Sisarketjussa kysytään, voiko projektille asettaa AJALLISEN deadlinen, jos kaikki on vain tuuria. Nyt kysytään AVARUUDELLISESTA ruumiin ohjaamisesta samaa henkilöä, Frank Fysikalia esimerkkinä käyttäen. (Tämä on tosin kopio toisesta ketjusta, mutta ansaitsee ketjun avausviestin paikan kuvaavuutensa takia.)
Tunnettu fysikalisti Frank Fysikal on viety laboratorioon, jossa tutkitaan, onnistuuko häneltä syöminen, joka edellyttää ruoan luokse hakeutumista. Isohkon pyöreän laboratoriohuoneen keskelle on asetettu pöytä, jossa on herkullinen annos ruokaa. Aina ruoka-aikaan Frank Fysikal viedään laboratorioon, ja istutetaan hänet tuolille. Tuolin paikka on eri toistokerroilla arvottu milloin mihinkin kohtaan huonetta. Samoin, Frankin istuuduttua tuolille tuolia pyöritetään monta kertaa ympäri niin, että sen suunta on satunnainen huoneen keskellä olevan herkkuaterian suhteen. Frankin tehtävä on nyt hakeutua normaalilla kävelyvauhdilla herkkuaterian luokse ja pysähtyä sitten siihen, ja jos hän siinä onnistuu, hän saa palkinnoksi syödä tuon aterian.
Koejakson edetessä havaitaan päivästä toiseen, että olipa tuoli sijoitettuna mihin kohtaan huonetta tahansa ja tuolin suunta mikä tahansa, jopa poispäin pöydästä, Frank Fysikal pääsee täysin vaivattoman näköisesti käytännössä suorinta reittiä ruoan ääreen. Tutkijat päättelevät tästä, että vaikka Frank Fysikal on fysikalisti, joka uskoo hiukkasten liiketilan edellisellä ajanhetkellä yksikäsitteisesti määräävän hiukkasten liiketilan seuraavalla ajanhetkellä, niin hän tosiasiassa itse määrää ruumiinsa kurssista.
Frank Fysikalille itselleen esitetään tästä kysymys. Hän sanoo: "Minulla on vain käynyt hyvä tuuri. Joka kerran, kun on tullut ruoka-aika, ovat hiukkasteni impulssimomentit sojottaneet siihen suuntaan, että en ole voinut muuta kuin ohjautua ruoan ääreen. Jos olisitte pyörittäneet tuolia hetken aikaisemmin tai myöhemmin, niin hiukkaseni olisivat sojottaneet täysin eri suuntiin, ja olisin törmäillyt päin seiniä ja olisin jäänyt nälkäiseksi. Itse asiassa maailma on superdeterministinen, ja se konspiroi sillä tavalla, että mittaustilanteissa saadaan korrelaatioita, jotka eivät kuvasta maailmaa sellaisena kuin se on. Eli tosimaailma on sellainen, että vapautta minun itse ohjata ruumistani ei ole, mutta universumin konspiraation ansiosta tuolin paikka arpoutui aina sellaiseen paikkaan ja pyörititte sen aina sellaiseen asentoon aina sellaisena ajankohtana, että yhteistuloksena hiukkaseni sattuivat sojottamaan ruoan luokse ja en voinut muuta kuin kävellä sinne. Simple as that. Koetta toistettaessa saatiin korrelaatioita, jotka näyttäisivät osoittavan, että pystyn itse hallitsemaan ruumiini edeltävistä tiloista riippumatta, mutta niin ei tietenkään ole. "
Kysyttäessä Fysikalin suhdetta tieteeseen Fysikal sanoi: "Tämä on tietysti sikäli kiusallista tieteelle, että tieteelliset kokeenne saavat teidät päättelemään jotakin positiivista itsemääräämiskyvyn olemassaolosta. Mutta sellaista itsemääräämiskykyä ei tietenkään ole. Sellainen edellyttäisi taikavoimia. Minun puolestani tiede saa jäädä tässä kakkoseksi: ainoastaan maailman tosiolemus merkitsee, ja maailma on fysikalistinen ja superdeterministinen. Minua ei lainkaan haittaa, vaikka jotkut sanovat asennettani uskonnolliseksi ja dogmaattiseksi sen takia, että edes tieteellä ei voi asennettani muuttaa. Vain totuus merkitsee minulle jotakin, ja totuus on fysikalismi."
Tunnettu fysikalisti Frank Fysikal on viety laboratorioon, jossa tutkitaan, onnistuuko häneltä syöminen, joka edellyttää ruoan luokse hakeutumista. Isohkon pyöreän laboratoriohuoneen keskelle on asetettu pöytä, jossa on herkullinen annos ruokaa. Aina ruoka-aikaan Frank Fysikal viedään laboratorioon, ja istutetaan hänet tuolille. Tuolin paikka on eri toistokerroilla arvottu milloin mihinkin kohtaan huonetta. Samoin, Frankin istuuduttua tuolille tuolia pyöritetään monta kertaa ympäri niin, että sen suunta on satunnainen huoneen keskellä olevan herkkuaterian suhteen. Frankin tehtävä on nyt hakeutua normaalilla kävelyvauhdilla herkkuaterian luokse ja pysähtyä sitten siihen, ja jos hän siinä onnistuu, hän saa palkinnoksi syödä tuon aterian.
Koejakson edetessä havaitaan päivästä toiseen, että olipa tuoli sijoitettuna mihin kohtaan huonetta tahansa ja tuolin suunta mikä tahansa, jopa poispäin pöydästä, Frank Fysikal pääsee täysin vaivattoman näköisesti käytännössä suorinta reittiä ruoan ääreen. Tutkijat päättelevät tästä, että vaikka Frank Fysikal on fysikalisti, joka uskoo hiukkasten liiketilan edellisellä ajanhetkellä yksikäsitteisesti määräävän hiukkasten liiketilan seuraavalla ajanhetkellä, niin hän tosiasiassa itse määrää ruumiinsa kurssista.
Frank Fysikalille itselleen esitetään tästä kysymys. Hän sanoo: "Minulla on vain käynyt hyvä tuuri. Joka kerran, kun on tullut ruoka-aika, ovat hiukkasteni impulssimomentit sojottaneet siihen suuntaan, että en ole voinut muuta kuin ohjautua ruoan ääreen. Jos olisitte pyörittäneet tuolia hetken aikaisemmin tai myöhemmin, niin hiukkaseni olisivat sojottaneet täysin eri suuntiin, ja olisin törmäillyt päin seiniä ja olisin jäänyt nälkäiseksi. Itse asiassa maailma on superdeterministinen, ja se konspiroi sillä tavalla, että mittaustilanteissa saadaan korrelaatioita, jotka eivät kuvasta maailmaa sellaisena kuin se on. Eli tosimaailma on sellainen, että vapautta minun itse ohjata ruumistani ei ole, mutta universumin konspiraation ansiosta tuolin paikka arpoutui aina sellaiseen paikkaan ja pyörititte sen aina sellaiseen asentoon aina sellaisena ajankohtana, että yhteistuloksena hiukkaseni sattuivat sojottamaan ruoan luokse ja en voinut muuta kuin kävellä sinne. Simple as that. Koetta toistettaessa saatiin korrelaatioita, jotka näyttäisivät osoittavan, että pystyn itse hallitsemaan ruumiini edeltävistä tiloista riippumatta, mutta niin ei tietenkään ole. "
Kysyttäessä Fysikalin suhdetta tieteeseen Fysikal sanoi: "Tämä on tietysti sikäli kiusallista tieteelle, että tieteelliset kokeenne saavat teidät päättelemään jotakin positiivista itsemääräämiskyvyn olemassaolosta. Mutta sellaista itsemääräämiskykyä ei tietenkään ole. Sellainen edellyttäisi taikavoimia. Minun puolestani tiede saa jäädä tässä kakkoseksi: ainoastaan maailman tosiolemus merkitsee, ja maailma on fysikalistinen ja superdeterministinen. Minua ei lainkaan haittaa, vaikka jotkut sanovat asennettani uskonnolliseksi ja dogmaattiseksi sen takia, että edes tieteellä ei voi asennettani muuttaa. Vain totuus merkitsee minulle jotakin, ja totuus on fysikalismi."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla menee nyt liian lujaa. Viittaa bipolaarisen mielialahäiriön maaniseen vaiheeseen. Tarvinnet rauhoittavaa lääkitystä, jotta tila ei pääsisi pahemmaksi.
Olet täysin syytön tilaasi. Et ole valinnut perintötekijöitäsi etkä ympäristöäsi, mutta apua tarvitset. Jos olet jo hoidossa, käänny lääkärisi puoleen ja kerro, että maaninen vaihe on alkanut ja tarvitset sen mukaisen lääkityksen. Jos et ole vielä ennestään hoidossa, käänny terveyskeskuslääkärin puoleen. Hän määrää sinulle sopivan lääkityksen ja lähettää tarvittaessa erikoislääkärille.
Lääkitys ei poista itse häiriötä, mutta tekee olon paremmaksi. Jos toimit nopeasti, vältyt tilan pahenemiselta. Tsemppiä!
On näköjään tainnut kirpaista ja osua kohteeseensa pahemman kerran, kun argumentit, joihin ei kyetä vastaamaan, luokitellaan jo osoitukseksi mielenterveyden häiriöstä. Kahdessa päivässä - melkoinen saavutus.
No, toivotan sinulle onnea uskonnonharjoituksessasi. Jos olet kaiken kaikkiaan kokenut argumenttini uskonrauhan häirintänä, niin otan osaa. Sen enempää en voi hyväksesi tehdä.
Maaniseen tilaan kuuluu normaalisti, että henkilöllä ei ole sairauden tuntoa, mutta toinen voi havaita, että asiat eivät ole kohdallaan.
Tiedepalstalla esiintyy muutenkin henkilöitä, jotka luulevat tietävänsä enemmän kuin tietävät, mutta sinun kohdallasi ei liene kyse vain tästä. Kirjoituksissasi ja niiden runsaudessa on selviä maanisia piirteitä.