Onko lapseni normaali?

Haluan lukea mielipiteitä onko lapseni normaali vai onko kenties neurologista ongelmaa? Ikää tytöllä on nyt 1 v 10 kk. Hän on usein todella pelokas ja saa sellaisia pelkokohtauksia jolloin pitää ottaa syliin. Pelkää esim. nurmikonleikkuukonetta ja siitä tulevaa ääntä, samoin pyykinpesukonetta yms. pelkää myös vieraita ihmisiä ja kääntää pään pois jos vieras yrittää jutella tälle. Jos ottaa itse kontaktia toisiin niin sitten ei ole ongelmaa, mutta toiset eivät saa tehdä aloitetta.

Reagoi voimakkaasti kaikkeen, jos pyydän häntä tekemään jotain niin huutaa, mikä minusta on outoa kun puhun hänelle ihan normaalilla äänellä enkä mitenkään vihaisesti yms. Muutenkin kiukuttelee ja on super-riippuvainen minusta. Esim. kaupassa jos jätän hänet itsekseen rattaisiin niin huutaa perääni vaikka olen kertonut että äiti tulee kohta takaisin ja näkee minut kokoajan.

Jos menemme puistoon niin jähmettyy ihan täysin jos näkee muita samanikäisiä tai lapsia, seuraa vaan vierestä eikä tee mitään. Yleensä haluaa syliini ja istuu siinä ainakin puolet ajasta. Rohkaisut eivät auta. Ulkona on siis tosi passiivinen ja haluaa syliin jatkuvasti. Kotona meininki on ihan eri ja on jopa riehakas ja eloisa, siis ihan erilainen kun ihmisten ilmoilla.

Nyt on tullut myös raivokohtaukset esille jos asiat eivät mene hänen mukaan ja jos nostan hänet jostain kielletyltä paikalta pois niin kiemurtelee ja huutaa. Ei kuuntele kun on keskittynyt johonkin leikkiin ja yritän saada huomion itseeni. Jos keskeytän leikin niin alkaa kamala raivoaminen. Se huuto on KOVA eikä mitään pientä kitinää. Kun näin kerran ohi menevän äidin samanikäisen pojan kanssa ja poika rupesi kiukuttelemaan niin se ääni oli musiikkia verrattuna tyttöni ääneen. Lapseni huutaa aina kuin päätä leikattaisiin ja todella rankkaa jos näitä tulee silloin kun ollaan ihmisten ilmoilla.

En uskalla kohta mennä mihinkään kun ensinnäkin lapsi on minussa kiinni kokoajan ja sitten se että hän ei tottele (korvat vain koristeina). Meillä on aina ollut selkeät säännöt että jos ei kahden kiellon jälkeen tottele niin sitten otetaan pois tilanteesta. Ja raivarit on ihan ultimaalisia. Ei sentään lyö ketään tai hakkaa päätä lattiaan, mutta vastustelee ja käyttää korvien räjäyttävää ääntänsä. En voisi kuvitellakaan nostaa lapsi kaupan lattialle koska menee näpertelemään hyllyillä olevia tuotteita tai pyörätielle kävelemään koska ei halua pitää kädestä kiinni, eikä ymmärrä että autotielle ei saa mennä. Pitääkö tämän ikäisen ymmärtää perusteluja? Joskus kun sanon miksei jotain saa tehdä, hymisee niin että ymmärtäis mutta ei sittenkään?

Muuten aivan valloittava, fiksu ja toimelias taapero ja osaa kahden sanan lauseitakin... mutta on TODELLA voimakastahtoinen ja välillä minulla ei voimat riitä, onneksi on isä joka käykin aina iltaisin lapsen kanssa jossain ilman minua ja kuulemma hänen kanssaan kaikki menee kuin rasvattu, ei huutoa eikä mitään. Lapsi ei protestoi kun ottaa syliin. Olen vähän kateellinen. Silloin kun lapseni on ihana niin hän on ihana, muttei viitsisi kotiin neljän seinän sisälle lukittautua. Ihmettelen vain tuota syliinpyrkimistä joka välissä kun näkee ihmisiä (siis silloin kun ei ole rattaissa).