Kun kuolet, mieti, jos ylempi entiteetti kaivaa aivosi ylös haudastasi ja alkaa tekemään kokeita sillä. Käyt hetkittäin hereillä, täysin tietoisessa tilassa kokien ties mitä sietämätöntä tuskaa, joka voi olla jopa äärimmäisen pitkäkestoista.
Tyypit eivät edes tajua aiheuttavansa sinulle karmivaa tuskaa, ne vain manipuloivat jotain aivon kappaletta, johon ikäänkuin "heräät" hetkellisesti, vaikka olet kuollut.
Tyypit eivät edes tajua aiheuttavansa sinulle karmivaa tuskaa, ne vain manipuloivat jotain aivon kappaletta, johon ikäänkuin "heräät" hetkellisesti, vaikka olet kuollut.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Scifi ja Filosofia lähellä sydäntäni, mutta niiden yhdistäminen tuottaa todella karmivia skenaarioita.
POLTTOHAUTAUS!
Pointtini on se, että elämä on helvettiä. Tämä on täysin todistettavissa teoreettisin esimerkein.
Elämä on kyllä helvettiä, mutta aivot lakkaavat toimimasta ja tuhoutuvat jo kymmenen minuutin kuluttua, jos hapen saanti loppuu. Haudatun aivot eivät taatusti toimi.
Ajatuksesi vertautuu yhdenaikaiseen pelkoon tulosta haudatuksi valekuolleena. Rakenneltiin kaikenlaisia ilmastointisysteemejä siltä varalta, että vainaja ei olisikaan vainaja. Hysteria sitten kuivui aikanaan, kun ketään ei koskaan tullut takaisin tajuihinsa.
Vaikka aivot ovatkin tuhoutuneet, kaikki tarvittava materiaali silti on olemassa niissä soluissa, jos paljon ihmistä kyvykkäämpi päättää alkaa tekemään niillä esim. kokeita. Halutessaan pystyy jopa herättämään osittain henkiin, kokemaan sietämätöntä tuskaa.
Informaatio ei katoa, vaikka solu onkin täysin kuollut.
Väärin, informaatio merkitsee järjestystä. Kun solu kuolee, sen järjestys eli informaatio katoaa, kuten termodynamiikan 2. pääsääntö kertoo. Informaation katoamista kutsutaan myös entropiaksi.
Kauhuskenaariosi edellyttää luojan. Jos hän olisi olemassa, miksi hänen tarvitsisi kokeilla jotakin? Jos tarvitsisi, priimakuntoisia aivoja olisi elävillä pilvin pimein. Siis miksi vainajia?
Miten ihmeessä informaatio voi kadota solusta, vaikka se kuolee? Toki neste haihtuu poissa, mutta sillä ei ole käsiteltävän pointin kannalta mitään merkitystä.
Kuolleen solun rakenne muuttuu jo heti kuollessa. Rakenne muuttuu sitä enemmän mitä kauemmin solu on ollut kuolleena. Elävä solu ei ole tilassansa, ellei se saa koko ajan lisäenergiaa ja happea, joita tuo veri. Energian saannin jälkeiset muutokset ovat palautumattomia. Herkimmät solut ovat hermosolut, joissa palautumattomat muutokset alkavat jo kymmenessä minuutissa. Muut solut saattavat elää vielä tunteja.
Kun verenkierron pysähtymisen, siis yleensä sydänpysäyksen jälkeen, sydän elvytetään taas jatkamaan sykkimistänsä, useilla on jo tapahtunut palautumattomia muutoksia aivoissa. Noin puolet elvytetyistä on eriasteisia invalideja, osa syvästi vajaamielisen tasolla.
Ainoa, mitä todella kannattaa pelätä, on elvytys, sillä vallitsevan ideologian mukaan elämän jatkuminen huonokuntoisenakin on tavoitellumpi kuin nopea kuolema. Jokaisella on oikeus elvytyskieltoon. Papereihin, joita syntyy lääkäri- ja sairaalakäynneillä, lääkäri merkitsee toivomuksesta punaisella DNR, do not resuscitate, samoin tietokoneelle. Huomattava osa elvytyksistä tapahtuu sairaalassa, joten kannattaa huolehtia DNR:sta jo sairaalaan tullessa.
Olet oikeassa, mutta suuremmassa mittakaavassa me puhutaan nyt täysin eri asioista. Perustat kirjoituksesi pelkästään ihmiskunnan tietämykseen. Ylempi entiteetti pystyisi aivan leikiten herättämään kuolleen tajunnan henkiin, kunhan tietoisuuden kannalta tärkeimmät aivon kappaleet ovat saatavilla. Ei siinä tilassa tosiaankaan ole enää sama ihminen, mutta tajuntasi voi silti kokea hirvittävää tuskaa.
Tästä neliulotteisesta Maailmankaikkeudestamme tekee mielenkiintoisen kysymys, kuinka paljon PERIAATTEESSA täällä voi tehdä ja toteuttaa asioita. Ihmiskunta ei ikinä tule löytämään kaikkia metodeja, jotka kuitenkin kaikkien fysiikanlakien puitteissa olisi silti mahdollista tehdä.
Toki pointtini ontuu, jos esim. madot ovat ehtineet syödä aivoista tietoisuuden kannalta välttämättömiä osia, mutta siltikin periaatteessa se muuntunut informaatio olisi palautettavissa.
Informaatio säilyy aina, vaikka esim. puuta ja paperia polttamalla pieneksi tuhkaläjäksi voisi tulla sellainen tunne, että se katoaa. Ei, se muutti vain muotoaan materiaalista lämpöenergiaksi. Madon syömät aivot voidaan periaatteessa herättää takaisin tietoisuuden tasolle, vaikka ihmiset eivät sitä välttämättä ikinä pystyisikään tekemään.
Kun mato paskantaa syömänsä aivot ulos mullaksi, siinä informaatio on vain muuttanut muotoaan.
Tuo informaation häviämättömyys on aika mielenkiintoinen asia varsinkin jos ajattelee ihmisen ja muiden eliöiden kykyä ylläpitää oma rakennettaan ja toimintojaan aineenvaihdunnan avulla.
Jostain syystä muut kuin kasvit eivät pysty käyttämään esim. auringonvaloa suoraan kuten fotosynteesissä vaan jokaisella eliölajilla on oma ruokavalionsa ja eliöhierarkian korkeamman tason eliöt joutuvat käyttämään muita orgaanisia eliöitä (kasveja,eläimiä) ravinnokseen ja toisten eliölajien ravinto ei välttämättä sovellu toiselle lajille sellaisenaan.
Ehkä onkin niin että se eliöiden ravinto on oikeastaan informaatiota ja eliöt jonkinlaisia informaation "jalostamiskoneita". Ajatteleminenhan itse asiassa vie paljon energiaa ja on ehkä jopa enemmän energiaintensiivista kuin raskas fyysinen liikunta. Sanotaan usein myös että ihminen tarvitsee hengen ravintoa eli taidetta, tiedettä yms. kehittyäkseen ja toimiakseen mielekkäästi. Tuota eliöiden aineenvaihduntaa ehkä siis voisi mallintaa informaation ja entropian käsitteiden kautta.
Noihin zombiejuttuihin en ota kantaa...
Mustan Aukon singulariteetti tuottaa hitosti vaikeuksia tässä asiassa, nimittäin informaatio voi kadota sen kautta toiseen maailmankaikkeuteen, joten se yhdistää oman Maailmankaikkeutemme johonkin toiseen aivan käsittämättömään universumiin.
Kyllä raskas ajattelu kuluttaa energiaa, mutta kehittää myös aivoja, esim. jos kohtaat todella haastavan shakinpelaajan. Huomasin sen päiväkausien pelaamisen jälkeen, että en tarvinnut edes muistilappua Lidlissä.
Vastaavanlainen tilanne saattaa syntyä kun luodaan synteettistä elämää. Tunnet kipua mutteivat ole valmistaneet sinulle keinoa ilmaista tunteitasi.
Scifin ja Filosofian yhdistäminen tuottaa valtavasti kauhuskenaarioita. Siihen liittyvien ajatuksien kanssa olen tullut siihen tulokseen, että elämme Helvetissä.
Tietoisuutemme ei koskaan lakkaa olemasta, vaikka unohdammekin kaiken aikaisemman kuollessamme. Universumeita on ääretön määrä ja sinun tietoisuus ei ikinä kuole. Ei ikinä.
Kun ylikellotan vanhoja ATK-romuja, mistä voin koskaan tietää, josko aiheutankin jollekin tuntevalle eliölle sietämätöntä tuskaa? Entiteetille, joka ei vain osaa ilmaista tunteitaan ihmiselle, joka rassaa niiden romujen parissa, päivätolkulla.
"Kun ylikellotan vanhoja ATK-romuja, mistä voin koskaan tietää, josko aiheutankin jollekin tuntevalle eliölle sietämätöntä tuskaa?"
Itsellesi lähinnä kun näet seuraavan sähkölaskun... :-)
Huipussa dokumentissa mainittiin tämä pointti, että entä sitten, jos elämmekin vain pelkässä simulaatiossa? Se on kuitenkin se sama elämä meille, oli se simulaatio tai ei.