Selän luudutusleikkaus kokemus

Pystytkö istua autossa pitkään? Olet jo voinut jättää lääkityksen joka on merkittävä asia!
Onko käytössä automaattivaihteinen tai manuaalivaihteinen auto? Minulla on nyt autonajoon hankittu inva-varusteinen automaattivaihteinen auto, joka pelastaa elämääni. Tämän ostin omalla rahalla, en ole saanut apua. Eli, istuin kotona, paitsi kuntoilukävelyt pari kertaa päivässä melko pitkään. Minulla oli manuaalivaihteinen auto josta jouduin luopua kun tajusin, etten pysty sellaisella enää ajaa.Mutta, oma tilanne on ilmeisesti täysin erilainen kuin sinun.
Unettomuuteen liittyvää sanoisin, että olen kärsinyt unettomuudesta siitä saakka kun ensimmäinen leikkauskierre jäi taakse. Se on väsyttävää ja jouduin hakea erilaisia keinoja millä vähentää stressi siitä ettei nuku. Nykyään huolehdin, että minulla on hyvä kirja mihin tarttua kun unettomuus iskee. Eli kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa ja tulevaisuuden uskoa tarvitaan!

5 viikkoo luudutuslikkauksesta tuntuu et kaikki ok pieniä kävelylenkkejä fysioterapiaa autolla ajaminen kielletty 3kk välillä tuntuu et todella senät kaatuu päälle lohduttaudun sillä et sitkeys palkitaan pääsee normaalisti liikkumaan kivut jääneet pois se jo hienoo .

Anonyymi kirjoitti:

5 viikkoo luudutuslikkauksesta tuntuu et kaikki ok pieniä kävelylenkkejä fysioterapiaa autolla ajaminen kielletty 3kk välillä tuntuu et todella senät kaatuu päälle lohduttaudun sillä et sitkeys palkitaan pääsee normaalisti liikkumaan kivut jääneet pois se jo hienoo .

Lue lisää

No jo on, jos muutamassa viikossa seinät kaatuu päälle, kokeilkaas 12 vuotta kotona hissuttelua!
Selkä kipeytyi jo vuosia sitten kun tein ihan "normaaleja" päivittäisiä asioita, lenkkeilin ja olin käynyt salillakin reilut 10 vuotta. Kipujen takia ravasin lääkäreissä, välillä kuvattiin ja välillä kuntoutettiin. Ihan "pikkasen" on vaatinut päästä vaiheeseen, että sain lähetteen luudutusleikkausta varten, mutta kas, nyt liikkumattomuuden seurauksena olen liian läski, enkä pääse julkiselle puolelle. Makaamalla ja istumalla on pirun vaikee laihduttaa ja jalat ei vie minnekään, hyvä kun hetken voi seisoa tai 50 metriä kävellä pysähtymättä!!!
Vaihtoehdoksi jää nyt yksityiseen puoleen turvautuminen, hintoja kartoitin, niin arvioksi sain 20-25.000 €. Jumaliste! Kenen syy, ettei selkää hoidettu kuntoon jo vuosia sitten? Kela-korvauksiakaan ei leikkauksesta saa.
Diagnooseina vuosien mittaan on tullut välilevyn pullistuma, nesteinen fasettiartroosi, spinaalistenoosi, olisteesi eli nikamien siirtymä. AVIinko valitan? Oikeutta tai hoitoa ei tässä sarvikuonojen maassa saa!

Anonyymi kirjoitti:

5 viikkoo luudutuslikkauksesta tuntuu et kaikki ok pieniä kävelylenkkejä fysioterapiaa autolla ajaminen kielletty 3kk välillä tuntuu et todella senät kaatuu päälle lohduttaudun sillä et sitkeys palkitaan pääsee normaalisti liikkumaan kivut jääneet pois se jo hienoo .

Lue lisää

3kk autolla ajokieltoa?? Minulle sanottiin 3 viikkoa.

Hei!

Minulla ei ole tehty tuo mainitsemasi luudutus mutta katsoin, että Sinulla on melko paljon luudutettu. Itsellä on 5 nikamaa luudutettu noin vuosi sitten ja kipua samassa paikassa mitä Sinulle ilmeisesti luudutetaan syksyllä. Ajoittain mietin, että olisi mukavaa saada vertaistukea mutta en tiedä, sopiiko meidän tarinat yhteen?

Hei. No kiva että vastasit. Minulla on leikattu selkää kolmesti ja nyt syksyllä otetaan kaikki raudat pois ja laitetaan tilalle uudet. Kaksi vuotta sitten luudutettiin seitsemän välilevyä yhteen.
Mutta en ole siitä toipunut ollenkaan, kävelen edelleen keppien kanssa ja äärettömät hermotuskat vaivaa ja yöt ovat pahimmat.
No se todettiin nyt huhtikuussa että on liian suora luudutus ja se on painanut alimman välilevyn kasaan ja hermoilla erittäin pieni tila olla siellä.

Nyt sitten syksyllä tosiaan laitetaan kaikki uudet raudat ja sahataan mikähän se konsti oli niin selkärankaa ja otetaan sieltä kolmion muotoinen luukiila ja käännetään se niin että tulee luonnollinen notko.

Ja sitten se alin välilevy putsataan ja vapautetaan hermot ahdingosta. Ja se välilevy luudutetaan lantioluuhun ja ristiluuhun.

Saikohan tästä selvää. Ymmärsinkö oikein että sinulla on luudutettu se alin välilevy lantio ja ristiluuhun. Ja kysymykseni olisi että millaista on toipua siitä leikkauksesta.
Itseä ihan pelottaa se leikkaus. Mutta kai sitä pitää vain uskoa ja luottaa että vielä minä kävelen joskus ilman keppejä ja pääsen näistä kauheista hermotuskista eroon.

Toipumisaika on todella pitkä ja sitten komplikaatiot pelottaa että joku sattuu niistä minullekin.

Ihana ja todella asiallinen kirurgi kyllä sanoi että älä takerru niihin komplikaatioihin että apu on leikkauksessa lähellä. Ja hermovaurio voi tulla mutta ajan kanssa pitäisi parantua. Kun leikkauksessa joutuu niin paljon hermoja venyttämään niin se voi aiheuttaa hermovaurion joka puolessa tai vuoden sisällä parantuisi.
Monta kertaa on sinuakin leikattu ja ollut huonoa tuuria niissä. Onko sinulla näitä hirveitä hermotuskia kun yöllä tuntuu että pakarat ja pohkeet ihan räjähtää.

On todella ikävä niitä aikoja jolloin pysyi kävelemään oikein ja sai touhuta kaikenlaista.
Ja niin vietävästi harmittaa että tuo kesän 2013 pitkä luudutus meni mönkään kun eivät jättäneet mitään notkoa niin olisi voinut paraneminen alkaa. Sen sijaan alkoi vain tuskat häntäluu alueella ja vasen jalka on voimaton ja puutumisia molemmin puolin. Nyt kävelen todella etukumarassa keppien kanssa.

Toisaalta odotankin sitä leikkausta jos todellakin pääsisi eroon noista vaivoista ei varmaan ikinä täysin selkäkivut lopu mutta kun ne olisi siedettäviä edes.

Jos lienen jäykkä jo nyt mutta sitten minusta todella tulee jäykkä kun koko ranka on sitten luudutettu. Mutta olkoon vaan kun vain pääsisi kävelemään ilman keppejä vaikka hissukseen, maratonille en hingukkaan:)

Tsemppiä sinulle ja kiitos kun kirjoittelit ja saa kirjoittaa edelleenkin. Heippa vaan.

Tervehdys pitkästä aikaa!

En kyllä tiedä onko tätä ketjua lukemassa enää ketään, mutta kirjoitan siitä huolimatta.
Minut on nyt leikattu neljännen kerran siis kyseessä on selkäleikkaus. Ja nyt tällä hetkellä tuntuu että tämä olisi viimeinen leikkaus, toivon ja luotan ainakin niin.

Leikkaus tehtiin syyskuun alussa. Kahdeksan välilevyä on luudutettu ja viimeinen välilevy luudutettiin lantion ristiluuhun. Ja samalla tehtiin skolioosileikkaus eli se hirvittävä virhe asento korjattiin. Leikkaus oli iso ja vaativa ja ei niin riskitön. Mutta Luojan kiitos mitään komplikaatioita ei tullut.

Oli uskomatonta kun huomasin sairaalassa että voin olla pitkälläni ettei ole hermotuskia eikä kramppaa pakaroita ja jalkoja. Ja ryhtini oli suora.
Rautaa on selässä tosiaankin paljon mutta kyllä minä jo kävelen pikku pätkiä ilman keppejäkin, joskin se virhe asento oli niin pitkään että vei pakarasta ja lantiolta lihakset niin voimattomiksi että saan jumpata ja kävellä keppien kanssa vielä hyvän tovin.

Tukiliivit on vielä kuukauden yllä ja kyllä ne on tarpeen pitämään lihaksia ja ryhtiä kasassa.
Ainut joka hidastaa toipumistani on tämä viheliäs nivelreuma. Olen ollut pitkään ilman bioloogista lääkettäni tämä iso leikkaus vaati niin, mutta viikon päästä saan senkin niin jospa lähtisi homma paremmin kulkemaan.

Että kyllä sitä on toivoa vaikka tuntui vielä joku aika sitten että onkohan tässä mitään toivoa parantua. Olen onnellinen että kaikki meni hyvin, mutta oli kyllä huippu kirurgi asialla, aivan mahtava tyyppi.

Nyt tosiaankin on kolmen kuukauden luutumis rauha, en saa selkääni taivutella eteen en taakse eikä sivulle, mutta tämän kestää. Joulukuussa on ensimmäinen kontrolli käynti, kuvat ja leikkaavan kirurgin vastaan otto.

En voi itse laittaa sukkia jalkaan en kuivata jalkojani en rasvata jalkojani mutta rakas mieheni hoitaa ja auttaa pukemisessa. Mutta kyllä sitä jo vuoden sisällä kun jäsenet saa venyteltyä siihen kuntoon että runko taipuu ainakin jonkun verran niin saa varmaan jo sukatkin jalkaansa itse.

Kyllähän tämä vaatii kärsivällisyyttä kun ei voi itse hoitaa suurimpia kotihommia mutta onneksi on siivoojat keksitty:)

Että tsemppiä vaan kaikille saman ja selkä ongelmien kanssa kamppailijoille, toivoa ei pidä menettää.
Nyt kun joku neuvoisi miten helkutissa pääsisi eroon pikku hiljaa Lyrica lääkkeestä. Kyllähän se lääkäri varmaan neuvoo joulukuussa, mutta joku sieltä päinkin voisi neuvoa.
Silloin reilun kahden vuoden takaisen leikkauksen jälkeen kun lopetin omin päin aivan liian äkkiä ne lääkkeet niin tuntui että hulluksi tulen. Kuukauden kamppailin vaan selvisin omin päin mutta pysyvän unettomuuden jätti tuo Lyrica.

Kiitos jos jaksoit lukea tämän. Saa kysellä ja kommentoida.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

Luin mielenkiinnolla kirjoituksesi, kun tänään juuri kävin selkäni takia taas lääkärissä. Spinaalitenoosi on arvionsa ja sain lähetteet lisätutkimuksiin. Selässä on paha skolioosi ja muutamassa nikamassa osteoporoosia. Hirvittää nämä selkäleikkaukset, siksi luen näitä teidän kertomuksianne . Itse pääsin Lyricasta eroon siten, että kuukauden päivät vähensin vähitellen annosta.
Paranemisia ja hyvää syksyn jatkoa.

Hei leikkaus edessä.
Kiitos kirjoituksestasi. Minulla oli myös noita hermojuuren kanavan ahtautumia ja sitten todella paha skolioosi, kävelin erittäin paljon etukumarassa. Ja hermotuskat valtavat, iltaisin sai laittaa jalkojen alle monet täkit ja tyynyt kasaan että jalat oli melkein pystyasennossa noin se hermo sai hieman tilaa.

Minä en sinuna pelkäisi selkäleikkausta jos varsinkin jos pääset pelkällä puhdistusleikkauksella. 2004 minulle tehtiin 4-5 nikaman luudutus ja se oli todella hyvä. Kuusi vuotta meni etten tiennyt selkäkipuloista mitään. Liian raskaalla työllä ja työn vaatimalla kiertoliikkeellä selkä meni kipeäksi ja alkoi säteillä jalkoihin. Todettiin iso vuotava pullistuma, puukkoahan siihen tuli.

Sitten tätä leikkausta edeltävä leikkaus oli susi liian suora luudutus joka mursi ihan alimman välilevyn. Mutta nyt kun näin röntgen kuvat selästäni oli aivan luonnollinen kaari ja sitten ne skolioosiraudat kun oli ranka oikaistu. Nyt on hyvä olla kun ei koske selkään pakaroihin eikä jalkoihin ja pääsen kävelemään jo pieniä pätkiä ilman keppejä.

Luulen että harvalla on näin suuria leikkauksia mutta minun tapauksessa oli pakko leikata. Lopulta kun kävelymatka keppien kanssa postilaatikolle oli kauheea tuskaa ja tätäkin kärsi kaksi vuotta. Ei siinä jumpat auttanut.

Toivon sinulle paranemista. Minun leikkaushistoria ei varmaan tule sinulle joten älä pelkää jos avun saat ja ei lääkärit edes turhaan leikkaa. Minä ajattelin myös kohta puoleen aloittaa pikku hiljaa Lyrican purkamisen pois. Hermotuskissa on ollut minulle välttämätön lääke muut ei auttaneet. Tsemppiä sinulle.

ruusukinttu kirjoitti:

Tervehdys pitkästä aikaa!

En kyllä tiedä onko tätä ketjua lukemassa enää ketään, mutta kirjoitan siitä huolimatta.
Minut on nyt leikattu neljännen kerran siis kyseessä on selkäleikkaus. Ja nyt tällä hetkellä tuntuu että tämä olisi viimeinen leikkaus, toivon ja luotan ainakin niin.

Leikkaus tehtiin syyskuun alussa. Kahdeksan välilevyä on luudutettu ja viimeinen välilevy luudutettiin lantion ristiluuhun. Ja samalla tehtiin skolioosileikkaus eli se hirvittävä virhe asento korjattiin. Leikkaus oli iso ja vaativa ja ei niin riskitön. Mutta Luojan kiitos mitään komplikaatioita ei tullut.

Oli uskomatonta kun huomasin sairaalassa että voin olla pitkälläni ettei ole hermotuskia eikä kramppaa pakaroita ja jalkoja. Ja ryhtini oli suora.
Rautaa on selässä tosiaankin paljon mutta kyllä minä jo kävelen pikku pätkiä ilman keppejäkin, joskin se virhe asento oli niin pitkään että vei pakarasta ja lantiolta lihakset niin voimattomiksi että saan jumpata ja kävellä keppien kanssa vielä hyvän tovin.

Tukiliivit on vielä kuukauden yllä ja kyllä ne on tarpeen pitämään lihaksia ja ryhtiä kasassa.
Ainut joka hidastaa toipumistani on tämä viheliäs nivelreuma. Olen ollut pitkään ilman bioloogista lääkettäni tämä iso leikkaus vaati niin, mutta viikon päästä saan senkin niin jospa lähtisi homma paremmin kulkemaan.

Että kyllä sitä on toivoa vaikka tuntui vielä joku aika sitten että onkohan tässä mitään toivoa parantua. Olen onnellinen että kaikki meni hyvin, mutta oli kyllä huippu kirurgi asialla, aivan mahtava tyyppi.

Nyt tosiaankin on kolmen kuukauden luutumis rauha, en saa selkääni taivutella eteen en taakse eikä sivulle, mutta tämän kestää. Joulukuussa on ensimmäinen kontrolli käynti, kuvat ja leikkaavan kirurgin vastaan otto.

En voi itse laittaa sukkia jalkaan en kuivata jalkojani en rasvata jalkojani mutta rakas mieheni hoitaa ja auttaa pukemisessa. Mutta kyllä sitä jo vuoden sisällä kun jäsenet saa venyteltyä siihen kuntoon että runko taipuu ainakin jonkun verran niin saa varmaan jo sukatkin jalkaansa itse.

Kyllähän tämä vaatii kärsivällisyyttä kun ei voi itse hoitaa suurimpia kotihommia mutta onneksi on siivoojat keksitty:)

Että tsemppiä vaan kaikille saman ja selkä ongelmien kanssa kamppailijoille, toivoa ei pidä menettää.
Nyt kun joku neuvoisi miten helkutissa pääsisi eroon pikku hiljaa Lyrica lääkkeestä. Kyllähän se lääkäri varmaan neuvoo joulukuussa, mutta joku sieltä päinkin voisi neuvoa.
Silloin reilun kahden vuoden takaisen leikkauksen jälkeen kun lopetin omin päin aivan liian äkkiä ne lääkkeet niin tuntui että hulluksi tulen. Kuukauden kamppailin vaan selvisin omin päin mutta pysyvän unettomuuden jätti tuo Lyrica.

Kiitos jos jaksoit lukea tämän. Saa kysellä ja kommentoida.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

Lue lisää

Hei ruusukinttu!
En ole pitkään aikan lukenut kirjotuksia mutta nyt huomasin, että paljon on tapahtunut sinun kanssa. Hienoa että jaksat nähdä niin positiivisesti asiat. Minulle tehtiin suuri luudutusleikkaus kesällä 2014, kirjoitin hieman siitä kesäkuussa. Silloin minulle tehtiin myös tuo virheasennon korjaus, eli ranka poikki, kolmiomuotoinen pala paikoilleen ym. Nyt on ilmeisesti luudutus melko hyvin tapahtunut mutta edelleen on ikävät kivut hermovaurioden takia. Ne on koko ajan päällä, vaikka lääkitys on kova, Lyricaa menee 225 mgx2, oxycontiini 10 mg x 3. Jos rasitan itseni, teen fyysisesti jotakin "liikaa" kiipeytyy myös selkä leikkausalueelta tosi pahasti. En voi kuvitella olevani ilman Lyrica-lääkityksen ja kun viimeksi yritin vähentää oxycontiinin 10 mg kipeydyin melkoisesti. Palautin lääkityksen tähän tasoon ja nyt pärjään. Mainittavaa on, että pahimmillaan lääkitykseni oli lyricaa 2x350 mg, oxycontiini yht 80 mg/vrk panacod ym. Kipulaastareita ym oli jossakin vaiheessa käytössä. Onnekseni keskussairaalan kipupoiklinikka kytkettiin mukaan lääkitysasioissa kun toivuin leikkauskierroksesta 2012 jolloin tehtiin yhteensä 6 leikkausta. Kiputilasta vielä sen verran että odotan tällä hetkellä vastausta siitä, asennetetaanko kipustimulaattoria. Ongelmana on arpikudosta koska leikkauksia on takana yht. 8 ja myös se, että olen kahdesti saanut infektion joka on vaatinut pitkiä antibioottihoitoja, tiputusksena useamman viikon aikana. Nämä siis leikkausten jälkeen. Oletan, että saatan joutua elää kipujen kanssa tästä syystä.
Minulle kävi niin, että selkäongelmien takia lihakset "surkastuivat" ja niiden tilalle muodostui sidekudosta. Tästä syystä en pärjää ilman kyynärsauvoja, sisätiloissa kotona liikun yleensä ilman niitä, jos en ole kovin paljon rasittunut.
Minkälainen kuntoutushoito olet saanut leikkausten jälkeen? Koska niitä on aloitettu? Minulla on tällä hetkellä aika ikävä tianne, en saa mitään hoitoja, odotan pelkästään mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tehdään. Olen ollut 3,5 v yhtäjaksoisesti sairaslomalla mutta esim. työkyvyttömyyseläkettä ei vielä ole haettu. Nyt alkaa ilmeisesti olla aika saada siihen kannanottoa myös, pitkään kuvittelin vielä palaavan työelämään. Kirjoita miten kuntoutus etenee, katson varmaan jos tietoa löytyy! Jaksamista sinulle ja kaikille muille selkäsairaalle!

Hei 8 leikkausta.

Kiitos viestistäsi, mukava kun kirjoittelit. Eli sinulla ja minulla on juuri samanlaiset leikkaukset. Kyllä se kuulosti kauhealta silloin ennen leikkausta kun kuuli että ranka poikki. Mutta niin vain tehtiin ja olen pikkuhiljaa toipumassa. Ja hermokivut jäi ja selkä on suora, eli luonnollinen kaari on selässä kun katsoo kuvia.

Kyllä on sinun kohdalla ihan kauhean paljon noita leikkauksia ja ihmettelen kovasti ettet ole jo työkyvyttömyys eläkkeellä.
Yhdellä tuttavallani on se kipu stimulaattori nyt koekäytössä ja sanoo olevan sen hyvän en tiedä milloin asentavat sen pysyvän laitteen.

Minulla on fysikaalista hoitoa kerran viikossa. Jalat oli tosi turvoksissa melkein kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen. Niin siihen sain lymfahoitoa ja nesteet läksi liikkumaan.
Sitten on pientä venytystä ja jalkojen jumppaa. Mitään isompia jumppia ei vielä saa tehdä.
Ja aamuin illoin jumppaan sairaalasta saamani ohjeiden mukaan. Sen lehtisen minkä sai selkäleikkaus potilaat kotiin lähtiessä. Nämä jumpat aloitettiin nyt kolme viikkoa sitten. Jalat tahtoo jäykistyä tosi äkkiä jos jätän vaikka pari päivää väliin ellen jumppaa.

Miten sinun lihasten surkastuminen todettiin tarkoitan sen sidekudoksen kasvu. Minulle sanoi fysioterapeuttini ettei ole jaloissa sitä surkastumista. Mutta pakaralihaksen voima ei tahdo millään palautua kun se oli melkein pari vuotta voimaton niin on kova työ saada siihen voimaa.

Mutta käsivarren lihakset surkastui ja velttoni jo kymmen sairaalassa olo päivänä. Siis niin järkyttävältä näyttää kun roikkuvat velttoina. Käsipainoja en saa vielä nostella kuin istuen ja sitten kevyet puolen kilon painot.

Sisällä liikun jo ilman keppejä mutta ulkoillessa ehdottomasti on kepit ja pakko pitää varmaan koko talven ainakin kävelykeppejä ja nastalenkkarit ja sitten vielä potkukelkka tukena kun sen aika tulee. Kyllä tämä on kärsivällisyyttä vaativaa touhua mutta olen kiitollinen kun ei ole niitä hermotuskia.

Joko sinä taivut laittamaan itse sukat ja kengät jalkaan, minulla ne on vielä isännän armoilla. 10.12 on ensimmäinen kontrollikäynti sen jälkeen olen taas toivottavasti viisaampi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Istuminen ei tee minulle hyvää, häntäluu ärsyyntyy ja ei meinaa päästä paikaltaan pois.

Sinulle kyllä toivon että saisit kivut kuriin ja voimia että lihakset vielä ajan kanssa vahvistuisi ja pääsisit kepeistä joskus vielä irti, mutta kepit vielä menee (oma kokemus) kunhan ei olisi tuskia. Ja ehdottomasti fysikaalista hoitoa kivunlievitykseen ja hiljaista hierontaa ettei se sidekudos kasvu lisäänny, samalla pientä jumppaa.

Sinun täytyy itse vaatia lääkäriltä tuota fys.hoitoa, minulla on myös lääkärin lähete näihin ja se on pitkäaikais päätös eli kerran vuodessa tulee odotettu lääkärin päätös n.24-40 kuntoutus kertaa vuodessa. Olen vuosia sen saanut, kun minulla on nivelreuma tässä kaiken ohella. Ja tosiaan ennen leikkausta sain vain tuota kivunlievitystä, ultraa ja lymfahoitoa. Voimia sinulle ja vaadi itsellesi noita hoitoja ja varmaan sekin eläkeasia pitää laittaa vetämään. Kirjoittelehan milloin jaksat.
Hyvää alkutalven jatkoa!

Hei 8 leikkausta.

Jäi vielä sanomatta että vielä minullakin on tämä paljon parjattu Lyrica Tramal käytössä, puran pikku hiljaa sitä pois. Ja siinä leikkauksessa kipeytyi vatsan seutu ja on edelleen kipeä ja omituinen. Vatsa ultraan olen ensikuussa menossa. Hei vain.

ruusukinttu kirjoitti:

Hei 8 leikkausta.

Kiitos viestistäsi, mukava kun kirjoittelit. Eli sinulla ja minulla on juuri samanlaiset leikkaukset. Kyllä se kuulosti kauhealta silloin ennen leikkausta kun kuuli että ranka poikki. Mutta niin vain tehtiin ja olen pikkuhiljaa toipumassa. Ja hermokivut jäi ja selkä on suora, eli luonnollinen kaari on selässä kun katsoo kuvia.

Kyllä on sinun kohdalla ihan kauhean paljon noita leikkauksia ja ihmettelen kovasti ettet ole jo työkyvyttömyys eläkkeellä.
Yhdellä tuttavallani on se kipu stimulaattori nyt koekäytössä ja sanoo olevan sen hyvän en tiedä milloin asentavat sen pysyvän laitteen.

Minulla on fysikaalista hoitoa kerran viikossa. Jalat oli tosi turvoksissa melkein kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen. Niin siihen sain lymfahoitoa ja nesteet läksi liikkumaan.
Sitten on pientä venytystä ja jalkojen jumppaa. Mitään isompia jumppia ei vielä saa tehdä.
Ja aamuin illoin jumppaan sairaalasta saamani ohjeiden mukaan. Sen lehtisen minkä sai selkäleikkaus potilaat kotiin lähtiessä. Nämä jumpat aloitettiin nyt kolme viikkoa sitten. Jalat tahtoo jäykistyä tosi äkkiä jos jätän vaikka pari päivää väliin ellen jumppaa.

Miten sinun lihasten surkastuminen todettiin tarkoitan sen sidekudoksen kasvu. Minulle sanoi fysioterapeuttini ettei ole jaloissa sitä surkastumista. Mutta pakaralihaksen voima ei tahdo millään palautua kun se oli melkein pari vuotta voimaton niin on kova työ saada siihen voimaa.

Mutta käsivarren lihakset surkastui ja velttoni jo kymmen sairaalassa olo päivänä. Siis niin järkyttävältä näyttää kun roikkuvat velttoina. Käsipainoja en saa vielä nostella kuin istuen ja sitten kevyet puolen kilon painot.

Sisällä liikun jo ilman keppejä mutta ulkoillessa ehdottomasti on kepit ja pakko pitää varmaan koko talven ainakin kävelykeppejä ja nastalenkkarit ja sitten vielä potkukelkka tukena kun sen aika tulee. Kyllä tämä on kärsivällisyyttä vaativaa touhua mutta olen kiitollinen kun ei ole niitä hermotuskia.

Joko sinä taivut laittamaan itse sukat ja kengät jalkaan, minulla ne on vielä isännän armoilla. 10.12 on ensimmäinen kontrollikäynti sen jälkeen olen taas toivottavasti viisaampi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Istuminen ei tee minulle hyvää, häntäluu ärsyyntyy ja ei meinaa päästä paikaltaan pois.

Sinulle kyllä toivon että saisit kivut kuriin ja voimia että lihakset vielä ajan kanssa vahvistuisi ja pääsisit kepeistä joskus vielä irti, mutta kepit vielä menee (oma kokemus) kunhan ei olisi tuskia. Ja ehdottomasti fysikaalista hoitoa kivunlievitykseen ja hiljaista hierontaa ettei se sidekudos kasvu lisäänny, samalla pientä jumppaa.

Sinun täytyy itse vaatia lääkäriltä tuota fys.hoitoa, minulla on myös lääkärin lähete näihin ja se on pitkäaikais päätös eli kerran vuodessa tulee odotettu lääkärin päätös n.24-40 kuntoutus kertaa vuodessa. Olen vuosia sen saanut, kun minulla on nivelreuma tässä kaiken ohella. Ja tosiaan ennen leikkausta sain vain tuota kivunlievitystä, ultraa ja lymfahoitoa. Voimia sinulle ja vaadi itsellesi noita hoitoja ja varmaan sekin eläkeasia pitää laittaa vetämään. Kirjoittelehan milloin jaksat.
Hyvää alkutalven jatkoa!

Lue lisää

Hei Ruusukinttu!

Kiitos vastauksesta!

Kyselit siitä sidekudoksen kasvusta. Minun selkäsairaus tuli hiipien, siten, etten itse ymmärtänyt mennä lääkäriin ajoissa. Sitten tapahtui "äkkirysäys", mikä diagnostisoitiin välilevypullistumaksi. Jalat " meni alta", tapahtuma vei sitten melko pian ensim. leikkaukseen. Ensim. tapaaminen yhteydessä ortopedi kommentoi, että minulla oli pitkään ollut selkä kipeä. Ihmettelin miten hän sen tiesi, magneettikuvissa näkyi silloin jo sidekudoskasvu.
Leikkauskierre alkoi sen ensim. leikkauksen jälkeen, tehtiin vääriä päätöksiä jonka seurauksena nyt olen tässä tilanteessa. En halua kovin paljon julkisesti kirjoitella asioista yksityiskohtaisesti mutta ymmärrät varmaan, että elämä ei ole kovin helppoa ollut.

Sukkienlaitto tapahtuu sukanvetolaitteella, näppärä juttu. Sitä ihmettelin, että kesti kovin pitkään, ennen kuin minulle kerrottiin sellaisen olevan. Koska sairastaminen aluksi oli pelkkä leikkauksesta toiseen siirtyminen ja tämän päälle vaikean infektion hoito, en osannut itsenäisesti hakea tietoa apuvälineistä ym. Olin pelkästään sen varassa, että joku älysi kertoa oikeuksistani ym. Tästä syystä olin pitkään tietämätön monesta oikeuksista. Syy oli varmaan myös siinä, että minun hoito tapahtui monessa eri yksikössä, ehkä joku hoitava taho kuvitteli että toinen hoitava taho oli asioista informoinut. Tämä on varmaan myös syy siihen, ettei työkyvyttömyyseläkettä varten papereita ole kirjoitettu.

Nyt odotan kannanottoa siitä kipustimulaattorista ja ehkä sen yhteydessä saan myös kannanottoa työkyvyttömyyden pysyvyydestä. Inhottavaa kyllä asiat aina venyy, koska ortopedi ei ottanut asiani esille aikaisemmin selkäryhmässä minun asiat etenevät hitaasti ja päätökset viivästyvät. tarkoittaa sen, että olen ilman elantoa sen ajan kun KELA ja eläkeyhtiö saa käsiteltyä päätökset.

Fysioterapiasta vielä. Ilmeisesti sairaalan resurssit ei anna mahdollisuuksia käydä pitkään fysioterapiassa, minun katkaistiin viime kesänä. Olin silloin saanut fysioterapia monen eri ihmisten antamana, tuntui ettei pitkäjänteisyyttä löytynyt. Viimeisenä nuori kaveri tuskastui kun kivut lisääntyi sen verran etten kokenut fysioterapian auttavan. Nyt jälkikäteen ymmärrän ettei ollut ehkä oikea aika saada sitä fysioterapiaa, oli liian tuloshakuista ja minun kroppa ei siitä hyötynyt. Kuitenkin otan neuvosta vaarin siitä, että pyydän fysioterapiaan lähetettä joskus myöhemmin, kiitos siitä!

Hyviä vointeja!

8leikkausta kirjoitti:

Hei Ruusukinttu!

Kiitos vastauksesta!

Kyselit siitä sidekudoksen kasvusta. Minun selkäsairaus tuli hiipien, siten, etten itse ymmärtänyt mennä lääkäriin ajoissa. Sitten tapahtui "äkkirysäys", mikä diagnostisoitiin välilevypullistumaksi. Jalat " meni alta", tapahtuma vei sitten melko pian ensim. leikkaukseen. Ensim. tapaaminen yhteydessä ortopedi kommentoi, että minulla oli pitkään ollut selkä kipeä. Ihmettelin miten hän sen tiesi, magneettikuvissa näkyi silloin jo sidekudoskasvu.
Leikkauskierre alkoi sen ensim. leikkauksen jälkeen, tehtiin vääriä päätöksiä jonka seurauksena nyt olen tässä tilanteessa. En halua kovin paljon julkisesti kirjoitella asioista yksityiskohtaisesti mutta ymmärrät varmaan, että elämä ei ole kovin helppoa ollut.

Sukkienlaitto tapahtuu sukanvetolaitteella, näppärä juttu. Sitä ihmettelin, että kesti kovin pitkään, ennen kuin minulle kerrottiin sellaisen olevan. Koska sairastaminen aluksi oli pelkkä leikkauksesta toiseen siirtyminen ja tämän päälle vaikean infektion hoito, en osannut itsenäisesti hakea tietoa apuvälineistä ym. Olin pelkästään sen varassa, että joku älysi kertoa oikeuksistani ym. Tästä syystä olin pitkään tietämätön monesta oikeuksista. Syy oli varmaan myös siinä, että minun hoito tapahtui monessa eri yksikössä, ehkä joku hoitava taho kuvitteli että toinen hoitava taho oli asioista informoinut. Tämä on varmaan myös syy siihen, ettei työkyvyttömyyseläkettä varten papereita ole kirjoitettu.

Nyt odotan kannanottoa siitä kipustimulaattorista ja ehkä sen yhteydessä saan myös kannanottoa työkyvyttömyyden pysyvyydestä. Inhottavaa kyllä asiat aina venyy, koska ortopedi ei ottanut asiani esille aikaisemmin selkäryhmässä minun asiat etenevät hitaasti ja päätökset viivästyvät. tarkoittaa sen, että olen ilman elantoa sen ajan kun KELA ja eläkeyhtiö saa käsiteltyä päätökset.

Fysioterapiasta vielä. Ilmeisesti sairaalan resurssit ei anna mahdollisuuksia käydä pitkään fysioterapiassa, minun katkaistiin viime kesänä. Olin silloin saanut fysioterapia monen eri ihmisten antamana, tuntui ettei pitkäjänteisyyttä löytynyt. Viimeisenä nuori kaveri tuskastui kun kivut lisääntyi sen verran etten kokenut fysioterapian auttavan. Nyt jälkikäteen ymmärrän ettei ollut ehkä oikea aika saada sitä fysioterapiaa, oli liian tuloshakuista ja minun kroppa ei siitä hyötynyt. Kuitenkin otan neuvosta vaarin siitä, että pyydän fysioterapiaan lähetettä joskus myöhemmin, kiitos siitä!

Hyviä vointeja!

Lue lisää

Hei. Kiitos vastaksestasi. Kyllä ymmärrän sinua jos et halua paljon kirjoitella asiastasi. Varmaan minunkin olisi pitänyt olla hiljempaa:) mutta hain epätoivoisesti kohtalotovereita.
Ja kyllähän teitä paljon on. Toivon sinulle totisesti parantumista ja kipu vapaata elämää. Ei ole itselläkään helppoa mutta sinuun verrattuna pientä. Niin tuo sukanvetolaite on ihan hyvä apu harmi vain kun en vielä itse taivu mutta kyllähän ne lihakset venyy ajan kanssa että voi hieman kumarrella.

Jaksamista ja hyvää talven jatkoa. Lunta ainakin täällä jo ihan kivasti tiedä sitten onko pysyvää. Hei vain !

ruusukinttu kirjoitti:

Tervehdys pitkästä aikaa!

En kyllä tiedä onko tätä ketjua lukemassa enää ketään, mutta kirjoitan siitä huolimatta.
Minut on nyt leikattu neljännen kerran siis kyseessä on selkäleikkaus. Ja nyt tällä hetkellä tuntuu että tämä olisi viimeinen leikkaus, toivon ja luotan ainakin niin.

Leikkaus tehtiin syyskuun alussa. Kahdeksan välilevyä on luudutettu ja viimeinen välilevy luudutettiin lantion ristiluuhun. Ja samalla tehtiin skolioosileikkaus eli se hirvittävä virhe asento korjattiin. Leikkaus oli iso ja vaativa ja ei niin riskitön. Mutta Luojan kiitos mitään komplikaatioita ei tullut.

Oli uskomatonta kun huomasin sairaalassa että voin olla pitkälläni ettei ole hermotuskia eikä kramppaa pakaroita ja jalkoja. Ja ryhtini oli suora.
Rautaa on selässä tosiaankin paljon mutta kyllä minä jo kävelen pikku pätkiä ilman keppejäkin, joskin se virhe asento oli niin pitkään että vei pakarasta ja lantiolta lihakset niin voimattomiksi että saan jumpata ja kävellä keppien kanssa vielä hyvän tovin.

Tukiliivit on vielä kuukauden yllä ja kyllä ne on tarpeen pitämään lihaksia ja ryhtiä kasassa.
Ainut joka hidastaa toipumistani on tämä viheliäs nivelreuma. Olen ollut pitkään ilman bioloogista lääkettäni tämä iso leikkaus vaati niin, mutta viikon päästä saan senkin niin jospa lähtisi homma paremmin kulkemaan.

Että kyllä sitä on toivoa vaikka tuntui vielä joku aika sitten että onkohan tässä mitään toivoa parantua. Olen onnellinen että kaikki meni hyvin, mutta oli kyllä huippu kirurgi asialla, aivan mahtava tyyppi.

Nyt tosiaankin on kolmen kuukauden luutumis rauha, en saa selkääni taivutella eteen en taakse eikä sivulle, mutta tämän kestää. Joulukuussa on ensimmäinen kontrolli käynti, kuvat ja leikkaavan kirurgin vastaan otto.

En voi itse laittaa sukkia jalkaan en kuivata jalkojani en rasvata jalkojani mutta rakas mieheni hoitaa ja auttaa pukemisessa. Mutta kyllä sitä jo vuoden sisällä kun jäsenet saa venyteltyä siihen kuntoon että runko taipuu ainakin jonkun verran niin saa varmaan jo sukatkin jalkaansa itse.

Kyllähän tämä vaatii kärsivällisyyttä kun ei voi itse hoitaa suurimpia kotihommia mutta onneksi on siivoojat keksitty:)

Että tsemppiä vaan kaikille saman ja selkä ongelmien kanssa kamppailijoille, toivoa ei pidä menettää.
Nyt kun joku neuvoisi miten helkutissa pääsisi eroon pikku hiljaa Lyrica lääkkeestä. Kyllähän se lääkäri varmaan neuvoo joulukuussa, mutta joku sieltä päinkin voisi neuvoa.
Silloin reilun kahden vuoden takaisen leikkauksen jälkeen kun lopetin omin päin aivan liian äkkiä ne lääkkeet niin tuntui että hulluksi tulen. Kuukauden kamppailin vaan selvisin omin päin mutta pysyvän unettomuuden jätti tuo Lyrica.

Kiitos jos jaksoit lukea tämän. Saa kysellä ja kommentoida.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

Lue lisää

Kiitokset kun kerroit olleesi leikkauksessa ja että kaikki ok. Itte olen menossa elokuun lopulla 2019 hakemaan titaania L4 väliin. Jännittää niin penteleesti.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitokset kun kerroit olleesi leikkauksessa ja että kaikki ok. Itte olen menossa elokuun lopulla 2019 hakemaan titaania L4 väliin. Jännittää niin penteleesti.

Hei, olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka leikkauksesi meni. Olen jonossa selkäleikkaukseen, jossa saan myös titaaniruuvit nikamien väliin, koska lannerangan tietyssä nikamavälissä on immobiliteettia ja nikamasiirtymää 0,7cm. Minuakin jännittää penteleesti leikkaus. Tällähetkellä oireet ovat kävelyn vaikeutuminen viimeistään 200 metrin jälkeen , jolloin yleensä oikea jalka puutuu ja alaselässä särkyä. joskus pystyn kivusta huolimatta jatkamaan kävelyä, joskus on pysähdyttävä. Toisinaan kipu alkaa jo seistessä esim. tiskatessa. Iltaisin pakarat ja pohkeensyrjät soivat kivusta. Ei oo juhlaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitokset kun kerroit olleesi leikkauksessa ja että kaikki ok. Itte olen menossa elokuun lopulla 2019 hakemaan titaania L4 väliin. Jännittää niin penteleesti.

Hei, ihan sattumalta huomasin nämä pari uutta viestiä. Hyvä että apua on tulossa sinullekkin. Minulle tehtiin selkärangan katkaisuleikkaus silloin syyskuussa -15. Iso ja vaativa, leikkaus kesti yhdeksän tuntia mutta niin vain jaloilleni pääsin jo kolmantena päivänä leikkauksesta. Toipuminen oli hidasta. Ja oireeton en ole nytkään. Vasen raaja on välillä tunnoton ja lanteilla paineen tunne. Hermovaurio tuli leikkausta odotellessa. Ja kävelysauvat on oltava tukenani ulkoilessa sisällä en niitä tarvitse. Ei kannata pelätä ja jännittää, tänäpäivänä on lääketiede niin hyvä. Tsemppiä sinulle leikkaukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Hei, olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka leikkauksesi meni. Olen jonossa selkäleikkaukseen, jossa saan myös titaaniruuvit nikamien väliin, koska lannerangan tietyssä nikamavälissä on immobiliteettia ja nikamasiirtymää 0,7cm. Minuakin jännittää penteleesti leikkaus. Tällähetkellä oireet ovat kävelyn vaikeutuminen viimeistään 200 metrin jälkeen , jolloin yleensä oikea jalka puutuu ja alaselässä särkyä. joskus pystyn kivusta huolimatta jatkamaan kävelyä, joskus on pysähdyttävä. Toisinaan kipu alkaa jo seistessä esim. tiskatessa. Iltaisin pakarat ja pohkeensyrjät soivat kivusta. Ei oo juhlaa.

Lue lisää

Juu.moi vaan

Olin siellä leikkauksessa ja paljon meni hyväänkin suuntaan. Huomasin ensimmäiseksi, että jotenkin pystyn hengittämään kevyemmin, kun ei enää ole koko ajan kumarassa. Ryhti on myös suorempi ja emäntä kehui suoraa ryhtiä.

Jonkun verran jännittää, että mulla on muuallakin jotain kalkkeumia hermokanavissa. Ne tuovat kyllä vielä kipua seistessä ja pitempään kävellessä.

Tilanne on kyllä leikkauskohdan osalta mielestäni hyvä. Nyt pitää vaan malttaa olla paljon levossa ja yrittää olla vähemmän levoton=). 3kuukauden päästä sitten ehkä kestää jo jotakin rajumpaakin.

Vähän mielessä jäytää, että olisiko samalla vaivalla pitänyt vaatia useampi väli jäykistettäväx, mutta ilmeisesti lääkäri tietää.

Vielä kallistun sille, että tämä leikkaus oli pakko tehdä, kun vertaa leikkausta edeltävään aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hei, ihan sattumalta huomasin nämä pari uutta viestiä. Hyvä että apua on tulossa sinullekkin. Minulle tehtiin selkärangan katkaisuleikkaus silloin syyskuussa -15. Iso ja vaativa, leikkaus kesti yhdeksän tuntia mutta niin vain jaloilleni pääsin jo kolmantena päivänä leikkauksesta. Toipuminen oli hidasta. Ja oireeton en ole nytkään. Vasen raaja on välillä tunnoton ja lanteilla paineen tunne. Hermovaurio tuli leikkausta odotellessa. Ja kävelysauvat on oltava tukenani ulkoilessa sisällä en niitä tarvitse. Ei kannata pelätä ja jännittää, tänäpäivänä on lääketiede niin hyvä. Tsemppiä sinulle leikkaukseen.

Lue lisää

Juu.moi vaan

Olin siellä leikkauksessa ja paljon meni hyväänkin suuntaan. Huomasin ensimmäiseksi, että jotenkin pystyn hengittämään kevyemmin, kun ei enää ole koko ajan kumarassa. Ryhti on myös suorempi ja emäntä kehui suoraa ryhtiä.

Jonkun verran jännittää, että mulla on muuallakin jotain kalkkeumia hermokanavissa. Ne tuovat kyllä vielä kipua seistessä ja pitempään kävellessä.

Tilanne on kyllä leikkauskohdan osalta mielestäni hyvä. Nyt pitää vaan malttaa olla paljon levossa ja yrittää olla vähemmän levoton=). 3kuukauden päästä sitten ehkä kestää jo jotakin rajumpaakin.

Vähän mielessä jäytää, että olisiko samalla vaivalla pitänyt vaatia useampi väli jäykistettäväx, mutta ilmeisesti lääkäri tietää.

Vielä kallistun sille, että tämä leikkaus oli pakko tehdä, kun vertaa leikkausta edeltävään aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Juu.moi vaan

Olin siellä leikkauksessa ja paljon meni hyväänkin suuntaan. Huomasin ensimmäiseksi, että jotenkin pystyn hengittämään kevyemmin, kun ei enää ole koko ajan kumarassa. Ryhti on myös suorempi ja emäntä kehui suoraa ryhtiä.

Jonkun verran jännittää, että mulla on muuallakin jotain kalkkeumia hermokanavissa. Ne tuovat kyllä vielä kipua seistessä ja pitempään kävellessä.

Tilanne on kyllä leikkauskohdan osalta mielestäni hyvä. Nyt pitää vaan malttaa olla paljon levossa ja yrittää olla vähemmän levoton=). 3kuukauden päästä sitten ehkä kestää jo jotakin rajumpaakin.

Vähän mielessä jäytää, että olisiko samalla vaivalla pitänyt vaatia useampi väli jäykistettäväx, mutta ilmeisesti lääkäri tietää.

Vielä kallistun sille, että tämä leikkaus oli pakko tehdä, kun vertaa leikkausta edeltävään aikaan.

Lue lisää

Terve. Hyvä että on leikkaus auttanut. Siinä
paranemis vaiheessa tulee kaikenlaisia tuntemuksia. Todellakin hengitys kulkee paremmin kun saa ryhdin suoraksi. Isäntä sanookin että olen perheen suoraselkäisin tyyppi:) Leikkauksesta parin päivän päästä kun hoitaja ja leikkavaa lääkäri vei minut peilin eteen niin kyllä itku pääsi kun huomasin että olenkin suorassa. Vuoden kävelin keppien kanssa leuka lattiaa viistäen niin oli se ilo huomata mitä oli aikaan leikkaus saanut. Ja edelleen olen kiitollinen vaikka on keljumaista tunnetta vasemmassa jalassa ja lanteilla jumalaton paineen tunne. Autolla ajo, siivoushommat ja äkkiliikkeet on pahasta. Luulen/toivon että sinulla paranee tilanne hyväksi. Otat vain iisisti ja liikut ja lepäät tuntemusten mukaan. Hyvää syksyä!

leikkaus.edessä kirjoitti:

Luin mielenkiinnolla kirjoituksesi, kun tänään juuri kävin selkäni takia taas lääkärissä. Spinaalitenoosi on arvionsa ja sain lähetteet lisätutkimuksiin. Selässä on paha skolioosi ja muutamassa nikamassa osteoporoosia. Hirvittää nämä selkäleikkaukset, siksi luen näitä teidän kertomuksianne . Itse pääsin Lyricasta eroon siten, että kuukauden päivät vähensin vähitellen annosta.
Paranemisia ja hyvää syksyn jatkoa.

Lue lisää

Lyricaa ei pitäisi kenenkään edes aloittaa. Minä tietämättömänä sitä söin (kun selkäkipujani väitettiin fibromyalgiasta johtuviksi), pääsin lopulliseen annoskokoon ja tajusin, että suustani tulei aivan jotain muuta höpinää kuin mitä yritin sanoa... Siihen loppui Lyrican syönti kertalaakista eikä mitään ongelmia ollut.

ruusukinttu kirjoitti:

Hei leikkaus edessä.
Kiitos kirjoituksestasi. Minulla oli myös noita hermojuuren kanavan ahtautumia ja sitten todella paha skolioosi, kävelin erittäin paljon etukumarassa. Ja hermotuskat valtavat, iltaisin sai laittaa jalkojen alle monet täkit ja tyynyt kasaan että jalat oli melkein pystyasennossa noin se hermo sai hieman tilaa.

Minä en sinuna pelkäisi selkäleikkausta jos varsinkin jos pääset pelkällä puhdistusleikkauksella. 2004 minulle tehtiin 4-5 nikaman luudutus ja se oli todella hyvä. Kuusi vuotta meni etten tiennyt selkäkipuloista mitään. Liian raskaalla työllä ja työn vaatimalla kiertoliikkeellä selkä meni kipeäksi ja alkoi säteillä jalkoihin. Todettiin iso vuotava pullistuma, puukkoahan siihen tuli.

Sitten tätä leikkausta edeltävä leikkaus oli susi liian suora luudutus joka mursi ihan alimman välilevyn. Mutta nyt kun näin röntgen kuvat selästäni oli aivan luonnollinen kaari ja sitten ne skolioosiraudat kun oli ranka oikaistu. Nyt on hyvä olla kun ei koske selkään pakaroihin eikä jalkoihin ja pääsen kävelemään jo pieniä pätkiä ilman keppejä.

Luulen että harvalla on näin suuria leikkauksia mutta minun tapauksessa oli pakko leikata. Lopulta kun kävelymatka keppien kanssa postilaatikolle oli kauheea tuskaa ja tätäkin kärsi kaksi vuotta. Ei siinä jumpat auttanut.

Toivon sinulle paranemista. Minun leikkaushistoria ei varmaan tule sinulle joten älä pelkää jos avun saat ja ei lääkärit edes turhaan leikkaa. Minä ajattelin myös kohta puoleen aloittaa pikku hiljaa Lyrican purkamisen pois. Hermotuskissa on ollut minulle välttämätön lääke muut ei auttaneet. Tsemppiä sinulle.

Lue lisää

Kummallista, että osaa ihmisistä hoidetaan ja leikataan moneenkin kertaan... Onko kohdalleni sattunut vain sadistisia lääkäreitä jotka ovat kiduttaneet jo (ainakin) 12 vuotta tekemättä asian hyväksi mitään?

Hei aspergerinfo.

Kiitos viestistäsi.
En toki väitä että leikattu selkä kestää saman kuin leikkaamaton. Mutta minun tapauksessa kuten yllä olen jo maininnut oli pakko leikata kun ahtaumat oli pahat ja skolioosi. Minulta meni lopulta kävelykyky ja lääkäri sanoi että tilanteeni pahenee jos vielä jäädään tilannetta katsomaan. On hienoa että sinä olet välttynyt leikkauksilta.
Ja mitä tähän Lyricaan tulee se on ollut minulle vuoden verran välttämätön paha ja nyt pääsen sitä pikku hiljaa purkamaan. Annokseni oli pienimmät mahdolliset.

Mukavaa alku talvea.