aineellinen vai henkinen todellisuus?

Tämä kuuluisi suomi24:n filosofiapalstalle, joka muuten on tiede-jaon alla. Sitä paljon selaamalla voi löytää jotain vastaustakin, mutta uusi kysymys voi tuoda lisää tai olla parempi.

En muista itse tuota kysymystä, mutta kysymys "onko _ihmisyys_ henkeä vai ainetta" kuulostaa tutummalta.

Tässä siitä jotain:

http://www.sciam.com/article.cfm?chanID=sa006&colID=13&articleID=000AE7EC-9B6D-111B-966083414B7F0000

otteita:

The dualist belief that body and soul are separate entities is natural, intuitive and with us from infancy. It is also very probably wrong

The reason dualism is intuitive is that the brain does not perceive itself and so ascribes mental activity to a separate source. Hallucinations of preternatural beings (ghosts, angels, aliens) are sensed as real entities, out-of-body and near-death experiences are perceived as external events, and the pattern of information that is our memories, personality and "self" is sensed as a soul.

Vai kenties ne kaksi asiaa ovat täydellisesti nivoutuneet yhteen niin että kysymyksenasettelu on loppujen lopuksi vain viivan piirtämistä veteen.

Koska mielemme on ainakin sikäli kuin mitään ymmärrämme ainakin osittain kiinni materiassa ovat ajatukset myös luonnoltaan materiaalisia. Ajatuksenkin voi määrittää fyysisin mittapuin kunhan rajaa sopivat arvot... kuvaksi vangitusta fyysisestä ajatuksesta tulee erittäin mielenkiintoisen näköinen häkkyrä jonka selvin osuus on se elektrokemiallinen kompleksi jossa aivosoluja verkotetaan yhteen.

Tämä kuitenkaan ei ole todiste siitä että puhdas materialistisuus olisi oikea vastaus. Siinä missä täydellinen ympyrä sijoittuu ei-materiaaliseen perimmäisten ideoiden maailmaan ja fyysiseen maailmaan mahtuu ainoastaan karkeita kuvauksia tuosta täydellisestä ympyrästä ei ole mitään syytä olettaa mikseivät myös tietyt osat tietoisuudesta voisi sijaita tuolla immateriaalisessa ikuisessa paikassa.

Itse uskon sopivasti molempiin ja siihen että ne kuuluvat osana järjestelmään. Aineellinen vai henkinen todellisuus? ... miksi "vai"? Eikö voi olla olemassa vaihtoehtoa aineellinen JA henkinen todellisuus? Ainakin itselleni tulee pelkästä aineellisesta todellisuudesta mieleen lähinnä kylmä kosminen mekanistinen järjestelmä - pelkkiä planeettoja kiertoradoillaan, kiviä ja luonnonvoimia. Ei minkään maailman itsetutkiskelua missään osassa maailmankaikkeutta, rakennetta joka kykenisi abstraktiin itsekuvaukseen. Kaikki on hienosti paikoillaan ja sillä hyvä. Pelkästä henkisestä maailmankaikkeudesta tulee mieleen sitten jotain ihan uskomatonta. Jatkuvaa hahmojen luomista ja katoamista ilman suunnitelmaa koska henki on vapaa ellei sitä kahlitse mikään oleellinen - materia siis. Ei ole olemassa lattioita, seiniä ja kattoa jotka määrittäisivät minne henki pääsee. Se on pelkkää kuplivaa ääritietoista kaaosta - sisältää kaiken mahdollisen tiedon ja tajunnan olematta kuitenkaan konkreettisesti mitään.

Jossain noiden järjestelmien välimaastossa on se minkä minä koen täksi normaaliksi olemassaoloksi ihmisenä. Henki on ruumiin orja? No ehkä, silti pystyn kuvittelemaan yksisarvisen joita ei ole takuulla aineellisesti olemassa. Se siitä materialsmin rajoitteesta.