lukiossa tehtäviin tarttee vähemmän logiikkaa, mutta suhteellisesti enemmän tietoa, miten ratkaista kukin tehtävä. kuten miten neliöjuurilaskut lasketaan. kun yliopistossa yhdellä väitteellä pärjää paljon enemmän,
koska yliopistossa tehtävät ovat todistamista ja todistamisessa ei tartte kuin joitain sääntöjä. siksi lukiossa saattaa vaikka neliöjuuirilasku olla vaikeampi, koska ei ole tullut miettineeksi niin monella säännöllä niissä säännöissä eli ei ole käyttänyt niitä sääntöjä paljoa. ja myös ei ehkä tiedä riittävästi sääntöjä, joita esim. neliöjuurilaskuun tarttee.
yliopistomatikassa esim. joukko-opin leikkaussääntöä tai logiikan ekoja sääntöjä käytetään tosi monessa kohtaa, eli se kumuloituu enemmän kuin lukion alun ekat matikkasäännöt. logiikan ekoja sääntöjä käytetään yliopistossa varmaan läpi tutkinnon.
siis nykyisessä lukion pitkässä matikassa on näin vastaan yliopistomatikkaa.
koska yliopistossa tehtävät ovat todistamista ja todistamisessa ei tartte kuin joitain sääntöjä. siksi lukiossa saattaa vaikka neliöjuuirilasku olla vaikeampi, koska ei ole tullut miettineeksi niin monella säännöllä niissä säännöissä eli ei ole käyttänyt niitä sääntöjä paljoa. ja myös ei ehkä tiedä riittävästi sääntöjä, joita esim. neliöjuurilaskuun tarttee.
yliopistomatikassa esim. joukko-opin leikkaussääntöä tai logiikan ekoja sääntöjä käytetään tosi monessa kohtaa, eli se kumuloituu enemmän kuin lukion alun ekat matikkasäännöt. logiikan ekoja sääntöjä käytetään yliopistossa varmaan läpi tutkinnon.
siis nykyisessä lukion pitkässä matikassa on näin vastaan yliopistomatikkaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toisaalta vaikeimmat todistukset yliopistomatematiikassa ovat enemmänkin oivallusta ja taidetta kuin logiikkaa, sillä monet todistukset tuntuvat lähtevän liikkeelle niin kaukaa ja tuntuvat aluksi niin kaukaa haetuilta, että järjestelmällistä loogisuutta niistä ei löydä. Ne ovat yksinkertaisesti "näkemistä" ja älynväläystä. Mutta tämä koskee siis vain niitä vaikeimpia todistuksia. Mikäli haluaa opiskella "helppoa" ja loogista oppiainetta, kannattaa valita mieluummin fysiikka oppiaineekseen. Se perustuu helppoihin loogisiin ja järjenmukaisiin askeliin, jotka eivät ole liian vaikeita.
myös siksi, saattaa yliopistomatikan vaikeat tehtävät olla lukionmatikan tehtäviä helpompia, koska yliopistossa teoriat ja kaavat ja kaikki opettaminen matikkaan liittyen on tosi perusteellista. Lukiossa äskeiset asiat sekä teoretisointi ovat paljon pinnallisempia ja nopeammin käytyjä.
Yliopistossa painotetaan enemmän ehdottomasti tarpeen mukaan esim. perusasioiden oppimista ja varmasti motivoidaan enemmän oppimaan perusasioita ja niitä, jotka ovat myöhempien opintojen perustana. Yliopistossa ei ole oikeastaan jakoa perus- ja syventävien asioiden välillä paljoakaan; ehkä kandi- ja maisteriasioissa.
Näin on mm. koska esim. perusasiat yliopistossa ovat tärkeämpiä yliopistomatematiikan jatkolle kuin lukion perusasiat lukion jatkolle. Kuten lukiossa on suhteellisesti vähemmän perusasiaa: ainoita perusasioita lukiossa on esim. muutamat teoriat prosenttiteoriat prosenttitehtäville, teoria, miten xkertaa x = 2 lasketaan. ja muut
oikeastaan lukiossa ei ole teoriaa, vaan oikeastaan enimmäkseen vain kaavoja, kuten miten lasketaan derivoi funktio y= a kertaa xkertaa x, kun x on muuttuja.
teorian puutteen vuoksi myös on ehkä hankala todistaa, kun on enimmäkseen vain kaavoja. Todistaminen muuttuu paljon paljon vaikeammaksi, jos teorioita opetetaan vähemmän.