Onko psykoterpia oikeasti näin turhaa

Huijaustahan se on, tehottomampaa kuin entisajan shamanismi. Psykoterapeutit ajattelevat, että heidän freudilainen tai muu psykologistinen maailmankatsomuksensa on oikea ja parantumisen ehto. Ei järkevä nykyaikaine ihminen voi sellaista omaksua. Yhtä huuhaatahan se on.

"Pari kertaa on puhuttu asiasta"..miksi et sitten puhu siitä asiasta. Kieltääkö terapeutti sinua puhumasta ja pohtimasta? Vai mistä tässä on kyse. Ei kannata missään tapauksessa jatkaa, jos on noin tahmeaa. Pa..ka juttu joka tapauksessa.

Psykoterapeutteja on monenlaisia. Kelan tutkimusten ja seurannan mukaan sairaudesta ja oireista riippumatta (kun on vertailtu eri sairauksien ja oireiden vuoksi alentunutta tai menetettyä työkykyä) psykoterapia on kaikkein tehokkain kuntoutusmuoto (kuntoutuspsykoterapia siis) kaikista; 80%:lla asiakkaista tilanne paranee oleellisesti. Psykoterapia ei siis ole turhaa ja huuhaata aina, vaan ehkä joidenkin vastaanotolla.

Jos jaksatte vaihtakaa terapeuttia!!

-- ongelman ydin on se psykoterapeutin palkka, jota hän kuittaa sinun kustannuksellasi -älä missään tapauksessa ala uskoon sitä ,sillä sen alan ihmiset ovat rosvoja ja huijareita.

freudentalin teoriat sovellettiin yhteen ,että saataisiin kommunistista maailmanvallankumousta tukeva psykologinen tieteenala.

Ay-liikkeen sisällä on mafia joka pelaa ihmisiä työnteon ulkopuolisiksi, asiakkaiksi ja tuhoaa heitä. Siihen kuuluu myös mielenterveyskoneisto.

juutalaiset sen loi rahastustarkoituksessa

Ehkä jos ei ole halua kasvaa, muuttua, ottaa asioista opikseen, muuttaa uskomusrakenteita tms. niin ei tietenkään ole hyötyä.

Tahdot helpon ratkaisun huonoon oloon, ja sitä ei oikeasti ole. :)

Kävin 1990 luvulla kolme vuotta psykoterapiassa. Seinä oli tullut vastaan. Henkinen kuolema käsin kosketeltavissa. Rakentamani panssarimuurin sisällä olin elänyt 25 vuotta. Psyyke olisi vielä jaksanut, keho ei enää jaksanut. Olin alkanut karttamaan totaalisesti kaikkia ihmisiä, myös läheisiäni. Tuskatilani johdosta hikirauhaseni olivat aktivoituneet vuosien saatossa. Hiki virtasi vaikka pakkasilmassa. Psykiatrit vaihtoivat lääkitystä kerta toisensa jälkeen. Minulla ei ollut mitään menetettävää vaikka sitoutuisin useamman vuoden mittaiseen psykoterapiaan. Kolmannen vuoden alussa terapeuttini kysyi kerran vastaanotolleen saapuessani: "Mistä tänään juteltaisiin"? Olin vihainen ja katkeroitunutkin tuloksettomaan terapiaan. Vastasin uhmakkaasti: "Vituttaa puhua yhtään mistään". Siihen terapeuttini (nainen) vastasi: "Eikös se vittu ole ihan hyvä asia teidän miesten mielestä". Ja taas jatkettiin istuntoa...

Kolmannen vuoden lopussa tapahtui suuri käänteentekevä mullistus elämässäni. Jostain piilotajuntani lukitusta kamarista se tieto yhtä äkkiä tuli päivänvaloon. Muistin tapahtuman jokaista piirtoa myöten. Kapteenin häväistys armeijassa!!!

Muutuin tuon tapahtuman muistamisen/käsittelemisen myötä täysin. Poistuivat ahdistus, pelkoneuroosit, toivottomuus ja se tärkein - rakentamani panssarimuuri.

Eihän puolessa vuodessa tapahdu yhtään mitään. Jos terapeutin käytös ei miellytä, á
aina voi vaihtaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että samankaltainen terapeutti mielellään myötäilee, jolloin sinusta tuntuu että onpa hyvää terapiaa...josta sitten koet, ettei varsinaisia ongelmiasi käsitelty ollenkaan.
Terapeutin valintaa helpottavat seuraavat asiat:

Ongelmien kartoitus etukäteen
Pitkäjänteisyys
Vastaanottotilojen sijainti
Terapeutin suuntautuneisuus

Useimmiten auttaa se, että nainen saa terapiaa naiselta ja mies mieheltä.
Poikkeuksen tekee seksuaaliterapia, jossa pariskunta hakee apua, ja terapeutti on erikoistunut antamaan sellaista terapiaa, jossa kumpaakin autetaan.
Pariterapiaa varten homma pitää tehdä kahdesti.


Et mainitse, minkä takia käyt terapiassa.
Etenkin kun et tiedä, millaista terapiaa otat vastaan, on pohdinnan paikka: terapeutit noudattavat kukin suuntausta jonka kokevat itselleen toimiviksi.

Ihmisiä he ovat, eivät siis kummoisimpia kuin sinä ja minä.

Terapeutti ei tee taikoja, hän pohdiskelee kanssasi asioitasi, ja esim. dialektisessa terapiassa voi vaikuttaa pakkomielteisiin, - käytökseen tai ratkaista tai lievittää ahdistuneisuutta ja paniikkia altistamalla ja ohjeistamalla.
Itse siis teet työn, terapeutti vain ohjaa sinua suunnassa.
Psykonalyysin tarkoitus ei ole varsinaisesti parantaa, vaan antaa sinulle voimavaroja selviytyä arjessasi ja oppia ymmärtämään omia käytösmallejaan sekä hyväksyä itsensä ja menneisyytensä.

- psykoterapeutin palkka minua kiinnostaa ,sillä epäilen että sen alan ihmiset ovat huijareita - anttiki kuittaa vielä lähes 300 000 valtion kassasta

Minulla oli sama ongelma. Päätin hankkia lobotomian. Nyt kaikki on oolrait!

Psykoterapian alkeet osaava voi siirtää todellisen ongelman ratkaisua psykoterapian tarjoaman ratkaisun suuntaan vaikuttaen totuudenpuhujalta, vaikka terapian tarjoamalla ratkaisulla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Ennen sanottiin, että tyhmäkin käy viisaasta kun on hiljaa, mutta nykyisin tyhmyyden voi peittää psykoterapian sanastolla ja vaikuttaa viisaalta.

oma kokemukseni terapiasta!

olin menossa terapiaan!

teraupeni tuli avaamaan oven meillä oli jo pari kertaa takana...

kun pääsin sohvalle niin Saman tien Katja otti päästäni kiinni ja suuteli minua suoraan suulle. Hänen kosteat huulensa painuivat vasten omiani. Hän suuteli oikein himokkaasti ja naisen ihana tuoksu leijui sieraimiini. Minulla seisoi heti. Penis tiesi, mitä tapahtuu ja oli valmiina toimintaan.

"- Haluatko todellakin naida? Rakastan kaltaisiasi nuoria poikia!"

Sopersin, että minulla oli vielä poikuus tallella ja että olin aivan kokematon. Katja huokaisi korvaani kiihkeällä äänellään:

"- Ei se haittaa... sinun ei tarvitse osata mitään... Minä vien!"

Hän nousi päälleni ja tempaisi toppinsa pois. Alta paljastuivat upeat rinnat. Hän laittoi käteni niiden päälle. Kaluni pyrki ylös, mutta tiukat farkkuni estivät sen. Saman tien Katja laskeutui housujeni kimppuun. Hän riuhtaisi vyöni ja farkkujen napit auki ja alta paljastui bokserit, joiden sisässä kaluni seisoi kovana. Katja raotti boksereita, niin että kyrpäni suorastaan pongahti esiin. Katja kietoi siron kätensä sykkivän ja kostean elimen ympärille ja alkoi hitaasti vedellä esinahkaa edestakaisin. Minusta tuntui, että tulisin saman tien. Ihana tunne kipunoi alapäässäni, kun Katja kokeneella kädellään lypsi kyrpääni hitaasti edestakaisin.

Sitten Katja lopetti, katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi:

"- Luota minuun, minulla ei ole mitään tauteja. Tämä on aivan turvallista."

En kerennyt sanoa mitään, kun hän otti kyrpäni suuhunsa. Ah, miten lämpimältä ja märältä se tuntui. Välillä vain makasin ja katsoin kattoa, välillä nousin katsomaan, kun Katja otti minulta poskeen. Katja alkoi käyttää kieltään, imeä terskan alapuolta ja itse peniksen kärkeä sitten Hän työnsi tuli päälleni. Kyrpäni sykki suoraan ylöspäin ja Katja paljasti pillunsa, jonka sisus näkyi nyt punaisena ja kosteana. Vedin esinahkani aivan taakse, Katja asetteli kyrpäni pillunsa huulille ja laskeutui hiljaa alaspäin.

Ah, sitä tunnetta, kun ensin terskani ja sitten kaluni varsi hiljaa hävisi näkyvistä ja uppoutui Katjan sisään. Pillu oli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin. Sopivan tiukka, se puristi ihanasti koko kaluani. Tartuin Katjaa lantiosta kiinni ja hän aloitti ratsastamaan hiljaa. Katselin, kuinka kyrpäni työntyi kerta toisensa jälkeen Katjan pilluun.

Vajaan minuutin kuluttua Katja hidasti tahtiaan ja ehdotti jo hengästyneenä asennon vaihtoa. Hän tietysti arvasi, että nuori mies ei kestäisi enää kauaa. Katja nousi ylös ja kävi makuulle.

"- No niin, poika, ota minut..."

Laskeuduin hitaasti hänen upeiden sääriensä väliin, toin ylävartaloni aivan lähelle hänen kasvojaan. Katselin Katjaa silmiin ja aloin asetella kyrpääni pillun huulille. En kuitenkaan heti löytänyt oikeaa "kohtaa". Katja naurahti ja ohjasi kädellään minut sisäänsä.

Työnsin hitaasti ja tunsin kuinka pillu antoi periksi ja kaluni upposi pohjaan asti. Aloin naida Katjaa hitailla työnnöillä koko ajan hieman kiihdyttäen vauhtia. Se olikin helppoa, sillä kyrpäni liikkui vaivatta kosteassa pillussa. Olin aivan taivaassa. Kohta tuttu tunne valtasi minut ja tunsin tulevani. Aloin kiihdyttää tahtia. Aioin tulla täysillä. Katja arvasi minun tulevan, hieroi tukkaani ja huohotti:

"- Anna tulla, poika. Tule minun sisälleni!"

Jatkoin naimista, himosta sekaisin, niin nopeasti ja kovaa kuin vain pystyin ja katsoin kuinka allani Katjan rinnat heiluivat ihanasti työntöjeni tahdissa. Ilma täyttyi litinästä sekä miehen ja naisen huohotuksesta ja voihkinnasta.

Tuli hetki, josta ei ollut enää takaisin pääsyä. En voinut enää pidätellä. Tulin.

Jatkoin naimista ja tunsin spermani purkautuvan Katjan sisään. Työnsin itseäni kyrvän sykkeen tahdissa ja kun viimeinen sykäys tuli, työnsin itseni aivan pohjaan asti. Lysähdin Katjan päälle ja siihen jäimme pitkäksi aikaa. Huohotimme molemmat.

Olimme hiljaa ja tyydyttyneitä.

" - Se oli upeaa.."

Sovin Katjan kanssa, että voisin tulla uudestaankin "kahville". Katja sanoi, että hän voisi opettaa minulle jotain muutakin. Palasin vähin äänin kotiin. Luulen, että hän sai mitä halusikin, nuorta, kokematonta poikaa. Menetin poikuuteni tuolle ihanalle naiselle.