Valtionpää(mies)

Katsokaa myös:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Kahvihuone_(käytännöt)#Valtionp.C3.A4.C3.A4.28mies.29

Katsokaa myös kysymykseni aiheesta Wikipedian kysymyspaikassa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Kahvihuone_(käytännöt)#Valtionp.C3.A4.C3.A4.28mies.29

Ohoh, meni vahingossa tuplasti.

Onhan meillä jo sana perheenpää (jolla tosin useimmiten tarkoitetaan miestä). Vastaavasti valtionpää voisi olla käyttökelpoinen sana.

(Tosin en toivo, että meille toista kertaa tulisi sellainen valtionpää, jollainen tähän mennessä ainoa naispuolinen valtionpäähenkilö oli. Jotain järkevästi ajattelevaa naispuolista valtionpäätä kyllä olisin valmis kannattamaan.)

Telaketjufemakot esittivät jo -70-luvulla, että kaikki -mies -johdannaiset tulisi korvata vastaavilla nais-ilmaisuilla ja nainen pitäisi yleensäkin ottaa kantasanaksi kaikiinn sukupuolisuuteen liittyviin sanoihin.

Joku ehdotti:
- neiti = umpinainen
- rouva = avonainen
- mies = varsinainen.

Yksinkertaista. Naista ei pidä valita presidentiksi. Eikä sähkömieheksi. Eikä nimismieheksi. Naisille riittä titteliksi hoitajatar.

"Valtionpää" olisi sikäli looginen ilmaus, että se vastaa muiden kielten ilmauksia. "Valtionpäämies" on erikoinen muodoste, koska se on luonteeltaan käännöslaina, mutta siihen on kuitenkin lisätty sana "mies"; ruotsin ja saksan pohjalta muodostettu suora käännöslaina olisi "valtionylipää", muiden kielten pohjalta "valtionpää". Taustalla lienee kuitenkin se, että sanaa "pää" ei yleensä yksinään käytetä johtajaa tarkoittamassa, vaan käytetään joko johdosta "päällikkö" tai yhdyssanaa "päämies".

"Valtionpäätä" on ehdotettu hyvinkin virallisesti, ks. Kielikello 1/2002, "Miessuku ja kielenhuolto", http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1320

Ehdotus ei kuitenkaan ole realistinen sen takia, että "valtionpää" – jota on jossain määrin käytetty – koettaisiin yleisesti arkiseksi tai leikilliseksi. Kielen vakiintuneen sanan muuttaminen on paljon vaikeampaa (ja turhempaa) kuin logiikan puusta katsoen voisi luulla.

Leikillisyys voisi toki palvella tietynlaista poliittista agendaa. Jos ajatellaan – kuten minusta on ehdottomasti järkevää –, että tasavallan presidentin virka on muutettu melkoisen puhtaaksi edustusviraksi, jonka haltijalla on saman verran valtaa kuin Ruotsin kuninkaalla, tätä ajatusta voisi korostaa käyttämällä leikkisän tuntuista nimikettä. Leikillisempi olisi kuitenkin esimerkiksi ”valtionhattu”, joka korostaisi koristeellisuutta.

Kielikellon artikkelissa mainitaan, että perustuslakiin ei otettu sen enempää nimitystä ”valtion päämies” kuin nimitystä ”valtionpää”. Itse asiassa sellaista nimitystä ei ollut myöskään vanhassa hallitusmuodossa, vaikka se antoi tasavallan presidentille kiistatta sellaisen aseman, jota kansainvälisen oikeuden termillä ”valtionpäämies” tarkoitetaan.

Kansainvälisessä oikeudessa valtionpäämiehen on vanhastaan katsottu olevan valtion edustaja kansainvälisissä suhteissa, eräänlainen valtion ruumiillistuma. Niinpä valtionpäämiehellä on pitkälle menevä immuniteetti. Valtionpäämiehellä on yleinen toimivalta suhteessa muihin valtioihin. Sellainen asema tasavallan presidentillä oli vanhan hallitusmuodon mukaan hyvin vahvasti: hän määräsi maan suhteista ulkovaltoihin eikä ollut sidottu hallituksen kantaan, joskin sopimuksiin tarvittiin eduskunnan hyväksyntä. (Myös maan sisäisissä asioissa presidentillä oli yleinen toimivalta, toisin kuin nykyisessä perustuslaissa, joka rajaa presidentin tehtävät niihin, jotka laissa erikseen osoitetaan.)

Näin ollen on jopa jossain määrin kyseenalaista, voidaanko Suomella sanoa olevan valtionpäämiestä/valtionpäätä (paitsi seremonioiden protokollien kannalta).