Miksi ihmisellä on pieni suu?

Mieluummin saisi olla reikiintymättömät hampaat.

Elimet ovat sopeutumia. Jos elin olisi niissä oloissa, joissa olemme, liian suuri tai liian pieni, sopivankokoinen saisi biologisen edun epäsopiviin verrattuna. Sopivankokoinen jatkaisi sukuaan todennäköisemmin kuin epäsopiva ja näin lisäisi geenejään populaatiossa,

Nauttimamme ravinnon laatu ja hengitysilman määrä, mutta myös lähes lukematon määrä muita tekijoitä. kuten hampaiden tarve tai kykymme tuottaa sylkeä, suun käyttö kieleen, on sopeuttanut suumme sopivankokoiseksi.

On kuitenkin huomattava, että geenistö muuttuu hitaasti verrattuna ympäristöön. Meillä on perintönä lähes samat geenit kuin varhaisella ihmisellä. Ympäristö on ehkä muuttunut niin paljon, että olemme vasta matkalla uutta sopeumaa kohti. Biologiassa ei arvauksella juuri ole sijaa, mutta oma arvaukseni on, että ruoan laatu on niin kohentunut, että tuskinpa suu tulee ainakaan suurenemaan.

mutta kuitenkin---Jaak. 3:5

Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!

Olisikohan evoluution myönnytys tosiasioille: Jos ihmisellä olisi sekä isot aivot että suuri suu jykevine leukoineen ja niiden käyttöön tarvittavine lihaksineen, niin eihän lapsen pää mahtuisi synnytyskanavasta läpi. Jo nykyisellään on ihmisen synnytys luultavasti ainakin nisäkkäiden keskuudesta se tuskallisin, monin mahdollisin komplikaatioin.

En ole asiaa tutkinut muuten kuin omakohtaisesti ja vaikuttaa siltä, että suuhun mahtuu pitkälti sama määrä tavaraa kuin yhdellä kämmenellään voi sinne sitä kerrallaan tunkea.

Kehityksen tuloksena ihmisen on mahdollista käyttää hyvin energiarikasta ravintoa. Päivittäinen ravinnontarve on mahdollista tyydyttää vain muutamalla kämmenen kahmaisulla. Samalla toinen käsi voi tehdä jotain muuta eloonjäämisen kannalta välttämätöntä kuten paloitella pihviä veitsellä tai tarjota kukkasta kumppanin haisteltavaksi.

Voidaan todeta, että ihminen on tarvinnut liikkumiseen kohtuullisen pitkät raajat, jotta voisi saada syödäkseen energiarikasta ravintoa. Kun tätä ravintoa on vihdoin ja viimein löytynyt, ei sen syömiseen ole mennyt paljon aikaa. Pieni suu ja niiden mukaan mitoitetut kädet ovat hoitaneet homman hyvin. Suurempi suu olisi vaatinut suuremman pään, joka ihmisellä alkaa synnytysanatomian vuoksi olla jo niin suuri kuin vain olla voi.

Jos ihminen eläisi ravinnolla, jossa olisi vähän energiaa ja tätä ravintoa esiintyisi harvakseltaan, mutta paikoitellen runsaasti, olisi hyödyllistä tunkea sitä suuria määriä suureen suuhun, jotta nälkiintynyt elimistö saisi nopeasti ja tehokkaasti tarvitsemaansa ravintoa riittävän määrän. Nythän tilanne ei ole niin vaan päinvastainen.

Ihmisen kalloon ei taida mahtua mitään jätti suurta suuta. Avautuneen suun pinta-ala EI VOI olla kallon pinta-alaa suurempi. Tuottaako matematiikan hallinta vaikeuksia?