"Ajattelen, siis olen"
Tämä lause sisältää loogisen johtopäätöksen (sana "siis). Mutta mistä tiedät että päättelysi on oikea? Joku voi sanoa: ajattelen siis en ole. Mistä tiedät ettei tämä johtopäätös olekaan oikea?
Tämä lause sisältää loogisen johtopäätöksen (sana "siis). Mutta mistä tiedät että päättelysi on oikea? Joku voi sanoa: ajattelen siis en ole. Mistä tiedät ettei tämä johtopäätös olekaan oikea?
Vastaukset 5
Vanhimmat
olet erottanut loogisen muodon ja sisällön toisistaan. Logiikka tarkoittaa (tässä yhteydessä) nimenomaan sitä, että voit asettaa monia mahdollisia sisältöjä johonkin muotoon. Johtopäätöksen totuus taas ei ole (ainakaan tässä tapauksessa) riippuvainen loogisesta muodosta, se ilmoittaa vain sen muodollisten komponenttien järjestyksen. Lopullinen yhteen hitsattu muodon ja sisällön muodostama argumentti arvioidaan sitten tulkitsijan omien tulkintatapojen kautta.
"Ajattelen siis en ole", on sellainen argumentti, joka on Descartesin argumentin muodollinen vastakohta. Se on vain yksi tämän loogisen mallin kontingenteista mahdollisuuksista, mutta sillä ei siis kuitenkaan ole mitään semanttista arvoa, koska se ei liity mitenkään (sisällöllisesti (olettaen, että muodon ja sisällön erottelussa toimitaan saman logiikan mukaisesti, jota Descartes käytti, ja josta sinä johdit sisällön ja muodon erottelun)) Descartesin filosofiaan.
en tajunnut yhtään mitään, mitä sanoit.
Pointtini oli, että mistä Descartes tiesi olevansa oikeassa? Hän on pakostakin joutunut päättelemään oman olemassaolonsa. Tämä päättely kyllä vaikutti itsestään selvältä, mutta mitään ei saisi ottaa itsestään selvänä kun lähdetään epäilemään kaikkea.
Tuo "Ajattelen, siis olen" ei ole koko päättelyketju, vaan sen lopputulos. Teit niin, että otit lopputuloksen muokattavaksesi, vaikka sinun olisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan muokata koko ketjua. Koko päättelyketju muuten löytyy, tässä yli-yksityiskohtaisessa muodossaan, Descartesin pääteoksesta.
Elikkä toisin sanottuna otit tavallaan tosi monimutkaisen matemaattisen kaavan, joka antaa tulokseksi jotain, ja sanot sen ihan perusteettomasti antavan tulokseksi jotain muuta.
näin:
Descartes etsi varmuutta epävarmuuden keskeltä, epävarmuuden, josta esimerkkinä hän mainitsi äärimmäisten skeptikkojen jopa omaan olemassaoloonkin kohdistaman epäilyn. Tehtyään oivalluksensa - ajattelen, siis olen olemassa - Descartes piti tätä oivallusta niin selvänä, kiistattomana ja kirkkaana, että hän ajatteli tällaisen selvän tajuamisen muodostavan kokonainen menetelmän - metodin - oikean tiedon hankkimiseksi.
Riippuen sitten siitä millaiseen filosofianhistorialliseen kontekstiin Descartes asetetaan hänen "metodinsa" voidaan nähdä hieman erilaisissa valaistuksissa.
...Tai siis, Descartes teki päätelmänsä huomiosta, että kaikkea voi epäillä paitsi epäilyä (siis ajattelua) itseään.
Näin muistelisin...
Phite