Miten saada jännitys pois?

Aloita pienin askelin. Hyväksy itsesi ja se että et enää ole se sama sosiaalinen tyttö joka sinulla oli tapana olla. Ihmiset muuttuvat eikä hiljaisempi ihminen ole yhtään sen huonompi kuin normaali tallaajakaan.
Yritä ymmärtää käyttäytymistäsi, tutkiskele mistä se on alkanut. Onko jotain tapahtunut, kuuluuko elämääsi ihmisiä jotka saavat sinut jatkuvasti tuntemaan olosi vastenmieliseksi ja huonommaksi kuin muut?
Helppoa matka kohti parempaa itsetuntoa ei ole, mutta se on mahdollista.
Et ole etkä koskaan tule olemaan kuin muut, mutta se on juuri se asian ydin, olet täydellinen sinä oma itsesi, ei kukaan voi olla kuin sinä.
Masennusta ei kannata itselle diagnosoida, helposti lähtee vaistomaisesti käyttäytymään sen mukaan. Annetaan lääkäreiden hoitaa se puoli ja jos sinusta tuntuu että oireet silti passaisivat, miksi et puhuisi asiasta jollekkin terveydenhoitoalan ihmiselle. Kysyvä ei tieltä eksy.
Näen rivien välistä itseni nuorempana ja voin vain kuvitella mitä käyt läpi. Kannattaa kuitenkin yrittää muuttaa omaa ajatusmallia ensiksi, olla paras kaveri itselleen ja yrittää muistuttaa itseä siitä että loppujenlopuksi kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, ulkonäöllä, luonteella tai millään muullakaan ei ole niin väliä. Jokainen on erilainen ja on yksi elämän suurimmista onnenaiheista löytää ilo hyväksyä se.
Eikä kannata niin kamalasti miettiä, mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat. Todennäköisesti he joko ajattelevat että mitä sinä heistä ajattelet tai jotain aivan muuta, joka ei millään tavalla liity sinuun. Tästä on tehty ihan tutkimuksia.
Sitä aina kuvittelee että muut ihmiset katsoo halveksuvasti tai ajattelee että onpas ruma ihminen, mutta todellisuudessa he saattavat miettiä tuliko kotiovi lukittua tai mitä pitäisi kaupasta hakea.
Hengitysharjoitukset ovat myös yksi keino, se rauhoittaa mielen ja palauttaa sykkeen takaisin normaaliarvoihin. Koita vaikka hengitellä hiljakseen nenän kautta sisään ja suunkautta ulos.
Pyri olemaan arvioimatta muita ihmisiä tai vertailematta, niillä satutat vain itseäsi.
Ajattele vaikka että kaikki ihmiset ovat yksi ja sama ihminen tai että kaikki ihmiset joiden kanssa olet vuorovaikutuksessa, ovat kuin sinä, miten sinä kohtelisit itseäsi tai miten haluaisit itseäsi kohdeltavan?
Tsemppiä!

Kiitos paljon vinkeistäsi! Annoit paljon ajattelemisen aihetta minulle!(: Pitääpä kokeilla tuota hengitystaktiikkaa!

Kiva jos oli apua! :)
Itse olen kokenut myös meditaation valtavaksi henkireiäksi. Nykyään on saatavilla vaikka älypuhelimeen meditaatioharjoitus-appseja jotka ovat ihan käytännöllisiä. Itse omistan yhden appsin joka oli nimeltään joku Mindfulness tms, ihan suomenkieliset ohjeet ja valittavana kolme eri harjoitusta.
Ja tietysti kirjastosta löytyy varmasti pilvin pimein oppaita ja talismaaneja, joiden avulla voit opetella pienin askelin kohti tasapainoisempaa elämää.
Jäin myös miettimään, että mitä ajattelit kun hait kyseistä kesätyöpaikkaa? Miten esittelit itsesi työhakemuksessa? Etkö tuntenut itseäsi sen verran hyvin, että olisit hakenut jotain työtä jossa ei välttämättä olla ihmisten kanssa niin paljoa tekemisissä?

Olen ollut samassa työpaikassa aiempinakin kesinä ja pääsin sinne suoraan, eikä muualle edes tarvinnut hakea, kun ties että on työpaikka jo valmiina. Se on meidän oma yritys ja siitä saa erittäin hyvän palkan, siksi en viitsinyt edes hakea jonnekin toiseen työhön. Mutta kiitti vinkeistä Navina!(:

"Vanhemmille en haluu puhua, ku jotenki ois outoo niille ruveta puhuun, ku tiiän et ne ois järkyttyneitä ja yllättyneitä, ku ei ne musta vois uskoo. Enkä haluu et ne rupeis miettiin, et onko se niien vika. Ja kun meijän perheessä kaikki on ihan normaaleja, eikä kellään tietääkseni oo mitään samanlaisia ongelmia ku mulla, sillä ne ei pelkää sosiaalisia tilanteita, ne uskaltaa jutella ihan rennosti tuntemattomillekki. Eikä ne jännitä ainakaa niinku mä."

Meille lankeaa tai meille langetetaan lapsuudessa tietty rooli perheessä. Tuosta sinun kuvauksestasi tuli mieleen, että joissain perheissä aikuisten on vaikeaa hyväksyä herkkyyttä tai heikkoutta edes itsessään, joten joku lapsista joutuu tämän roolin kantamaan, kun muut porskuttelevat ainakin näennäisesti itsevarmempina.

Suosittelen myös tietoisuustaitojen harjoittelua ja itsensä opiskelua. Moni ei vielä keski-iässäkään ole päässyt lapsuuden rooleista, eli kasvua tämä elämä on. Monesko muuten olit sisarussarjassa?

http://www.suhdesoppa.fi/lapset-perhe/sisaruus-opettaa-oman-arvon/

Joo sen mä kyl oon tienny et ainaki äitin lapsuuskodissa niillä oli silleen et ei kunnol voinu niitä herkimpiä puoliansa näyttää ja siks äiti sekä myös isä piilottaa ne herkimmät tunteensa vahvan kuoren alle. Ja siitä sit lapsille, ainaki mulle on tullu sellanen et ei kehtaa itkee julkisesti kotona, vaik kuinka tekis mieli. Kerran aloin itkeen kun meillä oli kaikki kotona, olin silloin noin 15 vuotta ja itkin ihan avoimesti ja heti kaikki tuli vuorotellen kyseleen et mikä on ja miks itket, onko jokin hätänä, vaik ihan normia on et joskus itkettää. Nyt toivon et vanhemmat näyttäis enempi herkempiä tunteitansa lapsilleen, että lapset ei sitten säikähtäis kun yhtäkkiä vaik vanhempi ei oo koskaan ennen itkeny lasten nähen ja sit yhtäkkiä rupee itkeen, nii kyllä se on järkytys lapsille. Olin hieman yllättynyt ja vähän kateellinenkin, ku kaverit kerto et heillä ainaki vanhemmat itkee avoimesti. En sitä halua et ne vollottais koko ajan, mut ku joskus huomaan et äitin ääni värisee jo siihen malliin et tiiän et se piättää itkua, nii meinaan sanoo et itke nyt vaan, ei sitä itkua peitellä tartte!:D jokainenhan meistä itkee joskus ja se on ihan luonnollista. Tämän(eli sen että vanhemmat yrittää pysyy vahvoina) takia en mä niille uskalla rueta tällasist asioista puhuun. Ystäville voin mut ei nekään osaa paljoa auttaa. Ajattelen joka päivä et pakko vaan painaa ja tää duuni on kyl oikeesti ihan kivaa ja yritän aatella siltä kantilta et saan tästä rahaa, tää on mun työtä et miks mä jännittäisin ja sit aattelen et ei ne ihmiset todennäköisesti aattele et jännitänkö mä yms. Mut nää asiat on vaan nii vaikeeta iskostaa tonne pääkoppaan. Oon siis isosta perheestä ja oon kaikkein keskimmäinen lapsi.(: