Kuolemanpelko

Ei tuollaista kannata sen enempää miettiä. Kun aivotoiminta loppuu niin se on siinä. Ei ole enään mitään mistä kantaa huolta tai mitä miettiä. Se mitä jätät jälkeesi jatkaa olemistaan. :)
Joskus itsekkin miettinyt samoja asioita. Joskus kun pelko tulee liian suureksi, ihmiset kääntyvät uskoon valehdellakseen itselleen ja siten pysyvät onnellisina.
Nauti nykyhetkestä :) Ehkä kuolema pystytään vielä voittamaan tekniikan ja tieteen kehittyessä ;) https://www.youtube.com/watch?v=Yc_VENHxLg0

Äitisi ei tunne totuutta, jos on selittänyt niin ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Tänne synnytään vain yhden kerran ja kyllä sen on tämän ajallisen elämän aikana selvitettävä missä viettää iankaikkisuuden.
Siihen on selvät ratkaisu. Jeesus Kristus, Jumala Poika on avannut pääsyn Taivaan valtakuntaan. John. Evank. 14.6. Jeesus sanoo, että Hän on tie, totuus, ja elämän ja kukaan ei tule taivaallisen Isän luon muuten kuin hänen kautta.
Johanneksen evankeliumi vakuuttaa myös näin.

joka (Jeesukseen) häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. 3: 16 -18

Minä pelkäsin ihan hirvesti kuolemaan nuorena ja mikään vakuuttelu, ettei ole mitään kuoleman jälkeen, ei tarvitse pelätä auttanut. Kun tulin uskoon, niin ei ole tarvinnut pelätä enää kuolemaan. Oikeastaan kuoleman jälkeen vasta todellinen elämä alkaakin.
Älä usko näitä höpöttäjiä, että tekniikka pystyy joskus estämään kuoleman. Kyllä me kaikki kuolemme, mutta Jeesuksessa elämme vaikka olisimme
kuolleet.

Jeesus sanoi hänelle (Martalle9: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh. 11: 25 - 26
Ilman yhteyttä Jumalaan kuolema on kyllä hirvittävä asia.

Ajatteleppa että valo joka tavoitti sinut tähdistäkin oli jo ennen kuin se tavoitti sinut! Samalla tavalla Jumalalla on kaikki valo ja energia ja se oli ennenkuin sinut luotiin!

Juuri niin, kuin joissain aijemmissa kommenteissa eli Jeesus Kristus, Jumalan Poika on avannut tien taivaaseen kuolemallaan ristillä ja Hän on antanut kaikki synnit anteeksi. Jos uskoo Jeesukseen Kristukseen ja koko maailman luojaan Jumalaan sekä pyytää syntejään anteeksi, pääsee taivaaseen iankaikkiseen elämään.

Niin kun Taivaallisen Isän antama tehtävä on suoritettu.

Päivö Parviaisen kirjasesta.

Riistaveden pieni evankelista on poissa,mutta evankeliumi on vielä jäljellä

Riistavedellä on kulkenut Herran enkeli kutsumassa ihmisiä taivastielle pienen 8-vuotiaan Jussi Havukaisen kautta. Hän oli mennyt humalaiselle sanomaan: "Maailma ei rakasta sinua eivätkä sinun ystäväsi välttämättä, mutta muista, että Jeesus rakastaa sinua! Tai kiroilevalle hän on sanonut:"Älä kiroile. Vaan anna Jeesuksen pestä verellään syntisi, muuten et pääse taivaaseen."

Jussi oli täyttynyt Pyhällä Hengellä 5-vuotiaana hengellisessä kokouksessa ja alkanut puhua silloin selvällä saksan kielellä, niin että saksan kieltä ymmärtävät olivat sen käsittäneet. Siitä lähtien hänellä oli palava halu kertoa Jeesuksesta kaikille ihmisille. Hän oli pyytänyt vanhempiaan hankkimaan hengellisiä lentolehtisiä, joita hän oli jakanut Riistavedellä postilaatikoihin. Jussille oli ostettu oma laukku sitä varten ja tilattu iso nippu näitä traktaatteja. Ja Jussi oli lähtenyt niitä jakamaan, kun Pyhä Henki oli antanut hänelle kehoituksen. Jokaiseen postilaatikkoon niitä ei jaettu, vaan niihin, mihin Pyhä Henki oli kehoittanut.

Kaksi vuotta ennen kuolemaansa oli Jussi ollut Kuopiossa vanhempiensa kanssa hengellisessä kokouksessa ja sanonut, että illan pääpuhuja Roger Larsson puhuu Johanneksen evankeliumin kohdasta:" Oli mies Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes." Juuri näin tapahtuikin, ruotsalainen vieras puhui juuri siitä tekstistä. Roger Larsson oli siunannut Jussin, kun vanhemmat oivat vieneet hänet siunattavaksi ja sanonut:" Tällä lapsella on alttiuden kengät, mutta hänen evankelioimisaikansa on lyhyt."

Jussi hukkui Riistavedellä viime kesäkuun 23.päivänä ja hänen kuolemaansa liittyi niin ihmeellinen tapaus, että se on puhutellut ihmisiä ympäri Suomen.

Tuntia ennen kuin Jussin hukkuminen havaittiin, ajoi Jussin tuttu Majoisten Olli kolarin pakettiauton kanssa niin, että hän meni tajuttomaksi ja jouduttiin viemään ambulanssilla KYKS:iin. Matkalla Olli näki tajuttomuustilassa näyn, jossa ensin tuli iljettävän näköinen sarvipäinen olento häntä kohti, mutta heti sen jälkeen kaksimetrinen enkeli hohtava kaksiteräinen miekka kädessään ajoi paholaisen pois. Sen jälkeen enkeli kiidätti hänet taivaan helmiportille, jonka edessä istui toinen enkeli kirja edessään. Portti oli kiinni ja kun Olli yritti päästä sisään, hän ei saanut porttia auki. Hän kysyi enkeliltä, miksi minä en pääse taivaaseen Enkeli vastasi hänelle, että "Sinun aikasi ei ole vielä tullut, sinä palaat maanpäälle, mutta Havukaisen Jussi tulee tänne." Hetken kuluttua Olli näki, kun kaksi enkeliä kantoi Jussin helmiporteista sisään ja portti sulkeutui. Ollille tilattiin ambulanssi klo 16.10 ja samat ambulanssin kuljettajat hälytettiin viemään Jussia klo 17.10 Jussia Kuopioon, mutta elvytysyrityksistä huolimatta Jussi kuoli. Heti herättyään tajuttomuustilasta Olli kertoi tämän näyn ambulanssin kuljettajille ja sitten vielä sairaalassa äidilleen ja hoitajille. Kun Jussin vanhemmat tarkastivat hänen kuolemansa jälkeen Jussin traktaatti laukkua, he havaitsivat, että se oli tyhjä. Jussi oli suorittanut evankelistan työnsä loppuun. Herra oli vienyt palvelijansa kotiin.

Vaikka Jussi on poissa kaikuu evankeliumin kutsu vielä edelleenkin. Siinä Jeesus sanoo:" Minä rakastan sinua, anna minun pestä pois syntisi ja uudestisynnyttää sinut elävään toivoon. Vain minä kykenen antamaan sinun omaantuntoosi sellaisen ilon ja rauhan, jota tämä maailma ei voi antaa." Mutta älä siirrä parannusta tuonnemmaksi, et tiedä, kuinka kauan Herra vielä kutsuu.

http://aijaa.com/dQzqsg Jussi todistaa vielä tänäänkin

Ei kukaan haluaisi palata taivaankodista maan päälle, jos voisi. Siellä ei ole enää mitään ikävää, murhetta, pelkoa, tylsyyttä. On vain ihana rauha ja lepo, kesä, jossa paratiisin linnut laulavat, perhoset lentävät, valtavat kukkaniityt ja puut levittäytyvät silmänkantamattomiin. Saa tavata edesmenneitä rakkaitaan.

"mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". 1 Kor 2. 8 - 10.

Eli kerrot Jeesukselle, että sua pelottaa, niin yksinkertaista se on. Voit hakea kirjastosta Henna Saarisen kirjan: K-15 suoria vastauksia suuriin kysymyksiin. Siinä käydään läpi nuoria askarruttavia asioita hengellisestä näkökulmasta. Voin myös lähettää sinulle tämän meidän kirjan, kun omat lapset ovat kasvaneet jo aikuisiksi. Voit ottaa yhteyttä minuun [email protected]. Pääset vielä peloistasi usko pois. Iloista kesän jatkoa sinulle!

Älä vaan hurahda mihinkään uskonnolliseen porukkaan mukaan.
Varo niitä, ne käyttävät Sinua vaan hyväkseen ja polkevat sitten maahan.

Äitisi on oikeassa.

Ja Sinun kannattaa nyt vaan käydä koulua ja hankkia hauskoja harrastuksia. Liikuntaa ja sellaista että voit nauraa muiden kanssa. Mene mukaan eri harrastuksiin, kokeile, mistä tykkäät.
Varjele itseäsi ahdistavilta TV-ohjelmilta, katso vain hauskoja ja mielenkiintoisia. Ei sinun tarvitse ahdistua niistä.

Kuolema on ystävä sellaiselle, joka on pitkään sairastanut . Turha pelätä.
Olet niin nuori ja jos saat olla terve, elä vaan iloisena, äläkä pohdi mitään. Kun seuraavan kerran alkaa ahdistaa, alat heti ajatella jotain muuta. Mieti valmiiksi asioita, joista pidät. Tee vaikka lista paperille niistä. Keitä kaakaota tai mustaa teetä. Lue hauskaa kirjaa. Kirjastot ovat niitä täynnä. Käy juoksemassa, siitä tulee hyvä olo. Älä mene yksin yksinäisille paikoille.

Ei elämä pääty kuolemaan ja uskomalla Jeesukseen pelastuu Taivaaseen.
En oikein ymmärrä, että mitä iloa on siitä ajattelusta, ettei kuoleman jälkeen olisi mitään, se on lohdutonta ja surullista.
Kuoleman jälkeen meillä on jälleen näkemisen toivo, jollon saamme tavata meille rakkaat poisnukkuneet, joita kovasti kaipaamme.
Uskon, että Taivaassa on vihreitä niittyjä, kukkaketoja, sininen poutapilvitaivas ja paljon muutakin vielä hienompaa, kuin täällä.
Taivaassa ei ole enää sairautta, kärsimystä, kyyneliä, eikä mitään pahaa ja saamme olla siellä rakkaimpien läheisten kanssa.

Oman isäni poisnukkumisesta tulee pian 4kk ja se oli elämän raskain ja surullisin asia äidin menettämisen lisäksi.
Menetin oman äidin, kun oli 17 ja siitä on 28 vuotta.
Kuten kerroit, niin omien vanhempien menettäminen pelottaa ja se on totta.
Ainakin minua omien vanhempien menettämisen pelko oli paljon suurempi, kuin oma kuolema, koska aina läheisen menettämiseen liittyy suunnaton kaipuu ja ikävä.
Kuolema on peruuttamaton ja lopullinen, siksi kuolema tuntuu pahalta.
Isäni kuoli syöpään, kuten äitinikin.

En olisi sitäkään toivonut, että olisin kuollut ennen isääni, jolloin isälleni asia olisi ollut todella raskas, kun isäni täytti 78, kuukausi ennen kuolemaa.
Tuskin ihminen edes pohtisi kuolemanjälkeistä elämää, jollei sitä olisi.
Myös sitä mikä on elämän tarkoitus ja missä olimme ennekuin synnyimme ja minne menemme kuoleman jälkeen.
Erityisesti,kun tätä pohtii lähes jokainen ihminen maapallolla.

Kun katselee maapallon monimuotoisuutta, niin ei tämä voi olla mitään sattumaa, vaan kyllä Jumala on tämän kaiken luonut.

Kuvittele miltä tuntuu jos nukut. Kuolema tuntuu samalta kuin nukahtaisit mutta et kuitenkaan näkisi unta. Et olisi ikinä tietoinen että olet nyt kuollut. Et tunne mitään, Jne. Sitä ei kuitenkaan tiedetä että milloin syntyisit uudestaan. Varmaan jos joku ihminen syö osaa sinua, ja spermasta sinusta tulee taas sikiö. Kun olet syntynyt niin et kuitenkaan ole tietoinen että olisit elänyt aiemmin, ja kaikki tapahtuu alusta Kunnes aurinko tuhoutuu, niin siinä se on.

Etsi paikallinen rauhanyhdistys ja käy tutustuun..siellä on paljon ikäisiäsi nuoria..sydän kertoo onko paikka oikea vai väärä..ihan sama mitä täällä muut uskosta kirjoittelee..se on ihan ja ainoastaan sinun oma sielu mikä sinua pitää kiinnostaa ei palstalaisten kommentit. Kuulun vl liikkeeseen ja tiedän että kun saa synnit anteeksi niin sydämeni täyttää rauha..en tiedä mitä muut on mieltä mutta itselläni ainakin on hyvä olo sen jälkeen ja se riittää mulle.. t. 29 v mies.

Taitaa tämäkin isänmaan toivo olla kohta menetetty tapaus. Kiitos uskovaisten. Vähän kun vielä aivopesette ja käännytätte lisää niin tyttö on teidän.

Uskonnolla houkuttelu ja pelottelu on kyllä yksi alhaisin tapa aivopestä ja käyttää hyväksi lasta. Häpeäisitte jos kykenisitte siihen.

Olen itse kyllä saanut vastaukset Elämän tarkoitukseen jw.org En kylläkään kuulu mihinkään srk.

Kuinka moni teistä uskovaisista ylipäätään on tullut uskoon sen takia että kuolemanpelko on käynyt ylivoimaiseksi kestää?
Olen nähnyt paljon uskovaisia jotka ovat tulleet uskoon jonkin syvän kriisin vuoksi. Eräs joka oli joutunut sodan aikana rintamalle, tuli uskoon. Eräs taas menetti lapsensa. Nämä ovat vain esimerkkejä.
Minua on aina kiinnostanut tämä asia. Olen myös nähnyt sen että useat ovat kriisistä selvittyään pikku hiljaa etääntyneet uskovaisten piiristä. Koko elämän kestänyt usko on niillä, joiden koti on ollut uskonnollinen.
On tietenkin lohdullista kun löytää kriisiinsä jotain apua. Myös jos kuolemanpelko on lamauttava, on ihanaa ajatella että kuoleman jälkeen mennään kukkaniitylle jne.
Minä ajattelen niin, että me kaikki olemme saman kohtalon alaisia syntymässä, elämässä ja kuolemassa. Eri uskonnot ja lahkot ovat kehitelleet kuolemanjälkeisestä
olotilasta mitä erilaisimpia ajatusrakennelmia. Mutta me olemme kuitenkin saman kohtalon alaisia eikä meidän uskomuksemme muuta niitä miksikään. Jos meidän sielumme jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen, niin siihen totuuteen vain tyydymme ja sillä selvä. Ei syntymässäkään kysytä ihmisen mielipudettä mistään, miksi sitten kuolemassa. Koska kuolema on salattu asia, se jättää tilaa uskomuksille joiden alkuperä on pelossa.
Aloittaja! Sinä pohdit näitä asioita koska olet astumassa kohti aikuisen elämää. Se kuuluu ikääsi. Punnitset mielessäsi suhdettasi tärkeisiin ja suuriin asioihin. Näin rakennat identiteettiäsi. Pikku hiljaa ajatusmaailmasi kypsyy ja mielesi tyyntyy.

Hei vaan! Tässä hieman vastapainoa uskonnollisille perusteluille:

Mark Twain sanoi joskus viisaasti:

"En pelkää kuolemaa. Olin kuollut miljardeja vuosia ennen syntymääni, enkä kokenut siitä pienintäkään epämukavuutta."

Samoin kuin Richard Dawkins (toivottavasti osaat englantia!):

We are going to die, and that makes us the lucky ones. Most people are never going to die because they are never going to be born. The potential people who could have been here in my place but who will in fact never see the light of day outnumber the sand grains of Arabia. Certainly those unborn ghosts include greater poets than Keats, scientists greater than Newton. We know this because the set of possible people allowed by our DNA so massively exceeds the set of actual people. In the teeth of these stupefying odds it is you and I, in our ordinariness, that are here.We privileged few, who won the lottery of birth against all odds, how dare we whine at our inevitable return to that prior state from which the vast majority have never stirred?”

Elkää tekään jotka sanotte että "Elä ihmeessä hairahda noihin uskovaisiin, Ei elämää kuoleman jälkeen ole" tyrkyttäkö tuota omaa vakaumustanne. Olette siinä ihan samanlaisia kun me uskovaiset. Mä itse henk koht en rupea täällä netissä kenellekkään mitään tyrkyttämään, enkä muutenkaan, Mutta jos joku haluu nousta ojasta ylös iloiseen elämään, mä annan käden ja nostan sen sieltä.

Mä vedin itse ennen kamaa ja halusinkin kuolla, koska olin niin mahdottoman masentunut. Mä jopa pilkkasin jumalaa, ja sanoin kaikille ettei varmasti ole mitään jumalaa olemassa, miks mä muuten oisin tälläne.

Sitten, olin jo ollut useamman kuukauden raittiina, ajatukset kasaantuivat päähäni enkä enää jaksanut. Olin lähellä tappaa itseni kunnes ystäväni joka on uskossa, tuli luokseni ja kysyi minulta, haluanko ottaa Jeesuksen vastaan?

Sanoin että kaipa mä voisin sitäkin kokeilla, kun mikään muukaan ei tunnu enää auttavan. Sit rukoiltiin, ja sydämmestäni pyysin että Jeesus tule minun elämään ja anna minun taas nauttia elämästä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta lämmin ja iloinen olo laskeutui sisimpääni. Tämä ei ole valhetta. Ja siitä asti se rauha on ollut sydämmessäni. Tietysti on koetuksia, ja huonoja päiviä, mutta kun pistää kädet ristiin ja kertoo huolet Jeesukselle, se auttaa. Ja raamatun luku on myös tärkeetä, että kasvaa uskossa.

Minä olen kokenut nuorena samankaltaisia olotiloja, ahdistuksia ja ajatellut kuolemaa lapsena todella paljon. Joskus saan vieläkin ahdistuskohtauksen, kun ajattelen vaikka avaruuden suuruutta tai meren syvyyttä. Ehkä ongelma on ollut se, että siitä ei ole oikein osannut puhua kenellekään. Pystytkö sinä puhumaan pahasta olostasi kenellekään? yritä puhua vaikka terveydenhoitajalle. Hänellä on vaitiolovelvollisuus. Et ole "hullu" vaikka sinulla on tuollaisia tuntemuksia. Ne helpottavat iän myötä vähän mutta eivät ne välttämättä koskaan mene täysin ohi. Puhun kokemuksen äänellä :)