Mitkä olisivat seuraavien kielten aakkoset?

Kyllähän mm. venäläisiä nimiä translitteroidaan latinalaisilla kirjaimilla, mutta kirjoitusasu vaihtelee kielen mukaan.

Esim. Горбачев: Gorbachev, Gorbatšov

Japani:
a,b,d,e,f,g,h,i,j=merkitään englanninmmukaisesti y:llä,k,m,n,o,p,r,s,t,u,w muutama soinnillinen s-äänne, joita merktään s,c,ts,ch:n tavoin.

Kiinalle ja japanille on nykyisin jokseenkin yleisesti käytetyt, Kiinan ja Japanin viranomaistenkin suosittamat latinalaiset kirjoitustavat, nimittäin pinyin ja Hepburnin järjestelmä (hebonshiki). Toki niistä poikkeaviakin latinalaistuksia esiintyy ja toki niiden soveltamisessa (kuten kiinan toonien ja japanin pitkän o-vokaalin merkintätavoissa) on eroja, mutta silti voidaan sanoa, että näille kahdelle kielelle on viralliset latinalaiset kirjoitustavat.

Venäjän kielelle on lukuisia erilaisia latinalaistuksia, joskin niiden erot koskevat vain kirjainten vähemmistöä. Mitään virallista ei ole, tai ehkä oikeammin sanoen on monta erilaista eri viranomaisten tai auktoriteettien suosittamaa asua.

Arabian tilanne on samantapainen, mutta lisäksi arabiaa puhutaan monessa maassa, joten ei ole mitään yhtä valtiota, jonka viranomaiset voisivat päättää asiasta koko arabian kielen osalta. Ja vielä lisäksi: kyseisissä maissa vallitsee diglossia eli tietynlainen kaksikielisyys: kirjakielenä on lähellä klassillista arabiaa oleva kirja-arabia, mutta vallitseva puhekieli on siitä ehkä paljonkin poikkeava. Täydellisyyden vuoksi pitää vielä mainita, että kielitieteellisin perustein voisi maltan kieltä pitää arabian kielen yhtenä muotona, ja sen kirjoitusjärjestelmä on latinalainen.

Thaikielelle on lukuisia latinalaistuksia, joista yhtä voi pitää virallisena, mutta käytäntö on varsin kirjava.

Yleisesti latinalaistuksissa käytetään tavallisesti peruskirjaimia a–z ja joitakin tarkkeellisia kirjaimia, esimerkiksi ŝ ja ā, mutta ei juuri lisäkirjaimia (kuten ß, ə ja ð, joita esiintyy kielissä, joiden ainoa tai vallitseva kirjoitusjärjestelmä on latinalainen). Tarkkeellisia kirjaimia käytetään yleensä vain niin sanotuissa tieteellisissä siirtokirjoitusjärjestelmissä, joiden käyttö on rajoittunutta.

Useimmissa latinalaistuksissa perusperiaatteena on ”konsonantit kuten englannissa, vokaalit kuten italiassa”. Tämä tietysti jättää usein paljon valinnanvaraa esimerkiksi sen suhteen, miten erotetaan toisistaan pitkät ja lyhyet vokaalit (jos ero on merkitsevä) tai sellaiset laadultaan erilaiset vokaalit, joita ei esiinny italiassa, puhumattakaan esimerkiksi venäjän, arabian ym. konsonanteista, joille ei ole vastinetta englannissa.

Runsaasti yleistietoa eri kielten kirjoitusjärjestelmistä, myös latinalaistuksista, sisältää kirjoittamani ”Vierasnimikirja”.