Oletteko epäsosiaalisia?

Omapa on ongelmasi.

Olet ansainnut yksinäisyytesi.

Minulle ei puhu miehet eikä naiset.

Olen ihan samanlainen!

Onnea valitsemallesi tielle.

Olen epäsosiaalinen riippumatta kanssaihmisten ulkonäöstä.

Olen tahtomattani epäsosiaalinen. Vuosien ajan olen yrittänyt kehittää sosiaalisia taitoja ihmisiä tapaamalla, lukemalla kirjallisuutta aiheesta ja menemällä pois mukavuusalueeltani, mutta olen silti epäsosiaalinen. Tai sanotaanko, että minulla on heikot sosiaaliset taidot ja ne eivät tule mitenkään luontevasti. Liian usein juttu vaan loppuu kesken keskustelun. En osaa olla tarpeeksi kiinnostava ja hauska, vaikka olen kokenut enemmän asioita kuin suurin osa ikäluokastani ja elämäni on ns. mallillaan.

Niin minäkin olen.

En ole, mutta kun on älykäs ja hyvä, niin harvoin juttimaassa löytää hyvää seuraa. Ihmettelen joskus keskustelu palstoja lukiessa, miten täällä voi olla oikeaa arkumentia, kun elävässä elämässä ihmiset lähinnä tiuskii ja kiroilee tai huutaa, tai näyttelee loukaantunutta

Olen ko naiset ei tykkää minusta.

Ei pidä sitten ihmetellä, ettei ne nuoret kauniit naisetkaan kiinnostu sinusta. Kyllä ihmisvihan ja ylimielisyyden vaistoaa helposti toisesta ihmisestä. Harva normaali ihminen haluaa olla tekemissä ihmisen kanssa, josta selvästi aistii sen, että toinen vihaa sinua. Jos pohjalla on ihmisviha, niin kanssakäyminen niiden nuorten ja kaunniden naisen kanssa ei onnistu, kun ei ole aitoa kiinnostusta häntä kohtaan ihmisenä, vaan ainoastaan sen kauneuden vuoksi.

Joitakin tällaisia tullut vastaan. Tulee tosi epämiellyttävä olo, jos mies dissaa sukulaiset, naapurit, työkaverit ylipäänsä kenet hyvänsä, ja on naama väärällään ja mustana kaikkia vastaantulijoita kohtaan mutta reagoi vain omasta fyysisyydestään käsin riittävän voimakkaisiin ärsykkeisiin, jotka ovat sitten tietynnäköiset nuoret naiset. Oikeaa kontaktia ei käytännössä saa sitten naisiinkaan, kun ei koe yleensä ihmisissä ihmisyyttä vaan vain ulkoisen mielikuvan. Kenenkään kanssa ei hakeudu eikä ala mihinkään keskustelu- tai tunneyhteyteen. Mikä saa miehen luulemaan, että hän olisi itse sitten ihmisenä erityisen houkutteleva? Paras mainos miehestä on, että miehellä on hyviä mieskavereita ja aidosti heidänkin kanssaan hauskaa, sekä osaa nauttia elämästä.
Jos mies on epämiellyttävä yleensä ihmisille, ei käyttäytymisessä lopulta ole poikkeamista naistenkaan kanssa. Ei heti, mutta ajan kanssa.

En paljon sosialisoi, vaikken ole täysin syrjäänvetäytyvää tyyppiä. Isommassa porukassa olen yleensä kuuntelija. Tykkään enemmän jutella rauhassa kahden kesken ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut myös minun asioistani. Itseäni kiinnostaa ihmisten ajatukset ulkonäöstä, iästä ja sukupuolesta riippumatta. "Paskan puhumisen" (small talkin) olen opetellut paremmin vasta viime vuosina. Pitkät hiljaisuudet vaivaannuttaa.

No, kivat sulle.

Jossain määrin olen aika epäsosiaalinen. Viihdyn hyvin omissa pienissä ympyröissäni, vanhojen tuttujen kanssa paremmin kuin aina tapahtumien keskellä ventovieraiden ympäröimänä. Rasitun nopeasti aktiivisista kanssakäymisistä ihmisten kanssa. Siksi viihdyn vanhoissa tutussa piireissäni, joissa kaikki tutut jo tietää millainen olen ja saan omaa tilaa aina niin halutessani. Saan olla ihmisiltä rauhassa, kun en jaksa niitä.

Tiedän, että vuodet työympyröissä, missä omaa rauhaa ei ole ollenkaan on osittain tehnyt minusta tällaisen oman rauhan rakastajan. Missä ei ole pakko olla sosiaalinen ja äänessä kun ei huvita. Kavereita mulla on todella vain muutama, niitäkin näen todella harvoin välimatkojen ja elämän kuvioiden vuoksi. En kaipaa edes ihmisiä jotka ravaisi jatkuvasti kylässä tai odottaisi minua yhtenään kylään tms. Pärjään kuitenkin hyvin ihmisten kanssa. Olen avoin ja puhelias, kukaan ei varmasti usko etten ole niin sosiaalinen kuin mitä äkkisältään voisi olettaa.

Naiset ovat tehneet minusta epäsosiaalisen.

Olen hyvinkin sosiaalinen, mutta jos vastapuoli on joku keskenkasvuinen idiootti, jonka jutuissa ei ole yhtään mitään mieltä tai mikään suusta ulos tuleva paska ei kiehdo miltään osin, en harrasta sosiaalista kanssakäymistä.

Sosiaalisuudesta sen verran, et toisinaan haluan olla omissa oloissani,
mutt yleisesti ottaen pidän erilaisten ihmisten seurasta.
Tänään olen suorastaan ollut riemuissani, kun pitkästä aikaa pääsin
nauttimaan ihmisten seurasta.
Mulla on ollut jalka kipee, estänyt aika tehokkaasti kaikenlaiset riennot.
Tintin kanss olin jutellut eilen kännys ja kerroin kotiutuvani tänään.
Ystävät hakivat munt tänään illalla kruisaileen, vanhalla jenkkiautolla.
Ajeltiin pitkin kaupunkia,ristiin rastiin.
Käytiin Ruissalossa,Kakskerrassa ja Kaarinassa päätettiin lähteä.. Saloon kahveille.
Päädyttiin lopulta sellaisen ison huoltoasemaketjun baariin.
'
Myyjä/tarjoilija ei kyllä niitä sosiaalisempia ihmisiä ollut,
töykeä käytöksinen nuori nainen. (naama nutturalla)
Iltaa, tervehdykseen hän ei vastannut.. tai siis vilkaisi päin ja kysyi et montako kahvia tulee vai maksetaanko erikseen?
Artsi vastas sieltä, jonon hänniltä, et hänen laskuopin mukaan meitä on viis ja hän maksaa.
Jollain oli sämpylää, jollain viineriä tai muffiini, mulla jättituuti jädeä.
Niin sanoin et jospa mä saan tarjota, kun haitte munt ajelulle?
'
Hapantunut tiskintaa tiuskas siihen :"Voi vittu, ette voineet tapella jo valmiiks kuka maksaa ja mitä maksaa! Olis tässä muutakin tekemistä."
Artsi tuli siihen kassan eteen ja sanoi et "yritä nyt vaan laskea mitä nämät kahvitukset tässä mestassa maksaa" ja lykkäs 100€ setelin siihen kassan viereen.
Kävelin keppi tukenani pöytää kohden, kun kassa huusi perääni
et tules haakeen kahvis! Silloin repes muuT porukastamme,
lopulta Artsi toi mun kahvini ja jäätelöni omalla tarjottimellaan
pöytään.
Sillä muijalla ei ollut mitään syytä käyttäytyä niin töykeästi meille.
Oikeasti pilas iloisen tunnelman pitkäksi aikaa meiltä kaikilta.
'
Paimiossa vasta alkoi taas juttu ja nauru tulla kuvioihin takaisin.
Oli tosi mahtavaa olla ajelulla, ajettiin muuten vanhaa tietä Saloon
ja palattiin myös samaa kautta, 80km/h ja välillä viel hitaammin
johtuen liikennemerkeistä. Eikä tiellä ollut paljoa liikennettä.
Ihanaa saada tollainen super yllätys kavereita.
Öitä, kaikille.

olen epäsosiaalinen, onneksi työni on paljolti omissa oloissani puurtamista. Aiemmin epäsosiaalisuuteni hankaloitti työhönpääsyäkin, olin nuorena paljon työttömänä, yläasteella koulukiusattu, halveksittu ja syrjitty. Ala-asteella tosin oli vielä kavereita ja tulin toimeen muiden kanssa. Ilmeisesti teini-iän hormonit houkutteli paholaisen esiin koulukavereista, en olisi uskonut vielä ala-asteella mitä pahuutta ihminen voi toiselle tehdä jo yläasteikäisenä, se on vaikuttanut rajusti suhtautumiseeni muihin ihmisiin naiset mukaanlukien.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa.