kännykät tuhoavat kananmunia haudontavaiheessa

Ei kannata antaa kuoriutumattomille kananpojille lahjaksi kännykkää, tai jos antaa, kannattaa virta kytkeä vasta sitten, kun poikanen on kuoriutunut ja on täten valmiimpi käyttämään kännykkää. Tosin tuolla puhelutaajuudella - jatkuvasti kaksi minuutissa - emokana saa laskun saavuttua sätkyn.

Kaikkea uutta pelätään – tai pikemminkin niitä mielikuvia, mitä uusi tuo tullessaan. Pari sataa vuotta takaperin huolestuttiin rautatieliikenteestä. Britanniassa – junaliikenteen pioneerimaa – pelättiin lehmien säikähtävän, kun ohi menee veturi ”savupiippu kuumuudesta punaisena hehkuen”.

No, kyllähän uusi tekniikka tuo ongelmia, hullunlehmän tauteja sun muita. Uuteen tekniikkaan liittyy AINA riskejä, tuntemattomia tekijöitä.

Kehityksen kieltäminen tarkoittaisi kiipeämistä takaisin puuhun. Ja sitä pidän riskejä huonompana vaihtoehtoina. Aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka hammaslääkäriin mennessään sanovat, että ”1800-luvun tekniikalla, kiitos”.

----------
Kännykkäasiaan tarjoan näkökulmaksi analogiaa radioaktiivisesta säteilystä.

Kaikkihan tietävät, että radioaktiivinen säteily tappaa. Hiroshiman ja Tshernobylin tietää jokainen.

Luonnossa on kuitenkin omaa radioaktiivista säteilyä, sitä on ollut maailmassa jo ennen ihmiskunnan syntymää, aina siitä suuresta pamauksesta lähtien. Tästä säteilystä huolimatta ihmissuku on maapallolle syntynyt ja on myös siihen tottunut. Väitänpä jopa, että radioaktiivisen säteilyn täydellinen katoaminen tuottaisi ihmisille ja kaikille muillekin eliöille sopeutumisongelmia.

----------
Elollisen kehityksen alkuhetket ovat tavattoman herkkiä ja siinä vaiheessa yliannostukset ovat todellakin vaarallisia. Mutta elollisella luonnolla on myös suojamekanisminsa. Äitinsä vatsassa oleva sikiö on erinomaisen hyvässä suojassa, jos äiti ei nyt ihan muuntajakoppiin mene asumaan.

Siis: kohtuus kaikessa ja järki kädessä.

Kännyköiden käyttämä radiotaajuus, n. 1800 MHz on lähes sama kuin mikroaaltouunin, joka on 2400 MHz. Käytännössä siis kännykän säteilylähde on pieni mikroaaltouuni.

Jos munan on pakko soittaa kännykällä, sen tulisi ainakin pitää luuria oikeinpäin. Kännykät on suunniteltu niin, että enin säteily lähtee soittajasta poispäin. Myös Handsfree-mallit sopisivat paremmin munille.

Kännykkäsäteily, joo, mutta miten joku itseään kunnioitettava talouslehti voi lopettaa vastinekäytäntöpolitiikkansa kuten www.rioton.net sivulla väitetään?

Alla jonkun kaverin vastine johonkin häntä käsittelevään lokajuttuun Bisnes.fissa jota tähän saakka asialliseti toiminut Bisnes.fi ei nyt suostu julkaisemaan. Hävytöntä

J Halme

Bisnes.fi –lehti käsitteli marraskuun numerossaan Riot On! –elokuvaa ja sen tekijöitä sivuilla 18 ja 19. Jutussa oli lukuisia ilmeisen tahallisia virheitä ja valheellisia tietoja.


Toimittaja Sami Kuuselan kyseenalaisesta ja hyvää lehtimiestapaa rikkovasta toiminnasta jutun kirjoittamisen yhteydessä on tehty jo kantelu Julkisen sanan neuvostoon. Kuusela esim. siteeraa jutussaan minua suoraan osin hyvinkin alatyylisiä sanavalintoja vilistäneestä puhelinkeskustelusta, jonka aikana ei missään vaiheessa kerrottu sen olevan minkäänlainen haastattelu. Huomautin asiasta päätoimittajalle, joka lisäksi kieltäytyi ehdottomasti näyttämästä osuuksiani minulle etukäteen, vaikkei tähän ollut mitään perusteluita. Kielsinkin siksi yksiselitteisesti sitaattieni käytön. Tästä huolimatta niitä oli luettavissa lehdestä lukuisia. Sitaatit oli lisäksi valittu halveeraavaan sävyyn ja niidenkin tarkoitus oli yrittää tahallisesti loukata kirjoituksen kohdetta ja esittää tämä mahdollisimman epäilyttävässä valossa. Moinen ei kuulu puolueettomuutta tavoittelevaan journalismiin.


Lisäksi yleensä hyvä lehtimiestapa edellyttää, että toimittaja ilmoittaa käsiteltävään aiheeseen liittyvät kytköksensä, jotka vaikuttavat mitä ilmeisimmin jutun sisältöön. Toimittaja Sami Kuusela onkin unohtanut jutussaan mainita sen em. puhelinkeskustelussakin mainitsemansa tosiasian, että on juuri sen Riotin entisen työntekijän, joka on yrittänyt kaikkein innokkaimmin häiritä ja hankaloittaa elokuvan tuotantoa ja levittämistä, hyvä ystävä. Tai siis, olisihan aivan liian suuri yhteensattuma, että Kuusela aivan sattumalta lähtisi kirjoittamaan hyökkäävää, faktoiltaan kyseenalaista ja asenteellista kirjoitusta elokuvasta, samaan aikaan, kun toimittajan hyvä ystävä on yrittänyt terrorisoida elokuvaa esim. tuotantoyhtiöön ja elokuvan yhteistyökumppaneille lähettelemillään kirjeillä. Tuollaisia sattumia ei maailmassa tapahdu. Toimittaja on siis lähtenyt ”auttamaan” ystäväänsä motiiveiltaan kyseenalaisessa taistelussa. Moinen ei kuulu hyvään lehtimiestapaan.


On enemmän kuin imartelevaa tulla verratuksi Bret Easton Ellisiin ja Robert de Niroon, mutta jätän muilta osiltaan toimittajan yritykset toimia elokuva-arvostelijana omaan arvoonsa. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, vaikka yleensä kriitikon tuli kyetä erottelemaan omat henkilökohtaiset antipatiansa esteettisestä näkemyksestä.


Artikkelin muu varsinainen asiasisältö perustuu sen sijaan pääasiallisesti tahallisesti väritettyyn, vääristeltyyn tai valheelliseen tietoon. Artikkelissa väitetään mm. että suurin osa Riot Entertainmentin työntekijöistä kieltäytyy kommentoimasta elokuvaa eikä halua olla missään tekemisissä allekirjoittaneen kanssa. Em. väite on räikeä valhe, sillä olen ollut elokuvan tiimoilta yhteydessä suureen osaan Riotin entisistä työntekijöistä, ihmiset ovat pyydelleet kutsuja ennakkoesityksiin ja tarjonneet spontaanisti yhteistyötään. Itse asiassa tiedossamme on ainoastaan 3 Riotin entistä työntekijää, jotka ovat lähteneet kampanjoimaan elokuvaa vastaan. Nuo kolme eivät mitenkään laskien muodosta suurinta osaa yrityksen työntekijöistä, vaikka kuuluvatkin toimittajan tuttavapiiriin.


Hyvin kyseenalaiset ovat myös perusteet, joilla artikkeliin on valittu haastateltavia. Kaikkien kolmen sanomisista paljastuu lähtökohtainen kaunaisuus elokuvaa ja sen tekijöitä kohtaan, joten kommentit olisivat olleet samansuuntaisia varsinaisesta elokuvasta ja sen sisällöstä riippumatta. Lisäksi haastatteluihin on piiloteltu tahallisia ja propagandistisia virhetulkintoja, joiden tarkoitus on ollut saada elokuva ja sen tekijät näyttämään naurettavilta. Pasi Ilola esim. vihjaa, että elokuvassa väitettäisiin, että koko käyttämät 20 miljoonaa kului strippareihin. Elokuvassa sen sijaan kerrotaan mm. kuinka suurimpia menoeriä olivat koreat liiketilat ja ensimmäiset 9 kuukautta täysin väärin koodattu käyttäjäverkko. Stripparikuitit olivat sen sijaan se tekijä, joka söi uskottavuutta sijoittajien silmissä ja hankaloitti 3. rahoituskierroksen järjestelyjä. Kaikki tuo selkeällä englanninkielellä kerrottuna. Onko elokuva katsottu tahallaan väärin vai johtui nämä kielitaidon puutteesta vai ovatko nämä virhetulkinnat syntyneet toimittajan kynästä?


Artikkelissa väitetään lisäksi, etteivät elokuvassa 7 sekunnin mittaisessa jaksossa nähtävässä pornoelokuvassa esiintyneet ihmiset olisi Riotin työntekijöitä ja ettei se liity yrityksen toimintaan. Tosiasiassa alkuperäistä videota katsomalla voi todeta, että ainoastaan yksi elokuvan esiintyjistä on ulkopuolinen, kaikki muut olivat Riotin palkkalistoilla. Video kuvattiin ja editoitiin Riotin kalustolla ja sen kaikki jälkityöt tehtiin Riotin työajalla. Videon tuotannon maksoi siis Riot Entertainment. Lisäksi väite, ettei kellään miesnäyttelijällä ottanut eteen, on absurdi. Video kun sisältää pitkiä penetraatiojaksoja.


Artikkelissa Panu Laaksonen väittää myös, että elokuvaa olisi markkinoitu ”keksityillä oikeusjutuilla”. Kävimme läpi kaiken elokuvaan liittyneen uutisoinnin, eikä yhdessäkään viitattu mihinkään oikeusjuttuun. Helsingin sanomien taloussivuilla oli maininta Riotin entisen työntekijän asianajajan laatimasta kirjelmästä, jossa ilmoitettiin, että elokuvaa aiotaan hakea esityskieltoon. Kirjelmän takana oli juuri sama Riotin työntekijä, jonka toimittaja Kuusela mainitsi ystäväkseen, ja niin toimittaja kuin Panu Laaksonenkin olivat juttua kirjoitettaessa hyvin tietoisia tästä kirjelmästä ja sen perusteettomaksi osoitetusta sisällöstä sekä siitä, ettei se johtanut minkäänlaisiin oikeustoimiin. Lisäksi haastateltava Panu Laaksonen on itse lähettänyt elokuvasäätiöön valituskirjelmän, jossa esitti syytöksiä väitteitä elokuvan tekotapaan liittyen, jotka hän sittemmin toisti Ylen haastatteluohjelmassa, vaikka väitteet oli jo kertaalleen todettu perusteettomiksi ja valheellisiksi eikä kirjelmä johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin.


Yhtään varsinaista keksittyä tai todellista oikeusjuttua ei ole siis ollut eikä sellaisista ennen Bisnes.fi-lehden artikkelia ole ollut julkisuudessa mainintaakaan. Jatkosta ei voi tietää. Tuotantoryhmää on informoitu, että sama 3 hengen ryhmä aikoo taas elokuvan DVD-julkaisun aikoihin aloittaa uuden yrityksen estää elokuvan levittämisen. Asiasta informoi elokuvan tuotantoryhmää entinen Riotin työntekijä, joka toimii nykyisin television uutistoimituksen palveluksessa ja oli aikoinaan vastuussa Riotin työntekijöiden pornoelokuvan kuvaamisesta sekä otti osaa myös legendaariseen alastonpainiin ravintola Kappelissa. Kaikkein kovimpaan vastarintaan ovat lähteneetkin juuri ne työntekijät, jotka yrityksen toimiessa syyllistyivät kaikkien arveluttavimpiin ja yleistä moraalia vastaan sotiviin tempauksiin.


Väitteet siitä, että haastateltaville olisi valehdeltu elokuvaa tehtäessä kumoutuvat kaikkien haastattelujen yhteydessä allekirjoittaman sopimuksen sisällöllä ja jopa haastateltavien (mm. Panu Laaksonen) ja tuotantopäällikön välisen sähköpostikirjeenvaihdon sisällöllä. Lähtökohtaisesti epäuskottava tarina elokuvan epäeettisistä tuotantotavoista syntyi vasta sen ensimmäisten esityskertojen jälkeen, kun em. pieni 3 hengen ryhmä Riotin entisiä työntekijöitä pahoitti elokuvan äärellä mielensä. Se, että 3 ihmistä pahoittaa mielensä, ei tarkoita, että elokuvassa tai sen tekotavassa olisi jotain epäeettistä. Se koira vain älähti, johon kalikka kalahti ja ilmeisesti miesten tarkoitus on ollut lähteä hyökkäyssotaan, jossa heidän oma osuutensa Riotissa vallinneeseen menoon jotenkin unohtuisi. Toimittaja olisi voinut helposti kysymällä tarkistaa valheellisten väitteiden paikkansapitävyyden, jolloin tuotantoyhtiö olisi voinut toimittaa väitteet kumoavat kirjalliset todisteet. Näin ei kuitenkaan toimittu vaan lehteen painettiin ilmeisesti vahingoittamistarkoituksessa tahallaan vääristeltyä ja valheellisia ”tietoja”. Ironista on, että toimittaja itse käytti em. hyvinkin kyseenalaisia keinoja juttuaan kirjoittaessa ja totuutta manipuloidessaan ja syyttää samassa jutussa moisista perusteettomasti minua.


Ja vielä lopuksi. Artikkelin epäonnistuneesti halveeraamista tavoittelevan selkärangan muodostaa väite siitä, ettei elokuvan kuvaamaa maailmaa ollut koskaan olemassakaan vaan se on keksittyä ja liioiteltua varsinkin päihteiden ja seksin osalta. Saattaa olla, ettei IT-alalla moista yleisesti koettu, mutta Riot On! kertookin Riot Entertainmentin tarinan, eikä käsittelemäänsä aikaa yhtään sen yleispätevämmin kuin tämän ääriesimerkin kautta. Kaikki muu on epäpätevien kriitikoiden ja toimittajien virhe- ja ylitulkintaa. Elokuva-analyysin termein elokuvaan on alettu kirjoittaa sisään, eikä siitä ulos.
Ja Riotilta kuljetettiin työntekijöitä huumevieroitukseen kesken työpäivän ja yrityksen saunatiloissa pidettiin koodereitten ryhmäseksiorgioita. Yrityksen yövahti sekä kerrossiivooja yllättivät lukuisia kertoja ihmisiä harrastamasta seksiä yrityksen tiloista. Lisäksi elokuvan ohjaaja sattui olemaan esimerkiksi samaan aikaan taksissa, kun yrityksen johtoon kuuluva henkilö tilaili puhelimella Espanjasta 100 grammaa kokaiinia ja todisti keskijohtoa riehakkaat amfetamiinikokeilut työhuoneessaan. Yksi yrityksen työntekijä joutui hankaluuksiin yrittäessään postimyynnillä tilata huumeita kotiinsa ja toinen löytyi kotinsa nurkasta hytistyään lukuisia päiviä huumeidenkäytön laukaisemassa psykoosissa. Esimerkkien luettelo on loputon. Toimittajan asenne ei deletoi näitä kiistämättömiä tosiasioita.

Helsingissä 18. marraskuuta 2004,


John Hakalax

En tiedä kananmunista, mutta jos minun vieressäni soisi kännykkä joka 30 sekunnin päästä, minäkin tuhoutuisin.