Masennus ja ahdistus parisuhteen jälkeen

Hei,

Olen jo vuosia sairastanut masennusta, joka nostaa päätään aina vastoinkäymisten tullessa eteen. Erityisesti parisuhteen päättyminen aiheuttaa todella ahdistavan ja lamaannuttavan olotilan. Olen tässä miettinyt, että voisiko terapia auttaa oppimaan käsittelemään asioita, sillä tällä hetkellä olen todella huono siinä ja alan olemaan kyllästynyt olemaan epäsosiaalinen sohvapotilas. Kerron viimeisimmästä suhteesta esimerkin ja toivon, että vastaavanlaisten tunteiden kanssa painineet ja mahdollisesti terapiaa kokeilleet osaisivat antaa edes jonkunlaista suuntaviivaa.

Seurustelin suht lyhyen ajan naisen kanssa, jonka olin tuntenut jo hieman yli vuoden. Minusta alkoi heti alusta tuntumaan täysin poikkeuksellisesti siltä, että suhteesta voisi oikeasti seurata jotain paljon suurempaa. Olin myös vahvasti siinä uskossa, että toisestakin osapuolesta olisi tuntunut jotakuinkin samalta, tämä siis hänen puheidensa pohjalta. Suhde kuitenkin päättyi lyhyen ajan jälkeen, kun toinen osapuoli ahdistui eikä halunnut sitoutua. Asiasta jäi käsittämätön läjä kysymysmerkkejä, koska sitä itse ei ymmärrä, mutta ei myöskään halua toista osapuolta alkaa painostamaan, koska hänestä oikeasti välittää. Vaikea sitä jälkeenpäin on uskoa, että toisen tunteet olisivat sitten vielä lähellekään samalla tasolla olleet, tai hän ei olisi vielä luovuttanut. Asiaan toki vaikuttaa myös asuminen eri paikkakunnilla, mutta etäisyys ei ole mahdoton missään nimessä.

Tämä nyt oli lyhyt kuvaus viimeisimmästä vastoinkäymisestä, josta ylipääseminen tuntuu kohtuuttoman vaikealta ottaen huomioon, että suhde ei kestänyt kovin kauaa. Tunteet tosin olivat vahvat alusta asti. Tämä nyt ei kuitenkaan ollut ainoa tapaus, joka on aiheuttanut todella ahdistavan olotilan henkisesti ja fyysisesti. Miten te muut, joille yli pääseminen on vaikeaa, olette asiassa edenneet? Minkälaisia terapiamuotoja voisitte suositella omien kokemustenne pohjalta? Pakko asialle kuitenkin on jotain tehdä, tai alkaa olla vaikeaa uskaltaa lähteä suhteeseen ainakaan täysillä, kun pelkää taas satuttavansa itseään.