1930-luvun Englantiin sijoittuvassa brittielokuvassa henkilö (kirjailija Enid Blyton) käyttää sanaa "deadline", ja suomenkielisessä tekstityksessä tuo sana toistetaan sellaisenaan, "minulla on deadline". Oliko kääntäjän ratkaisu hyvä?
Särähtääkö korvaan?
MitenkähänOn
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä jotenkin hyväksyttävissä, jos elokuva sijoittuisi nykyaikaan ja vuorosanaa käyttävä henkilö edustaisi nuorekasta bisnesmaailmaa eikä niinkään kulttuuriväkeä. 1930-luvulla tuollaista lainasanaa tuskin kuului suomea puhuvista suista.
Siis erityisesti ajankuvamielessä epäonnistunut ratkaisu!
Miksi ihmeessä elokuvan KÄÄNNÖStekstin pitäisi jotenkin istua kyseisen ajankohdan suomenkieliseen sanastoon??? Eihän se leffa ko. ajan Suomea kuvaa.
Sanoisin, että ihan onnistunut ratkaisu, koska "deadline" on yksikäsitteinen lainasanana, mutta sen suomenkieliset vastineet (esim. takaraja, aikaraja, tavoiteaika) vaativat hieman "kontekstia" ollakseen yksikäsitteisiä.
Miten sanojen takaraja, aikaraja ja tavoiteaika vastine deadline onkin yksikäsitteinen????
Onhan se tietenkin hienoa käyttää lainasanoja, se on maailmankansalaisen merkki...
"Enid" on perinteinen epookkielokuva. Kohtaus, missä sanaa "deadline" käytetään, pyrkii siis kaikessa luomaan illuusion tapahtuma-aikansa maailmasta. Eikö olisi suomalaisen katsojan edun kannalta suotavaa, että tekstityskin olisi tuossa juonessa mukana? Dialogin suomenkielisetkin vastineet ikään kuin voisivat olla kuviteltavissa tuolta ajalta, siis menneestä maailmasta.
Konteksti on vahva: kustantajalle toimitettavasta käsikirjoituksesta puhutaan.
Väitän, että kaikki tai ainakin lähes kaikki tietävät, että "deadline" tarkoittaa nimenomaan jonkin suoritettavana olevan tehtävän valmistumisajan takarajaa. Siis yhtenä ainoana sanana. (Alunperinhän tuo on lehdistökielestä lähtöisin.) Kaikki nuo suomenkieliset vastineet edellyttäisivät lisäsanoja täydennykseksi.
Olen vahvasti eri mieltä. Juuri siksi, että elokuva kuvaa aikansa englanninkielistä maailmaa, ei Suomea tai suomen kieltä. Siksi on melko yhdentekevää, mitä sanaa tekstityksessä käytetään. Eri asia olisi, jos käännöksessä käytettäisiin sanaa, josta tietää, ettei sille ole ollut alkukielessäkään käyttöä tai vastinetta elokuvan sijoitusaikana.
En nyt keksi elokuvamaailmasta esimerkkiä tuosta jälkimmäisestä, mutta sarjakuvista tuli mieleen eräs jo 1970-luvulla mieleen jäänyt: Tex Willerin käännöksessä oli sana "lentokonesuoja". Ei aavistustakaan, mikä on ollut alkuperäinen sana, mutta varmastikin jokin sellainen, jolle on myöhemmin tullut myös tuo merkitys.
Lainasanat eivät sinänsä ole hienoja tai epähienoja, mutta niiden käytön arvosteleminen osoittaa kusipäisyyttä.
No sittenhän kääntäminen, ja tekstittäminen erityisesti, onkin kuviteltua huomattavasti yksinkertaisempaa ja helpompaa, jos kerran "... on melko yhdentekevää, mitä sanaa tekstityksessä käytetään". Alan ammattilaiset ilahtuvat tästä tiedosta suuresti!
(Tex Willerin käännöksen "lentokonesuoja" ollut mahdollisesti "hangar", joskus suomessa myös muodossa hangaari.
Hangaaria itsekin mietin aikoinaan tuon käännöksen yhteydessä, mutta alkukieli on saattanut olla englannin sijasta italia enkä sen kielen sanastoa juuri tunne.
Alkuperäiseen asiaan: minusta kääntäjät tekevät hyvin usein juuri sen virheen, että he yrittävät "uudelleenkirjoittaa" alkuperäistekstin suomeksi sen sijaan, että vain kääntäisivät säilyttäen merkitykset. Törkeimmillään tämä esiintyy niin, että käännöstekstiin aletaan sijoittaa suomalaisia nimiä tai sananlaskuja tms.