Tulipa vastaan Niiniluodon ja Haaparannan niteessä Johdatus tieteelliseen ajatteluun argumentoinnin neljä sääntöä. Eräs ihmetytti vaikeata mieltäni.
"Argumentin osapuolet uskovat itse väitteisiinsä." (ei sic.)
Miksi ihmeessä näin pitäisi olla? Eikö olisi miellyttävämpää argumentoida, kun voisi poimia väitteitä tajunnanvirrastaan ja nähdä, millaisia hedelmiä päättelyketju kantaa? Hypotetisoisi huoletta.
"Argumentin osapuolet uskovat itse väitteisiinsä." (ei sic.)
Miksi ihmeessä näin pitäisi olla? Eikö olisi miellyttävämpää argumentoida, kun voisi poimia väitteitä tajunnanvirrastaan ja nähdä, millaisia hedelmiä päättelyketju kantaa? Hypotetisoisi huoletta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Argumentoivat osapuolet uskovat itse väitteisiinsä"
taitaa olla tuo lainaus. Kysymys taitaa siis olla argumentoinnista. Jonkin lähteen mukaan asiallisesta argumentoinnista ja sen säännöistä.
Yksittäistä argumenttia tuo ei mielestäni koske. Argumentti on väite. Yleensä perusteltu sellainen.
raakileita ajatuksia on mielestäni mukava uhrata keskustelun alttarille ja katsoa miten kestäviä ne ovat. joskus vain toinen osapuoli ei ole sisäistänyt tätä keskustelutyyliä, vaan pitää kaikkea mitä sanot ehdottomina kannanottoina ja piste. näin väittely vaikeutuu eikä ole enää kovin lennokasta. erimielisyys on mielestäni hedelmällisempää kuin samanmielisyys.
Näitä sitkeitä väitteiden totuuteen luottavia ihmisiä tosiaan tapaa toisinaan. On kuin puupölkylle puhuisi. Minulle on käynyt joskus niin, että päädyn pitämään toista "idiottineá" johon voi soveltaa periaatetta, että idiootin tunnistaa siitä, että se saa sut laskeutumaan omalle tasolleen, joka muistuttaa usein jotain maamyyrää ja on yhtä henkevä kuin betonimylly... joo, miten suhtautua? ¨
Toki silloin, kun oikeasti pyritään argumentoimaan, ja molemmat ovat samaa mieltä, että jossain on maali (esim. voitto tai ongelman ratkaisu) on hyvä pyrkiä totuuteen.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=4904.0
vaaditaan ulkoministeri Tuomiojaa valtakunnanoikeuteen, jos Thaimaassa kuolee yksikään hoidon tarpeessa oleva suomalaisturisti sen takia että ulkoministeriössä on puuhattu globalisaatiokymysten kimpussa.
Hohoijaa. Siellä nökönökökulmilla tuota kanttia näyttää riittävän.
Höpö höpö. Ei palstalla mitään kollektiivisesti "vaadita", sensijaan siellä argumentoidaan ja debatoidaan silläkin aiheella.
Otsikointi palstaa mainostavassa puheenvuorossa ("Kestääkö kantti?") ei ole muuten tulkittavissa kuin siten että palstalla vaaditaan kirjoittajalta tiettyä kanttia.
Näkökulmalla Tuomiojasta käytetyt puheenvuorot, joissa häntä vaaditaan valtakunnanoikeuteen, koska ulkoministeriössä aika on mennyt globalisaatiokysymysten selvittelyyn, kuvaavat minusta hyvin palstan tasoa.
Keskusteluhan on erinomainen!
Siinä on keksitty hyvin tieteellisen tuntuinen sanonta yksinkertaiselle asialle: "Keskustelijat eivät valehtele."
Mitä muuta arkipuheessakaan tarkoittaa se, ettei itse usko omia juttujaan?