Tuli tuossa loppuvuonna kierrettyä Kanadaa ja Yhdysvaltoja työn puolesta.
Tässä onkin hyvä tuoda esille havaintoja,joita tein U.S.A:n länsiosissa,jotka koskivat syyskuista terrori-iskua new Yorkiin ja tunnelmia maan lynkkausmielialan lietsomisesta.
Seurasin uutisointia myös Suomen osalta sekä keskustelupalstoja,myös tätä.
Varsin monet ottivat kantaa Islamiin ja kiihkoiluun.
Puhuttaessa usein kiihkouskovaisista,etenkin nyt ajanjakson huomioon ottaen,tuli nähtyä paikanpäällä sekin,että kiihkoiluun ei tarvita heitä,kun on tarjolla oikeen viimeisen päälle patrioottisia ja äärioikeistolaisia Jenkkejä.
Tuli tunne että vain huput puuttuu päästä.
Liput liehui autoissa,ikkunoissa,parvekkeilla ja käsissä.
Pylväät ja tienvarret oli koristeltu lakanoilla,joissa luki mm.seuraavia henkeviä iskulauseita,
”America strike back,God save Bush,U.S.A is best”jne.
Ulkomaalaisena sai varoa tekemisiään ja eleitään,jos ihonväriltäsi olit tumma ja Arabin näköinen,tuskin uskalsit pieraista.
Vähän ajan päästä teki mieli takaisin Kanadaan.
Surullisinta Afganistanin pommitusten alkaessa oli tavallisten kansalaisten tietämättömyys ja tuntemus koko maasta ja jopa sen sijainnista.
Muutamaa fanaattista sodan kannattajaa jututtaessa,maa sijoitettiin Afrikkaan,Eurooppaan!! ja Venäjälle.
Yhdysvaltain huono peruskoulutuksen taso oli kyllä minullakin tiedossa,mutta hämmästelin moneen otteeseen ihmisten näköalattomuutta ja kritiikin puutetta.
Moni vaan lateli tyyliin,”kyllä George näyttää muulle maailmalle että meille ei vittuilla”.
Monesti tuli tunne,että kyllä nyt viedään kansalaisia ja kovaa.
Se tosin on kovin helppoa,jos suuri osa väestöstä on tuon taivaallisen tietämättömiä maailman menosta.
Amerikkalaisille on tyypillistä ollutkin ongelmien hautaaminen peräkomeroon ja syiden selvittämisen sijaan on kaivettu Coltit naulasta.
Bush ihmettelikin lehdissä,että miksi heitä vihataan,kaiken sen jälkeen mitä politiikkaa maa on harjoittanut vaikkapa Lähi-idän öljyrikkaissa maissa.
Tässä onkin hyvä tuoda esille havaintoja,joita tein U.S.A:n länsiosissa,jotka koskivat syyskuista terrori-iskua new Yorkiin ja tunnelmia maan lynkkausmielialan lietsomisesta.
Seurasin uutisointia myös Suomen osalta sekä keskustelupalstoja,myös tätä.
Varsin monet ottivat kantaa Islamiin ja kiihkoiluun.
Puhuttaessa usein kiihkouskovaisista,etenkin nyt ajanjakson huomioon ottaen,tuli nähtyä paikanpäällä sekin,että kiihkoiluun ei tarvita heitä,kun on tarjolla oikeen viimeisen päälle patrioottisia ja äärioikeistolaisia Jenkkejä.
Tuli tunne että vain huput puuttuu päästä.
Liput liehui autoissa,ikkunoissa,parvekkeilla ja käsissä.
Pylväät ja tienvarret oli koristeltu lakanoilla,joissa luki mm.seuraavia henkeviä iskulauseita,
”America strike back,God save Bush,U.S.A is best”jne.
Ulkomaalaisena sai varoa tekemisiään ja eleitään,jos ihonväriltäsi olit tumma ja Arabin näköinen,tuskin uskalsit pieraista.
Vähän ajan päästä teki mieli takaisin Kanadaan.
Surullisinta Afganistanin pommitusten alkaessa oli tavallisten kansalaisten tietämättömyys ja tuntemus koko maasta ja jopa sen sijainnista.
Muutamaa fanaattista sodan kannattajaa jututtaessa,maa sijoitettiin Afrikkaan,Eurooppaan!! ja Venäjälle.
Yhdysvaltain huono peruskoulutuksen taso oli kyllä minullakin tiedossa,mutta hämmästelin moneen otteeseen ihmisten näköalattomuutta ja kritiikin puutetta.
Moni vaan lateli tyyliin,”kyllä George näyttää muulle maailmalle että meille ei vittuilla”.
Monesti tuli tunne,että kyllä nyt viedään kansalaisia ja kovaa.
Se tosin on kovin helppoa,jos suuri osa väestöstä on tuon taivaallisen tietämättömiä maailman menosta.
Amerikkalaisille on tyypillistä ollutkin ongelmien hautaaminen peräkomeroon ja syiden selvittämisen sijaan on kaivettu Coltit naulasta.
Bush ihmettelikin lehdissä,että miksi heitä vihataan,kaiken sen jälkeen mitä politiikkaa maa on harjoittanut vaikkapa Lähi-idän öljyrikkaissa maissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Keskivertojenkin tietämättömyys on surullisen kuuluisa ilmiö, hehän eivät yleensä tiedä edes oman maansa asioista enempää kuin sen verran mikä koskettaa juuri heitä itseään henkilökohtaisesti.
Kiihkonationalismi on jenkeissä outo ilmiö. Natseilla ja Israelissa yli-ihmisyys on rotuperusteista, jenkeissä sinun ei tarvitse muuta kuin vannoa puolustavasi lippua torrakko pykälässä niin sinusta tulee automaattisesti maailman paras kaikessa mitä teet.
Vähän aikaa sitten mammuttimaista "puolustusbudjettia" (>300 mijardia$)ja tiedustelubudjettia (n. >30 miljardia$) puolusteltiin kommunismin vastaisella taistelulla.
Jo 90-luovun puolivälissä Zbigniew Brzezinski ja Samuel Huntingdon, USA:n tiedustelu- ja ulkopolitiikan aivot, tiesivät että länsimaailman asukkaat tarvitsevat uuden vihan kohteen leimautuakseen tiiviimmin omaan yhteiskuntaansa ja hyväksyäkseen mitä tahansa sen poliittinen johto katsoo hyväksi tehdä.
CIA oli jo luonut kymmeniä tuhansia muslimisissejä, joita se oli käyttänyt Afganistanissa neukkuja vastaan, sekä Balkanilla hajoittaessaan Jugoslavian liitovaltion.
Tänään näemme tilanteen selkeästi "terroristit haluavat tuhota länsimaisen demokratian ja vallata maailman" tätä taustaa vasten kaikki on sallittua kuten ennenvanhaan taistelussa kommunismia vastaan.
Muslimiterroristit ovat vielä parempi vihollinen kuin kommunistit koska kuka tahansa meistä kalpeanaamoista voi olla kommunisti mutta esim. arabia meistä ei saa tekemälläkään. "Viholliseen" liitetään nyt myös rodullinen aspekti joka tekee sen entistä pelottavammaksi ja paheksuttavammaksi.
"Vihollinen" on sumuverho jonka takana käydään suurpääoman sanelemaa taistelua öljystä muista resursseista, huumausainekaupan aluejaoista, sotilastukikohdista (hegemoniapyrkimys), asekaupan aluejako jne...
New World Order ottaa Euroopan maat mukaan tuohon sotaan, NATO-maat osallistuvat jo globaaliin valtioterrorismiin joka takaa lännelle "oikeudet" kolmansien nmaiden luonnonvaroihin asettamalla niihin mieleisensä hallitukset valvomaan taloudellisia etujaan.
New World Order tosin asettaa Euroopan maat myös alttiiksi väkivltaisille vastalauseille ryöstön kohteeksi joutuvien maiden taholta, tänne kun on niin pirun helppo päästä.
Globalosoituvassa maailmassa päätöksenteko siirtyy enemmän ja enemmän korporaatiotasolle jonka ei tarvitse ottaa poliittista vastuuta tekemisistään kuten hallitukset joskus joutuvat tekemään sellaisissa maissa jotka eivät ole aivan yhtä loppuun asti korruptoituneita kuin USA.
Ihmisen henki ei ole koskaan ollut kallis päättäjille ja tulevaisuudessa se tulee halpenemaan päivä päivältä kun kaikki yhteiskunnallinen ja globaali toiminta tullaan arvioimaan tulosvastuullisesti voiton maksimoinnin perusteella.
Kai sillä amerikkalaisella aggressiolla on pitempään aikaperspektiiviin asettuva historiallinen selityksensä. Amerikka on uuden ajan ensimmäinen epäonnistunut exodus, manner, jonka asutti eurooppalainen sosiopaattiaines, valloittajat, seikkailijat, onnenonkijat; sinne karkoitettiin rikolliset ja rahdattiin laivalasteittain huoria ja mustia orjia. Siellä saivat kummalliset lahkot luvan toimia ja perustaa yhdyskuntia, vapauskäsityksiin liittyi alunalkaen tietty epäsosiaalisuus. Mitään ehjältä perustalta nousevaa yhteisöllisyyttä ei syntynyt, jokainen sai olla oman onnensa seppä. Toimittiin omin neuvoin ja omin asein. Sosiaalisuus taantui primitiivisessä alkulaumassa vallitsevan oidipaalisen kilpailun tasolle - ja tästä aggressiivisesta perusasetelmasta sitten jalostui kaikenkattava taloudellinen kilpailu.
Eurooppalainen taloudellinen liberalismi oli syntyessään sivistynyttä ja ihanteellista, amerikkalaiset, sitä mukaa kun heistä tuli maailmanmahti, toivat kuvaan aggressiivisen markkinahengen.
Kilpailumentaliteetti kuitenkin edellyttää kaikkien tunnustamia kilparatoja - niinpä jenkkipsyyke on kovin ulkoaohjautuva ja pinnallinen. On tarvetta tunnustaa annettuja totuuksia, syvällisyyksiin ei ole varaa eikä halua - toisaalta tunkiot arkiajattelun pinnan alla kasvavat, ja projektiivisille purkauksille löytyy edellytyksiä. Amerikanmies on kuin ladattu ammus, joka tarvitsee vain sopivan avainärsykkeen (kuiskaa sen korvaan vaikka "kommunisti!" ja osoita jotakuta sormella), niin jo päässä niksahtaa ja vähäinenkin järki häviää, käsi hamuaa kuvetta ja silmiin syttyy tuli: "missä? missä?"
On jotenkin luontevaa, että kun kilpavarustelun ja kylmän sodan aikainen maailman kahtiajako ja vastakkainasettelu katosi, jotakin täytyy löytää projektiivisen viholliskuvan paikalle. Siihen onkin tarjolla varsin käyttökelpoinen elementti, islamilainen maailma. Valitettavasti ilo tässä tapauksessa on molemminpuolista: arabit/muslimit ovat myös taipuvaisia projisoimaan oman pahuutensa ulkoiseen viholliseen. Nämä kulttuurit tarvitsevat vihollisensa, muuten niiden sisäinen kiinteys hajoaa. USA ja islamilainen maailma ovat siinäkin toistensa kaltaisia, että molemmissa uskonto (lue: USA:ssa tosiasiallinen valtauskonto = talous) kytkeytyy välittömästi maailmanjärjestykseen, joten näillä veljeksillä kuin ilveksillä tulee olemaan varsin katkera keskinäinen kamppailu paremmuudestaan. Juuri pohjimmiltaan samanlaiset järjestelmät vihaavat toisiaan silmittömimmin.
Se etteivät ajattelevat amerikkalaiset selvemmin, älykkäämmin ja kriittisemmin tuomitse omia fundamentalistejaan ja kiikoilijoitaan, todistaa jotain yhteisöllisyydessä yhä keskeisesti vaikuttavasta regressiosta. Muu maailma on ehkä liian kiltti ja suvaitsevainen amerikkalaisten lapsellisuutta kohtaan. Milloin saammekaan kuulla muita kuin peittelevään tai jopa ihastelevaan sävyyn tyyliteltyjä uutisia jenkkilän arkielämästä? Tarvitsisimme enemmän juuri tuollaisia tositarinoita kuin "Big deal"in raportti yllä. Eipä ole oikein mitään kuulunut edes niistä pernaruttokirjeistä, vai tietääkö joku niistä jotain uutta?
Omaa kotosuomeammekaan ei kannata jättää ihan kritiikittä, kyllähän meilläkin on omat kansalliset rajoittuneisuutemme. Esim. ei ole täällä niin naiivia isänmaallisuutta eikä niin pinnallista kristillisyyttä, että sitä sopisi pilkata. On ikään kuin sovittu, ettei tiettyjä asioita saa katsella mistään kyseenalaistavasta tai vallankaan avoimesti halveksivasta näkökulmasta. Joskus vain tuntuu, että sellainenkin olisi terveempää kuin esim. selvästi sairasmielisten militaristien haastatteleminen tv:ssä terrorismin asiantuntijoina.
Muotoilette sanottavanne hyvin. Se, millä ei ole vielä sanoja, tulee hyvin tiedostetuksi teidän ansiostanne. Tulin hyvin iloiseksi kun näin nimimerkkinne palstalla. Tietokoneeni oli ollut korjattavana kauan ja täällä on näköjään tapahtunut muutoksia.