Hihhulismin alamäki näkyy nyt jo hellareissakin

Pitää vielä lisätä tämä uutinen, koskee toki ensisijassa kirkon omia herätysliikkeitä:

"Herätysliikkeet ovat ihan pihalla"
Vanhat [herätys]-liikkeet ovat ihan pihalla siitä, mitä kansan parissa tapahtuu, sanoo herätysliikkeiden historiasta kirjan kirjoittanut Teemu Kakkuri...
Ensimmäisinä peilin eteen joutuvat evankeliset, Kansanlähetys ja Raamattuopisto.
– Ne keskittyvät ylläpitämään omia rakenteitaan ja omaa työtään. Varsinkin Sley elää kokousten ja pöytäkirjojen pölyssä.

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/heratysliikkeet-ovat-ihan-pihalla/

Hihhulismi on aikansa elänyt.

Niinpä niin.... He eivät olleet elävässä uskossa "TM"

"seurakunnan johto"

Veikkaan, että tässä se suurin ongelma on. Näissä herätysliikkeissä on korostettu elävää uskoa jne. Ajan kuluessa kuitenkin vanhemmisto luo sen oman säännöstönsä sinne ja ne seurakunnat ovat lopulta enemmän sääntöuskovia kuin perinteinen luterilainen seurakunta, jossa sen "elävän uskon" ei annettu näkyä.

ertert kirjoitti:

"seurakunnan johto"

Veikkaan, että tässä se suurin ongelma on. Näissä herätysliikkeissä on korostettu elävää uskoa jne. Ajan kuluessa kuitenkin vanhemmisto luo sen oman säännöstönsä sinne ja ne seurakunnat ovat lopulta enemmän sääntöuskovia kuin perinteinen luterilainen seurakunta, jossa sen "elävän uskon" ei annettu näkyä.

Lue lisää

Noin itsekin oletan asian olevan.

ertert kirjoitti:

"seurakunnan johto"

Veikkaan, että tässä se suurin ongelma on. Näissä herätysliikkeissä on korostettu elävää uskoa jne. Ajan kuluessa kuitenkin vanhemmisto luo sen oman säännöstönsä sinne ja ne seurakunnat ovat lopulta enemmän sääntöuskovia kuin perinteinen luterilainen seurakunta, jossa sen "elävän uskon" ei annettu näkyä.

Lue lisää

Seurakunnissa on käytössä samantapainen käytäntö, kuin monissa järjestöissä. Vanhimmiston muodostamista en tiedä tarkasti, mutta siihen pyritään valitsemaan kokeneemmat ja yleisesti ottaen luotettavat henkilöt. He tekevät pitkälti käytännön ratkaisut. Seurakunnassani he paljolti myös käytännön miehinä päättivät lämmityjärjestelmän valinnan sitä uusittaessa. Samoin yleensä päätökset, mihin lahjoitusvaroista tulleet rahat käytetään; itselleen he eivät näitä rahoja haali, vaan ovat niistä avoimia koko seurakunnalle. Uuden pastorin valinta yms.

Jonkun on näistä päätettävä. Koko seurakunta änestää vain joistakin asioista. Toiminta on mielestäni melko avointa. Opetusta antavat useat henkilöt sekä usein vierailevat puhujat, jotka omissa oloissaan sunnittelevat puheensa. Näitä puheita arvostelevat seurakuntalaiset. Mitään tarkasti rajattua eivät puheet sisällä, mutta useimmat pystyvät arvioimaan niiden raamatullisuuden. Ero tässä verrattuna vaikka jehovantodistajiin on huima, joiden opetus määräytyy tarkasti vartiotorniseuran ohjeista Yhdysvalloista käsin.
Tavallisille seurakuntalaisille annetaan myös usein tilaisuus puheenvuoroihin, joista ei ole ennalta sovittu. Mielipiteiden ja niiden yleinen esittäminen täytyy olla radikaalisti vanhimmiston (sekä seurakunnan) opetuksen vastaista ja hyvin epäraamatullista, ennenkuin tulee erimielisyyksiä, joista voi olla seuraamuksia. Se voi olla seurakunnasta erottaminen tai siitä varoittaminen. Tällaiseen henkilöön jokainen suhtautuu, miten haluaa, eikä häneen kielletä olemasta yhteydessä eikä "eristetä", kuten tapahtuu esim. jehovantodistajilla.
Vanhimmistoon ja seurakunnan toimintaan kielteisesti suhtautuva voi vapaasti erota tai vaihtaa seurakuntaa ilman dramatiikkaa. Entisiin vuosikymmeniin verrattuna näissä toimitaan oman kokemukseni perusteella ystävällisesti ja hienotunteisesti. Esim. kokouksien selvää ja räikeää häiritsemistä ei suvaita ja päihtyneitä pyydetään tulemaan uudestaan selvinpäin. "Sääntöuskovat" kuullostaa kovin vieraalta sen pohjalta, mitä olen nähnyt.

noviisi 357 kirjoitti:

Seurakunnissa on käytössä samantapainen käytäntö, kuin monissa järjestöissä. Vanhimmiston muodostamista en tiedä tarkasti, mutta siihen pyritään valitsemaan kokeneemmat ja yleisesti ottaen luotettavat henkilöt. He tekevät pitkälti käytännön ratkaisut. Seurakunnassani he paljolti myös käytännön miehinä päättivät lämmityjärjestelmän valinnan sitä uusittaessa. Samoin yleensä päätökset, mihin lahjoitusvaroista tulleet rahat käytetään; itselleen he eivät näitä rahoja haali, vaan ovat niistä avoimia koko seurakunnalle. Uuden pastorin valinta yms.

Jonkun on näistä päätettävä. Koko seurakunta änestää vain joistakin asioista. Toiminta on mielestäni melko avointa. Opetusta antavat useat henkilöt sekä usein vierailevat puhujat, jotka omissa oloissaan sunnittelevat puheensa. Näitä puheita arvostelevat seurakuntalaiset. Mitään tarkasti rajattua eivät puheet sisällä, mutta useimmat pystyvät arvioimaan niiden raamatullisuuden. Ero tässä verrattuna vaikka jehovantodistajiin on huima, joiden opetus määräytyy tarkasti vartiotorniseuran ohjeista Yhdysvalloista käsin.
Tavallisille seurakuntalaisille annetaan myös usein tilaisuus puheenvuoroihin, joista ei ole ennalta sovittu. Mielipiteiden ja niiden yleinen esittäminen täytyy olla radikaalisti vanhimmiston (sekä seurakunnan) opetuksen vastaista ja hyvin epäraamatullista, ennenkuin tulee erimielisyyksiä, joista voi olla seuraamuksia. Se voi olla seurakunnasta erottaminen tai siitä varoittaminen. Tällaiseen henkilöön jokainen suhtautuu, miten haluaa, eikä häneen kielletä olemasta yhteydessä eikä "eristetä", kuten tapahtuu esim. jehovantodistajilla.
Vanhimmistoon ja seurakunnan toimintaan kielteisesti suhtautuva voi vapaasti erota tai vaihtaa seurakuntaa ilman dramatiikkaa. Entisiin vuosikymmeniin verrattuna näissä toimitaan oman kokemukseni perusteella ystävällisesti ja hienotunteisesti. Esim. kokouksien selvää ja räikeää häiritsemistä ei suvaita ja päihtyneitä pyydetään tulemaan uudestaan selvinpäin. "Sääntöuskovat" kuullostaa kovin vieraalta sen pohjalta, mitä olen nähnyt.

Lue lisää

" He tekevät pitkälti käytännön ratkaisut."

Ei se kuitenkaan jää siihen vaan vanhemmisto päättää myös säännöistä (mm. onko jäsenillä oikeus omistaa televisio).

"Näitä puheita arvostelevat seurakuntalaiset. "

Väärin "arvostelu" johtaa hyljeksimiseen.

"Mitään tarkasti rajattua eivät puheet sisällä, mutta useimmat pystyvät arvioimaan niiden raamatullisuuden."

Raamatullisuus on käytännössä täysin mielivaltaista tulkintaa (Raamatussa ei esimerkiksi sanota mitään televisiosta).

"Ero tässä verrattuna vaikka jehovantodistajiin on huima, joiden opetus määräytyy tarkasti vartiotorniseuran ohjeista Yhdysvalloista käsin. "

Ainoa ero siinä on, että nämä päätökset tehdään lähempänä.

"Mielipiteiden ja niiden yleinen esittäminen täytyy olla radikaalisti vanhimmiston (sekä seurakunnan) opetuksen vastaista ja hyvin epäraamatullista, ennenkuin tulee erimielisyyksiä, joista voi olla seuraamuksia. "

Se onkin täysin mielivaltainen erottelu.

""Sääntöuskovat" kuullostaa kovin vieraalta sen pohjalta, mitä olen nähnyt. "

Niin niin, kun on vahvasti manipuloitu, ei manipulointia uskalleta myöntää edes itselleen.

ertert kirjoitti:

" He tekevät pitkälti käytännön ratkaisut."

Ei se kuitenkaan jää siihen vaan vanhemmisto päättää myös säännöistä (mm. onko jäsenillä oikeus omistaa televisio).

"Näitä puheita arvostelevat seurakuntalaiset. "

Väärin "arvostelu" johtaa hyljeksimiseen.

"Mitään tarkasti rajattua eivät puheet sisällä, mutta useimmat pystyvät arvioimaan niiden raamatullisuuden."

Raamatullisuus on käytännössä täysin mielivaltaista tulkintaa (Raamatussa ei esimerkiksi sanota mitään televisiosta).

"Ero tässä verrattuna vaikka jehovantodistajiin on huima, joiden opetus määräytyy tarkasti vartiotorniseuran ohjeista Yhdysvalloista käsin. "

Ainoa ero siinä on, että nämä päätökset tehdään lähempänä.

"Mielipiteiden ja niiden yleinen esittäminen täytyy olla radikaalisti vanhimmiston (sekä seurakunnan) opetuksen vastaista ja hyvin epäraamatullista, ennenkuin tulee erimielisyyksiä, joista voi olla seuraamuksia. "

Se onkin täysin mielivaltainen erottelu.

""Sääntöuskovat" kuullostaa kovin vieraalta sen pohjalta, mitä olen nähnyt. "

Niin niin, kun on vahvasti manipuloitu, ei manipulointia uskalleta myöntää edes itselleen.

Lue lisää

ertert
En halua väitellä asioista, joista Sinulla on jo selvä ennakkoasenne. Seurakuntani pastori on vieraillut kotonani joitakin kertoja, eikä hän maininnut televisiostamme muuta kuin, että sen alla olevasta telineestä, jossa on myös stereot, on toinen lasiovi halennut, mihin totetesin hankkivani uuden...ihan tavallista keskustelua. Hän sekä eräs vanhimmiston jäsen on usein maininnut, mitä dokumentteja ja sarjoja ovat katselleet netistä (ilmeisesti eivät omista TV:tä). Useilla seurakuntalaisilla on televisio ja netistä voi katsella omantunnon mukaan, mitä haluaa.

Arvostelulla tarkoitin jokaisen omia pohdintoja puheista. Helluntailaisten raamatunkäsitykset eivät välttämättä eroa muiden "ryhmien" tulkinnoista. Pienryhmissä kerrotaan omista tulkinnoista, eikä esim. paikalla oleva vanhimmiston jäsen mainitse kuin oman kantansa asiaan. Sanojaan ei tarvitse varoa eikä riitoja ole syntynyt, vaikka käsityksissä on ollut eroja. Aikuiskasteen oikeellisuus tuntuu olevan helluntailaisille tärkeä..myös ehto seurakuntaan liittymisessä. Pyhästä Hengestä mielipiteet eivät ole yhtä ehdottomia kuin ennen. Poikkeuksen voi tässä tehdä kuka tahansa seurakuntalainen. Asiasta ei tule tehdä riitaa ja jokainen saa pitää oman käsityksensä. Raja menee ehkä siinä, ettei ala esiintymään "opettajana" käsityksillä, jotka selvästi poikkeavat totutuista/opetetuista yleisistä raamatunkäsityksistä, jotka voisi jakaa monien muiden "uskonryhmien" käsitysten kanssakin.

Mikä on uskovalle oikeaa ja väärää on paljolti selvinnyt hänen omissa pohdinnoissa ja käytännön elämässä vertaillessaan sitä Raamattuun. Yksinkertaisesti huomaa, mistä omatunto syyttää. Tässä ei käytetä mitään sääntökirjaa eivätkä periaatteet poikkea erityisellä tavalla siitä, mikä on oikein ja väärin verrattuna muihin uskontokuntiin kuuluvilla. Lukuisista kirjoista, joita olen lukenut ja joiden kirjoittajien seurakunnan "nimeä" en yleensä edes tiedä, olen saanut paljon enemmän opetusta kuin seurakunnastani...niiden välillä ei eroja juuri ole. Poikkeuksen tekevät satoja vuosia sitten eläneiden munkkien ja veljeskuntien opetukset, joita olen hieman omaksunut ja huomannut esim. pastorin suhtautuvan niihin varauksella. En tosiaan koe olevani manipuloitu enkä myöskään sokea sille.

Vastustan ehdottomasti kaikkea syrjimistä seurakuntalaisia tai siitä eronneita kohtaan. "Heikkoina vuosinani" jouduin pitämään omia ja joskus toistenkin puolta. Jos huomaan henkistä väkivaltaa (en ole manipuloitu olemaan huomaamatta sitä) jotakin tai itseäni kohtaan, puutun siihen melkoisella varmuudella välttäen ylilyöntejä (törkeää kieltä, uhkailuja..).

noviisi 358 kirjoitti:

ertert
En halua väitellä asioista, joista Sinulla on jo selvä ennakkoasenne. Seurakuntani pastori on vieraillut kotonani joitakin kertoja, eikä hän maininnut televisiostamme muuta kuin, että sen alla olevasta telineestä, jossa on myös stereot, on toinen lasiovi halennut, mihin totetesin hankkivani uuden...ihan tavallista keskustelua. Hän sekä eräs vanhimmiston jäsen on usein maininnut, mitä dokumentteja ja sarjoja ovat katselleet netistä (ilmeisesti eivät omista TV:tä). Useilla seurakuntalaisilla on televisio ja netistä voi katsella omantunnon mukaan, mitä haluaa.

Arvostelulla tarkoitin jokaisen omia pohdintoja puheista. Helluntailaisten raamatunkäsitykset eivät välttämättä eroa muiden "ryhmien" tulkinnoista. Pienryhmissä kerrotaan omista tulkinnoista, eikä esim. paikalla oleva vanhimmiston jäsen mainitse kuin oman kantansa asiaan. Sanojaan ei tarvitse varoa eikä riitoja ole syntynyt, vaikka käsityksissä on ollut eroja. Aikuiskasteen oikeellisuus tuntuu olevan helluntailaisille tärkeä..myös ehto seurakuntaan liittymisessä. Pyhästä Hengestä mielipiteet eivät ole yhtä ehdottomia kuin ennen. Poikkeuksen voi tässä tehdä kuka tahansa seurakuntalainen. Asiasta ei tule tehdä riitaa ja jokainen saa pitää oman käsityksensä. Raja menee ehkä siinä, ettei ala esiintymään "opettajana" käsityksillä, jotka selvästi poikkeavat totutuista/opetetuista yleisistä raamatunkäsityksistä, jotka voisi jakaa monien muiden "uskonryhmien" käsitysten kanssakin.

Mikä on uskovalle oikeaa ja väärää on paljolti selvinnyt hänen omissa pohdinnoissa ja käytännön elämässä vertaillessaan sitä Raamattuun. Yksinkertaisesti huomaa, mistä omatunto syyttää. Tässä ei käytetä mitään sääntökirjaa eivätkä periaatteet poikkea erityisellä tavalla siitä, mikä on oikein ja väärin verrattuna muihin uskontokuntiin kuuluvilla. Lukuisista kirjoista, joita olen lukenut ja joiden kirjoittajien seurakunnan "nimeä" en yleensä edes tiedä, olen saanut paljon enemmän opetusta kuin seurakunnastani...niiden välillä ei eroja juuri ole. Poikkeuksen tekevät satoja vuosia sitten eläneiden munkkien ja veljeskuntien opetukset, joita olen hieman omaksunut ja huomannut esim. pastorin suhtautuvan niihin varauksella. En tosiaan koe olevani manipuloitu enkä myöskään sokea sille.

Vastustan ehdottomasti kaikkea syrjimistä seurakuntalaisia tai siitä eronneita kohtaan. "Heikkoina vuosinani" jouduin pitämään omia ja joskus toistenkin puolta. Jos huomaan henkistä väkivaltaa (en ole manipuloitu olemaan huomaamatta sitä) jotakin tai itseäni kohtaan, puutun siihen melkoisella varmuudella välttäen ylilyöntejä (törkeää kieltä, uhkailuja..).

Lue lisää

Olet onnekas että sinä satut olemaan hyvähenkisessä yhteisössä eikä semmoisessa missä pastori takavarikoi telkkarisi ja se päättyy hänen olohuoneeseensa.

noviisi 358 kirjoitti:

ertert
En halua väitellä asioista, joista Sinulla on jo selvä ennakkoasenne. Seurakuntani pastori on vieraillut kotonani joitakin kertoja, eikä hän maininnut televisiostamme muuta kuin, että sen alla olevasta telineestä, jossa on myös stereot, on toinen lasiovi halennut, mihin totetesin hankkivani uuden...ihan tavallista keskustelua. Hän sekä eräs vanhimmiston jäsen on usein maininnut, mitä dokumentteja ja sarjoja ovat katselleet netistä (ilmeisesti eivät omista TV:tä). Useilla seurakuntalaisilla on televisio ja netistä voi katsella omantunnon mukaan, mitä haluaa.

Arvostelulla tarkoitin jokaisen omia pohdintoja puheista. Helluntailaisten raamatunkäsitykset eivät välttämättä eroa muiden "ryhmien" tulkinnoista. Pienryhmissä kerrotaan omista tulkinnoista, eikä esim. paikalla oleva vanhimmiston jäsen mainitse kuin oman kantansa asiaan. Sanojaan ei tarvitse varoa eikä riitoja ole syntynyt, vaikka käsityksissä on ollut eroja. Aikuiskasteen oikeellisuus tuntuu olevan helluntailaisille tärkeä..myös ehto seurakuntaan liittymisessä. Pyhästä Hengestä mielipiteet eivät ole yhtä ehdottomia kuin ennen. Poikkeuksen voi tässä tehdä kuka tahansa seurakuntalainen. Asiasta ei tule tehdä riitaa ja jokainen saa pitää oman käsityksensä. Raja menee ehkä siinä, ettei ala esiintymään "opettajana" käsityksillä, jotka selvästi poikkeavat totutuista/opetetuista yleisistä raamatunkäsityksistä, jotka voisi jakaa monien muiden "uskonryhmien" käsitysten kanssakin.

Mikä on uskovalle oikeaa ja väärää on paljolti selvinnyt hänen omissa pohdinnoissa ja käytännön elämässä vertaillessaan sitä Raamattuun. Yksinkertaisesti huomaa, mistä omatunto syyttää. Tässä ei käytetä mitään sääntökirjaa eivätkä periaatteet poikkea erityisellä tavalla siitä, mikä on oikein ja väärin verrattuna muihin uskontokuntiin kuuluvilla. Lukuisista kirjoista, joita olen lukenut ja joiden kirjoittajien seurakunnan "nimeä" en yleensä edes tiedä, olen saanut paljon enemmän opetusta kuin seurakunnastani...niiden välillä ei eroja juuri ole. Poikkeuksen tekevät satoja vuosia sitten eläneiden munkkien ja veljeskuntien opetukset, joita olen hieman omaksunut ja huomannut esim. pastorin suhtautuvan niihin varauksella. En tosiaan koe olevani manipuloitu enkä myöskään sokea sille.

Vastustan ehdottomasti kaikkea syrjimistä seurakuntalaisia tai siitä eronneita kohtaan. "Heikkoina vuosinani" jouduin pitämään omia ja joskus toistenkin puolta. Jos huomaan henkistä väkivaltaa (en ole manipuloitu olemaan huomaamatta sitä) jotakin tai itseäni kohtaan, puutun siihen melkoisella varmuudella välttäen ylilyöntejä (törkeää kieltä, uhkailuja..).

Lue lisää

Minusta pienemmissä ja tiivimmissä seurakunnissa vallitsee voimakas hierarkia, jonka ryhmäytymisen ja yhteisön dynamiikka jaottelee voimakkaasti sisä- ja ulkopiirin. Yksilöistä tulee tiiviin vuorovaikutuksen kautta yhteisönsä edustajia ja lampaita, joiden moraalinen agenttisuus on yhteisön fanittamisen seurauksena samanmielisyyden etsimistä, todellisten päätöksien sijaan. Oikean ja väärän tietoisuus voi olla vahvasti jaettua tarkkaa suhtautumista eri asioihin, jotka ovat yhteisössä hyve eettisiä merkkejä, todellisten eettisten periaatteiden sijaan. Merkeissä vallitsee yhteisöä ylläpitävä muutoksellisuuden kokemus, kun taas periaatteet olisivat pysyvämpiä. Yhteisö suosii sitä, että tietty jäsen lähettää moraalistaan signaaleja, eettisiä merkkejä toiselle, ja saa niiden hyväksyntää, sen sijaan että hän toimisi yksilöllisellä moraalisella logiikalla. Kun tähän yhdistetään hierarkia ja sisäpiiriin kuuluminen on yhteisö voimakkaasti käyttämässä valtaansa aiheuttamalla herkän tunteen kuulumisesta tai syrjäytymisestä ja käynnistää jäsenessään tietyn moraalisen suhtautumisen tai vain yhteisöllisen merkin kautta. Kun yhteisössä sana kiertää yksilöltä yksilölle tuomiot, joita yhteisö kuuluvuudesta tai syrjäytymisestä antaa ovat yksinkertaistuneita, kuin jos yksilö saisi puhua toiselle ihmiselle suoraan. "Tuomio" tai normatiivinen arvostelma tiiviissä (uskon)yhteisössä on rajumpi mitä yksilöllisyyttä korostavassa moniyhteisöllisessä kulttuurissa.

En suoraan vastannut kirjoitukseesi, mutta terveessä yhteisössä on vähän puhumattomia asioita, ei tunnetta syrjäytymisestä, vahva toimijuus ja yksilön valintoihin uskominen ja tasa-arvo yhteisön ulkopuolelle ilman valloittavia agendoja ja sisäänpäin hyväksyntänä täysvaltaisena jäsenenä. Minun käsitykseni on että uskonnollisessa yhteisössä on vaikea historian takia päästä niistä hierarkioista ja heikkouksista eroon, ja tämä tulee ilmi vasta silloin kun yksilö eroaa. Dynamiikka muuttuu vihamieliseksi ja menettäminen saattaa olla niin kova pala ettei siitä ilman mentaalisia ongelmia selviä. Se on eri asia, onko uskonnollisen yhteisön jaetut asiat tosiasioita maailmasta, vai vain sisältöä joka pitää yhteisöä kasassa ja määrittelee rajojaan ulkopuoliseen maailmaan.

pohtija76 kirjoitti:

Minusta pienemmissä ja tiivimmissä seurakunnissa vallitsee voimakas hierarkia, jonka ryhmäytymisen ja yhteisön dynamiikka jaottelee voimakkaasti sisä- ja ulkopiirin. Yksilöistä tulee tiiviin vuorovaikutuksen kautta yhteisönsä edustajia ja lampaita, joiden moraalinen agenttisuus on yhteisön fanittamisen seurauksena samanmielisyyden etsimistä, todellisten päätöksien sijaan. Oikean ja väärän tietoisuus voi olla vahvasti jaettua tarkkaa suhtautumista eri asioihin, jotka ovat yhteisössä hyve eettisiä merkkejä, todellisten eettisten periaatteiden sijaan. Merkeissä vallitsee yhteisöä ylläpitävä muutoksellisuuden kokemus, kun taas periaatteet olisivat pysyvämpiä. Yhteisö suosii sitä, että tietty jäsen lähettää moraalistaan signaaleja, eettisiä merkkejä toiselle, ja saa niiden hyväksyntää, sen sijaan että hän toimisi yksilöllisellä moraalisella logiikalla. Kun tähän yhdistetään hierarkia ja sisäpiiriin kuuluminen on yhteisö voimakkaasti käyttämässä valtaansa aiheuttamalla herkän tunteen kuulumisesta tai syrjäytymisestä ja käynnistää jäsenessään tietyn moraalisen suhtautumisen tai vain yhteisöllisen merkin kautta. Kun yhteisössä sana kiertää yksilöltä yksilölle tuomiot, joita yhteisö kuuluvuudesta tai syrjäytymisestä antaa ovat yksinkertaistuneita, kuin jos yksilö saisi puhua toiselle ihmiselle suoraan. "Tuomio" tai normatiivinen arvostelma tiiviissä (uskon)yhteisössä on rajumpi mitä yksilöllisyyttä korostavassa moniyhteisöllisessä kulttuurissa.

En suoraan vastannut kirjoitukseesi, mutta terveessä yhteisössä on vähän puhumattomia asioita, ei tunnetta syrjäytymisestä, vahva toimijuus ja yksilön valintoihin uskominen ja tasa-arvo yhteisön ulkopuolelle ilman valloittavia agendoja ja sisäänpäin hyväksyntänä täysvaltaisena jäsenenä. Minun käsitykseni on että uskonnollisessa yhteisössä on vaikea historian takia päästä niistä hierarkioista ja heikkouksista eroon, ja tämä tulee ilmi vasta silloin kun yksilö eroaa. Dynamiikka muuttuu vihamieliseksi ja menettäminen saattaa olla niin kova pala ettei siitä ilman mentaalisia ongelmia selviä. Se on eri asia, onko uskonnollisen yhteisön jaetut asiat tosiasioita maailmasta, vai vain sisältöä joka pitää yhteisöä kasassa ja määrittelee rajojaan ulkopuoliseen maailmaan.

Lue lisää

Enemmänkin omaisuuden siirto vanhemmistolle ja vanhemmiston väärinkäytösten automaattinen anteeksianto.

Esim. Pedofilia, kavallus ja syrjiminen.

pohtija76 kirjoitti:

Minusta pienemmissä ja tiivimmissä seurakunnissa vallitsee voimakas hierarkia, jonka ryhmäytymisen ja yhteisön dynamiikka jaottelee voimakkaasti sisä- ja ulkopiirin. Yksilöistä tulee tiiviin vuorovaikutuksen kautta yhteisönsä edustajia ja lampaita, joiden moraalinen agenttisuus on yhteisön fanittamisen seurauksena samanmielisyyden etsimistä, todellisten päätöksien sijaan. Oikean ja väärän tietoisuus voi olla vahvasti jaettua tarkkaa suhtautumista eri asioihin, jotka ovat yhteisössä hyve eettisiä merkkejä, todellisten eettisten periaatteiden sijaan. Merkeissä vallitsee yhteisöä ylläpitävä muutoksellisuuden kokemus, kun taas periaatteet olisivat pysyvämpiä. Yhteisö suosii sitä, että tietty jäsen lähettää moraalistaan signaaleja, eettisiä merkkejä toiselle, ja saa niiden hyväksyntää, sen sijaan että hän toimisi yksilöllisellä moraalisella logiikalla. Kun tähän yhdistetään hierarkia ja sisäpiiriin kuuluminen on yhteisö voimakkaasti käyttämässä valtaansa aiheuttamalla herkän tunteen kuulumisesta tai syrjäytymisestä ja käynnistää jäsenessään tietyn moraalisen suhtautumisen tai vain yhteisöllisen merkin kautta. Kun yhteisössä sana kiertää yksilöltä yksilölle tuomiot, joita yhteisö kuuluvuudesta tai syrjäytymisestä antaa ovat yksinkertaistuneita, kuin jos yksilö saisi puhua toiselle ihmiselle suoraan. "Tuomio" tai normatiivinen arvostelma tiiviissä (uskon)yhteisössä on rajumpi mitä yksilöllisyyttä korostavassa moniyhteisöllisessä kulttuurissa.

En suoraan vastannut kirjoitukseesi, mutta terveessä yhteisössä on vähän puhumattomia asioita, ei tunnetta syrjäytymisestä, vahva toimijuus ja yksilön valintoihin uskominen ja tasa-arvo yhteisön ulkopuolelle ilman valloittavia agendoja ja sisäänpäin hyväksyntänä täysvaltaisena jäsenenä. Minun käsitykseni on että uskonnollisessa yhteisössä on vaikea historian takia päästä niistä hierarkioista ja heikkouksista eroon, ja tämä tulee ilmi vasta silloin kun yksilö eroaa. Dynamiikka muuttuu vihamieliseksi ja menettäminen saattaa olla niin kova pala ettei siitä ilman mentaalisia ongelmia selviä. Se on eri asia, onko uskonnollisen yhteisön jaetut asiat tosiasioita maailmasta, vai vain sisältöä joka pitää yhteisöä kasassa ja määrittelee rajojaan ulkopuoliseen maailmaan.

Lue lisää

Edellä olevissa melko pitkissä viesteissäni yritin oikaista kovin synkän tuntuisia olettamuksia esim. helluntailaisuudessa. Pyrin niissä avoimuuteen ja rehelllisyyteen ilman asioiden kaunistelua. En tiedä onko reilun sadan hengen pieni seurakuntamme harvinainen poikkeus muiden joukossa, mitä olisi vaikea uskoa. En voi väittää tietäväni, mitä epäkohtia kymmenien tuhansien joukossa on voinut tapahtua. Toivon vain, ettei mahdollisten yksittäisten ikävien tapahtumien perusteella tehdä laajoja johtopäätöksiä. Yleisesti ottaen oletan uskovien seurakunnissaan pyrkivän kohtaamaan Jumalansa ja erilaiset hierarkiat, valtakamppailut ja h e n k i l ö i d e n jakamat määräykset jäävät tai jätetään sivuseikoiksi. Tuo "määräys" tuntuu oman kokemuksen perusteella vieraalta ja harvinaiselta. Kyse ei ole salaseuroista, joten niihin voi halutessaan tutustua vierailemalla jossakin tilaisuudessa ja kysellä tilaisuuden tullen seurakuntalaisten mielipiteistä. Seurakunnat lähinnä puitteet, joissa toteuttaa uskoaan, eikä helluntailaisuus nouse tässä kuin mielestäni hyväksi vaihtoehdoksi.

Mutta kun tuon eripuran syyksi kerrotiin korvakorut etc, niin olisiko helluntailaisuus jo liian ahdasmielinen liike nuorille. Vanhat parrat pärisee siellä kohta keskenään, kuten kirkossakin.

qwertyilija kirjoitti:

Mutta kun tuon eripuran syyksi kerrotiin korvakorut etc, niin olisiko helluntailaisuus jo liian ahdasmielinen liike nuorille. Vanhat parrat pärisee siellä kohta keskenään, kuten kirkossakin.

Lue lisää

Kauhuskenaario C32 on se että nämä vanhat parrat alkavat pitää lapset ja nuoret väkipakoin riveissänsä.

Aivopesu pahenee ja Helluntalaisuus muuttuu kultiksi.

"Ennen pitkää se johtaa siihen, että lahko käsittää tasan yhden änkyrän, joka vihaa naapurilahkoa ja sen änkyrää, vaikka vielä viikko sitten olivat oman änkyrälahkonsa kaksi ainoata jäsentä.

Mikään ei vihaa fundisuskovaista kuten toinen fundisuskovainen."




Seurakuntien ja kirkkojen pirstoutumiset ovat olleet tuttu ilmiö jo Lutterin aikoihin. aikka juuri se oli ollut asia, jota Lutteri ei kuitenkaan ollut halunnut.


"Jouduttuaan kirkonkiroukseen Lutherin kanta paaviuteen jyrkkeni. Luther vastusti myös uskonpuhdistuksen niin kutsuttua vasenta siipeä, kalvinisteja ja zwingliläisiä, jotka eivät Lutherin mukaan uskoneet Kristuksen todelliseen läsnäoloon ehtoollisen sakramentin leivässä ja viinissä.
Hän tuomitsi harhaoppisiksi myös anabaptistit, jotka vastustivat lasten kastamista ja kastoivat jo kastettuja uudelleen vanhalla iällään."


"Luther oli asiassaan peräänantamaton luonne, joka toisaalta synnytti uutta uskonnollista liikehdintää, mutta toisaalta saattoi olla vaikeuttamassa rauhanomaista dialogia ja osaltaan edistämässä kirkon hajoamista."


http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Luther,_Martti


http://youtu.be/UEAODfVyPs0

qwertyilija kirjoitti:

Mutta kun tuon eripuran syyksi kerrotiin korvakorut etc, niin olisiko helluntailaisuus jo liian ahdasmielinen liike nuorille. Vanhat parrat pärisee siellä kohta keskenään, kuten kirkossakin.

Lue lisää

Taisin hiukan kärjistää. Mutta en silti usko että hihhulismi sivistyksestä ja maallistumisesta huolimatta kokonaan mihinkään katoaa. Se vain muuttaa muotoaan. Painuu maan alle, odottaa siellä, kihisee kiukusta ja tulee esiin kun maalla alkaa mennä tarpeeksi huonosti, huutaa "haa, mitä minä sanoin, Jumala kostaa", kerää seuraajia ja voi taas hetken hyvin.

ååppå kirjoitti:

Taisin hiukan kärjistää. Mutta en silti usko että hihhulismi sivistyksestä ja maallistumisesta huolimatta kokonaan mihinkään katoaa. Se vain muuttaa muotoaan. Painuu maan alle, odottaa siellä, kihisee kiukusta ja tulee esiin kun maalla alkaa mennä tarpeeksi huonosti, huutaa "haa, mitä minä sanoin, Jumala kostaa", kerää seuraajia ja voi taas hetken hyvin.

Lue lisää

Siinäpä profetia, jonka todistumista oikeaksi ei voi estää. On nimittäin selvää, että Jumalansa hylänneet joutuvat tuon tuostakin pulaan ylpeytensä ja kovasydämisyytensä takia. Näin käy aina, kerta toisensa jälkeen ja aina siitä myös seuraa Herran rangaistus. On aivan oikein, että Herran seuraajat kertovat ihmisille tosiasiat. Sillä Herrassa on tie, totuus ja elämä.

atac kirjoitti:

"Ennen pitkää se johtaa siihen, että lahko käsittää tasan yhden änkyrän, joka vihaa naapurilahkoa ja sen änkyrää, vaikka vielä viikko sitten olivat oman änkyrälahkonsa kaksi ainoata jäsentä.

Mikään ei vihaa fundisuskovaista kuten toinen fundisuskovainen."




Seurakuntien ja kirkkojen pirstoutumiset ovat olleet tuttu ilmiö jo Lutterin aikoihin. aikka juuri se oli ollut asia, jota Lutteri ei kuitenkaan ollut halunnut.


"Jouduttuaan kirkonkiroukseen Lutherin kanta paaviuteen jyrkkeni. Luther vastusti myös uskonpuhdistuksen niin kutsuttua vasenta siipeä, kalvinisteja ja zwingliläisiä, jotka eivät Lutherin mukaan uskoneet Kristuksen todelliseen läsnäoloon ehtoollisen sakramentin leivässä ja viinissä.
Hän tuomitsi harhaoppisiksi myös anabaptistit, jotka vastustivat lasten kastamista ja kastoivat jo kastettuja uudelleen vanhalla iällään."


"Luther oli asiassaan peräänantamaton luonne, joka toisaalta synnytti uutta uskonnollista liikehdintää, mutta toisaalta saattoi olla vaikeuttamassa rauhanomaista dialogia ja osaltaan edistämässä kirkon hajoamista."


http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Luther,_Martti


http://youtu.be/UEAODfVyPs0

Lue lisää

Maailmanpelastajien ja oikeassa olijoiden ammattitauti. Tunnistan myös itsessäni. Tosin ei haittaa, että minä ajattelen noin, koska olen kuitenkin se, joka on ihan oikeasti oikeassa.

kuule Sanaa kirjoitti:

Siinäpä profetia, jonka todistumista oikeaksi ei voi estää. On nimittäin selvää, että Jumalansa hylänneet joutuvat tuon tuostakin pulaan ylpeytensä ja kovasydämisyytensä takia. Näin käy aina, kerta toisensa jälkeen ja aina siitä myös seuraa Herran rangaistus. On aivan oikein, että Herran seuraajat kertovat ihmisille tosiasiat. Sillä Herrassa on tie, totuus ja elämä.

Lue lisää

''Siinäpä profetia, jonka todistumista oikeaksi ei voi estää. On nimittäin selvää, että Jumalansa hylänneet joutuvat tuon tuostakin pulaan ylpeytensä ja kovasydämisyytensä takia. Näin käy aina, kerta toisensa jälkeen ja aina siitä myös seuraa Herran rangaistus.''

Mistä sitten johtuu se, että jumaliin uskovat joutuvat pulaan?

''On aivan oikein, että Herran seuraajat kertovat ihmisille tosiasiat. Sillä Herrassa on tie, totuus ja elämä.''

Sinä et tunnistaisi tosiasiaa, vaikka se potkaisisi sinua persuksiin.

ich_werde_sein kirjoitti:

''Siinäpä profetia, jonka todistumista oikeaksi ei voi estää. On nimittäin selvää, että Jumalansa hylänneet joutuvat tuon tuostakin pulaan ylpeytensä ja kovasydämisyytensä takia. Näin käy aina, kerta toisensa jälkeen ja aina siitä myös seuraa Herran rangaistus.''

Mistä sitten johtuu se, että jumaliin uskovat joutuvat pulaan?

''On aivan oikein, että Herran seuraajat kertovat ihmisille tosiasiat. Sillä Herrassa on tie, totuus ja elämä.''

Sinä et tunnistaisi tosiasiaa, vaikka se potkaisisi sinua persuksiin.

Lue lisää

"Mistä sitten johtuu se, että jumaliin uskovat joutuvat pulaan?"

Yleensä sekin johtuu Jumalattomista, jotka hukuttavat kaiken ympäriltään.

"Sinä et tunnistaisi tosiasiaa, vaikka se potkaisisi sinua persuksiin."

Koska en ole ateisti, käytän tosiasioiden tunnistamiseen muita keinoja.

kuule Sanaa kirjoitti:

"Mistä sitten johtuu se, että jumaliin uskovat joutuvat pulaan?"

Yleensä sekin johtuu Jumalattomista, jotka hukuttavat kaiken ympäriltään.

"Sinä et tunnistaisi tosiasiaa, vaikka se potkaisisi sinua persuksiin."

Koska en ole ateisti, käytän tosiasioiden tunnistamiseen muita keinoja.

Lue lisää

"Yleensä sekin johtuu Jumalattomista, jotka hukuttavat kaiken ympäriltään"

Enemmän siitä että uskovaisten johtajat ottavat erityisoikeuksia itsellensä kuten kavallus, pedofiilia, holokausti ja esimerkkinä P.Jalovaara.

"Koska en ole ateisti, käytän tosiasioiden tunnistamiseen muita keinoja."

Ummistat silmäsi omien uskonjohtajiesi väärinkäytöksiin koska pelkään taivaspaikkaasi.

siinä se on kirjoitti:

Maailmanpelastajien ja oikeassa olijoiden ammattitauti. Tunnistan myös itsessäni. Tosin ei haittaa, että minä ajattelen noin, koska olen kuitenkin se, joka on ihan oikeasti oikeassa.

Lue lisää

Ja sitten teikäläiset tekevät notavainoja ja ristiretkiä ja vieläkin tunnet samoin.

satan kirjoitti:

Ja sitten teikäläiset tekevät notavainoja ja ristiretkiä ja vieläkin tunnet samoin.

Tietysti, enhän minä niitä tee. Mitä se minuun kuuluu jos toiset tekee?

kuule Sanaa kirjoitti:

"Mistä sitten johtuu se, että jumaliin uskovat joutuvat pulaan?"

Yleensä sekin johtuu Jumalattomista, jotka hukuttavat kaiken ympäriltään.

"Sinä et tunnistaisi tosiasiaa, vaikka se potkaisisi sinua persuksiin."

Koska en ole ateisti, käytän tosiasioiden tunnistamiseen muita keinoja.

Lue lisää

''Yleensä sekin johtuu Jumalattomista, jotka hukuttavat kaiken ympäriltään.''

Eikö jumalasi sitten osaa/halua/uskalla puuttua asiaan?

''Koska en ole ateisti, käytän tosiasioiden tunnistamiseen muita keinoja.''

Haluatko, että selitän asian sinulle hitaasti, Jarmo Heikkisen äänellä?

ååppå sanoikin jo suunnilleen saman.

Juu, yllättävän samaa mieltä olivat, varsinkin kun huomio sen pääkirjoituksen tiukan kritiikin. Osa kritiikistä oli lisäksi jätetty rivien väliin.

Ilmeisesti asia on kohtalaisen itsestäänselvä.

Ymmärsin sen niin, että nuoret pastorit eivät kestä vanhojen valkopartojen nitinöitä seurakuntalaisten korvakoruista ja muusta epäoleellisesta, sekä tulevat ajaneeksi nuo nuoret omiin pienempiin seurakuntiin. Mahdollisesti osa nuorista seurakuntalaisista lähtee mukana.
Veikkaisin, että noiden pikkuseurakuntien olemassaoloaika on vielä lyhyempi.

hyvä "nimimerkki"
Olen seurannut tätä palstaa ja kirjoitellut tänne useampaan otteeseen. Harvan uskovan olen nähnyt kirjoittavan omasta elämästään yhtä paljon kuin minä. Olenkohan tehnyt tässä pahan virheen ja aiheuttanut osaltani uskovien halveksuntaa? Viimeisessä lauseessasi viittaat ainakin osin minuun. Tulin 13-vuotiaana uskoon omissa oloissani. Uskonnollisista syistä suoritin siviilipalveluksen vankilassa. Myöhemmin ujouden ja ihmispelkojen tähden hankin rauhoittavia, joiden avulla pystyin olemaan jonkin aikaa esimiehenäkin varastossa ja kuljetustehtävissä. Koulussa en pystynyt jännittäjänä olemaan, vaikka olin hyvä oppilas.
Lääkkkeiden käyttö ja sen rinnalla alkoholin käyttö murensivat uskonelämäni (ei uskoa Jumalaan). Käytökseni ja toimintani oli harmaalla vyöhykkeelllä, jossa en syyllistynyt vakaviin rikoksiin (uhkailut ja toistuvat törkeät liikenteen vaarantamiset..ratissa selvinpäin suuria ylinopeuksia). Minua pidettiin aikanaan kohtalaisen älykkäänä, mutta useiden aineiden sekakäyttö on pilannut muistiani ja aiheuttaa minulle nyt keski-ikäisenä oppimisvaikeuksia.

Perheestäni olen huolehtinut ja väkivaltarikoksia en ole tehnyt, vaikka vaarallisia tilanteita on ollut useita käyttäydytyäni röyhkeästi ja uhkavasti päihtyneenä. Etenkin viimeisen n. 6:n vuoden aikana olen raitistunut (joitakin repsahtamisia) ja luettuani näiden vuosien aikana paljon..myös rukoillen sain armon uudistua uskossani, jossa olin nuorena ollut. Helluntailaisuuteen päädyin osittain halutessani mennä "aikuiskasteelle" merkkinä tosi halusta antautua Jeesukselle Kristukselle. "Epätoivoni" oli huono omatunto rikottuani nuorena uskonelämäni. "Maailma" vapaalla tahdolla ei tyydyttänyt, vaan aiheutti vihaa ja pelkoja.

Nuorena minuun teki vaikutuksen kertomukset, joissa esim. väkivaltaisista rikollisista tuli rakastavia/rakastettavia kristittyjä. Nyt, vaikka olen suunnattoman onnellinen saatuani syntini anteeksi Jeesuksen veressä, katuen sovittuani "asioista" Jumalan ja ihmisten kanssa, on jotakin kuitenkin mennyt sisälläni rikki, mikä on omaa vikaani ja kestää ehkä tämän maallisen elämän. Jumala tekee eheyttävää työtä sisälläni ja pyrin rakkaudesta Häneen osoittamaan hyvää toisia ihmisiä kohtaan. Muistutan vielä, että vaikka monella uskoon tulleella on "synkkä menneisyys", niin suurimmalla osalla on takanaan "tavallinen elämä" iloineen ja suruineen. Pyydän anteeksi uskovilta, joille olen mahdollisesti tuottanut häpeää. Ehkä loppuelämässäni saan tuottaa Jumalalle iloa ja kunniaa hyvää tehden. Ajattelukykyni ei ehkä kuitenkaan ole lopullisesti romuttunut.

katuva armahdettu kirjoitti:

hyvä "nimimerkki"
Olen seurannut tätä palstaa ja kirjoitellut tänne useampaan otteeseen. Harvan uskovan olen nähnyt kirjoittavan omasta elämästään yhtä paljon kuin minä. Olenkohan tehnyt tässä pahan virheen ja aiheuttanut osaltani uskovien halveksuntaa? Viimeisessä lauseessasi viittaat ainakin osin minuun. Tulin 13-vuotiaana uskoon omissa oloissani. Uskonnollisista syistä suoritin siviilipalveluksen vankilassa. Myöhemmin ujouden ja ihmispelkojen tähden hankin rauhoittavia, joiden avulla pystyin olemaan jonkin aikaa esimiehenäkin varastossa ja kuljetustehtävissä. Koulussa en pystynyt jännittäjänä olemaan, vaikka olin hyvä oppilas.
Lääkkkeiden käyttö ja sen rinnalla alkoholin käyttö murensivat uskonelämäni (ei uskoa Jumalaan). Käytökseni ja toimintani oli harmaalla vyöhykkeelllä, jossa en syyllistynyt vakaviin rikoksiin (uhkailut ja toistuvat törkeät liikenteen vaarantamiset..ratissa selvinpäin suuria ylinopeuksia). Minua pidettiin aikanaan kohtalaisen älykkäänä, mutta useiden aineiden sekakäyttö on pilannut muistiani ja aiheuttaa minulle nyt keski-ikäisenä oppimisvaikeuksia.

Perheestäni olen huolehtinut ja väkivaltarikoksia en ole tehnyt, vaikka vaarallisia tilanteita on ollut useita käyttäydytyäni röyhkeästi ja uhkavasti päihtyneenä. Etenkin viimeisen n. 6:n vuoden aikana olen raitistunut (joitakin repsahtamisia) ja luettuani näiden vuosien aikana paljon..myös rukoillen sain armon uudistua uskossani, jossa olin nuorena ollut. Helluntailaisuuteen päädyin osittain halutessani mennä "aikuiskasteelle" merkkinä tosi halusta antautua Jeesukselle Kristukselle. "Epätoivoni" oli huono omatunto rikottuani nuorena uskonelämäni. "Maailma" vapaalla tahdolla ei tyydyttänyt, vaan aiheutti vihaa ja pelkoja.

Nuorena minuun teki vaikutuksen kertomukset, joissa esim. väkivaltaisista rikollisista tuli rakastavia/rakastettavia kristittyjä. Nyt, vaikka olen suunnattoman onnellinen saatuani syntini anteeksi Jeesuksen veressä, katuen sovittuani "asioista" Jumalan ja ihmisten kanssa, on jotakin kuitenkin mennyt sisälläni rikki, mikä on omaa vikaani ja kestää ehkä tämän maallisen elämän. Jumala tekee eheyttävää työtä sisälläni ja pyrin rakkaudesta Häneen osoittamaan hyvää toisia ihmisiä kohtaan. Muistutan vielä, että vaikka monella uskoon tulleella on "synkkä menneisyys", niin suurimmalla osalla on takanaan "tavallinen elämä" iloineen ja suruineen. Pyydän anteeksi uskovilta, joille olen mahdollisesti tuottanut häpeää. Ehkä loppuelämässäni saan tuottaa Jumalalle iloa ja kunniaa hyvää tehden. Ajattelukykyni ei ehkä kuitenkaan ole lopullisesti romuttunut.

Lue lisää

Ei ole romuttunut. Ilkeistä kommenteista ei kannata välittää, tyypit jotka eivät ole elämää nähneet, saattavat siihen vielä törmätä. Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee.

On hienoa, että olet päässyt siihen mihin olet päässyt. Olet tehnyt arvokkaan teon itsellesi ja läheisillesi eikä sinun tarvitse pyydellä anteeksi keneltäkään.

No no !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ei voi olla kun savis vielä on JUmalan Voimissa ja käy teitä virkistymässä siitä kuoleman hajusta ateismista.

savonarola kirjoitti:

No no !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ei voi olla kun savis vielä on JUmalan Voimissa ja käy teitä virkistymässä siitä kuoleman hajusta ateismista.

Lue lisää

Sinun juttujasi kun lukee niin se on melko selvää että mielenterveytesi on melko heikossa hapessa.