Mietin juuri universumin, maapallon ja elämän ja tulevaisuutta. Elämä Maassa saattaa loppua, mutta ei elämä universumista mihinkään katoa. Koska ennenpitkää elämä Maapallolla päättyy; viimeistään Aurinko laajenee liki koko aurinkokunnan kokoiseksi, kärventää kaiken elämän ja lopulta nielee koko maapallon. Tätä ennenhän voi olla, että elämä maapallolla päättyy esim valtavaan kosmiseen gammapurkaukseen, komeetan törmäykseen, ym. Mutta so not, koska jos elämän mahdollistavat hiiliyhdisteet on alunperinkin tulleet tänne komeetan mukana (ja vastaavia komeettoja on jopa ihminen löytänyt tästä lähistöltä), niin eihän uuden elämän syntyyn tarvita, kuin että tuollainen komeetta osuu aivan täysillä planeettaan - maahan tai oikealla etäisyydellä omasta tähdestään kiertävään eksoplaneettaan. Voilá! Jos oletetaan, että universumi on aika suuri, on todennäköistä, että siellä on 1) ensinnä tällaisia sopivia planeettoja (jopa ihminenkin on juuri löytänyt yhden Keppler-luotaimen fotoista), että 2) aika paljon tällaisia komeettoja, joissa on sopivat hiilimömmöt. Joten, on aika todennäköistä, että jos elämä alkaa komeetan törmäyksestä, että tällaisia törmäyksiä tulee tapahtumaan jatkossakin ja on tapahtunut aiemminkin. Toisaalta, saattaa olla ettei komeettateoria pidä paikkaansa ja/tai, ettei universumi ole kovin suuri; saattaa olla, että jos aika-avaruus taittuu, myös kaikki havaintomme taittuvat ja esim joku planeetta, jonka ihminen havaitsee, onkin itse maapallo takaapäin. Näinollen, kantsiiko elämää avaruudessa edes etsiä, koska ensinnä mitä väliä ja toiseksi, luotaimen lähettämisessä avaruuteen ei ole järkeä, koska saattaa olla, että ennenpitkää se tulee takaisin Maapallolle vastakkaisesta suunnasta.
Elämän tulevaisuus Maassa ja universumissa
Dekaani.Laakso
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
universumi pystytään toteamaan valtavaksi jo punasiirtymästä itsestään....joten esittämäsi teoreema ei ole mahdollinen
Universumi on elämän synnyttäjä ja tuhoaja. Elämää synnyttävien planeettojen ja elämää siirtävien komeetoiden ja muiden taivaankappaleiden kiertokulku universumissa ovat kuitenkin tasapainossa, eli uutta syntyy ja siirtyy uusiin kohteisiin jatkuvasti tuhoutuvien tilalle , maailman tappiin.
Nähtäväksi jää ehtiikö ihmiskunta näkemään olemassa olonsa aikana edes pientä pisaraa tästä universumin evoluutiosta.
Kuolemasi jälkeen olet kuollut, siinä se.
Elämänsynnyn kohdalla on vain yhä edelleenkin tietämättömyyden suuri tyhjä aukko.
Elämän syntyä voidaan lähestyä teoreettisesti ja havaitusti tarpeellisten aminohappojen ja yhdisteiden suunnasta ja toisaalta nykyelämänmuotojen varhaisimpien tunnettujen suunnasta.
Siinä keskellä on vain suuri tietämättömyyskohta, jota tosin kavennetaan kaiken aikaa kahdesta suunnasta.
Elämän synnyn tietämättömyyden vuoksi elämän yleisyys on arvailujen varassa.
Onko oman aurinkokuntamme elämä ainutlaatuinen harvinaisuus koko Galaksissa, vaiko onko elämää suunnilleen jokaisessa aurinkokunnassa, vaiko jotakin noiden kahden ääripään väliltä.
Luultavasti se auringista poistuva kaasu sitten 5 miljardin vuoden päästä on niin ohutta, ettei sellaisesta ole mitään muutosta maapallon oloihin!
Muistelen jossain radio-ohjelmassa puhutun että noin miljardin vuoden päästä aurinko on jo sen verran laajentunu, että valtameret höyrystyy tyhjiin eli maailmanloppu koittaa jo silloin.