Tykkään nahistuneesta, onko muita kaltaisiani?

Minä pidän isoissa pakkauksissa myytävästä sitkeästä varrasleivästä, jota myydään näkkäriosiolla. Voi sitä aikaa 90-luvun alussa kun myytiin vielä jälkiuunileipää joka oli melkein mahdotonta leikata ja sitä sai oikeen hampaat irvessä jyrsiä. Ai että oli hyvää. Nykyään koiktan kuivattaa jälkiuunileipää pöydällä muutaman tunnin, jotta edes jotain sitkeyttä saisi. Harmittaa kun ei enää saa kunnon sitkeää jälkiuunileipää mistään.

Joo mä en tykkää mistään rapeasta. No, kaupan leipä voi olla hyvää (vaalea) jos siinä on rapea kuori. Mutta esim. kaupan keksejä ja pipareita en syö kun ne on kuivia. Leivon itse. Piparit pitää saada ihan melkein raakana ulos uunista, niin ne on parhaita. Sama pätee moniin kakkuihin ja piirakoihin. Tykkään sitkeästä ja kosteasta. Lapsena kun söin muroja, niin niiden piti antaa pehmetä maidossa vartin. Sen sijaan en tykkää kostuneesta näkkäristä tai happarista tai korpuista jostain syystä.
Tykkään myös kaikista taikinoista, ja kostea leivonnainenhan on vähän lähempänä taikinaa, kuin kuivan kypsäksi paistettu.
Jäätelötöttöröistä jätän koirille sen kuivan vohvelin, syön itse vain jos on pehmeä.

Ruisleipä pitää ostaa kaupasta vasta sitten kun siinä on punainen lappu. Tietysti se kuivuu kotonakin kun aikaa kuluu. Muuten: kuivunut ruisleipä ei ole "nahistunut" vaan kuivunut. Pullat ja leivonnaiset voivat ehkä olla nahistuneita.

Ennen lapsuusaikana ruisleipää leivottiin kerran viikossa ja kuivattiin tuvassa olevissa vartaissa. Tästä tuli 'himo' kuivaan leipään.

Aasialaisesta keittiöstä löytyy vaikka mitä sitkaan mielitekoon, joten eiköhän tuo liene varsin yleismaailmallinen nautinto.