sen varmempi.. opettelua sekin joka päivä. Toivottavasti.

        Virtaavia puhtaita vesiä teille toivoen.

        Eipä tässä silmät ummessa ole eleltykään. Ja avoimuuttakin on ollut. Mutta järkeväkin ihminen voi joskus toimia järjettömästi. Ja oppia virheistään. Tämä on koetusten paikka, mutta toivo elää vielä.
        Kiitos tuesta!


      • Katala mies

        Minä olen sellainen katala mies, joka "löysi" toisen naisen yli 25 v avioliiton jälkeen. Vaimoni on esimerkki puolisosta, joka piti kaikkea itsestäänselvyytenä. Kaikki oli HÄNEN mielestään hyvin, vaikka puhuin ja puhuin ja toivoin, että hän huomioisi minut paremmin. Hänelle riitti kerran viikossa/kahdessa pimeässä peiton alla. Koin etten saanut rakkautta häneltä, vaikka miten vihjasin ja suoraan pyysinkin. Ja tsot, nyt kun ongelma on käsissä, hän sanoo, että olen antanut hänelle seksiä, hän on ollut tyytyväinen ja vasta nyt hän tajuaa, ettei ole antanut minulle. Ei, vaikka monesti puhuin.

        Seuraus? Tympäännyin ja lopetin yrittämisen. Sitten törmäsin toiseen naiseen, tutustuimme muuten ja siitä kehittyi suhde, erinomainen nais-miessuhde. Kerroin myöhemmin vaimolleni, nyt on kaikkien maailma sekaisin. Minun, hänen ja sen kakkosen. Suhteeni kakkosen kanssa on nyt poikki, mutta en tiedä miten avioliittomme käy.

        Siis vaimot (ja tietysti myös miehet), kuunnelkaa ja kuulkaa, mitä puolisonne sanoo ja toisaalta myös kertokaa ja puhukaa, kun on vaikeaa. Parisuhde ei säily itsestään, on tehtävä töitä eikä siitä tule mitään, jos toinen ei reagoi lainkaan toisen yrityksiin.


      • Kansanparantaja

        Tuntuu oikein hyvältä, että tälläkin palstalla näkee joskus näin "miehekästä" naisen kirjoittamaa tekstiä. Kirjoittaja on selvästi oivaltanut sen, millaista käytöstä ajatteleva ja viisas mies naiselta odottaa. Hyvä juttu, että edes joku nainen ymmärtää asiat oikealla tavalla.

        Olet ihan oikein ymmärtänyt senkin, että petetyn vaimon ei missään nimessä kannata soittaa sille toiselle naiselle. Se "kurja" toinen nainen on miehen ystävä, jonka hän on itse kohdannut ja seuraansa hyväksynyt, joten pettäneelle miehelle tulee myös sallia ihan itse lopettaa tämä (luvatonkin) ystävyyssuhtensa, eikä vaimon tarvitse tulla siihen sähläämään.

        Jos mies saa itse oman tahtonsa mukaan korjata tilanteen ja lopettaa sivusuhteensa, niin silloin hänen motivaationsa ryhtyä oman suhteensa korjaamiseen on erittäin suuri, ja suhteen normalisoituminen tapahtuu nopeasti, eikä uusia hairahduksia ole niin helpolla enää odotettavissa. Tätä oikeaa toimintatapaa useimmat naiset eivät kuitenkaan ymmärrä, vaan he soittavat heti käryn jälkeen sille toiselle naiselle ja tekevät ilmenneen pettämisjutun vielä paljon entistäkin pahemmaksi.


    • rehti

      Niin se vaan on, että ne jotka ovat onnellisessa avioliitossa, pettyvät katkerimmin. Ne jotka oikeasti yrittävät hoitaa parisuhdetta, panostaa yhteiseen elämään ja tehdä siitä tasapainoisen ja arvostettavan - menettävät eniten. Aina löytyy joku kateellinen, joka haluaa elämäänsä tämän ihanan ja tasapainoisen miehen. Miettimättä piiruakaan, että mitä kaikkea tulee rikkoneeksi ja ketä kaikkia tulee haavoittaneeksi.
      Ne on nämä nykyajan mammanpojat, jotka haluaa vain rusinat pullasta eikä muuta. Niin kauan kuin itsellä pyyhkii hyvin, mikään ei menoa haittaa - oli se sitten oikein tai väärin.
      Heti kun on vastassa arki tai vastoinkäymisiä alkaa joutavanpäiväinen ruikutus, kuinka vaimo on niin semmonen ja tämmönen. Sitähän ei tietenkään oteta huomioon onko itsellä osuutta asiaan, miten siitä vaimosta tuli semmonen ja tämmönen. Naisen tehtävähän ON huolehtia perheen hyvinvoinnista ja ihmissuhteista, vaikka sitten omalla kustannuksellaan. Vaimo EI SAA kuitenkaan katkeroitua ja valittaa.
      Auta armias sitä vaimoa, joka kehtaa vielä kritisoida miestään siitä, että tämä on hankkinut itselleen nuoremman vaimon - panostaa mieluummin siis uuteen suhteeseen vanhojen ongelmien kera kuin yrittäisi kasvaa ihmisenä ja ratkoa entisen vaimon kanssa ongelmia. Ongelmien ratkomisen myötä entinen suhdekin voisi olla huomattavasti parempi ja kypsempi kuin uuden vaimon kanssa, jonka kanssa luonnollisesti aloitetaan KAIKKI alusta ja kenties TAAS kierretään kehää tässä uudessa suhteessa.
      Ihmetyttää nämä nuoret naiset, jotka ylipäätään huolivat tämmöisiä miehiä. Kyllähän se nyt terve järki sanoo, ettei kukaan huvikseen eroa ja ongelmiin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Pakko siinä miehessäkin jotain vikaa on olla, jos ei muuta niin vastuuntunnottomuus.

      • binzer

        Tosi hyvä, voisi luulla telaketjufeministin sanoneen tämän, mutta häneltä tulisi sama asia enemmän kärjistettynä. Hyvä,tässä villakoiranydin, olkaa hyvät ja pohtikaa, ja oppikaa, jokainen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      643
      7929
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      456
      2211
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      2120
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1691
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1228
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1216
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      99
      1098
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      833
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      748
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      727
    Aihe