Polkupyörien osat ennen ja nyt

Aloin muutama vuosi sitten kunnostaa 1960-luvun alussa valmistettua "Kote" -merkkistä polkupyörää. Halusin kokeilla, miten vähillä uusilla osilla "metsäkuntoisesta" pyörästä saa tehtyä liikkuvan kulkuvälineen, jota en kuitenkaan aio varsinaisesti käyttää. No, ehkä sillä voi joskus kauniilla ilmalla käydä kaupassa.

Purin pyörän. Hioin ja maalasin osat. Sen jälkeen aloitin kasaamisen, joka jäi kuitenkin kesken. Pyörän kerättyä viiden vuoden ajan pölyä huoneen nurkassa, päätin nyt tehdä hommaan loppuun. Eli kasaaminen jatkuu.

Tämän kirjoituksen varsinainen aihe on sen ”ihmetteleminen”, miten polkupyörien osien yleiset mitoitukset ovat muuttuneet niistä ajoista, kun puuhailin enemmän pyörien kanssa. En ole seurannut alaa, enkä ole ostanut vuosikymmeniin itselleni uutta polkupyörää. Olen vain katsellut pyöriä ja huomannut, että esimerkiksi keskiö on nykyisissä polkupyörissä ohuempi kuin vanhoissa.

Myönnän, että tietoni polkupyöristä ja niiden osien mitoituksesta on puutteellinen. Esimerkiksi polkupyörien renkaiden kokomerkinnöistä en ymmärrä mitään. Päässälaskutaitoni on niin huono, että minulla on vaikeuksia hahmottaa, onko niinjaniinmonesosaniinjaniinmonesosatuumasta isompi vai pienempi kuin niinjaniinmonesosaniinjaniinmonesosatuumasta. Eikö metri ja sentit ja millit keksitty jo 1700-luvulla. Mitä ihmettä iänikuisilla tuumilla enää tekee. Paitsi silloin, kun pidetään tuumaustauko.

En ole ostanut monia osia vanhaan pyörään, koska tarkoitus on ollut nimenomaan yrittää selvitä mahdollisimman vähillä uusilla osilla pärjää. Se on ollut koko projektin idea. Jotakin olen joutunut kuitenkin ostamaan, ja näiden muutamien osien kanssa on ollut yhteensopivuusongelmia. Renkaat jo mainitsin. Viimeksi ostin Biltemasta ketjut ja kuvittelin, että ne nyt ovat niin vanha standardi, että niiden kanssa ei pitäisi olla ongelmia. Mutta mitä vielä. Hammasjako ei käynyt yhteen, vaikka ostin ”perusketjut”, jotka on tarkoitettu vaihteettomaan pyörään. Kaivoin eilen esille vanhat ketjut. Katson, saako niistä vielä jonkinlaiset. Ongelma on vain se ”välikappale”. Ehkä niitäkään ei enää saa vanhalla mitoituksella.

Kun on puuhaillut vanhan ruosteromun kanssa ja yrittänyt saada laakereista vielä jollakin tavalla pyöriviä, on alkanut tuntua pahalta katsoa, kuinka ihmiset heittävät roskalavoille vanhoja pyöriään, joissa on paljon parempia osia. Osa pyöristä on tietysti oikeasti pelkkiä romuja, mutta jätteisiin päätyy myös teknisesti järkyttävän hyväkuntoisia polkupyöriä, joiden ”Torpedo” rummuilla ja pyörien laakereilla ja keskiön laakereilla sekä muilla osilla olisi vielä elämä edessään. Mutta sellaistahan se on. Ensiksi hävitetään surutta ja sen jälkeen päivitellään, että on se sääli, kun kaikki tuli hävitettyä.

Minulla on eräs toinen keskeneräinen 1960-luvun polkupyörä, joka odottaa, että jostakin ilmaantuisi kierteillä olevat keskiön laakerikupit ja laakerit. En ollut sitäkään tiennyt, että uudemmissa pyörissä ne irti lyötävää mallia. En edes tiedä, millaiset ne aivan uusissa ovat. Asia tuli ilmi, kun yritin vaihtaa keskiön osat eräästä kierrätyslava-Nopsasta 1960-luvun pyörään. Eipä onnistunutkaan.

Projektipyörän renkaat ovat ehkä vähän liian paksut. Tila käy ahtaaksi. Ohuemmat renkaat haisivat niin voimakkaasti muoville tms., ettei niitä voinut panna sisätiloissa olevaan pyörään. Ehkä tähän joku vaihtoehto vielä keksitään. Ohjaustankoa on laskettava. Osia puuttuu vielä. Ketjut on vaihdettava. Sopiva musta satula oli jo, mutta se tuli käytettyä toiseen pyörään. Katse on uusissa projekteissa. Tämä on alkanut jo tympiä. Ehkä kevään kuluessa päästää koeajovaiheeseen, ja siihen käyttö jääkin.

http://aijaa.com/3lfLtB