Esimerkiksi ajattelen automaattisesti englanniksi puolet ajasta, ja joskus tunnen englanninkielisen sanan tietyssä tilantessa paremmin kuin suomenkielisen. Ja joskus - hupsista - kirjoitan englanninkielisen sanan suomenkieliseen tekstiin sitä sen kummemmin ajattelematta. 'Minun oli tarkoitus kirjoittaa "ja", miksi tuosta tuli "and"?'
Enkä edes ole koskaan asunut alueella, jossa englanti on ensimmäinen kieli. Miten siitä pitäisi oikein ajatella?
Identiteetti muuttumassa jotenkin?
Enkä edes ole koskaan asunut alueella, jossa englanti on ensimmäinen kieli. Miten siitä pitäisi oikein ajatella?
Identiteetti muuttumassa jotenkin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuinka hyvin tunnet aiemmat elämäsi? Olet mahdollisesti hyvin "vanha sielu", ja elänyt menneinä vuosisatoina jossain englantia puhuvassa maassa, vaikkapa linnaneitona Ylämaan nummilla?
Eli käytät englantia työssäsi tai opiskelet englannin kieltä tai opiskelussa luet englanninkielistä materiaalia.
Ei tuo ole ollenkaan kummallista. Nimenomaan tuollainen on merkki, että alat hallita englannin kieltä erittäinkin sujuvasti.
Britanniassa asuin itse jonkin aikaa. Tämä nyt ei ole sinänsä mikään uutinen, mutta minulle aito britti sanoi, että sitten alat olla ihan miltei pro, kun ajattelet englanniksi...
Miten ihmeessä ajatellaan jollakin kielellä? Mahtaa semmoinen ajattelu olla tosi hidasta hommaa.
Miten sinä sitten ajattelet? Näet kuvia, ikään kuin sarjakuvaa, vai peräti filmiä? Mielestäni ajatteluun liittyy kieli. Tässäkin kirjoitan ajatuksiani. En piirrä, en filmaa, kirjoitan, käytän kieltä!
En minä käytä kieltä ajattelemiseen. Jos kirjoitan tekstiä tai ajattelen kieltä itseään - jälkimmäistä teen työkseni - kieli on tietenkin osana ajattelua, ilmaisuvälineenä. Koko ajan on menossa niin valtava määrä asioita limittäin ja päällekkäin ja valtavana massana, että jos rupeaisin ajattelemaan niitä kielen avulla, en ehtisi saada edes aamupuuroa kurkusta alas.
Läpinäkyvillä kuvilla ajatteleminen taitaa olla lähinnä ajattelutoimintani. Ehkä jotain tekemistä tässä voi olla sillä, että muistini pelaa hieman eri tavalla kuin useimmilla muilla. Miten sinä sitten ajattelet?
Lukaisepa huviksesi 1870 syntyneen Johan Gustaf Hellstenin päiväkirjat, jotka tunnettaneen paremmin 1956 kuolleen Juho Kusti Paasikiven päiväkirjoina. Aikamoista kielten sillisalaattia – suomen ja ruotsin ohella J. K. kylvää sekaan saksaa, englantia ja ranskaa kaihtamatta käyttää kyrillisin aakkosin kirjoitettua venättäkään.
Luullakseni ukko kirjoitti päiväkirjansa suurelta osin pikakirjoituksella, mikä vaatinee yhden kielellisen aivolohkonsopukan sekin (itselläni ei tästä taiteenlajista ole juuri hajuakaan).
Vastaavanlainen useammalla kielellä ajattelija lienee ollut myös Paasikiven vähintään yhtä tunnettu aikalainen C. G. E. Mannerheim, joka hallitsi ainakin venäjän kielen paremmin kuin suomen (äidinkielestään ruotsista tietysti puhumattakaan).
Venäjähän on lähempää sukua ruotsin kielelle kuin suomen kieli. Koska asun Ruotsissa, minulta saattavat tietämättömät ruotsalaiset kysyä että ovatko suomi ja venäjä sukulaiskieliä.
38 vuotta Ruotsissa asuneena, ymmärrän, mitä tarkoitat. Vaikka olin aikuinen tänne muuttaesani, tunnen joskus itseni puolikieliseksi. Tietokonekieltä en osaa ollenkaan suomeksi, koska tietokoneet ovat tulleet vasta tänne muuttoni jälkeen.