nyt tarvii aikuinen nainen paljon tsemppiä...

Mulla samanlainen historia eli olin lapsena arka ratsastaja ja sitten vielä tipuin naama edellä aitaa päin ja naamassa muistot siitä vieläkin. Ratsastus jäi 15 vuodeksi ja pelkäsin hevosia ihan älyttömästi. No, tuossa 5 vuotta sitten uskaltauduin yksityistallille maastoilemaan ja pikkuhiljaa rohkeus on kasvanut ja nyt käyn viikottain yksin maastossa ja on ehdottomasti parhaita asioita elämässäni! Lähdin siis niin nollista että en uskaltanut edes koskea hevoseen ja nyt laukkaillaan metsäpoluilla ja maastoesteitäkin olen hyppinyt tuttujen hevosten kanssa. Eli kaikki on mahdollista, kun motivaatiota ja kärsivällisyyttä riittää :)

Mä oon 11 wee ja tipuin noin kuukaus sitten naama eellä mutta en oo vielä hypänny takasin hevosenselkään. Mutta sinne KYLLÄ MENEN! kaveri sano että kyl lopettais, mutta minä en lopeta! Koska mä oon vaan luvannu itelleni että mä ratsastan ainakin niin kauan että oon oppinu hyppäämään 40cm ristokon.Nyt oon hypänny enkä luovuta mun tavote on 40cm pysty ja pohkeenväistö. Tolla tavalla saan joka tippumisen jälkeen pelon pois ja oon silleen että mä en oo vielä suorittanu mitä haluun.

Olen ratsastanut 6 vuotta ja murtanut ratsastaessa monen monta paikkaa. Solisluun, kyynerpään (joka vaati leikkaushoitoa), varpaan, kylkiluun sekä pari kertaa sormen. Aina kun olen maannut sairaalassa vuoron perään paikat kipeänä olen valehtelematta joka kerta väittänyt etten enää IKINÄ edes mene hevosen lähelle saati sitten nouse hevosen selkään. Kuitenkin loppuosa liikuntakiellosta on aina mennyt siihen että olen parkunut haluavani jo ratsastamaan.

Olen pari vuotta sitten kisannut esteitä metriin asti, mutta kerran estevalmennuksessa huomasin ison palan nousevan kurkkuuni kun oli vuoroni hypätä rata joten ilmoitin etten pysty. Lopetin estevalmennuksien varaamisen joissa kävin aina poikkeuksetta kaksi kertaa viikossa. Joka kerta nähdessäni esteen tai kuullessani sanan este, rupesin panikoimaan. Olin lähes puoli vuotta hyppäämättä mutta minkä takia? Vain koska annoin itselleni luvan pelätä.

Pelkohan on täysin ihmisestä itsestään kiinni ja kaikki pelot on voitettavissa. Pelko on vain ja ainoastaan niin syvä kuin itse sen annat olla. Älä anna pelon ottaa valtaa itsestäsi ja varaa ratsastustunti. Edes yksi.

Oma pelkoni selvisi niinkin yksinkertaisesti, että kerran vain päätin ratsastuksen lopussa hypätä ristikon. Tuttu pelko nousi taas kurkkuun, mutta päättäväisesti ratsastin hevosen esteelle. Sekunti pelon vallassa ja haaste suoritettu.
Pakko myöntää että vielä puoli tuntia tuon jälkeen tärisin mutta pelko oli lähestulkoon tiessään.

Nykyään olen päässyt pelosta lähes kokonaan yli, vaikken enää lähellekään metriä uskalla hypätä (eikä hevoseni niin korkealle hyppäisikään!). Tällä hetkellä kisaankin vain kouluratsastuksessa ja olen ostanut vaB tasolle koulutetun kouluhevosen itselleni. Silloin tällöin hyppäämme kuitenkin mielen virkistykseksi pieniä esteitä sekä käytämme paljon puomityöskentelyä apunamme lihaksiston kehittämiseen ja ylläpitoon.

Paljon tsemppiä sinulle, jos päädyt varaamaan tunnin kannattaa kertoa ratsastuksenopelle että jännität, hän osaa varmasti valita sinulle juuri oikean ratsun eikä vaadi sinulta liikoja. :)

No Nyt on se tunti varattuna, ensi viikolla olisi tarkoitus istahtaa satulaan. Ja toki tämä ratsastuksen opettaja tietää pelostani, ja saan itselleni rauhallisen hevosen ja kärsivällisen taluttajan =D Kumma kyllä mut mua ei pelota enään niin paljon, jänniittää vain.

Jes! Onnea matkaan :) Vakuutan että siitä tulee taas lempi puuhaasi

Mukavaa että varasit tunnin :) sen jälkeen en usko että haluat tulla pois slästä :D

hyvä ja kyllä se jännitys katoaa kun hyvä hevonen ja opettaja.
ja koukkuun jäät!