Elämän tulevaisuus Maassa ja universumissa

Mietin juuri universumin, maapallon ja elämän ja tulevaisuutta. Elämä Maassa saattaa loppua, mutta ei elämä universumista mihinkään katoa. Koska ennenpitkää elämä Maapallolla päättyy; viimeistään Aurinko laajenee liki koko aurinkokunnan kokoiseksi, kärventää kaiken elämän ja lopulta nielee koko maapallon. Tätä ennenhän voi olla, että elämä maapallolla päättyy esim valtavaan kosmiseen gammapurkaukseen, komeetan törmäykseen, ym. Mutta so not, koska jos elämän mahdollistavat hiiliyhdisteet on alunperinkin tulleet tänne komeetan mukana (ja vastaavia komeettoja on jopa ihminen löytänyt tästä lähistöltä), niin eihän uuden elämän syntyyn tarvita, kuin että tuollainen komeetta osuu aivan täysillä planeettaan - maahan tai oikealla etäisyydellä omasta tähdestään kiertävään eksoplaneettaan. Voilá! Jos oletetaan, että universumi on aika suuri, on todennäköistä, että siellä on 1) ensinnä tällaisia sopivia planeettoja (jopa ihminenkin on juuri löytänyt yhden Keppler-luotaimen fotoista), että 2) aika paljon tällaisia komeettoja, joissa on sopivat hiilimömmöt. Joten, on aika todennäköistä, että jos elämä alkaa komeetan törmäyksestä, että tällaisia törmäyksiä tulee tapahtumaan jatkossakin ja on tapahtunut aiemminkin. Toisaalta, saattaa olla ettei komeettateoria pidä paikkaansa ja/tai, ettei universumi ole kovin suuri; saattaa olla, että jos aika-avaruus taittuu, myös kaikki havaintomme taittuvat ja esim joku planeetta, jonka ihminen havaitsee, onkin itse maapallo takaapäin. Näinollen, kantsiiko elämää avaruudessa edes etsiä, koska ensinnä mitä väliä ja toiseksi, luotaimen lähettämisessä avaruuteen ei ole järkeä, koska saattaa olla, että ennenpitkää se tulee takaisin Maapallolle vastakkaisesta suunnasta.