Miten minun pitäisi suhtautua siihen, että joka ikinen asia jännittää?
Kun menen toiseen kaupunkiin ja pitäisi käyttää julkisia, stressaan jatkuvasti siitä, osaanko mennä oikeaan bussiin; kun pitäisi mennä työpaikkahaastatteluun (jolla ei välttämättä ole sen suurempaa merkitystä elämäni kannalta), jännitän jatkuvasti, että mokaanko sen vai en; kun pitäisi mennä uuteen sosiaaliseen tilanteeseen, pelkään tekevän itsestäni pellen, ellen sitten juo alkoholia ensiksi; kun ihastun, en uskalla pyytää kiinnostukseni kohdetta ulos, koska pelkään lopputulosta; nuorempana kun koulussa täytyi pitää esitelmiä, perhosia oli vatsassa ja ääni muuttui änkytykseksi.
Mistä tämä johtuu? En ole pelkuri mitenkään yleisesti ottaen, ja elämänkokemusta on karttunut jo ihan kivasti (opiskelut hoidettu, cv:ssä useita merkintöjä, ulkomaita olen nähnyt, useita eri ihmisiä tullut tavattua, intti takanapäin yms.), mutta siitä huolimatta pienetkin asiat tuntuvat välillä aivan ylisuurilta.
Pääseekö tästä ikinä eroon, ja onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta?
Jatkuva jännittäminen
P_H-asd
1
186
Vastaukset
- sdgdfgdfg
Tuo julkisilla meneminen, tiedä kokemuksesta kun minuakin jännitti, mutta kaverin kanssa keskustellessa tajusin että en ole yksin. Menin sinne bussiasemalle kepeästi vain ja ajattelin että ei kaikki muutkaan ihmiset osaa välttämättä oikeaan bussiin mennä. Tiukan paikan tullen minulla on yksi vaihtoehto: kysyn joltain matkustajalta tai itse kuskilta että meneekö tämä bussi sinne ja sinne. Näin kävi minulle että en ollut varma. Huusin bussin ovelta että meneekö tämä bussi xx? Kuski sanoi että menee ja hyppäsin kyytiin. Ei niin vakavaa, rennosti vaan! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 656315
- 645697
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise1314818- 613977
- 143865
- 363277
- 693051
- 602884
- 772679
- 482005