Selailin lyhyesti muutaman ketjun palstalta. Olette maininneet filosofian harrastamisen/opiskelun syiksi sen, että haluatte ymmärtää olemista tai minuutta. On totta, että tällaisen päämäärän saavuttamiseen filosofia on oiva vaihtoehto. Mutta minä kysyn:
Mitä te sillä voitatte, verrattuna vaikka fyysikkoon joka tutkii aivojen rakenteita? Se, että ymmärtäisitte osan siitä miten ihminen ajattelee, ei ole yhtään sen hienompaa kuin se, että fyysikko ymmärtää aivojen informatiiviset kytyköset. Eli:
Eikö kyse ole vain OMAN ITSEN TOTEUTTAMISESTA, eikä suinkaan periaatteellisista asioista, kun te filosofit perustelette syitä omaan toimintaanne. Aivan kuten housuja ostava nainen päättäkin ostaa siniset housut mustien sijasta.
Sillä mielestäni tärkein kysymys on ihmisen alkuperä ja universumin synty. Vaikka ymmärtää luonnon toimintaa, tai vaikkapa tietoisuuden tai omantunnon elementtejä, kuitenkin tämä peruskysymys on RATKAISEMATTA, ja olo on kuin apinoilla häkissä. Nimittäin tämä peruskysymys on se, jonka avulla me ymmärrämme ylitarkoituksen. Kaikki muu on toissijaista.
Mitä te sillä voitatte, verrattuna vaikka fyysikkoon joka tutkii aivojen rakenteita? Se, että ymmärtäisitte osan siitä miten ihminen ajattelee, ei ole yhtään sen hienompaa kuin se, että fyysikko ymmärtää aivojen informatiiviset kytyköset. Eli:
Eikö kyse ole vain OMAN ITSEN TOTEUTTAMISESTA, eikä suinkaan periaatteellisista asioista, kun te filosofit perustelette syitä omaan toimintaanne. Aivan kuten housuja ostava nainen päättäkin ostaa siniset housut mustien sijasta.
Sillä mielestäni tärkein kysymys on ihmisen alkuperä ja universumin synty. Vaikka ymmärtää luonnon toimintaa, tai vaikkapa tietoisuuden tai omantunnon elementtejä, kuitenkin tämä peruskysymys on RATKAISEMATTA, ja olo on kuin apinoilla häkissä. Nimittäin tämä peruskysymys on se, jonka avulla me ymmärrämme ylitarkoituksen. Kaikki muu on toissijaista.
Vastaukset 17
Vanhimmat
" Se, että ymmärtäisitte osan siitä miten ihminen ajattelee, ei ole yhtään sen hienompaa kuin se, että fyysikko ymmärtää aivojen informatiiviset kytyköset"
On takuulla miljoona kertaa hienompaa, sekä teorian että etenkin käytännön kannalta. Jos et ole jostain kumman syystä jo huomannut/älynnyt, niin se tieto mahdollistaa aidon koneälyn toteuttamisen.
Enemmänkin koneälystä voi sanoa, että "kaikki muu on toissijaista".
Universumin synnyn ymmärtäminen ei tuo leipää pöytään eikä paranna vaikeita sairauksia ja vammoja, mutta koneälyn kanssa on toisin. Parhaimmillaan varsin kirjaimellisesti koneäly voi tuoda leivän pöytään, nimittäin jos koneälyn ohjaama robotti sen leivän leipoo ja tarjoilee pöytään.
Sen lisäksi koneäly luultavasti keksii jotain tärkeää universumin synnystä ja ihmisen alkuperästä. Lähes jokainen aito koneäly on nerokkaintakin ihmistä nerokkaampi.
Mitä ajattelet "oman itsen toteuttamisen" merkitsevän? Onko se arvona jotenkin "muiden palvelemisen" tai "ihmiskunnan palvelemisen" alapuolella?
Miksi aivotutkimus on arvokkaampaa kuin itse ajattelu?
Filosofia tieteenalana on kokenut melkoisen rapautumisen antiikinajoista nykypäivään - erityistieteet syövät pala palalta perinteisesti filosofian selittämiä elämän- ja luonnontieteenalueita. Tälle kehityskululle ei taida tulla loppua, ennen kuin filosofia on loppuunkaluttu luuranko.
Filosofiaa saattavat kuitenkin pitää hengissä henkilöt, jotka käsiteakrobatialla ja -runoudella yrittävät sumuttaa muita näkemään filosofia tärkeänä ja omaavan tärkeän roolin maailmanselittäjänä. Nämä virkamiesfilosofit, joilla palkka (yleensä varsin suuri) juoksee haluavat pitää kynsin ja hampain kiinni leipäpuustaan - filosofiasta, vaikka näkevät sen järjettömyyden muiden tieteenalojen jyrätessä. Näistä "huijareista" mainittakoon ainakin Hegel ja monenkirjavat fenomenologit.
Itse näen filosofian tärkeänä historiallisessa mielessä - sen avulla voimme oppia ymmärtämään mihin perustuu oma ajattelumme ja minkälaisten vaiheiden kautta tähän nykyaikaan on tultu. Perspektiivin suurennus ei tee yhdellekkään modernissa yhteiskunnassa elävälle pahaa.
"Tälle kehityskululle ei taida tulla loppua, ennen kuin filosofia on loppuunkaluttu luuranko."
En usko, että ajattelun harjoittaminen voi loppua niin kauan, kun ihmisiä on olemassa, koneiden sijaan. Loppuminen taitaisi tarkoittaa, että tahdon vapautta, moraalista harkintaa ja luovuutta ei ole.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että vastakkainen uskomus, ettei näin ole, olisi sillä kumottu. Mutta katsotko itse olevasi ennalta ohjelmoitu, tai että on mm. turha harkita, mitä valintoja teet elämässäsi? Kirjoittanko tätä ohjelmoidulle automaatille, joka vastaa ennalta määrättyjen mekanismien perusteella eikä ajattele?
Katsotko, että ajattelun harjoittaminen rajoittuu vain filosofan alan piiriin? Loppuuko Ajattelu esim moraalisista kysymyksistä siihen kun filosofia tieteenalana lopetetaan?
Tuskin itsekään voit näitä epäsuoria väitelauseitasi allekirjoittaa.
Väistitkö kysymyksen?
En katso (enkä väittänyt) että ajattelu rajoittuu "filosofiaan" mitä sillä sitten tarkoitetaankaan.
Jos tarkoitat jotain määriteltävissä olevaa instituutiota, kuten "akateeminen filosofia" tai "filosofian merkkiteokset", niin päin vastoin, sen harjoittamiseen kuuluu teknisten taitojen (esim. logiikan) hiomista ja jo ajatellun muistamista.
Pointtini oli, että esim. moraalisiin kysymyksiin ei ole valmiita vastauksia. Niitä ei voi ratkaista pelkästään hankkimalla maailmasta empiirisitä tietoa ja laskemalla todennäköisyyksiä.
Silloin tullaan ajattelun alueelle. Kutsu sitä filosofiaksi tai sitten vaan arkisesti vaikka ajatteluksi.
ehkä on niin, että moraalifilosofia on se luuranko, joka jää jäljelle, kun erityistieteenalat ovat syöneet filosofian lihat ympäriltä.
Minustakin on vaikea nähdä empiirisiin menetelmiin tukeutuva tutkimus, joka pyrkii määrittämään moraalisesti oikeat toimintatavat. Tietenkin voi leikkiä ajatuksella, että kerätään tietoa eri tavoin järjestäytyneistä yhteisöistä ja haetaan joitain mielekkäitä psykofyysisiä vastemuuttujia. Korkeamman psykofyysisen hyvinvoinnin omaavissa yhteisöissä tutkitaan ihmisten moraalikäsityksiä ja tulosten perusteella pyritään tekemään yleistyksiä. Yhteisöjen diversiteetti ja ihmisyys kasvatuksen tuoksena tosin vaikeuttavat analyysiä, mutta tarpeeksi homogeenisiin ryhmiin jakaminen ehkä auttaisi asiaa... Jos empiirinen moraalitutkimus on tehty niin raportoikaa siitä, kiitos.
Ongelma on laajojen näkemysten pirstoutuminen erityistieteenaloiksi, tosiaan lihojen irtoaminen luurangosta, kokonaisuuden kuolema ihan niinkuin esimerkkisi konkreettisestikin sanoo. Eikä filosofia ole tri Frankenstein, joka vain harsii paloja kokoon.
Filosofian tehtävä on aina ollut pyrkiä ymmärtämään sitä, mikä kokonaisuudessa on enemmän kuin osien summa, näkemään metsän puilta.
Hyvä Rilli, taitaa tässä käydä filosofialle samoin kuin erityistieteenaloilekin, eli pirstoutuminen. Kohta meillä on metsää näkemässä jokaisen erityisalan filosofia. Olisiko näiden yläpuolella sitten jokin filosofian filosofia, ja kun vielä tapahtuu eriytymistä, niin kohta tarvitaan filosofian filosofian filosofia jne.
Kun erityisalojen käsitteet eivät enää kohtaa käy pian samoin kuin biologisessa evoluutiossa - lajiutuminen lisääntymisesteiden kautta. Filosofian kentällä häärivät henkilöt tulevaisuudessa toivottavasti purkavat näitä lisääntymisesteitä. Edesmennyt von Wrigth ei pitänyt tosin eriytymistä huonona, vaan esitti havainnon, että usein erityneiden alojen väliin nousee uusia aloja, jotka yhdistävät, kutovat edelliset kokoon synteesiksi. Esim. biologia kemia=biokemia jne.
Olet oikeassa siinä, että filosofiassa eriytyy suppeita alalajeja siinä kuin muillakin aloilla, myös kestämättömillä perusteilla. Logiikka ja sen alalaji matematiikka voidaan määritellä filosofian alalajeiksi - siinä jo alkaa metsä kadota puiden taakse. Tarkoitan itse filosofialla tätä filosofian filosofian ... filosofiaa, ylintä tasoa. Se ei ole osiensa synteesi, vaan oma itsensä.
Wright eli hyvin konstruktiivisena, matemaattisen logiikan aikakautena, ja ymmärrän hänen synteettisen, osista kokonaisuuteen -ajattelunsa. Biokemia ei ole biologian ja kemian summa, vaan kemian käyttöä biologian välineenä. Näiden summa olisi kuin mansikoiden ja mustikoiden summa, ei niistä synny mitään mansikkuuden ja mustikkuuden synteesiä.
Neurologiasta voi löytää syyn, miksi ja miten ajattelemme, mutta vain filosofia opettaa itse ajattelun jaloa taitoa, ei vain mekaanisia kaavoja.
"Kirjoittanko tätä ohjelmoidulle automaatille, joka vastaa ennalta määrättyjen mekanismien perusteella eikä ajattele?"
"ajattelun jaloa taitoa, ei vain mekaanisia kaavoja. "
Virheitä. Mekanismien perusteella vastaaminen ei sulje pois sitä, että automaatti ajattelee, koska ajattelukin on pohjimmiltaan mekanismeja.
Jotkut mekaaniset kaavat ovat sama asia kuin ajattelu.
Siis, ymmärränkö oikein vastauksesi, että mielestäsi olet mekanismi etkä kykene aidosti valitsemaan tai harkitsemaan tekojasi?
Tarkoitin juuri tuota. Olet päättänyt uskoa, että kaikki on jonkinlaista mekanismia ja tiede painaa aina oikeaan suuntaan esitellessään teorian toisensa jälkeen. Uskot aivan yhtä lujasti, kuin uskova Jeesuksen ylösnousemukseen, että tiede ja mekanistinen maailmankuva selittää lopulta kaiken.
Näinhän ajattelu ei juuri toimi. Muuttujia on liikaa ja ajattelu niin monen tekijän yhteistulos, että vaikka onnistuisit rakentamaan koneen, joka ajattelee täsmälleen, kuin yksi ihminen, se ei silti pystyisi imitoimaan jonkun toisen ihmisen ajatuksia.
Ja ajatukset ovat tärkeitä.
Filosofia näyttää tuhansien vuosien ajalta ihmisten ajatuksia ja on parhaimmillaan, kun sen nauttii ilman kaavoja ja mekaniikkaa. Mekaniikka ei kumoa Platonin idea-oppia, Tuomas Akvavinialaisen ajatuksia ajasta tai Descartesin mietteitä olemassaolosta tai sen merkityksestä. Ne ovat kaikki ajatuksia koneen ulkopuolelta. Filosofia on kuin oikopolku, jota seuraamalla voi käydä useiden satojen vuosien ajattelun läpi, ottaa sen mistä pitää, mutta ihastella sitäkin, jonka hylkää.
olikohan tuo: OMAN ITSEN TOTEUTTAMISTA
nyt sitten mielestäsi negatiivista tässä asiayhteydessä, jos oli niin miksi???
yhteistähän luettelemillasi vaihtoehdoilla on se että niitä ei ole ratkaistu eikä mahdollisesti ratkaista tuhansiin vuosiin jos koskaan!
filosofiahan on näiltä osin teorioiden rakentamista, vai uskotko että vastaukset tulevat ennen kysymystä?
Vaikka tietäisi "miten ihminen ajattelee", silti olo on kuin apinoilla häkissä. Ajattelu on toiminto, siinä missä meren laineilukin. Eli toiminto HÄKIN SISÄLLÄ, tämän ihmiskunnan sisällä. Ajattelun ymmärtäminen ei tee autuaaksi, se ei vastaa Schrödingerin kysymykseen "What is life?".
Edelleen väitän: tärkeintä elämän ymmärtämiseksi on elämän synty, ja ylipäänsä universumin rakenteen ymmärtäminen. Tämän kun ymmärtää, voi todennäköisesti todeta että ihminen on vain kasa atomeita. Ei ole olemassa ihmeitä, vain sattumia. Ei tarvitse keksiä uskontoja, vaan elää todellisuudessa joka noudattaa tiettyjä luonnon sääntöjä (vrt supersäieteoria).
Ja toistan vielä, filosofiassa ei ole kysymys mistään periaatteellisesta seikasta, vain OMAN ITSENSÄ toteuttamisesta, aivan kuten fyysikko näkee tarkoituksen omassa tutkimuksessaan. Ihmiset ovat KONEITA, joilla on TIETOISUUS. He toimivat sen mukaan miten he sisimmissään tuntevat, täysin konemaisesti, niin taiteilijat kuin matemaatikotkin.
Filosofia ei koskaan katoa sillä se on ihmisyyden kehityksen oleellisin ajatusmuoto:
kyseenalaistaminen on ajattelua.
Mikään muu ei anna ihmiselle enemmän tietoisuutta kuin kyseenalaistaminen, uteliaisuus ja pohdinta eri muodoissa, eri kehitysvaiheissa ihmisen kasvun tiellä.
Filosofia on yksityiskohtien ja kokonaisuuden suhteen pohtimista ja arvioimista.
Socrates on todellakin 2300 vuotta ollut selkein filosofiesikuva. Hän kyseenalaisti orjuuden ja rikkaiden laiskuuden - ensimmäinen moderni ihminen! Lukekaa Platonin kirja I. Se on kovaa kamaa Socrateen seikkailuista ruton, ahneuden ja sotahullujen Ateenassa. Ajaton kirja, Raamattua painavampi.
Kaikki teknofriikit, jotka kuvittelevat positivistisesti että teknologinen kehitys ratkaisee ongelmia ja antaa todellisuudelle ja ihmisen omakuvalle tarkoitusta, ovat kyllä pahasti hukassa! Ajattelu ja itsenäinen persoona ovat ihmiselämän korkein muoto. Avaruusseikkailu 2001 on hyvä visio: ihminen joutuu umpikujaan teknologiansa ja keinoälyn kanssa.
Itseymmärrys on elämän tarkoitus, ei keinoäly tai futurologinen onanointi.
Osa tiedostavasta itseymmärryksestä on nautintoa, osa kyseenalaistamista, osa tavoitteellisuutta. Keskitie on ainoa tie onnellisuuteen. Ihminen voi unelmoida kyborgien kehittymisestä mutta se ei rikasta ihmisyyttä lainkaan. Never. Filosofia on ainoa tie tarkoituksen oivaltamiseen, jopa lapsilla on paljon filosofista pohdintaa, jonka kautta heistä tulee ihmisiä, itsenäisiä olentoja.