Koska asiasta on ollut jonkin verran eriävä käsityksiä, esitän nyt joitakin todistuksia siitä, kuinka merkkien tulkinta on osa luonnontiedettä ja sille yhteinen ihmistieteiden kanssa, sekä mikä niitä erottaa.
Vaikka jokin yksittäinen erityistiede ei omilla menetelmillään ja omista lähtökohdistaan löydä toisten erityistieteiden kohteita, joihin käytetään toisia menetelmiä ja lähtökohtia, tämä ei ole syy kuvitella, etteikö toisista asioista olisi tiedettä. Luonnontieteessä tehdään menetelmällisiä siirtymiä, jotka määrittävät myös kuvattavat kohteet toisiksi, kuten siirryttäessä esimerkiksi kvanttifysiikasta astronomiaan. Vastaavaa tapahtuu myös siirryttäessä luonnontieteeseen kuuluvasta kielen tulkinnasta johonkin erityiseen kielen tulkintaan.
Jos tiedonvälityksessä käytettävät sanat ymmärrettäisiin jatkuvasti väärin, luonnontieteessäkin olisi mahdotonta olla yksimielisyyttä, sillä jokainen ajattelisi eri asioita. Jonkinasteinen tulkinnallinen yksimielisyys tuloksista on luonnontieteessäkin siten eräs tiedon edellytyksistä. Ymmärrys mittalaitteen tuloksista ei myöskään synny vain esimerkiksi katsomalla hiukkaskiihdyttimen näyttöä; monta ihmistä voisi olla samaa mieltä siitä, että jokainen heistä näki välähdyksen kiihdyttimen näytöllä, mutta se ei silti ole luonnontieteellistä tietoa. Kielellisesti välitetty ymmärrys – kuten asiantuntijan kyky tulkita mittalaitteen ilmiöt mittaustuloksiksi – on siten osa luonnontieteellisiä tutkimustuloksia ja totuutta.
Kirjoitusten ja puheen ἑρμηνεία on näin ollen osa myös luonnontiedettä. Se ei tarkoita, että luonnontieteilijät tarvitsisivat erityistä tulkintavälineistöä, kuten sellainen ei myöskään tarvitse välttämättä luonnontieteellisiä tutkimuslaitteita. Kirjoitusten tulkinnan erityinen tiede, kuten esimerkiksi filologia, on tulkitseva samalla tavalla, kuin luonnontieessä on tulkintaa ja ymmärtämistä, mutta luonnontieteessä edellytettävä tulkinta saattaa olla vähemmän erityistä, tai toisenlaista, koska puhujien lähtökohdat ovat lähempänä toisiaan.
Erityinen tieteellinen merkkien tulkinta on menetelmältään ja tutkimuskohteiltaan erityistä, koska se käsittelee esimerkiksi vieraiden kielten ja aikakausien kirjoituksia. Sellainen tulkinta edellyttää erityisiä tulkintavälineitä: siihen eivät riitä ne, joita myös luonnontiede käyttää. Luonnontieteessä käytettävästä tulkinnasta ei samalla välineistöllä voida siirtyä kaikkien toisten kirjoitusten ymmärtämiseen, kuten edellisistä ei voida siirtyä kaikkien luonnontieteellisten välineiden ja tutkimuskohteiden ymmärtämiseen.
Kuten luonnontieteissä yhteinen kieli on ymmärtämisen edellytys, muinaiskreikkalaisen kirjoituksen ymmärtämisen edellytys on muinaiskreikka. Luonnontieteilijät ymmärtävät asiat, joista he puhuvat erityisenä aikakautena, kielellä ja ympäristössä, mutta heillä ei ole erityistä tulkinnan menetelmää kaikkien toistenlaisten kirjoitusten ymmärtämiselle.
Sellainen jako on luonnontieteeseen sisältyvän tulkinnan ja erityisen tulkinnan välillä. Edellisestä kirjoituksesta käyvät ilmi seuraavat seikat:
(1.) myös luonnontiede on tulkitseva tiede, vaikka ei pelkästään sellainen,
(2.) ilmiöiden osittain kielellisesti välittynyt luonnontieteellinen tulkinta ja yksimielisyyden saavuttaminen, eli se mitä kutsutaan luonnontieteelliseksi totuudeksi, ei perustu vain luonnontieteellisiin mittalaitteisiin, vaan myös inhimillisesti tuotettujen merkkien ymmärtämiseen, niin että ymmärtäminen on osa luonnontieteellistä totuutta,
(3.) erityinen tulkinta edellyttää erityistä tulkinnan tiedettä, joka ei ole luonnontiede.
Erityiset tulkinnan menetelmät, kuten muinaiskreikan kieli ja kirjoitukset, eivät ole luonnontiedettä, vaikka niille on yhteistä luonnontieteeseen sisältyvän sanojen ja kirjoitusten tulkinnan kanssa se, että molemmissa totuus edellyttää ihmisten tuottamien merkkien ymmärtämistä. Luonnontiede ei kuitenkaan rajoitu vain niihin – toisaalta siinä käytössä olevasta tulkinnasta ei ole korvaamaan erityisiä tulkintamenetelmiä.
Siten on ilmeistä, kuinka tulkinta on yhteistä luonnontieteille ja ihmistieteille, kuinka se on molemmissa totuuden edellytys, sekä missä kummatkin eroavat, eli mitkä ovat toisaalta molemmille erityiset tutkimusvälineistöt ja -kohteet.
Vaikka jokin yksittäinen erityistiede ei omilla menetelmillään ja omista lähtökohdistaan löydä toisten erityistieteiden kohteita, joihin käytetään toisia menetelmiä ja lähtökohtia, tämä ei ole syy kuvitella, etteikö toisista asioista olisi tiedettä. Luonnontieteessä tehdään menetelmällisiä siirtymiä, jotka määrittävät myös kuvattavat kohteet toisiksi, kuten siirryttäessä esimerkiksi kvanttifysiikasta astronomiaan. Vastaavaa tapahtuu myös siirryttäessä luonnontieteeseen kuuluvasta kielen tulkinnasta johonkin erityiseen kielen tulkintaan.
Jos tiedonvälityksessä käytettävät sanat ymmärrettäisiin jatkuvasti väärin, luonnontieteessäkin olisi mahdotonta olla yksimielisyyttä, sillä jokainen ajattelisi eri asioita. Jonkinasteinen tulkinnallinen yksimielisyys tuloksista on luonnontieteessäkin siten eräs tiedon edellytyksistä. Ymmärrys mittalaitteen tuloksista ei myöskään synny vain esimerkiksi katsomalla hiukkaskiihdyttimen näyttöä; monta ihmistä voisi olla samaa mieltä siitä, että jokainen heistä näki välähdyksen kiihdyttimen näytöllä, mutta se ei silti ole luonnontieteellistä tietoa. Kielellisesti välitetty ymmärrys – kuten asiantuntijan kyky tulkita mittalaitteen ilmiöt mittaustuloksiksi – on siten osa luonnontieteellisiä tutkimustuloksia ja totuutta.
Kirjoitusten ja puheen ἑρμηνεία on näin ollen osa myös luonnontiedettä. Se ei tarkoita, että luonnontieteilijät tarvitsisivat erityistä tulkintavälineistöä, kuten sellainen ei myöskään tarvitse välttämättä luonnontieteellisiä tutkimuslaitteita. Kirjoitusten tulkinnan erityinen tiede, kuten esimerkiksi filologia, on tulkitseva samalla tavalla, kuin luonnontieessä on tulkintaa ja ymmärtämistä, mutta luonnontieteessä edellytettävä tulkinta saattaa olla vähemmän erityistä, tai toisenlaista, koska puhujien lähtökohdat ovat lähempänä toisiaan.
Erityinen tieteellinen merkkien tulkinta on menetelmältään ja tutkimuskohteiltaan erityistä, koska se käsittelee esimerkiksi vieraiden kielten ja aikakausien kirjoituksia. Sellainen tulkinta edellyttää erityisiä tulkintavälineitä: siihen eivät riitä ne, joita myös luonnontiede käyttää. Luonnontieteessä käytettävästä tulkinnasta ei samalla välineistöllä voida siirtyä kaikkien toisten kirjoitusten ymmärtämiseen, kuten edellisistä ei voida siirtyä kaikkien luonnontieteellisten välineiden ja tutkimuskohteiden ymmärtämiseen.
Kuten luonnontieteissä yhteinen kieli on ymmärtämisen edellytys, muinaiskreikkalaisen kirjoituksen ymmärtämisen edellytys on muinaiskreikka. Luonnontieteilijät ymmärtävät asiat, joista he puhuvat erityisenä aikakautena, kielellä ja ympäristössä, mutta heillä ei ole erityistä tulkinnan menetelmää kaikkien toistenlaisten kirjoitusten ymmärtämiselle.
Sellainen jako on luonnontieteeseen sisältyvän tulkinnan ja erityisen tulkinnan välillä. Edellisestä kirjoituksesta käyvät ilmi seuraavat seikat:
(1.) myös luonnontiede on tulkitseva tiede, vaikka ei pelkästään sellainen,
(2.) ilmiöiden osittain kielellisesti välittynyt luonnontieteellinen tulkinta ja yksimielisyyden saavuttaminen, eli se mitä kutsutaan luonnontieteelliseksi totuudeksi, ei perustu vain luonnontieteellisiin mittalaitteisiin, vaan myös inhimillisesti tuotettujen merkkien ymmärtämiseen, niin että ymmärtäminen on osa luonnontieteellistä totuutta,
(3.) erityinen tulkinta edellyttää erityistä tulkinnan tiedettä, joka ei ole luonnontiede.
Erityiset tulkinnan menetelmät, kuten muinaiskreikan kieli ja kirjoitukset, eivät ole luonnontiedettä, vaikka niille on yhteistä luonnontieteeseen sisältyvän sanojen ja kirjoitusten tulkinnan kanssa se, että molemmissa totuus edellyttää ihmisten tuottamien merkkien ymmärtämistä. Luonnontiede ei kuitenkaan rajoitu vain niihin – toisaalta siinä käytössä olevasta tulkinnasta ei ole korvaamaan erityisiä tulkintamenetelmiä.
Siten on ilmeistä, kuinka tulkinta on yhteistä luonnontieteille ja ihmistieteille, kuinka se on molemmissa totuuden edellytys, sekä missä kummatkin eroavat, eli mitkä ovat toisaalta molemmille erityiset tutkimusvälineistöt ja -kohteet.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kansanrunossa tamä on sanottu paljon selvemmin ja lyhemmin: "Hyyka perju, juupa taalar."
Kielellisesti välittyneellä ymmärryksellä tarkoitan esimerkiksi päättelyä, joka perustuu joko osittain tai kokonaan sellaiseen, mikä on välitetty kielellisesti, eikä vain keksitty itse. Vaikkapa hiukkaskiihdytintä olisi mahdotonta rakentaa, käyttää, tai ymmärtää vailla sellaista tietoa, joka perustuu kirjoituksista, puheista, jne. aikaisemmin opittuun. Luonnontieteilijän ajattelu perustuu paljolti sellaiseen, minkä hän on kuullut toisilta, esimerkiksi yliopistossa, vaikka hän vahvistaisi joitakin osia oppimastaan omassa ajattelussaankin. Aikaisemmin kielellisesti opitun täytyy olla siis jonkinlainen vaikuttava syy, sillä jos se ei olisi, sen poistaminen olisi yhdentekevää. Edelleen, ei olisi myöskään minkäänlaista yhteistyötä tieteilijöiden kesken, tai tieteen opetusta, tai sen tulosten julkaisemista, eikä sellaisten ymmärtämistä, jos sanojen, kirjoitusten, jne. ymmärtäminen olisi luonnontieteelle yhdentekevää.
ei mitään järkevää pointtia tässä.
Käyttäen runoilijan kieltä ei voi sanoa mitään järkevää tieteellisistä asioista. Tulee pelkkää kakofoniaa. Kieli vie mukanaan. Tieteellisistä voi puhua vain täsmällisin ilmaisuin.
En ole sanonut mitään sellaista, että tieteilijän täytyisi käyttää runokieltä. Runous on osa kieltä, vaikkakin epäselvempää, kuin arkinen kieli, kuten esimerkiksi tieteellisillä työpaikoilla käytännölliseen työkalujen käyttöön liittyvä. Vaikka tieteellisistä voisi puhua vain täsmällisin ilmaisuin, tiede on silti tulkitseva tiede, sillä sanat täytyy ymmärtää, mikä edellyttää esimerkiksi yhteistä kieltä, johon ymmärrys perustuu.
Jos ei olisi yhteistä kieltä, myöskään luonnontieteessä käytettäviä arkikielisempiä sanoja ei ymmärrettäisi ja ne olisivat kuuntelijoille yhtä epäselviä, kuin runot, tai epäselvempiä, sillä niiden merkityksestä ei tiedettäisi mitään.
Siitä olen samaa mieltä, että luonnontieteiden metodologiaan sisältyy myös ei-empiirisiä elementtejä, mutta vain rajatulla alueella. Naturalistisen metodologian tulkinnalliset sitoumukset ohjaavat tulkintaa, joka on luonteeltaan empiriaan pohjautuvaa rationalismia. Sinänsä mittaustulokset ovat hengettömiä - vasta tulkinta ja rationaaliset teoriakonstruktiot antavat niille merkityksen. Näitä tulkintoja toki myös testataan empiirisesti. Asia on kuitenkin sikäli ongelmallinen, että ontologiset taustaoletukset vaikuttavat myös tässä empiirisen aineiston tulkintaan. Luonnontieteissä asiaa sotkevat myös laajoista yleisteorioista seuraavat deduktiiviset ajatusprosessit, jotka pyrkivät sovittamaan havaintoja vallitseviin käsityksiin ja selittämään havainnot niistä käsin (vrt. Thomas Kuhnin dogmaattinen normaalitiede). Nämä asiat eivät luonnontieteitä tyhjiksi tee, mutta ovat terve muistutus empirian filosofisista sitoumuksista ja menetelmäluonteesta.
En rajaisi yksimielisyyttä vain epäkokemukselliseen, koska
ilmaisu on epämääräinen, eikä merkitys välttämättä sisällä erityisesti kieltä - käsitettynä yleisemmin ihmisten tuottamien merkkien tuottamiseksi ja ymmärtämiseksi -, joka on osa luonnontieteitä. Luonnontieteissä käytetään kieltä, sekä kielellisesti välittynyttä ymmärrystä, joka sisältyy ymmärrykseen tutkimustuloksista. Mittaustulos ei ole mittaustulos, ellei ole esimerkiksi minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä, mitä mittaaminen on. Luonnontieteellisen menetelmäopin tulkinnalliset sitoumukset ohjaavat tulkintaa, mutta myös erityisesti inhimillisesti tuotettujen merkitysten osalta, kuten esimerkiksi tieteellisten tapaamisten, työpaikoilla työsketelyn, jne. jotka vaikuttavat kielellisesti siihen, kuinka tiedettä edelleen opetetaan ja mikä muodostaa siis jossakin määrin perustan tulevien tutkijoiden tutkimukselle. Kukaan luonnontieteen tutkija ei keksi kaikkea tutkimuksiinsa liittyvää itse.
Susilapsiako meidän pitäisi olla...
En ymmärrä tätäkään vastausta, sillä kysymys ei ollut sellaisesta, vaan siitä, että luonnontiede sisältää kielen tulkintaa, joten se on myös tulkitseva tiede, vaikka ei pelkästään sellainen. Tämä oli vastaus joidenkin keskustelijoiden esityksiin siitä, kuinka tulkitsevilla tieteillä ei ole pätevyyttä, toisin kuin luonnontieteillä, joten heidän mielestään meidän pitäisi olla sellaisia, joilla ei ole luonnontiedettä.
"Mittaustulos ei ole mittaustulos, ellei ole esimerkiksi minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä, mitä mittaaminen on."
Huomiosi on täysin totta, mutta en ole varma sen pragmaattisesta merkityksestä. Luonnontiede on minusta ymmärrettävä filosofiseksi koulukunnaksi, jolla on omat käsityksensä siitä, mitä tieto on, miten sitä saadaan ja miten sitä arvioidaan. Näiltä osin luonnontiede toden totta perustuu ihmistieteisiin. Nämä määritykset tehdään inhimillisellä kielellä ja inhimillisen ymmärryksen varassa. Asiasta tulee ongelma lähinnä, jos se pyritään tietoisesti kieltämään.
Tämä luonnontieteen taustan hämärtyminen aiheuttaa ongelmia enimmäkseen, kun luonnontieteilijä unohtaa metodinsa luonteen ja ajautuu dogmaattiseksi. Tällöin syntyy metodologiasta johdettua metafysiikkaa, joka on murheellista niin tieteen, kulttuurin kuin uskonnonkin kannalta. Kyseessä on silloin yksi vaihtoehtoinen elämänkatsomus, joka katsoo muita elämänkatsomuksia alentuvasti. Tällainen ylpeys on murheellista ja epä-älyllistä.
"Asiasta tulee ongelma lähinnä, jos se pyritään tietoisesti kieltämään."
Eikä pelkästään tule, vaan on jo mitä suuremmissa määrin. Samaa asiaa sivuten kirjoittaa toistaiseksi viimeisessä bloggauksesaan jeremiaadin mm. filosofi Seppo Oikkonen.
http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
Kyse on myös mielestäni ihmisen käsityskyvystä, sen koko laajudessaan.
Tyypillistä sanahelinää. Mittaustulos on pysyy riippumatta ihmisten siitä tekemiin johtopäätöksiin. Jollain mitataan jotain ja tulokseksi saadaan jatkuvasti jokin, niin siinä tuloksessa ei jää sijaa filosofiselle lässytykselle.
Jos mittaustulos olisi mittaustulos riippumatta ihmisen siitä tekemistä johtopäätöksistä, esimerkiksi mittaustaululla oleva piste olisi tosiaankin vain piste, eikä mittaustulos. Mittaustaululla olevan pisteen päätteleminen välittyneeksi havainnoksi edellyttää koulutusta esimerkiksi mittalaitteen toiminnasta. Jos luonnontieteellistä koulutusta ei tarvittaisi kyseisten tutkimusten tulkitsemiseen, miksi sitten ylipäätänsä koulutamme luonnontieteilijöitä? Se vaikuttaa olevan pelkkää rahan ja ajan tuhlausta, jos luonnontieteellinen koulutus ei mitenkään vaikuta luonnontieteellisten tutkimustulosten syntyyn ja esimerkiksi mittalaitteiden tulosten ymmärtämiseen.
Vastaa itse. Miksi ylipäänsä koulutamme lapsiamme ja itseämme?
Asioiden todellisuus ei muutu, vaikka sinä tai minä emme jotain kohtaa ymmärrä.
Asioiden todellisuudesta puhuminen siten, kuin ne ovat riippumattta niiden luonnontieteellisestä ymmärryksestä, sekä luonnontieteellisistä mittalaitteista, ei ole luonnontieteellistä. Jos sellainen todellisuus on, niin luonnontieteellisesti se ei ole tutkittavissa. Asioiden todellisuus, kuten mittalaitteella vilkkuva piste, tosiaankaan ei muutu, vaikkei sitä ymmärrettäisi luonnontieteellisesti niin, että se kuvaa hiukkasten vuorovaikutuksia. Jos hiukkasten vuorovaikutukset ovat mittalaitteesta riippumatta, niin luonnontiede ei sellaisia hiukkasia tunne: oletat, että ne olisivat jotenkin suoraan havaittavissa vailla luonnontiedettä.
Ilmeisestikin kysymyksenasettelusi liikkuu kokonaan jossakin oletetusti tiedosta riippumattomissa ulottuvuuksissa, niin että koulutus varmastikin on hyödytöntä, sillä se ei mitenkään edesauta tietämään todellisuutta.
Minä väitän kuitenkin niin, että luonnontiede on välttämätöntä luonnon tuntemiselle, eikä tietoamme luonnosta olisi vailla luonnontiedettä. Luonnontieteeseen tieteenä kuuluu myös sanojen tulkinta, sekä mittalaitteiden ymmärtäminen edeltävän tiedon perusteella.
Luonnontieteellinen koulutus on tarpeellista luonnontieteen kannalta ja vailla luonnontiedettä ei olisi sille ominaista tietoa luonnosta.
Ei vaan kyselit aikaisemmassa viestissä itsestäänselvyyksiä, niin sait luvan vastata itse.
Todellisuus on mitä on, siitä huolimatta olemmeko sitä mittaamassa ja ymmärtämässä. Minä tai Einstein tarkastelee samaa asiaa, niin ainoa eroavaisuus on meidän ymmärryksen taso, todellisuus pysyy samana. Luonnontiede on pelkkä tutkimisen väline.
Jumalan tahtoko kaiken pitää koossa, kun et suostu olettamaan samanlaisten hiukkasten toimivan samalla tavalla.?
Jos pikkulapsi näkee lukeman 140 km/h, niin maailma ei siitä paljoa muutu.
Jos auton ajaja näkee lukeman 140 km/h, niin auton nopeus saattaa hieman hidastua.
Jos poliisi näkee lukeman 140 km/h, niin rahapussi saattaa keventyä paljonkin.
Jos todellisuus on mitä se on, siitä huolimatta, olemmeko sitä mittaamassa ja ymmärtämässä, kysymys ei ole luonnontieteellisestä tiedosta, joka määrittää esimerkiksi mittauskohteensa mittausvälineiden mukaisesti, eikä niistä riippumatta.
Jos todellisuus pysyisi samana riippumatta siitä, mikä on ymmärrys siitä, meillä olisi pääsy esimerkiksi luonnontieteen tutkimaan todellisuuteen luonnontieteestä riippumatta. Ei siten tarvittaisi luonnontieteilijöitä, tai kyseisen oppialan rahallista tukemista.
Vaikka luonnontiede olisi pelkkä tutkimisen väline, se on luonnon tietämiselle välttämätön ja sen vaikuttavat syyt ovat luonnon tutkimuksen vaikuttavia syitä. Luonnontieteelliseltä kannalta ei ole tietoa luonnosta erillään luonnontieteestä välineenä.
Puhunluonnontieteen ja ihmistieteen suhteista, mutta sinä haluaisit puhua asioista, jotka ovat tieteistä riippumattomia, kuten oletettu luonnontieteellisestä tietämisestä ja tutkimisesta riippumaton todellisuus. Luonnontieteessä tutkittavat asiat määritellään kuitenkin sen ymmärryksen tason mukaisesti.
Voit samaten sanoa, että todellisuus on mitä se on, mittalaitteista riippumatta, jotka ovat vain tutkimisen apuvälineitä, kuten koko tutkiminenkin on sinusta vain apuväline. Kuitenkaan sinulla ei ole tietoa siitä, millainen väittämäsi todellisuus on kyseisistä apuvälineistä riippumatta. Luonnontieteen kannalta näkemyksesi on täysin hyödytön oletus.
Hiukkaset, jotka ovat samanlaisia, toimivat samalla tavalla, jos ne ovat toimintavaltaan samoja. Hiukkanen ja hiukkanen eivät kuitenkaan ole samoja toimintapansa mukaisesti, jos ne toimivat eri tavoilla. Jos toinen esimerkiksi liikkuu ylöspäin ja toinen liikkuu alaspäin, jne. ja mitattavat hiukkaset eivät ole sellaisia, jotka liikkuvat millä tavalla tahansa, ei ole järkevää olettaa millä tavalla tahansa liikkuvia hiukkasia, koska niitä ei voida periaatteessakaan mitata. Samaten ei ole yhdentekevää, mikä on hiukkasen sijainti, koska muutoin kaikkien maailmankaikkeuden hiukkasten sijainti tiedettäisiin mittaamalla mikä tahansa hiukkanen. Ei ole sellaista hiukkasta, jonka sijainti olisi mikä tahansa ja sellaista on mahdotonta olettaakaan, koska tutkittavilla hiukkasilla ei ole sijaintinaan mitä tahansa. Tästä syystä mittaamalla yhden hiukkasen sijainti ei myöskään tiedetä kaikkien maailmankaikkeuden hiukkasten sijainteja.
Jos se on itsestäänselvyys, niin en ymmärrä, miksi sitten jatkat asiasta keskustelua. Jos jonkinlainen luonnontieteellinen koulutus on välttämätöntä luonnontieteellisen todellisuuden tuntemiselle, kyseessä on yksi sen vaikuttavista syistä.
Jos tahtoo kuvitella asiat niin kuin luonnontiede olisi, jos se ei olisi sellaista kuin se on, niin siten voi tehdä, mutta se on kuvittelua.
Jos mittaustulos on ja pysyy riippumatta siitä tehdyistä johtopäätöksistä, niin esimerkiksi sinä tietäisit sen, vaikka et olisi koskaan kuullutkaan siitä, mitä mittaaminen on, tai koskaan nähnytkään mittalaitetta ja tarkoittaisit sitä kuitenkin samalla tavalla, kuin luonnontieteilijä. Koska minkäänlainen luonnontieteellinen tutkiminen ei ollut edellytys luonnontieteelliselle tiedollesi, luonnontieteellinen koulutus, jne. ei ole tietosi vaikuttava syy. Se on siis hyödytöntä luonnontieteellsen tietämisesi kannalta.
Jos asia yleisesti on niin, että ihmisellä on tietoa mittaustuloksista riippumatta siitä, tietääkö hän sellaisia olevan ja tiede on sellaista, niin sittenhän emme tarvitse luonnontieteilijöitä, emmekä heidän tutkimustensa rahoitusta, koska tiedämme asiat heistä riippumattakin.
Niin on, että yksinkertaisesti havaituilla asioilla on eri merkitys eri ihmisille ja eri tieteenaloille. Esimerkiksi rahapinoa voi tutkia alkeishiukkasten kannalta, mutta toisaalta myös suhteessa maailmantalouteen, eivätkä kuvaustasot ole toisiinsa palautuvia. Taloustieteellä on enemmän pätevyyttä, kuten kyky ennustaa rahapinon arvonnousua ja -laskua suhteessa maailmantalouteen, kuin alkeishiukkasten tutkimuksella. Taloustiede on suhteessa tutkimuskohteisiinsa epätarkempaa, kuin luonnontiede suhteessa kohteisiinsa, mutta taloustiede on tarkempaa suhteessa tutkimuskohteisiinsa, kuin luonnontiede suhteessa taloustieteen tutkimuskohteisiin.
Yksinkertainen havainto rahapinosta voidaan olettaa kaikille tieteille yhteiseksi, mutta kaikkien tiedot eroavat kuitenkin toisistaan.
Erilaiset tiedot mahdollistavat erilaiset toiminnat, kuten alkeishiukkastutkimus tietynlaiset, tai arvonnousun ja -laskun tutkimus tietynlaiset ja kummankin tutkimuksen soveltamisella ja on erilaisia vaikutuksia maailmaan.
Onko kuu juustoa, niin kuin saatoit lapsena kuvitella? Onko kuu muuttunut lapsuudestasi vai YMMÄRRYKSESI siitä? Eikö luonnontieteiden mukaan kuu ole samaa ainetta vieläkin, vaikka sitä emme jatkuvasti mittaa ja tarkastele?
Sinun tietoisuutesi ja ymmärryksesi ei ole mitenkään olennainen asia todellisuuden kannalta.
Mitään en ole puhunut luonnontieteen ulkopuolisesta todellisuudesta.
"Amatööri", käytät edelleen kieltä niin vapaasti, ettet sano yhtään mitään. Maalaat sanoin runoilijan maisemaa. Luultavasti et saa enää tulevaisuudessakaan kielestä ja käsitteistä kiinni. Käytät tieteestä lainattuja sanoja, mutta milloin mitenkin.
Tieteellisesti orientoituva huomaa tämän heti, mutta sinä et voi huomata. Todennäköisesti tulostat jatkossakin tekstiä kuin puppugeneraattorista.
Asia ei kuitenkaan ole lohduton. Humanistisilla aloilla riittää, että sanoo jotakin "jossakin viitekehyksessä". Humanistiseen ajatteluun riittää myös, kun vain ilmaisee asian jollakin oppisanalla, mieluummin vierasperäisellä.
Olet verbaalisesti vuolas. Sinulla on paljon sanottavaa. Pysy kuitenkin humanismin ja kirjallisuuden, kuvataiteen ja teologian piirissä, mutta alä munaa itseäsi sanomalla luonnontieteistä mitään. Luonnontieteilijä kyllä heti huomaa, ettet käsitä asiaa, mutta taiteen maailmassa käyt täydestä. :)
Informaatiolla on kausaalinen vaikutus ympäristöönsä vaikkei sen omasta voimastaan tarvitse vaikuttaa.
Yksinkertainen havaintokokemukseni kuusta ei ole paljoakaan muuttunut, mutta tietoni siitä on. Kuu sellaisena, kuin se on yksinkertaisessa havaintokokemuksessa, esimerkiksi lapselle ja luonnontieteilijälle, on molemmille sama.
Kuu sellaisena kuin se on yhteinen sekä lapselle, kuin luonnontieteilijälle, ei kuitenkaan ole kuu luonnontieteellisen tiedon kannalta, kuten sen liikkeiden tieteellisen mittaamisen kannalta. Jos olisin lapsena kuvitellut, että kuu on juustoa, minulla olisi ollut siitä erilainen, ei luonnontieteellinen käsitys. Myöhemminkin havainto kuusta on lapselle ja luonnontieteilijälle yhteinen, minkä takia lapselle voidaan opettaa, että kuu ei ole juustoa.
Kuitenkaan silloin kun oletettavat yksiköt, joista kuun oletetaan koostuvan, eivät ole sellaisia, jotka ovat mitattavissa, kyseisiä ei voida edes olettaa luonnontieteen tutkimiksi yksiköiksi. Yksiköt, joista kuu koostuu, ovat sellaisia, jollaisiksi oletettuina kyseiset voidaan mitata. Esimerkiksi millä tavalla tahansa liikkuvia yksiköitä ei voida mitata, koska mitatut yksiköt ovat jollakin tavalla liikkuvia.
Jos oletat sellaisia yksiköitä, puhut luonnontieteen ulkopuolisesta todellisuudesta, koska kyseisenlaiset yksiköt eivät periaatteessakaan ole mitattavissa. Toiseksi, puhut luonnontieteen ulkopuolisesta todellisuudesta, jos puhut asioista niin kuin ne olisivat vailla luonnontiedettä, kuten esimerkiksi siten, että olisi mahdollista tietää millaisia luonnontieteen tutkimat asiat ovat vailla luonnontieteellistä koulutusta. Luonnontieteellinen koulutus on välttämätön osa luonnontiedettä, koska se on sen vaikuttava syy.
Jos luonnontieteellinen koulutus ei ole välttämätön osa luonnotieteellisesti tiedettäviä asioita, olet sitä mieltä, että luonnontieteellinen koulutus on luonnontieteellisesti tiedettävien asioiden tietämiseksi hyödytöntä.
?
On melko lailla mahdotonta olla sanomatta yhtään mitään, koska sanoilla on merkityksiä, kuten esimerkiksi sanan 'hiukkanen', merkitys ei ole sama kuin ei yhtään mikään, vaan se on jotakin. Jotakin ei ole sama kuin 'ei yhtään mikään', joten olet väärässä.
Jos ihmistieteelliseen tietoon riittäisi asioiden ilmaiseminen oppisanoilla, mieluummin vierasperäisillä, esimerkiksi kreikan kielioppi, joka on osa ihmistieteellistä tietoa, olisi vierasperäinen ilmaistu sana. Vierasperäisin sanan ilmaisemisesta ei kuitenkaan seuraa sellaisen kielen kieliopin tietäminen, joten olet väärässä.
Enempää kirjoituksessasi ei ole sellaista, josta voisi keskustella järkevästi.
"Amatööri", sanoin, että "humanistisilla aloilla riittää, että...". Se EI sisällä ajatusta, että humanistisilla aloilla joku ei olisi perehtyneempi johonkin, se sanoo vain, että RIITTÄÄ. Siten lahjattomampikin voi pärjätä oikein hyvin, aivan huomaamatta. :)
Jos sanot, että se riittää humanistisille aloille, sanojesi tarkoitus on, että se riittää myös sen osille, sillä et sano, että se riittää jollekin osalle humanistista alaa, mutta toiselle ei, vaan 'humanistisilla aloilla'. Koska sanot sen erotuksetta riittävän humanistisissa aloissa, se riittää myös kaikissa sen osissa. Jos se ei kuitenkaan riitä kaikissa humanististen tieteiden osissa, olet väärässä, sillä väitteesi siitä, että se riittäisi humanistisissa aloissa, ei ole totta kokonaisuudesta, vaan väittämäsi mukaan sen osasta. Sinä kuitenkin käytit ilmaisua 'humanistisilla aloilla', etkä 'osassa humanistisia aloja'. Olet siis joka tapauksessa väärässä, sillä väitteesi ilmaisee kyseistä ajatusta. Jos kyseinen ilmaus sisältäisi ajatuksen siitä, että se sisältää osassa, samaten voitaisiin väittää, että "luonnontieteellisillä aloilla riittää, että tietää numeron yksi", koska se riittää jossakin osassa luonnontieteellisiä aloja.
"Amatööri", kielellisten ilmaisujen merkityksestä voidaan toisinaan perustellusti olla toistakin mieltä.
Ei tapahdu suurta vahinkoa, että netissä esität nimettömänä taiteellisia ajatuksia luonnontieteistä, mutta asia muuttuu ongelmaksi, jos esität niitä face to face luonnontieteitä tuntevalle. Siksi varoittelin sinua ihan omaksi parhaaksesi, ettet joutuisi noloon asemaan.
Hyvää syksyä! :)
Virheesi menee samaan luokkaan kuin väitteesi siitä, että "humanistisissa tieteissä voi puhua ihan, mitä sattuu." Se on omiaan osoittamaan, kuinka "luonnontieteilijät tietävät hyvin, mitä humanistit ajattelevat eivätkä sen takia yleensä edes vaivaudu keskusteluun". Sinut pitäisi saada keskustelemaan aiheesta enemmän, koska kun joskus vaivaudut yrittämään järkevää keskustelua asiasta, kuten esittämään yrityksiä perusteluihin, väitteidesi virheet tulevat ilmi.
Jos humanistisissa tieteissä voisi puhua ihan mitä sattuu, esimerkiksi kokeissa, jotka ovat osa humanistisia tieteitä, pystyisi menestymään kirjoittamalla vastaukseksi ihan mitä sattuu. Ihan minkä sattuu kirjoittamista on esimerkiksi kirjoittaa jokaiseen koepaperiin '.', joten jokaisesta humanistisen tiedekunnan kokeesta päsisi mukaasi läpi kirjoittamalla jokaiseen paperiin '.' koska se on yksi tapa kirjoittaa ihan mitä sattuu. En muuten usko, että olet perehtynyt luonnontieteisiin, vaan että olet korkeintaan joku lukiolaiskloppi, jolla on liian suuret luulot itsestään.
Tai, koitetaan toisella tavalla. Jos siinä, mitä kirjoitin, on jokin virhe, kuten väität, niin pystyt osoittamaan sen. Jään nyt odottamaan, että perustelet, mikä väitteessäni oli virheellistä. Tai, jos et ymmärrä jotakin kohtaa, niin voit kysyä selventävän kysymyksen. Olen kyllä valmis omasta puolestani keskustelemaan asiasta järkevästi, niin ettei kysymykseen jää mitään epäselvää.
Ok, eli tästä täytyy olettaa, ettei sinulla alunperinkään ollut mitään sanottavaa. Teepä palvelus: jos et kykene käymään asiallista järjellistä keskustelua, voit olla yhtä hyvin hiljaa. Tämä ei ole kiljuntapalsta, vaan tiedepalsta, vielä erityisemmin filosofiapalsta. Et selvästikään kykene perustelemaan väitteitäsi, mitä olen sinulta useita kertoja pyytänyt, vaan ainoastaan hillumaan ja riehumaan anonymiteetin turvin. Oletus pysyy voimassa, ellet ala perustella edellä esittämiäsi väitteitä.