Kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä on aurinkoa merkitsevänä sanana jokin päivä-sanan muunnelma, osin itse suomessakin: "Ei päivyt paista, ei kuu kumota."
Sana "aurinko" tunnetaan vain suomessa, eivätkä kielitieteilijät osaa sanoa, mistä se on kotoisin, ehkä oppitekoinen. Jos näin, mitä se silloin tarkoittaisi, mistä se olisi saanut alkunsa?
Sana "aurinko" tunnetaan vain suomessa, eivätkä kielitieteilijät osaa sanoa, mistä se on kotoisin, ehkä oppitekoinen. Jos näin, mitä se silloin tarkoittaisi, mistä se olisi saanut alkunsa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Germaanien kieltä se on, sanokaa, mitä sanotte. Vuoden kiertoa sillä tarkoitetaan.
-- marcus aurelius = auringon marko
Dagfinn = päivän säde , eikä päiväsuomalainen , niinku jotkut luulee
-- vain saksalainen kirjoittaa finnland sanan oiken, 2 lla aa lla
Tästä tullaan mm. sanaan "psykosomaattinen". Soma on sanskriittia ja tarkoittaa sanaa "kuu". Ja soma tarkoittaa naisellisesti ruumista. Mutta mitä on aurinko eli "mies" eli "henki"?
Minä olettaisin sanan aurinko tulevan latinan sanasta aurum (kulta) tai aurora (aamunkoitto). Sana voi olla Acrigolan luoma. Se ainakin lienee keinotekoinen, joten ei hirveästi kannata miettiä sitä, miten sanat luonnollisesti muuttuvat. Latina ei 500 vuotta sitten ollut mikään kaukainen vieras kieli vaan se oli kuin englanti nyt. Eikä sanoja tarvinnut lainata vaikka ruotsin kautta. Sana esiintyy Raamatussa, joten se on kai sitä varten luotu erotukseksi sanasta päivä.
Tämän palstan arvuuttelijoiden kannattaa tutustua kolmiosaiseen teokseen "Suomen sanojen alkuperä, etymologinen sanakirja". Julkaisija Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
"okaro" ja "hatustako?", minullla on käytössäni suppeampi Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja, joka on tietääkseni linjassa tutkimuksen kanssa. Tiedot ovatkin juuri siitä.
Itsekin olen ollut taipuvainen arvelemaan, että "aurinko" johtuisi latinasta.
Hyvää Uutta Vuotta! :)
Au ring O, siis kultainen rinkula O