Maailmankaikkeus laajenee koko ajan. Jopa kuu erkanee maasta kolmen senttimetrin vuosivauhtia, joka mainitusta tai eri syystä.
Jos ajatellaan, että galaksit erkanevat toisistaan, myös maa erkanee sekä Linnunradan tähdistä että muista galakseista. Nopeus on huima. Andromedan galaksi ja Linnunrata toisaalta lähestyvät toisiaan 140 kilometrin sekuntinopeudella. Linnunradan nopeutta ei tiedetä, jos vertailukohta puuttuu.
Kysymykseni koskee löydettävyyttä. Jos kaukaisten galaksien nopeus (tai mahdollinen pakonopeus) on 60 % valonnopeudesta, miten teleskoopit löytävät samat galaksit uudelleen ja uudelleen? Jos galaksista otetaan kuva nyt ja uudelleen kymmenen vuoden kuluttua, galaksin paikkahan on aivan eri. Näennäisesti me liikumme suuntaan x, ja tutkittava galaksi suuntaan y. Eikö galaksit sotkeudu tunnistettaessa toisiinsa.
Sama kysymys koskee vaikkapa ko. Andromedan tähtiä. Tähtien paikka muuttuu meihin nähden 12 miljardia kilometriä vuorokaudessa ja samalla galaksit ovat pyörivässä liikkeessä.
Mihin ne teleskoopit siis suunnataan nyt ja sadan vuoden päästä?
Jos ajatellaan, että galaksit erkanevat toisistaan, myös maa erkanee sekä Linnunradan tähdistä että muista galakseista. Nopeus on huima. Andromedan galaksi ja Linnunrata toisaalta lähestyvät toisiaan 140 kilometrin sekuntinopeudella. Linnunradan nopeutta ei tiedetä, jos vertailukohta puuttuu.
Kysymykseni koskee löydettävyyttä. Jos kaukaisten galaksien nopeus (tai mahdollinen pakonopeus) on 60 % valonnopeudesta, miten teleskoopit löytävät samat galaksit uudelleen ja uudelleen? Jos galaksista otetaan kuva nyt ja uudelleen kymmenen vuoden kuluttua, galaksin paikkahan on aivan eri. Näennäisesti me liikumme suuntaan x, ja tutkittava galaksi suuntaan y. Eikö galaksit sotkeudu tunnistettaessa toisiinsa.
Sama kysymys koskee vaikkapa ko. Andromedan tähtiä. Tähtien paikka muuttuu meihin nähden 12 miljardia kilometriä vuorokaudessa ja samalla galaksit ovat pyörivässä liikkeessä.
Mihin ne teleskoopit siis suunnataan nyt ja sadan vuoden päästä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Maailmankaikkeuden mittasuhteet ovat niin suuret, ettei esim. ihmisiän
puitteissa tuollaisia ongelmia ehdi esiintyä.
Kuun etääntyminen johtuu ihan painovoimalain selittämistä vuorovesivoimista,
ei avaruuden laajenemisesta.
"Jos ajatellaan, että galaksit erkanevat toisistaan, myös maa erkanee sekä Linnunradan tähdistä että muista galakseista."
Painovoima on se joka jyllää näin pienissä piireissä, galaksien, kuten linnunradan sisällä sekä paikallisten galaksijoukkojen sisällä.
Jos ajattelemme 100 vuoden marginaalia, nopeimmillaan galaksi pystyisi liikkumaan 60 valovuoden pituisen matkan alkuperäisestä paikastaan.
Jos linnunradan keskustassa on musta aukko, kuten näyttäisi, painovoiman vaikutus on ymmärrettävää. Sama koskee Andromedan ja Linnunradan lähentymistä. Jos painovoima kuitenkin olisi ainoa vaikuttava voima, kaikki galaksit lähestyisivät tosiaan. Pimeä aine korvaa puuttuvan painovoiman galaksien sisällä, mutta pimeä energia (ja pimeä virtaus) ajaa galakseja erilleen toisistaan.
Onko tiedossa, missä vaiheessa painovoiman kappaleita yhteen vetävä vaikutus on suurempi kuin pimeän energian kappaleita pois työntävä vaikutus? Voiko galaksi itsessään - suuren koon takiaan tai muutoin - hajaantua painovoimasta huolimatta?
"Onko tiedossa, missä vaiheessa painovoiman kappaleita yhteen vetävä vaikutus on suurempi kuin pimeän energian kappaleita pois työntävä vaikutus? Voiko galaksi itsessään - suuren koon takiaan tai muutoin - hajaantua painovoimasta huolimatta? "
Teorioita on ilmeisesti erilaisia. Syksy Räsänen vastasi joskus kysyttäessä samaa asiaa, että yksinkertaisimman mallin mukaan gravitaation dominoimat alueet, kuten galaksit pysyvät kasassa. Jonkin mallin mukaan taas jopa atomit repeävät lopulta.
En tiedä, onko asiaan saatu aivan viime vuosina uutta valoa.
"Kysymykseni koskee löydettävyyttä. Jos kaukaisten galaksien nopeus (tai mahdollinen pakonopeus) on 60 % valonnopeudesta, miten teleskoopit löytävät samat galaksit uudelleen ja uudelleen? Jos galaksista otetaan kuva nyt ja uudelleen kymmenen vuoden kuluttua, galaksin paikkahan on aivan eri. "
Jos nopeus olisi 50 % valonnopeudesta ja havantoväli 10 v, niin galaksi olisi etääntynyt 5 valovuotta. Jos sen etäisyys olisi ollut 5 miljardia valovuotta, suhteellinen muutos olisi ollut 1: 1000 000 000. Näin pientä eroa ei kyettäisi edes havaitsemaan.
> Jos nopeus olisi 50 % valonnopeudesta ja havantoväli 10 v, niin galaksi olisi etääntynyt 5 valovuotta. Jos sen etäisyys olisi ollut 5 miljardia valovuotta, suhteellinen muutos olisi ollut 1: 1000 000 000. Näin pientä eroa ei kyettäisi edes havaitsemaan.
Menisikö tämä viisi valovuotta siis vielä kuvantamisen epätarkkuuden "piikkiin"? Onko punasiirtymä noin kaukaisissa galakseissa ainoa tapa mitata pakonopeus? Omituista on, että 10 000 miljardin kilometrin matka (tai 250 valoviikkoa) ei näy teleskoopeissa galaksin liikkumisena.
Katso Agnoskepon mainitsemaa suhdetta. Se vaatisi 10 merkitsevän nimeron mittaustarkkuutta. Avaruuden ikä ja samalla kosmisen taustan etäisyys ilmoitetaan vain neljällä numerolla, joista viimeisessä on jo holkkumaa.
Sinun on helppo mitata esimerkiksi 1:10 mm:n eroja sentin tangossa. Ihan toinen asia on mitata sama ero Helsingin ja Rovaniemen välisessä matkassa.
Saman (liikkumisen) periaatteen mukaan, miten sama tähti löydetään uudelleen, olipa se omassa tai vieraassa galaksissa?
Laskemalla tähden liikerata.
Jos kohdistat teleskoopin ensimmäisen kerran johonkin tähteen, miten voit laskea sen liikeradan?
Suurten etäisyyksien hahmottaminen on näemmä todella vaikeaa.
Puhutaan nyt ensin omasta galaksistamme, Linnunradasta.
Tähtien etäisyydet toisistaan ja meistä ovat niin suuria, että huolimatta huomattavista liikkuisnopeuksista tähdet ovat meidän kannaltamme paikallaan, tai ainakin like on hyvin pientä.
Tämä oli yksi syy(sen lisäksi, että vanha teoria selitti asiat toistaiseksi ihan hyvin ja tietysti uskonnolliset syyt), miksi esim. Tyko Brahe ei voinut uskoa Maan kiertävän Aurinkoa.
Huolimatta tarkoista mittauksistaan, hän ei voinut havaita kiintotähtien keskinäisessä asemassa mitään muutosta.
Aurinkokunnan mittasuhteet tuolloin tunnettiin ainakin suurin piirtein.
Maan liikkeen olisi pitänyt näkyä kiintotähtien keskinäisessä asemassa, ja koska
tähdet näyttivät tosiaan kiinteiltä, teoria Maan liikkumattomuudesta tuntui paremmalta kuin Kopernikuksen malli.
Lähimpien tähtien parallaksit onnistuttiin kuitenkin mittaamaan vasta 1800-luvulla,
eikä edelleenkään voida mitata kaikkien linnunradan näkyvien tähtien parallaksia, eli Maan liikkeestä johtuvaa näennäistä liikettä.
Linnunradan ulkopuolisten galaksien kyseessä ollessa etäisyydet ovat vielä huimempia.
Charles Messierin pari sataa vuotta sitten ylöskirjaamat sumumaiset kohteet,
joista monet ovat galakseja, ovat edelleen ilmoitetussa paikassa.
Perspektiivimme on tosiaan sammakkoperspektiivi.
> Perspektiivimme on tosiaan sammakkoperspektiivi.
Kyllä. On merkillistä ajatella, että koko Linnunrata liikkuu kohti Neitsyen tähdistön galaksijoukkoa nopeudella 500 km/s (0,17 % c) ja liikumme samalla 220 km/s (0,07 % c) Linnunradan ympäri. Siitä huolimatta kaikki tähden ja planeetat löytyvät tuosta vaan vaikkapa sadan vuoden päästä.
Tällaiset perspektiivi- ja mittakaavaharhat ovat sitten humpuukimaakarien
työkalupakissa suosittuja.
Aurinkokunnan liike linnunradan keskustan ympäri on tosiasia, jonka jokainen voi tarkistaa.
Siispä huuhari esim. väittää, että juuri 12.12.2012 Aurinkokunta siirtyy linnunradassa
paikkaan X(tähän kohtaan voi mainita tuon aurinkokunnan nopeuden matkallaan linnunradassa) ja siitä seuraa sitä ja tätä.
Koska galaktinen vuosi kestää 220 miljoonaa vuotta, ei siinä mittakaavassa
ole merkitystä, onko päivämäärä 12.12.2012 vai 6.6. vuonna 666, ne ovat käytännössä samaa silmänräpäystä.
"Siitä huolimatta kaikki tähden ja planeetat löytyvät tuosta vaan vaikkapa sadan vuoden päästä."
Planeetathan toki liikkuvat melkoista haipakkaa meihin ja tähtitaivaaseen nähden.
Varsinkin Merkurius ja Venus.
Niiden radat taas noudattavat painovoimalakia ja ovat laskettavissa.
Mittakaavat ovat lähes mahdottomia viisaimmankaan ihmisen ymmärtää. Maailmankaikkeuden koko taisi iskeä Hubbleakin päähän kuin kymmenen tonnin leka.
Kun ne mustat aukot ilmeisesti syöksevät materiaa ulos kitusistaan,
missä muodossa tämä aine on ja mikä vaikutus näillä purkauksilla on
galaksien liikkeisiin ?
Nyt siis kyse näistä galaksien ytimien supermassiivisista tapauksista,
kun täällä kerran mainittiin pimeä aine.
Eivät syökse. Suihkut lähtevät aukkoa ympäröivästä kertymäkiekosta. Ne purkaukset saattavat vaikuttaa planetaarisiin sumuihin, mutta ei niillä galaksin liikkeisiin mitään vaikutusta ole.
Vaikkapa hubble tms. kuvissa näkee joillain galakseilla todella pitkiä
purkauskuvioita keskiöstä spiraalikiekon tasosta ylä - ja alapuolellakin
galaksin, jopa monta kertaa pidempiä kuin itse galaksin halkaisija.
Ne "suihkuttelee" ehkäpä säännöllisin väliajoin materiaa jossakin
muodossa ulos galaksista, todella kauaskin.
Ymmärtääkseni näistäkään purkauksista ei vielä tiedetä kovinkaan
paljoa.
En ota kantaa liikkeeseen, mutta entäpä se pimeä aine - supermassiivinen musta aukko kykenee muuntamaan aineen olomuotoa
muuhunkin kuin mitä nykyisin tunnetaan ?
Mutta kun ne suihkut lähtevät kertymäkiekosta, ei sieltä aukosta. Kerymäkiekkoon pätee tuntemamme fysiikka.
Supermassiivista mustaa aukkoa ei kutsuta pimeäksi aineeksi.