Sattui taas jostain (urheilijan, kuinkapa muutenkaan) haastattelusta silmiin sana "erilaisempaa" (selitti jotain harjoitteluolosuhteista ulkomaanleireillä, kuulemma siellä on "erilaisempaa" kuin kotimaassa).
Miten vaikea voi olla tajuta, että verrattaessa kahta asiaa keskenään ne ovat erilaisia, eivät erilaisempia? Kolmea asiaa keskenään verrattaessa A voi olla B:hen nähden erilaisempi kuin C.
Miten vaikea voi olla tajuta, että verrattaessa kahta asiaa keskenään ne ovat erilaisia, eivät erilaisempia? Kolmea asiaa keskenään verrattaessa A voi olla B:hen nähden erilaisempi kuin C.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Entä "kaikkein ensimmäinen/viimeinen", "äärimmäisin".
Eli kun jo perusmuoto ilmaisee ääriarvoa, ei sitä voi enää korostaa lisämääreillä.
"Viimeisin" ei siis voi tarkoittaa - kuten monet näkyvät hyvästä syystäkin uskovan - "kaikkein viimeinen", vaan sen merkityshän on "uusin, tuorein, toistaiseksi viimeinen".
Norminmukainen merkitys täytyy siis erikseen tuntea, sillä looginen johtaminen vie harhaan.
Hyvin ymmärtää. Suomessa voi olla hiukan erilaisia tapoja harjoitella, maastoa tms, mutta ulkomailla paljon erilaisempia.
Vähän kuin tehtävä etsiä poikkeavuuksia kuvista, toisessa kaksi poikkeavuutta, toisessa kymmenen verrattuna alkuperäiseen. Kumpi pareista on erilaisempi?
Joskus toimittajat kirjoittavat hassusti tai ihminen voi sanoa jotain, minkä olisi voinut muotoilla tosin jos vastausta olisi voinut miettiä pidempään. Ihan inhimillistä tuollainen. Mutta mielestäni sanan "erilaisempaa" käyttö vaatisi, että erilaisuutta voitaisiin mitata ordinaaliasteikolla kuten vaikkapa nopeutta.
Mielestäni ”erilainen” ei ole suhteellinen adjektiivi, joten sitä ei pitäisi käyttää komparatiivissa tai superlatiivissa.