LOVE

Rakkaus ei ole pelkkä tunnetila,
vaan paljon syvempää.

Eikö vaan..?

Rakkaus on valinta.

13

504

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Apollos

      Ajatus.
      Rakkaus on sitä, että luopuu omastaan toisen hyväksi. Rakkaus tekee konkreettisia tekoja, jotka ovat aidosti hyödyllisiä rakkauden kohteelle ja ne ovat hänelle hyväksi.

      Aito rakkaus on jatkuvaa menettämistä, koska siinä koko ajan laittaa itsensä likoon toisen hyväksi.

      Jos rakkaus on kahdensuuntaista niin silloin jatkuvan menettämisen lisäksi saa myös jotain siltä, jonka rakkauden kohteena on.

      Rakkauteen voi kuulua tunteita ja jossain vaiheessa pitääkin kuulua, mutta rakkaus ei ole ne tunteet, vaan ne tunteet ovat vain kuin pintakuohua, rakkaus on olemukseltaan kestävämpää ja lujempaa kuin mitkään tunteet.

      Romanttiset tunteet eivät läheskään aina johdu rakkaudesta, vaan tunteita voi kokea muistakin syistä. Rakastamiseen kasvetaan enemmän arjessa ja vaikeuksissa, kuin juhlassa ja erityisen hellissä ja romanttisissa hetkissä, viimeksi mainittujakaan yhtään väheksymättä.

      Ihmisen aito rakkaus on paljon syvempää, paljon vahvempaa, paljon lämpimämpää, kuin mitkään ilmaukset, joilla sitä yritetään kuvailla. Jumalan rakkautta ei voi edes yrittää kuvailla, se on koettava.

      • Ajatuksesi on oikea.

        Rakkauden pintapuolista ja vain pientä raapaisua on monesti kahden ihmisen välinen yhteys,
        jos siinä ei ole kolmatta
        sillä kolmisäikeinen lanka ei katkea.

        Niin surullista on, jos turvaa vain ja ainoastaan
        toiseen ihmiseen ja etsii rakkauden täyttymystä
        siitä, sillä koskaan ei syvempää rakkauden nälkää
        muu voi täyttää, kuin Vapahtajamme Jeesus Kristus
        Hän avaa todellisen vapauden oven sydämeen..

        ..ja silloin vapaa sydän voi täyttyä puhtaasta ja aidosta Rakkaudesta myös toiseen ihmiseen.

        "En, en osannut rakastaa
        katsoin vain kuuta kalpenevaa
        sieluni huuti nälkää rakkauden
        en löytänyt, en koskaan sitä
        luona ihmisten

        nyt vasta kun olen riisuttu puu
        mullasta noussut
        tomusta pääni painalluksen
        koko sisimpäni huusi: Miksi?

        oksani karsittiin pois
        omavanhurskautta kaikki olikin vain
        en vieläkään uskaltanut rakastaa
        antaa vapaasti Hänen puhdistaa

        En osannut, en rakastaa
        mutta nyt tiedän
        ei mun tarvikkaan

        kun suostun katsomaan läpi näiden kyynelten
        ja luovutan jokaisen oikeuden
        Hän parasta mulle haluaa
        sillä Jumala osaa minussa rakastaa."

        -runis-


      • Apollos
        runotytto1 kirjoitti:

        Ajatuksesi on oikea.

        Rakkauden pintapuolista ja vain pientä raapaisua on monesti kahden ihmisen välinen yhteys,
        jos siinä ei ole kolmatta
        sillä kolmisäikeinen lanka ei katkea.

        Niin surullista on, jos turvaa vain ja ainoastaan
        toiseen ihmiseen ja etsii rakkauden täyttymystä
        siitä, sillä koskaan ei syvempää rakkauden nälkää
        muu voi täyttää, kuin Vapahtajamme Jeesus Kristus
        Hän avaa todellisen vapauden oven sydämeen..

        ..ja silloin vapaa sydän voi täyttyä puhtaasta ja aidosta Rakkaudesta myös toiseen ihmiseen.

        "En, en osannut rakastaa
        katsoin vain kuuta kalpenevaa
        sieluni huuti nälkää rakkauden
        en löytänyt, en koskaan sitä
        luona ihmisten

        nyt vasta kun olen riisuttu puu
        mullasta noussut
        tomusta pääni painalluksen
        koko sisimpäni huusi: Miksi?

        oksani karsittiin pois
        omavanhurskautta kaikki olikin vain
        en vieläkään uskaltanut rakastaa
        antaa vapaasti Hänen puhdistaa

        En osannut, en rakastaa
        mutta nyt tiedän
        ei mun tarvikkaan

        kun suostun katsomaan läpi näiden kyynelten
        ja luovutan jokaisen oikeuden
        Hän parasta mulle haluaa
        sillä Jumala osaa minussa rakastaa."

        -runis-

        Huomasin, että runo onkin yllättävän tehokas ilmaisun väline. Tajusin sen siinä vaiheessa kun huomaamattani lukiessa kyselin itseltäni, että onko riisuttavaksi tuleminen todella ehtona sille, että on mahdollista rakastaa. Ehkä niin on, vaikka ei varmaankaan kovin täsmällisesti, vaan ajan kuluessa, mitä enemmän tulee riisutuksi omasta, sitä enemmän rakkaus tulee näkyviin vaikka riisuttava ei itse sitä näe. Sittenkin vasta karsinnan jälkeen kasvaa vehreitä kasvuja jotka tuottavat hedelmää.

        Runojasi on kiva lukea, vaikka en ymmärrä runoudesta juuri mitään ja väännän siksi aina mielessäni niiden sanoman eksaktimpaan muotoon, jollaisena voin käsitellä sitä helpommin. Sanoma on kai kuitenkin tärkein ja runon muodossa se tulee kuulluksi, rakkaus ei ole helppo aihe ja ehkä sitä ei pitääisi yrittääkään käsitellä vain rationaalisella tavalla, kiitos lahjasi jakamisesta.


      • Apollos kirjoitti:

        Huomasin, että runo onkin yllättävän tehokas ilmaisun väline. Tajusin sen siinä vaiheessa kun huomaamattani lukiessa kyselin itseltäni, että onko riisuttavaksi tuleminen todella ehtona sille, että on mahdollista rakastaa. Ehkä niin on, vaikka ei varmaankaan kovin täsmällisesti, vaan ajan kuluessa, mitä enemmän tulee riisutuksi omasta, sitä enemmän rakkaus tulee näkyviin vaikka riisuttava ei itse sitä näe. Sittenkin vasta karsinnan jälkeen kasvaa vehreitä kasvuja jotka tuottavat hedelmää.

        Runojasi on kiva lukea, vaikka en ymmärrä runoudesta juuri mitään ja väännän siksi aina mielessäni niiden sanoman eksaktimpaan muotoon, jollaisena voin käsitellä sitä helpommin. Sanoma on kai kuitenkin tärkein ja runon muodossa se tulee kuulluksi, rakkaus ei ole helppo aihe ja ehkä sitä ei pitääisi yrittääkään käsitellä vain rationaalisella tavalla, kiitos lahjasi jakamisesta.

        Kiitos rohkaisustasi.

        Runoileminen ei tule itsestään vääntämällä
        ei myöskään kirjoitukset, Elämän Herra Jeesuksesta
        jos ei Henki tee niitä eläväksi,
        sillä ilman Pyhää Hengeä kirjain kuolettaa.

        Riisumisesta vielä...

        Itse uskon että ensin täytyy tyhjentyä
        ennenkuin voi täyttyä,
        ja jos me ei anneta Jumalalle itseämme kokonaan,
        vaan pidämme kiinni, vaikka vain pienestä "oikeudestamme" elämäämme
        niin silloin Hän ei pääse meitä rakastaen riisumaan ja meistä voi tulla ylpeitä jälleen ja silloin voi eksyä jo liian kauas
        Kristuksen huolenpidosta.

        Moni luulee että kun ihminen tulee uskoon
        niin menettää jotain, mutta se on just päinvastoin, silloin saa takaisin kaiken sen minkä on menettänyt ja Kaikkivaltias joka on meidät luonut, kirkastaa joka hetki kaikkea meissä, kun vain pysymme Hänessä joka on Kirkkauden Toivo eli JEESUS KRISTUS.

        Laitoin tämän aloituksen siksi, kun vasta nyt
        alan pikkuisen ymmärtää suuren rakkauden merkitystä ja sen tiedän että ilman rakkautta
        ihminen ei enää elä ja vaikka eläisikin niin on kuollut.

        Rakkaus on elämää ylläpitävä voima.


      • Apollos
        runotytto1 kirjoitti:

        Kiitos rohkaisustasi.

        Runoileminen ei tule itsestään vääntämällä
        ei myöskään kirjoitukset, Elämän Herra Jeesuksesta
        jos ei Henki tee niitä eläväksi,
        sillä ilman Pyhää Hengeä kirjain kuolettaa.

        Riisumisesta vielä...

        Itse uskon että ensin täytyy tyhjentyä
        ennenkuin voi täyttyä,
        ja jos me ei anneta Jumalalle itseämme kokonaan,
        vaan pidämme kiinni, vaikka vain pienestä "oikeudestamme" elämäämme
        niin silloin Hän ei pääse meitä rakastaen riisumaan ja meistä voi tulla ylpeitä jälleen ja silloin voi eksyä jo liian kauas
        Kristuksen huolenpidosta.

        Moni luulee että kun ihminen tulee uskoon
        niin menettää jotain, mutta se on just päinvastoin, silloin saa takaisin kaiken sen minkä on menettänyt ja Kaikkivaltias joka on meidät luonut, kirkastaa joka hetki kaikkea meissä, kun vain pysymme Hänessä joka on Kirkkauden Toivo eli JEESUS KRISTUS.

        Laitoin tämän aloituksen siksi, kun vasta nyt
        alan pikkuisen ymmärtää suuren rakkauden merkitystä ja sen tiedän että ilman rakkautta
        ihminen ei enää elä ja vaikka eläisikin niin on kuollut.

        Rakkaus on elämää ylläpitävä voima.

        Olemme varmaankin samaa mieltä, mutta vieläkin syyllistyn pieneen hiusten halkomiseen :)

        Kirjoitin ajan myötä tapahtuvasta riisumisesta siksi, ettei meillä ole yhtä hetkeä, jolloin meidät tyhjennetään omastamme ja sen jälkeen vain täytymme Hengestä. Omasta riisumisen hetkiä on monia elämän varrella, kuten myös Hengellä täyttyminen on jatkuva tapahtuma.

        Omastaan luopumisen ehdottomasta vaatimuksesta voi tulla myös laki, ellei se kulje käsi kädessä armossa kasvamisen kanssa. Siitä voi tulla ihmisen suoritus, joka päättyy umpikujaan ja joutuu toteamaan, että aina jää jäljelle myös omaa ylpeyttä. Ajattelen Jeesuksen sallivan meille riisumisen ja pukemisen aikoja sopivassa suhteessa, että lopulta armon kasvattamina olemme valmiit pukeutumaan yksin Kristukseen ja kuolemaan itsellemme, ei kuitenkaan kokonaan tämän elämän aikana, vaan lopullisesti vasta Jumalan luokse mennessämme.

        En ajattele sinun pitävänkään ihmisen tekona itsestään luopumista, mutta vähän turhan tarkkana kirjoitan tämän, koska kristikunnassamme joskus nähdään itsestä luopuminen myös ihmisen ponnistelujen tuloksena ja ollaan salaa ylpeitä omasta nöyryydestä.

        Tämä on monimutkainen asia, koska myös ihmisellä on vapaus pitää tiukasti elämä omanaan, niin että elää vain itselleen, joten mukana on myös ihmisen toimintaa. Hyvän aina kuitenkin vaikuttaa Jumalan Henki meissä, joka meissä vaikuttaa, kun pysymme Jeesuksessa Kristuksessa, kuten kirjoitit.

        Meillähän ei ole mitään toisenlaista armoa, kuin se, jonka ryöväri sai osakseen ristillä. Samalla tavalla mekin olemme itsessämme kelvottomia ja ainoastaan Jumalan armon varassa, emme tekojemme. Se on armoa vailla mitään vaatimusta ja sen vastaanottaminen kasvattaa meitä Jeesuksen tuntemisessa antaen meille riisumisen ja täyttymisen aikoja ja kuljettaen ennalta valmistetuissa teoissa. Selitykseni on aika sekava, enkä sillä yritä arvostella mitään kirjoittamaasi, vaan tarkentaa joitain asioita, jotka itseänikin joskus askarruttavat. Siunausta ennalta valmistetulla polulla :)


      • Apollos kirjoitti:

        Olemme varmaankin samaa mieltä, mutta vieläkin syyllistyn pieneen hiusten halkomiseen :)

        Kirjoitin ajan myötä tapahtuvasta riisumisesta siksi, ettei meillä ole yhtä hetkeä, jolloin meidät tyhjennetään omastamme ja sen jälkeen vain täytymme Hengestä. Omasta riisumisen hetkiä on monia elämän varrella, kuten myös Hengellä täyttyminen on jatkuva tapahtuma.

        Omastaan luopumisen ehdottomasta vaatimuksesta voi tulla myös laki, ellei se kulje käsi kädessä armossa kasvamisen kanssa. Siitä voi tulla ihmisen suoritus, joka päättyy umpikujaan ja joutuu toteamaan, että aina jää jäljelle myös omaa ylpeyttä. Ajattelen Jeesuksen sallivan meille riisumisen ja pukemisen aikoja sopivassa suhteessa, että lopulta armon kasvattamina olemme valmiit pukeutumaan yksin Kristukseen ja kuolemaan itsellemme, ei kuitenkaan kokonaan tämän elämän aikana, vaan lopullisesti vasta Jumalan luokse mennessämme.

        En ajattele sinun pitävänkään ihmisen tekona itsestään luopumista, mutta vähän turhan tarkkana kirjoitan tämän, koska kristikunnassamme joskus nähdään itsestä luopuminen myös ihmisen ponnistelujen tuloksena ja ollaan salaa ylpeitä omasta nöyryydestä.

        Tämä on monimutkainen asia, koska myös ihmisellä on vapaus pitää tiukasti elämä omanaan, niin että elää vain itselleen, joten mukana on myös ihmisen toimintaa. Hyvän aina kuitenkin vaikuttaa Jumalan Henki meissä, joka meissä vaikuttaa, kun pysymme Jeesuksessa Kristuksessa, kuten kirjoitit.

        Meillähän ei ole mitään toisenlaista armoa, kuin se, jonka ryöväri sai osakseen ristillä. Samalla tavalla mekin olemme itsessämme kelvottomia ja ainoastaan Jumalan armon varassa, emme tekojemme. Se on armoa vailla mitään vaatimusta ja sen vastaanottaminen kasvattaa meitä Jeesuksen tuntemisessa antaen meille riisumisen ja täyttymisen aikoja ja kuljettaen ennalta valmistetuissa teoissa. Selitykseni on aika sekava, enkä sillä yritä arvostella mitään kirjoittamaasi, vaan tarkentaa joitain asioita, jotka itseänikin joskus askarruttavat. Siunausta ennalta valmistetulla polulla :)

        Puhut rauhan hengessä
        ja levollisesti ilmaisten asiaa
        kaikenkattavan armon kautta.

        Totta, totta jos itse itsessään, yrittää mitään
        tai varsinkaan jos katsoo ihmisten kautta
        eikä Kristuksen, niin voi kovin helposti langeta.
        Jokainen joka luulee seisovansa, varokoon ettei kaadu.

        Nöyryys, ei nöyristely.... ja voiko olla
        oikeaa ja puhdasta nöyryyttä, jos ei halua
        noudattaa sitä Rakkauden sanomaa,
        minkä Jumala Sanassaan meille ilmoittaa.

        Hengellä täyttyminen antaa suojan tyhjään tilaan
        ja silloin sinne ei niin helposti mitään muuta pääse.

        Mutta, miten helposti ihminen unohtaa olla lähellä Jeesusta ja silloin on kaikelle vaaralle paljon alttiimpi.
        Vain Hän on meidän suojaava kilpemme, tämän maailman taistelujen melskeessä.

        "ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää
        minussa; ja minkä nyt elän lihassa,
        sen minä elän Jumalan Pojan USKOSSA
        Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal.2:20


      • yksi Eeva
        Apollos kirjoitti:

        Olemme varmaankin samaa mieltä, mutta vieläkin syyllistyn pieneen hiusten halkomiseen :)

        Kirjoitin ajan myötä tapahtuvasta riisumisesta siksi, ettei meillä ole yhtä hetkeä, jolloin meidät tyhjennetään omastamme ja sen jälkeen vain täytymme Hengestä. Omasta riisumisen hetkiä on monia elämän varrella, kuten myös Hengellä täyttyminen on jatkuva tapahtuma.

        Omastaan luopumisen ehdottomasta vaatimuksesta voi tulla myös laki, ellei se kulje käsi kädessä armossa kasvamisen kanssa. Siitä voi tulla ihmisen suoritus, joka päättyy umpikujaan ja joutuu toteamaan, että aina jää jäljelle myös omaa ylpeyttä. Ajattelen Jeesuksen sallivan meille riisumisen ja pukemisen aikoja sopivassa suhteessa, että lopulta armon kasvattamina olemme valmiit pukeutumaan yksin Kristukseen ja kuolemaan itsellemme, ei kuitenkaan kokonaan tämän elämän aikana, vaan lopullisesti vasta Jumalan luokse mennessämme.

        En ajattele sinun pitävänkään ihmisen tekona itsestään luopumista, mutta vähän turhan tarkkana kirjoitan tämän, koska kristikunnassamme joskus nähdään itsestä luopuminen myös ihmisen ponnistelujen tuloksena ja ollaan salaa ylpeitä omasta nöyryydestä.

        Tämä on monimutkainen asia, koska myös ihmisellä on vapaus pitää tiukasti elämä omanaan, niin että elää vain itselleen, joten mukana on myös ihmisen toimintaa. Hyvän aina kuitenkin vaikuttaa Jumalan Henki meissä, joka meissä vaikuttaa, kun pysymme Jeesuksessa Kristuksessa, kuten kirjoitit.

        Meillähän ei ole mitään toisenlaista armoa, kuin se, jonka ryöväri sai osakseen ristillä. Samalla tavalla mekin olemme itsessämme kelvottomia ja ainoastaan Jumalan armon varassa, emme tekojemme. Se on armoa vailla mitään vaatimusta ja sen vastaanottaminen kasvattaa meitä Jeesuksen tuntemisessa antaen meille riisumisen ja täyttymisen aikoja ja kuljettaen ennalta valmistetuissa teoissa. Selitykseni on aika sekava, enkä sillä yritä arvostella mitään kirjoittamaasi, vaan tarkentaa joitain asioita, jotka itseänikin joskus askarruttavat. Siunausta ennalta valmistetulla polulla :)

        Voi en tahdo millään luopua näistä
        vaatteista peittävistä.
        Osa niistä on niin kauniitakin.
        Lämmittävät kylminä päivinä.
        Kuinka voisin mistään luopua,
        jos vielä niitä tarvitsisin.
        Vaan kun en millään
        tunne auringon lämpöä
        jollen niistä luovu.
        Tiedän, jos sen tekisin
        tuntisin tuulen ihollani
        olisi kevyt olla
        ilman kahleita
        rautaisia tai kultaisia
        sama lopulta.
        Joskus kun väsyn niitä kantamaan
        tiedän jo nyt
        iloitsen, hyppelen ja laulan
        olen lapsonen taivaan ja maan.


    • epäilijä

      Minäpä elän sellaisessa luulossa että rakkaus ei ole valinta. Tokkopa sinäkään valitsit että alat uskomaan jumalaan. Siis istuskelit soffalla ja mietiskelit mikä jumala sinulle sopisi parhaiten ja kenen jumalan jutut on parhaimmat.

      Yksiavoiseen ihmiseen en myöskään usko vaan siihen että kun on oikea aika, paikka, fiilis ja henkilöt joiden kemia synkkaa niin sillin tapahtuu jotain jota rakkaudeksi kutsutaan.

      Ehkä jumalakin löytyy samalla tavalla. Kun ihmisellä on jo valmiikksi tarve usko niin silloin löytyy myös uskolle kohde. Kunhan vain tulee jokin mikä laukaisee uskon liikkeelle. Laukaisimena voi toimia esim alkoholin liika käyttö, läheisen kuolema tai joku muu

    • Trubaduuri

      Rakkaus on myös valtaa olla rakastunut silloin kuin ei sitä itse pysty millään enää vastustamaan.

      • "Rakkaus on myös valtaa"
        hmm... aika podittava pohdinto?..

        siis vastustamaton rakkaus valtaa
        vallattomasti ilman vastustusta >


      • Trubaduuri
        runotytto1 kirjoitti:

        "Rakkaus on myös valtaa"
        hmm... aika podittava pohdinto?..

        siis vastustamaton rakkaus valtaa
        vallattomasti ilman vastustusta >

        Rakkaus, kastelin sitä kuin kukkaa ja katso,
        se kukoisti, se loisti satoja värejä ja se ilmensi itseään tuhansin erilaisin tuoksuin.
        Siis tuo
        rakkaus! On sellainen lahjapakkaus, ettei sitä sormin avata, eikä silmin kuluteta loppuun.


    • maiqqu

      Kuinka vapaa olinkaan
      kun heitin rakkauden kirjanpitokirjani
      ulos ikkunasta.
      Samalla avonaisista ikkunoista alkoi
      rakkauden läpiveto
      ja se virkisti minua
      kuin syysaamuinen tuuli.
      Luulin että rakkautta vain vähän olisi minulla
      antaa ja siksi sitä varjelin, ettei vahingossa
      menisi sellaisille, jotka ei sitä ansaitsisi.
      Mutta sitähän on ainiaaksi ja niin paljon
      ettei mieli ymmärrä.
      Ja sillä oli omituinen piirre, kun sitä tuhlasi
      tuli sitä aina vain lisää.

      • Iloinen ja ilmava runo, kiitos..:)

        ja tuohon kirjanpitoon minäkin uskon.

        Siunausta sulle, maiggu!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      641
      7865
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      436
      2145
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      225
      2048
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1630
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1219
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1187
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      95
      1055
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      824
    9. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      705
    10. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      50
      679
    Aihe