Suviseuroissakin Ehtoollisella virheellinen oppi

Raamatullinen ja luterilainen usko?

SRK väittää oppinsa perustuvan Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen. Liike väittää edustavansa ”oikeaa luterilaisuutta” ja ”Lutherin luterilaisuutta”. Tosiasiassa SRK käyttää sekä Raamattua että luterilaista tunnustusta valikoiden, ja sen oppi perustuu 1800-luvulla syntyneisiin ja 1900-luvulla kehittyneisiin yksittäisten luterilaisten ajatuksiin, joista on ihmisvoimin tehty sitovia autuuden ehtoja.

Sen lisäksi, ettei kukaan ei-lestadiolainen päätyisi pelkästään Raamattua tai luterilaisia tunnustuskirjoja lukemalla pitämään vanhoillislestadiolaisuutta ainoana pelastavana liikkeenä, SRK:n oppi on monessa kohdin Raamatun ja tunnustuskirjojen kanssa selvästi eri linjoilla. Erityisiä esimerkkejä ovat 1960-luvun pappiseriseurassa kiistaksi nousseet kysymykset perisynnistä ja sakramenteista. (Ruokanen s. 142-168)

Nyt on avaaja väärässä ihan luterilaisen opetuksenkin pohjalta. Luterilainen papisto myöntää keskusteluissa että opin mukaan uskovaisella on syntien anteeksiantamus uskon kautta jo tuleessaan ehtoolliselle. Sekin on nykyistä harhaa eikä luterilaisen kirkon esim 1960-luvun rippikouluopetusta, että ehtoollisen nauttiminen synnyttäsi uskon. Tämä on jo vanhan kirkoollisen opetuksen vastaista koska alkuseurakunnan jumalanpalvelus oli niin jaettu kahteen eri osaan, että alussa olivat läsnä kaikki kristinuskosta kiinnostuneet. Sen jälkeen muut kuin uskovaiset kastetut seurakunnan jäsenet poistuivat ja vasta sitten vietettiin ehtoollista. Ei silloin opetettu että ehtoollisen nauttiminen synnyttää uskon vaan Paavalikin varoittaa että se joka usko nauttii ehtoollisen tuomiokseen.

Kun vanhoillislestadiolainen uskovainen menee ehtoolliselle hänellä on jo menessään Kristuksen vanhurskaus uskon kautta omanaan. Hänellä on siis jo silloin synnit anteeksi annettuna. Opetus on perus evl seurakunnassakin että ehtoolliselle mennessä tunnustetaan että ihminen on syntinen siis samaan aikaan uskon kautta vanhurskas ja syntinen. Tämä on luterilaisen opetuksen ydin, "pahana pyhä" syntisenä vanhurskas.

"Tarkoitamme sitä, että Kristus peittää täydellisellä kuuliaisuudellaan kaiken sen synnin, joka pysyy piintyneenä heidän luontoonsa koko tämän elämän ajan. Huolimatta siitä, että he turmeltuneena luontonsa puolesta ovat syntisiä ja pysyvät sellaisina hautaan asti, heidät julistetaan ja katsotaan täysin vanhurskaiksi uskon kautta, sen kuuliaisuuden perusteella, jota Kristus osoitti Isälleen meidän sijaisenamme syntymästä aina häpeälliseen ristinkuolemaan saakka. Tällainen opetus taas ei ollenkaan merkitse sitä, että me muka saisimme tai meidän pitäisi vaeltaa synnin teitä ja jatkaa synnin tekemistä, katumatta, kääntymättä ja elämäämme parantamatta. "

Luterilainen perusseurakunnan pappi opettaa että sensijaan että epäuskoinen tulisi uskovaiseksi ehtoollisella sen että ehtoolliseen sisältyy pyhittyminen Kristuksen läsnäolon ja hänen lihansa ja verensä kautta. Pyhittyminen on tila missä ihminen on sekä syntinen että uskovainen mutta missä Kristuksen vaikutuksesta ihminen alkaa enemmän haluta sitä hyvää mitä Pyhä Henki ohjaa ihmisen tekemään.

"Edelleen: vaikka uudistuminen ja pyhittyminen ovat välimiehemme Kristuksen lahjaa ja Pyhän Hengen työtä, eivät nekään kuulu vanhurskauttamiseen eivätkä siitä puhuvaan opinkohtaan vaan sen seurauksiin. Turmeltunut lihamme estää uudistusta ja pyhitystä saavuttamasta täydellistä puhtautta tämän elämän aikana. "

Kun lestadiolainen sanoo että ehtoollinen nautitaan uskon vahvistukseksi ei ole kyse kalvinistisesta uskosta vaan siitä Kristuksen vaikutuksen voimistumisesta, mistä tunnustuskirjatkin kirjoittavat:
"Kuulehan, mitä Paavali sanoo: (1 Kor. 10:17) 'Me kaikki olemme yksi ruumis Kristuksessa', sillä (Room. 12:5) 'vaikka meitä on monta, me olemme kuitenkin yhtä hänessä. Me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset'. Vai luuleeko joku ehkä, että salatun siunauksen voima jää meille tuntemattomaksi? Kun se kerran on meissä, eikö ehtoollisen antama yhteys Kristuksen ruumiiseen saa aikaan sitä, että Kristus asuu meissä myös ruumiillisesti?" Ja vähän edempänä hän sanoo: "Tämän johdosta on asiasta ajateltava niin, ettei Kristus asu meissä ainoastaan sinä mielentilana, jota me sanomme rakkaudeksi, vaan että me myös olemme osalliset hänen luonnostaan." "

Ehtoollisopissa ei pohjimmiltaan ole mitään eroa.

etsivä-xx, tuossa kohden kerrotaan siis kuinka kaste pelastaa ja kuinka kasteen perusta on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Kaste ei ole VL:ien ja uudelleenkastajien opettama uskovien kaste, vaan merkitykseltään pikemminkin uskoon tulevien kaste. Tästä muutama esimerkki:
apt.2:38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

kol.2:12. "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista".

Joh.3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]

6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]

Uudesti kastajille ja vanhoillislestadiolaisille vielä, että vaikka olisitte kuinka iloisia, oppinne on väärä. Nimittäin Jeesuksen ansio ristiltä ei tule meidän syntisten ihmisten osaksi automaattisesti, vaan tarjotaan meille jotakin kanavaa pitkin. Kaste on tällainen voimallinen ja tehoisa välinen, jolla Kristuksen armo tarjotaan, siis sanan ja sakramenttien kautta ja uskolla omistetaan.

Laitoin tuon kohdan Joh.3:5-6, jonka mukaan lihasta syntyneen ihmisen tulee syntyä kasteen kautta uudestaan- Näin kohdasta opettaa Raamatun lisäksi, alkukirkko, varhaiset kirkkoisät, kirkon perimätieto, Lutheri ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjat.

Oikein sanoo ihan apostolinen uskontunnustus: "uskomme apostolisen kirkon, ruumiin ylösnousemuksen, yhden kasteen syntien anteeksisaamiseksi"

apt.22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'

Mielenkiinnolla olen seurannut kuinka vanhoillislestadiolaiset ja uudelleenkastajat käyttävät samoja kohtia puolustaessaa omaa kastenäkemystään. Molemmat opettavat tuosta röyhkeää valheoppia tietämättä paremmasta. Nimittäin nämä molemmat käyttävät ristinryöväriä esimerkkinä, kuinka tämä pelastui ilman kastetta. Molemmat ovat siis aivan pihalla, Raamatullisen ja myös luterilaisen kaste opetuksen mukaan. Nimittäin tuolloin ei ollut edes kristillistä uudenliiton kastetta olemassakaan. Vasta ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sääti kasteen kaikille kansoille (Matt.28:19-20). Ennen tuota Jeesus ei ollut tehnyt kuolemallaan perustusta kasteelle(Room.6:3). Johanneksen kasteen tilalle tuli kristillinen uudenliiton kaste (apt.19:1-6). Johanneksen kaste kuului vain juutalaisille (apt.13:24).

Kasteen liitosta on myös huomattava asia, että kaste on hyvänomantunnonliitto Jumalan luona. Siis, kasteessa saa tämän hyvän omantunnon, eli sovituksen.

Varsinaisesti vielä ehtoollisesta, edeltävä anteeksiantamuksen sana ei vie ehtoollisen voimasta mitään. Ehtoollinen on Jumalan sana ja asetus, jossa on syntienanteeksiantamus sakramentaalisesti. Luther sanoi: Lopuksi, kun nyt käsittelen tätä aihetta, olen kuullut kauhukseni, että samassa kirkossa ja samassa alttarilla molemmat osapuolet luterilaiset ja reformoidut vastaanottavat ja saavat saman sakramentin, toisen osapuolen uskoessa saavansa pelkän leivän ja viinin ja toisen uskoessa saavansa Kristuksen tosi ruumiin ja veren. Usein epäilen, voiko saarnaaja tai sielunpaimen olla niin paatunut ja pahansuopa, että vaieten antaa molempien osapuolten tulla sakramentille, kummankin siinä luulossa, että he saavat saman sakramentin uskonsa mukaan. Jos sellainen pastori sattuisi olemaan olemassa, hänellä täytyy olla kiveä, terästä ja timanttiakin kovempi sydän; hänen täytyy todellakin olla vihan apostoli. Turkkilaiset ja juutalaiset ovatkin paljon parempia, he kun kieltävät meidän sakramenttimme ja tunnustavat sen avoimesti. Niinpä he eivät onnistu pettämään meitä, emmekä me joudu epäjumalanpalvelukseen. Mutta näiden tyyppien täytyy olla todellisia korkeatason pääpiruja antaessaan minulle pelkän leivän ja viinin ja kuitenkin antaessaan minun uskoa saavana Kristuksen ruumiin ja veren siten petkuttaen minua hirveällä tavalla. Sellainen on liian röyhkeää, liian säälimätöntä; Jumala on rankaiseva siitä ennen pitkää. Sen tähden kenellä vain on sellaisia saarnaajia tai kuka vain voi odottaa sellaista heiltä, häntä tulisi varoittaa heistä kuin itse perkeleestä". (St.L.XVII2011- sitaatti teoksesta C.F.W.Walther, Kirkko ja virka s.121-122)

-Raamatullisluterilaiseen käsitykseen kuuluu myös suulla tapahtuva sakramentillinen syöminen. Ehtoollisleivässä ja viinissä saadaan Kristuksen tosi ruumis ja veri. Sen nauttivat kaikki ehtoolliselle osallistuvat.

Kuten vanhassa virressä veisaamme:

"Kristus syödään Kristus juodaan... Sanan kautta salaisesti yhtyy leipään viinihin....Hurskas saa ne elämäkseen väärä kadotuksekseen....Ken ei usko Herran sanaan hän on vieras kelvoton, niin hän juopi niin hän juopi itsellensä tuomio...."

Ehtoollisella tapahtuu siis kolmenlainen syöminen:

-luonnollinen

- hengellinen (uskon kautta)

- sakramentillinen

Ja täällähän on tämä ikiharhailija taas kylvämässä luteterin huuhaakopioita tuosta ikilempiaiheestaan eli kasteesta ja sen harhoista.

jospa joksus pääsisit pelastusveneeseen ettei koko elämä mene rämpiessä hukkumaisllaan ja pelastusveneitä kartellessa.

Jos jollakulla lukijalla on vielä hitunen tervettä järkeä jälejellä niin ei pietäisi olla vaikeaa lukemisen kautta todeta millainen peto lutteri oli noiden sanojensa kautta!

ja tuota vihaajamunkkia edelleen seuraa muutamat irvillä hampain vaikka porakaivoon!

hyi olkoon ihan viluttaa kun lukee tuonkin viimenesen wehan laittaman tekstin huh...bbrrrr.

Lienet alkanut repimään lusteita, vaikka Jeesus kielsi , ettei nisutkn lähtisi! Vaikka kyllä Laestadolaisten ehtoolliskäsitys sopii luterilaisen oppiin! Ja ei kaikki pyytele ehtoollispöydässä syntejän anteeksi, vaikka ovat jo laestadiolaisia. Voisit keskittyä tse ehtoollse nauttimiseen, ettet kelvottoasti nauttisi!

PYHÄ EHTOOLLINEN

Ottaisin hieman kantaa reformoituun ehtoolliskäsitykseen, koska täällä heitä on. On aivan totta, että paavinkirkko opettaa leivän ja viinin syömisestä kapernaumisella tavalla. Hurskaat kristityt voivat muka maistaa Kristuksen veren ja syödä muka konkreettisesti hänen ruumistaan. He opettavat, että leipä ja viini muuttuvat, olemuksensa puolesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (muuttumis- eli transsubstantiatio-oppi)

Jumalan lapsi saa sitä vastoin pitää kiinni siitä, että Raamatun mukaan leipä ja viini eivät ehtoollisessa kadota, niille ominaista luonnetta, vaan pysyvät leipänä ja viininä, mutta että ”leivässä, leivän kanssa ja leivän alla” me saamme sananmukaisesti Kristuksen tosi ruumiin. Kysymys on sakramentillinen yhtymys. ”Sana yhtyy aineeseen syntyy sakramentti”.

Paavinkirkko siis opettaa: ”tämä muuttuu minun ruumiikseni”. Raamatunmukaisesti: ”tämä on minun ruumiini”, ”tämä on minun vereni” (Matt.26:26-27). Kuten myös apostoli Paavali sanoo: ”siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen” (1.Kor.10:16). Paavali sanoo siis leivän ja viinin olevan myöskin Kristuksen ruumis ja veri (1.Kor.11:28-29).

Reformoitu oppi: Leipä ja viini kuvaavat symbolisesti Kristuksen ruumista ja verta. Se on siis heille muisto ateria. ”Tämä merkitsee minun ruumistani” (Kuten Jehovien raamatun käännös). Kysymyksenä voisin esittää, sanooko ja tarkoittaako Jeesus siis : ”tämä ei ole minun ruumiini”?.

Jumalan lapsi, sitä vastoin pitää siis kiinni sanoista: ”tämä on minun ruumiini”. Jatko edelleen vahvistaa tätä: ”joka monien edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi” (Matt.26:28): Jo opetuslapset tulivat osalliseksi tästä tulevasta lupauksesta, ja jonka me kuulemme edeltävässä evankeliumissa, jonka kuulin ja uskoin Jeesuksen nimessä ja veressä syntien anteeksisaamiseksi. Asia on niin kuin Kristuksen suu sanoo, eikä hän saata valehdella, eikä pettää. Pyhä Paavali vielä puhuu siitä, että syömällä ja juomalla julistetaan Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee (1.Kor.11:26).

ja sitten asiaan..