Jatkuva jännittäminen

Miten minun pitäisi suhtautua siihen, että joka ikinen asia jännittää?

Kun menen toiseen kaupunkiin ja pitäisi käyttää julkisia, stressaan jatkuvasti siitä, osaanko mennä oikeaan bussiin; kun pitäisi mennä työpaikkahaastatteluun (jolla ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä elämäni kannalta), jännitän jatkuvasti, että mokaanko sen vai en; kun pitäisi mennä uuteen sosiaaliseen tilanteeseen, pelkään tekevän itsestäni pellen, ellen sitten juo alkoholia ensiksi; kun ihastun, en uskalla pyytää kiinnostukseni kohdetta ulos, koska pelkään lopputulosta; nuorempana kun koulussa täytyi pitää esitelmiä, perhosia oli vatsassa ja ääni muuttui änkytykseksi.

Mistä tämä johtuu? En ole pelkuri mitenkään yleisesti ottaen, ja elämänkokemusta on karttunut jo ihan kivasti (opiskelut hoidettu, cv:ssä useita merkintöjä, ulkomaita olen nähnyt, useita eri ihmisiä tullut tavattua, intti takanapäin yms.), mutta siitä huolimatta pienetkin asiat tuntuvat välillä aivan ylisuurilta.

Pääseekö tästä ikinä eroon, ja onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta?
1245
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Tuo julkisilla meneminen, tiedä kokemuksesta kun minuakin jännitti, mutta kaverin kanssa keskustellessa tajusin että en ole yksin. Menin sinne bussiasemalle kepeästi vain ja ajattelin että ei kaikki muutkaan ihmiset osaa välttämättä oikeaan bussiin mennä. Tiukan paikan tullen minulla on yksi vaihtoehto: kysyn joltain matkustajalta tai itse kuskilta että meneekö tämä bussi sinne ja sinne. Näin kävi minulle että en ollut varma. Huusin bussin ovelta että meneekö tämä bussi xx? Kuski sanoi että menee ja hyppäsin kyytiin. Ei niin vakavaa, rennosti vaan! :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


P_H-asd kirjoitti:

Miten minun pitäisi suhtautua siihen, että joka ikinen asia jännittää?

Kun menen toiseen kaupunkiin ja pitäisi käyttää julkisia, stressaan jatkuvasti siitä, osaanko mennä oikeaan bussiin; kun pitäisi mennä työpaikkahaastatteluun (jolla ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä elämäni kannalta), jännitän jatkuvasti, että mokaanko sen vai en; kun pitäisi mennä uuteen sosiaaliseen tilanteeseen, pelkään tekevän itsestäni pellen, ellen sitten juo alkoholia ensiksi; kun ihastun, en uskalla pyytää kiinnostukseni kohdetta ulos, koska pelkään lopputulosta; nuorempana kun koulussa täytyi pitää esitelmiä, perhosia oli vatsassa ja ääni muuttui änkytykseksi.

Mistä tämä johtuu? En ole pelkuri mitenkään yleisesti ottaen, ja elämänkokemusta on karttunut jo ihan kivasti (opiskelut hoidettu, cv:ssä useita merkintöjä, ulkomaita olen nähnyt, useita eri ihmisiä tullut tavattua, intti takanapäin yms.), mutta siitä huolimatta pienetkin asiat tuntuvat välillä aivan ylisuurilta.

Pääseekö tästä ikinä eroon, ja onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu