Tuolla Häät-palstalla oli ilmeisesti Pohjanmaan murteella otsikko: "häihnä tapella ruukatahan."
Mikä sija on "häihnä"? Tarkoittaa varmaan "häissä", mutta monikon inessiiviltä se ei kuitenkaan vaikuta, ei ehkä oikein monikon essiiviltäkään. Onko se jokin harvinainen lokatiivi, jota muualla suomessa ei esiintyisi?
Samassa jutussa oli myös "häihnännä". Vaikutti synonyymiselta sijalta. Onko se? Oliko murre aitoa.
Mikä sija on "häihnä"? Tarkoittaa varmaan "häissä", mutta monikon inessiiviltä se ei kuitenkaan vaikuta, ei ehkä oikein monikon essiiviltäkään. Onko se jokin harvinainen lokatiivi, jota muualla suomessa ei esiintyisi?
Samassa jutussa oli myös "häihnännä". Vaikutti synonyymiselta sijalta. Onko se? Oliko murre aitoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Inessiivi muodostuu päätteistä -s ja -na (essiivi). Konsonanttiyhdistelmä sn assimiloituu säännöllisesti ss:ksi (vrt. *juosnut -> juossut, *juosnee -> juossee).
S:n muuttumisesta h:ksi on esimerkkejä ainakin vokaalien välissä: mies - miehen, vieras - vieraan (<- vierahan).
Parempi olisi sanoa, että inessiivi on kehittynyt kahden päätteen yhteensulautumisesta. Muutoin selitys on kohdallaan.
”Häihnännä” vastaa yleiskielen sanaa ”häissänsä”, siis monikon inessiiviä, johon liittyy ns. omistusliite, jossa on joissakin murteissa tapahtunut taaksepäin vaikuttava assimilaatio ns → nn.
Kiitos! Vaikutti selvittävästi.
Minoon eteläpohojammaalta ja son oikiasti häis. Ja taipuu jotta:
Mun häisnäni, sun häisnäs, häisnänsä, häisnämmä, häisnännä, häisnänsä
Tai sitte niinku monet jalahjärviset (jalasjärviset) puhuu jotta: häihnäni, häihnäs, häihnänsä, häihnämmä, häihnännä, häihnänsä.
Ja savolaaset äläkää luuluko jotta häisnänsä tarkoottaas härisnänsä, eli 'hädissään". Ja kiriakieliset äläkää luulko jotta 'härisnänsä' tarkoottaas "härjissään". Härjissään on pohojammaaksi häriisnänsä.
”Häihnännä” vastaa yleiskielen sanaa ”häissänsä” <-- Ei pirä paikkaansa vaan se tarkoottaa: häihnännä='häissänne'
Kävin intin PohmJP:ssa Vaasassa ja tutustuin moniin eteläpohjalaisiin kavereihin. Useimmat heistä, muutkin kuin jalasjärviset, käyttivät inessiivin päätettä -hna: mihnä, johnakin jne.