Paras / laadukkain lihatalo ???

Kaikki noitten firmojen tuotteet kasvatetaan pk-seudulla, siksi laatua piisaa. Esim myskihärkiä kasvatetaan rautatieaseman seutuvilla sekä Itiksessä.

Mutta aloitukseen senverran että Poutun tuotteet eivät kulkeudu meidän huusholliin, syynä niittetten sekaantuminen virulaisiin, ja yleensäkään meidän huusholliin ei kulkeudu mitään baltialaista sontaa.

Kun ostat paistin palana, se on myös paistiksi tarkoitettu. Paistia ei ole tarpeen eikä tarkoitus raakakypsentää, se kypsyy uunissa.

sillä pihvi kirjoitti:

Kun ostat paistin palana, se on myös paistiksi tarkoitettu. Paistia ei ole tarpeen eikä tarkoitus raakakypsentää, se kypsyy uunissa.

Naudan ruhon arvo-osat, kuten paistit ja seläkkeet, pääsääntöisesti raakakypsytetään ennen lihatiskille päätymistä. Veikkaan kuitenkin, että tässä edellä mainitsemassani tapauksessa suurin syypää oli suola, joka oli kovettanut lihan.

Aina on ollut ostamassani keittolihassa ydinluupala mukana. Yksi hyvä vaihtoehto on ostaa potkakiekkoja (osso buco), on hyvää keittolihaa ja loput luut voi pakastaa tulevaa tarvetta varten.

Ihan vain vinkkinä: Luullinen liha ei säily kuin muutamia päiviä myös suojakaasuun/vakuumiin pakattuna. Siksi sitä ei ole kovin paljon saatavilla kaupoissa.

Suomalaisilla tiloilla hoidetaan eläimiä tosi hyvin ja siksi ostankin aina suomalaista laadukasta lihaa suurista marketeista. Liha on tuoretta ja lihatiskiltä ostetaessa saa itse valita sopivankokoisen palan lihaa.

Nähty kirjoitti:

Suomalaisilla tiloilla hoidetaan eläimiä tosi hyvin ja siksi ostankin aina suomalaista laadukasta lihaa suurista marketeista. Liha on tuoretta ja lihatiskiltä ostetaessa saa itse valita sopivankokoisen palan lihaa.

Suomalainen on tietysti parempi vaihtoehto kuin ulkomainen, mutta myös Suomessa tuotantoeläimet kärsivät.

90% naudanlihasta on maidontuotannon "sivutuotetta". Sonnivasikat ja lehmät, joita ei haluta maidontuotantoon, kasvavat teuraspainoon asti ahtaissa karsinoissa, kylmällä ja kovalla (rako)lattialla.
Lypsylehmien elämä on kaikista surkeinta, ja sanotaankin, että lasillisessa maitoa on enemmän kärsimystä kuin pihvissä. Lypsylehmät elävät tuotantoeläimistä pisimpään, joskus jopa 10 vuotta. Usein ne kuitenkin sairastuvat rasituksesta jo muutaman vuoden iässä, joten kesimääräinen lypsylehmän teurasikä on 4 vuotta.
Siat elävät myös ahtaasti ja paskaisissa oloissa, ja koska sika on tuotantoeläimistä älykkäin, se kokee ahtaat ja virikkeettömät olosuhteet kaikista raskaimmin. Jos sioille tehtäisiin pysykologiset testit, ne todettaisiin kliinisesti masentuneiksi. Sika on myös siisti eläin, ja tehtotuotannossa sillä ei luonnollisesti ole mahdollisuutta valita minne tarpeensa tekee. Emakot elävät suuren osan elämästään pienessä häkissä, joissa ne eivät mahdu liikkumaan käytännössä lainkaan.
Broilerin elämä on varsinkin loppuvaiheessa yhtä helvettiä, ja iso osa linnuista kuoleekin jo tuotantovaiheessa rasitukseen, tauteihin tai nälkään. Broilerin lihakset on jalostettu kasvamaan niin nopeasti, ettei luusto pysy kasvussa perässä. Siksi broileri ei pysty tietyssä vaiheessa enää kävelemään (ruokinta-automaatille), ja lopputuloksen tiedätkin.
Kana munii luonnossa 8-15 munaa vuodessa, mutta kananmunantuotannossa luku on 300 munaa vuodessa. Tuotantovuosien jälkeen kanan ruumis on niin hauras ja kärsinyt, ettei se kelpaa enää ihmisravinnoksi. Mutta mitähän tapahtuu kukkopuolisille tipuille? Heti kun sukupuoli on selvitetty, tiput menevät silppuriin.
Matka teurastamoon on eläimelle aina stressaava, ja varsinkin lintuja käsitellään niin, että ne usein katkovat siipiään ja kuolevat ennen teurastamoa, tavalla tai toisella.
Teurastamossa eläimet kuulevat ja haistavat kun niiden lajitoverit tapetaan, mutta pakoon ei pääse.

Jos haluatte ostaa "vähiten kärsineen" eläimen lihaa, niin sitä on rotukarjan liha ja tietysti kaikki luomutuotettu. Hintaa tulee tietysti lisää, mutta lihansyöntiä on todella syytä vähentää, terveyssyistäkin. Se määrä lihaa mitä täällä länsimaissa syödään, on kaukana terveestä.

Vähiten kärsineen eläimen liha on kylläkin riistaeläimien liha.

Humppilan lihakaupasta. Laatu kohdallaan. Aina, jos Porin suuntaan keikkaa, ajoitan sen siten, että kauppa avoinna,

Vastausss kirjoitti:

Suomalainen on tietysti parempi vaihtoehto kuin ulkomainen, mutta myös Suomessa tuotantoeläimet kärsivät.

90% naudanlihasta on maidontuotannon "sivutuotetta". Sonnivasikat ja lehmät, joita ei haluta maidontuotantoon, kasvavat teuraspainoon asti ahtaissa karsinoissa, kylmällä ja kovalla (rako)lattialla.
Lypsylehmien elämä on kaikista surkeinta, ja sanotaankin, että lasillisessa maitoa on enemmän kärsimystä kuin pihvissä. Lypsylehmät elävät tuotantoeläimistä pisimpään, joskus jopa 10 vuotta. Usein ne kuitenkin sairastuvat rasituksesta jo muutaman vuoden iässä, joten kesimääräinen lypsylehmän teurasikä on 4 vuotta.
Siat elävät myös ahtaasti ja paskaisissa oloissa, ja koska sika on tuotantoeläimistä älykkäin, se kokee ahtaat ja virikkeettömät olosuhteet kaikista raskaimmin. Jos sioille tehtäisiin pysykologiset testit, ne todettaisiin kliinisesti masentuneiksi. Sika on myös siisti eläin, ja tehtotuotannossa sillä ei luonnollisesti ole mahdollisuutta valita minne tarpeensa tekee. Emakot elävät suuren osan elämästään pienessä häkissä, joissa ne eivät mahdu liikkumaan käytännössä lainkaan.
Broilerin elämä on varsinkin loppuvaiheessa yhtä helvettiä, ja iso osa linnuista kuoleekin jo tuotantovaiheessa rasitukseen, tauteihin tai nälkään. Broilerin lihakset on jalostettu kasvamaan niin nopeasti, ettei luusto pysy kasvussa perässä. Siksi broileri ei pysty tietyssä vaiheessa enää kävelemään (ruokinta-automaatille), ja lopputuloksen tiedätkin.
Kana munii luonnossa 8-15 munaa vuodessa, mutta kananmunantuotannossa luku on 300 munaa vuodessa. Tuotantovuosien jälkeen kanan ruumis on niin hauras ja kärsinyt, ettei se kelpaa enää ihmisravinnoksi. Mutta mitähän tapahtuu kukkopuolisille tipuille? Heti kun sukupuoli on selvitetty, tiput menevät silppuriin.
Matka teurastamoon on eläimelle aina stressaava, ja varsinkin lintuja käsitellään niin, että ne usein katkovat siipiään ja kuolevat ennen teurastamoa, tavalla tai toisella.
Teurastamossa eläimet kuulevat ja haistavat kun niiden lajitoverit tapetaan, mutta pakoon ei pääse.

Jos haluatte ostaa "vähiten kärsineen" eläimen lihaa, niin sitä on rotukarjan liha ja tietysti kaikki luomutuotettu. Hintaa tulee tietysti lisää, mutta lihansyöntiä on todella syytä vähentää, terveyssyistäkin. Se määrä lihaa mitä täällä länsimaissa syödään, on kaukana terveestä.

Kyllä vapaan laitumen liha voittaa aina suomalaisen !

Vastausss kirjoitti:

Suomalainen on tietysti parempi vaihtoehto kuin ulkomainen, mutta myös Suomessa tuotantoeläimet kärsivät.

90% naudanlihasta on maidontuotannon "sivutuotetta". Sonnivasikat ja lehmät, joita ei haluta maidontuotantoon, kasvavat teuraspainoon asti ahtaissa karsinoissa, kylmällä ja kovalla (rako)lattialla.
Lypsylehmien elämä on kaikista surkeinta, ja sanotaankin, että lasillisessa maitoa on enemmän kärsimystä kuin pihvissä. Lypsylehmät elävät tuotantoeläimistä pisimpään, joskus jopa 10 vuotta. Usein ne kuitenkin sairastuvat rasituksesta jo muutaman vuoden iässä, joten kesimääräinen lypsylehmän teurasikä on 4 vuotta.
Siat elävät myös ahtaasti ja paskaisissa oloissa, ja koska sika on tuotantoeläimistä älykkäin, se kokee ahtaat ja virikkeettömät olosuhteet kaikista raskaimmin. Jos sioille tehtäisiin pysykologiset testit, ne todettaisiin kliinisesti masentuneiksi. Sika on myös siisti eläin, ja tehtotuotannossa sillä ei luonnollisesti ole mahdollisuutta valita minne tarpeensa tekee. Emakot elävät suuren osan elämästään pienessä häkissä, joissa ne eivät mahdu liikkumaan käytännössä lainkaan.
Broilerin elämä on varsinkin loppuvaiheessa yhtä helvettiä, ja iso osa linnuista kuoleekin jo tuotantovaiheessa rasitukseen, tauteihin tai nälkään. Broilerin lihakset on jalostettu kasvamaan niin nopeasti, ettei luusto pysy kasvussa perässä. Siksi broileri ei pysty tietyssä vaiheessa enää kävelemään (ruokinta-automaatille), ja lopputuloksen tiedätkin.
Kana munii luonnossa 8-15 munaa vuodessa, mutta kananmunantuotannossa luku on 300 munaa vuodessa. Tuotantovuosien jälkeen kanan ruumis on niin hauras ja kärsinyt, ettei se kelpaa enää ihmisravinnoksi. Mutta mitähän tapahtuu kukkopuolisille tipuille? Heti kun sukupuoli on selvitetty, tiput menevät silppuriin.
Matka teurastamoon on eläimelle aina stressaava, ja varsinkin lintuja käsitellään niin, että ne usein katkovat siipiään ja kuolevat ennen teurastamoa, tavalla tai toisella.
Teurastamossa eläimet kuulevat ja haistavat kun niiden lajitoverit tapetaan, mutta pakoon ei pääse.

Jos haluatte ostaa "vähiten kärsineen" eläimen lihaa, niin sitä on rotukarjan liha ja tietysti kaikki luomutuotettu. Hintaa tulee tietysti lisää, mutta lihansyöntiä on todella syytä vähentää, terveyssyistäkin. Se määrä lihaa mitä täällä länsimaissa syödään, on kaukana terveestä.

Tuotantoeläinten hoitajat hoitavat eläimensä hyvin ja eläimet ovat puhtaita. Yölliset kuvaukset antavat vääränlaisen kuvan eläinten hoidosta. Tästä on osoituksena sekä yöllä salakuvaajan ottama kuva että samasta paikasta päivällä otettu kuva. Eläimillä oli runsaasti tilaa ja kuiviketta oli. Tottakai yöllä hoitajat nukkuvat eikä hoitajia velvoiteta puhdistamaan tiloja ja karsinoita yöllä. Kukapa jaksaisi pitkän päivätyön jälkeen vielä valvoa öisinkin lakaisemassa jätöksiä pois.

Vastausss kirjoitti:

Suomalainen on tietysti parempi vaihtoehto kuin ulkomainen, mutta myös Suomessa tuotantoeläimet kärsivät.

90% naudanlihasta on maidontuotannon "sivutuotetta". Sonnivasikat ja lehmät, joita ei haluta maidontuotantoon, kasvavat teuraspainoon asti ahtaissa karsinoissa, kylmällä ja kovalla (rako)lattialla.
Lypsylehmien elämä on kaikista surkeinta, ja sanotaankin, että lasillisessa maitoa on enemmän kärsimystä kuin pihvissä. Lypsylehmät elävät tuotantoeläimistä pisimpään, joskus jopa 10 vuotta. Usein ne kuitenkin sairastuvat rasituksesta jo muutaman vuoden iässä, joten kesimääräinen lypsylehmän teurasikä on 4 vuotta.
Siat elävät myös ahtaasti ja paskaisissa oloissa, ja koska sika on tuotantoeläimistä älykkäin, se kokee ahtaat ja virikkeettömät olosuhteet kaikista raskaimmin. Jos sioille tehtäisiin pysykologiset testit, ne todettaisiin kliinisesti masentuneiksi. Sika on myös siisti eläin, ja tehtotuotannossa sillä ei luonnollisesti ole mahdollisuutta valita minne tarpeensa tekee. Emakot elävät suuren osan elämästään pienessä häkissä, joissa ne eivät mahdu liikkumaan käytännössä lainkaan.
Broilerin elämä on varsinkin loppuvaiheessa yhtä helvettiä, ja iso osa linnuista kuoleekin jo tuotantovaiheessa rasitukseen, tauteihin tai nälkään. Broilerin lihakset on jalostettu kasvamaan niin nopeasti, ettei luusto pysy kasvussa perässä. Siksi broileri ei pysty tietyssä vaiheessa enää kävelemään (ruokinta-automaatille), ja lopputuloksen tiedätkin.
Kana munii luonnossa 8-15 munaa vuodessa, mutta kananmunantuotannossa luku on 300 munaa vuodessa. Tuotantovuosien jälkeen kanan ruumis on niin hauras ja kärsinyt, ettei se kelpaa enää ihmisravinnoksi. Mutta mitähän tapahtuu kukkopuolisille tipuille? Heti kun sukupuoli on selvitetty, tiput menevät silppuriin.
Matka teurastamoon on eläimelle aina stressaava, ja varsinkin lintuja käsitellään niin, että ne usein katkovat siipiään ja kuolevat ennen teurastamoa, tavalla tai toisella.
Teurastamossa eläimet kuulevat ja haistavat kun niiden lajitoverit tapetaan, mutta pakoon ei pääse.

Jos haluatte ostaa "vähiten kärsineen" eläimen lihaa, niin sitä on rotukarjan liha ja tietysti kaikki luomutuotettu. Hintaa tulee tietysti lisää, mutta lihansyöntiä on todella syytä vähentää, terveyssyistäkin. Se määrä lihaa mitä täällä länsimaissa syödään, on kaukana terveestä.

"Kana munii 8-15 munaa luonnossa" Enpä ottaisi sellaista kanaa hoidettavakseni. En ole nähnyt luonnossa eläviä kanoja, missä niitä on??

Suurista marketeista lihatiskiltä saa tuoretta ja suomalaista lihaa (varmisteaan ensin). Lihaa voi pakastaa sopivan kokoisiin paloihin. Hyvää Suomesta -joutsenmerkki takaa, että käytetty liha on suomalaista ja tiedämme eläimiä hoidettaneen hyvin.