Vanhoina hyvinä aikoina lyhenteet ss. ja §§ tarkoittivat monikkomuotoja lyhenteistä s. ja §. Nykykielenhuoltoihmiset ovat tuominneet käytännön vääräksi, vaikka tapa oli hyvä ja elää esimerkiksi englannissa ja monissa muissakin kielissä. Miksi tämmöinen mielivaltainen vääryyspäätös on tullut ja miksi sitä pitäisi noudattaa mukisematta?
ss. ja §§ – Miksi muka väärin?
Sivupykälä
580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanos muuta!
Älä muuta sano!
Yhtenä perusteena muutokselle olen nähnyt väitteen, että monikollisuus näkyy muutenkin tekstistä eli s. 5–7 tai § 12–14, mikä sinänsä on totta.
Pakkoruotsista se johtuu. Pakkoruotsi rasittaa teinien älyllistä kapasiteettia siinä määrin, että Kielitoimisto on päättänyt ryhtyä uudistuslinjalle helpottaakseen heikomman aineksen pääsyä ylioppilaaksi. Näin yhteiskuntaan saadaan säätykiertoa. Kyseessä on siis vasemmistolainen konspiratsioni.
En nyt oikein keksi mitään lisäarvoa tai hyötyä tuollaisen monikkomerkinnän käytöstä, joten miksi sellaista pitäisi harrastaa?
(Aika vanhoista ajoista taidat muuten puhua, minun koulunkäyntini ajoittui pääosin 1970-luvulle enkä muista ennen kuulleeni tuollaisesta merkintätavasta. Ja aika paljon sentään on ns. asiatekstiä tullut luettua ja tuotettua työn parissa.)